Frederick Suppe

Marylandin yliopiston tieteenfilosofi Frederik Suppe (1996: 294–295) kritisoi eliminatiiviselle materialismille ominaista pyrkimystä palauttaa koko todellisuus aineellisiin tekijöihin, ja pitää sitä yhtenä ilmauksena tieteisuskosta. Eliminatiivisen materialismin puolesta esitetyt argumentit kertovat aina saman kertomuksen. Ne olettavat, että korkeammalle tasolle A kuuluvat asiaintilat, oliot, tapahtumat ja prosessit vastaavat jollakin tavalla alemman tason B asiaintiloja, olioita, tapahtumia ja prosesseja. Esimerkiksi ihmisen ajattelu on yhteydessä aivojen toimintaan.

Näihin argumentteihin liittyy yleensä jokin rakenteellisesti pelkistävä ja hajottava analyysi siitä, mitä tapahtuu korkeammalla tasolla A. Kun tämä ”pelkistys” on suoritettu, väitetään, että koska kaikkia tason A ilmiöitä vastaavat jotkin tason B ilmiöt tai ne ovat pelkistettävissä tason B rakenteisiin, ainoastaan tason B rakenteet ovat todellisia. Koska ihmisen ajattelua vastaavat jotkin ihmisaivojen biologiset prosessit, ajattelu on pelkkää biologiaa.

Suppen mukaan tällaiset argumentit eivät ole päteviä ilman lisäoletuksia. Ne ovat päteviä ainoastaan, jos lisäksi oletetaan, että pelkästään alemman tason tekijät ovat todellisia tilanteessa, jossa onnistutaan osoittamaan vastaavuussuhteita tasojen välillä. (Ja jopa ne saattavat osoittautua epätodellisiksi, kun tämä sama prosessi toistetaan, jos löytyy vielä alempi taso, johon kyseisen tason ilmiöt voidaan pelkistää.) Suppen mukaan tällaiset argumentit ovat kuitenkin vain kehittyneitä tapoja, joilla materialistisen vakaumukset omaavat tutkijat voivat levittää omia todellisuuden perimmäistä luonnetta koskevia ennakkoluulojaan. Kohdatessamme todisteluja vastaavuussuhteista, on yhtä oikeutettua päätellä joko, että olemme löytäneet joitakin mielenkiintoisia tosiasioita todellisista ilmiöistä eri tasoilla, tai että ainoastaan alemman tason ilmiöt ovat todellisia, tai että ainoastaan korkeamman tason ilmiöt ovat todellisia. Se, mitä kukin valitsee, riippuu filosofisista ennakkoluuloista tai ennakko-oletuksista. Mikään käsiteltävistä asiaintiloista ei suosi yhtä vaihtoehtoa toisten kustannuksella, jollei oleteta joitakin edeltäviä filosofisia sitoumuksia.

Voimme ajatella esimerkiksi oletusta, että neurologinen todistusaineisto todistaa, että aivot ruumiillisena todellisuutena ovat todellisuutta, mutta mieli tai henkinen puoli jää kyseenalaiseksi. Niinpä todistuksen taakka on oletettavasti niillä, jotka haluavat asettaa mielen aivojen yläpuolelle. Suppe on kuitenkin eri mieltä:

Enkeleitä koskeva teologinen tutkimus opettaa, että enkelit ovat hengellisiä olentoja, jotka väliaikaisesti voivat saada fysikaalisia ominaisuuksia. Ei ole mitään ilmeistä syytä olla laajentamatta tätä todellisuuskäsitystä ihmisiin olettamalla, että ihmiset ovat hengellisiä olentoja, joiden täytyy maanpäällisen olemassaolonsa aikana omata fysikaalisia ominaisuuksia, mutta muuten ei tarvitse. Vaikka oletankin, että tällä ehdotuksella voi olla todellista arvoa, käytän sitä tässä yhteydessä vain osoittaakseni, että on olemassa mielekkäitä vaihtoehtoja yleiselle mieli-ruumis dualismille, monismille jne. Niinpä voidaan asettaa kyseenalaiseksi materialismin oletettu paremmuus sen vaihtoehtoihin nähden. (Suppe 1996: 295.)

Vaikka reduktionismi on tavallista tieteenfilosofiassa, sitä ei voida perustella tieteellisesti. Se on luonteeltaan filosofinen tai maailmankatsomuksellinen oletus, joka ylittää sen, mitä tiede voi saada selville. Fysikalismi uskoo siihen, että koko todellisuus on perimmäiseltä olemukseltaan fysikaalista. Tämän oletuksen mukaan fysikaalinen todellisuus ei ole olemassaolonsa suhteen riippuvainen Jumalasta. Tässä mielessä fysikalismi on uskonnollinen uskomus, koska se antaa fysikaaliselle todellisuudelle jumalallisia ominaisuuksia kuten itseriittoisuuden. (Clouser 2005.)

Fysikaalinen reduktionismi ei onnistu tekemään oikeutta ihmiselämän koko rikkaudelle. Monia luonnon ja ihmiselämän ulottuvuuksia ei ole mahdollista palauttaa fysiikkaan. Merkitys, kauneus, rakkaus, totuus, hyvä, paha, tietoisuus ja monet muut ihmiselämän ulottuvuudet ovat sellaisia, ettei niitä onnistuta pelkistämään fysikaalisten tekijöiden vuorovaikutukseksi.