Charles Taylor
Charles Taylor CC, GOQ, FRSC, (s. 5. marraskuuta 1931) on kanadalainen filosofi.
Taylor sai koulutuksensa McGillin (kandidaatin tutkinto historiassa 1952) ja Oxfordin yliopistolla (kandidaatin tutkinto politiikassa, filosofiassa ja taloustieteissä 1955, maisteri 1960 ja FT 1961).
Taylor työskenteli moraalifilosofian professorina Oxfordissa sekä poliittisten tieteiden ja filosofian professorina McGillin yliopistolla Montrealissa, Kanadassa (nykyisin emeritusprofessori). Hänellä on nykyisin osa-aikainen nimitys lain ja filosofian professorina Northwestern-yliopistolla Evanstonissa, Illinoisissa.
Sekularisaatiota koskeva tutkimus
Modernia maallistunutta yhteiskuntaa motivoi usko siihen, että todellisuus on perimmältään aineellisten tekijöiden määräämää. Tämä näkemys esitetään mielellään välttämättömänä seurauksena tieteen tutkimustuloksista. Kaikki yritykset tämän oletetun yhteyden perustelemiseksi ovat kuitenkin sisältäneet suuria aukkoja ja jääneet enemmän tai vähemmän kaunopuheisen vakuuttelun tasolle. Miten sitten voimme selittää kyseisen vakaumuksen vaikutuksen aikamme ihmisten tietoisuuteen, vaikka sen älyllinen perusta on horjuva?
Kirjassaan A Secular Age (”Maallistunut aikakausi”, 2007) Charles Taylor argumentoi, että tätä tieteisuskoista käsitystä motivoi mielikuva rohkeasta ja ennakkoluulottomasta yksilöstä, joka uskaltaa kohdata tosiasiat välittämättä seurauksista. Tämän läntistä kulttuuria hallitsevan kertomuksen mukaan tieteen tutkimustulokset ovat murentaneet uskon siihen, että olisi olemassa kaikkitietävä ja kaikkivaltias Luoja. Jumalaan uskoo tämän kertomuksen mukaan enää vain sellainen ihminen, joka ei uskalla tai halua kohdata tosiasioita vaan joka tarvitsee lohduttavien mielikuvien tarjoamaa illusorista turvaa. Itseään kunnioittavat yksilöt muodostavat käsityksensä ja maailmankatsomuksensa itsenäisesti ja omaehtoisesti.
Taylorin mukaan ei ole kyse vastakkainasettelusta tieteellisten tosiasioiden ja kristillisen uskon välillä, niin kuin usein ajatellaan. On kyse kahden erilaisen eettisen näkökulman välisestä vastakkainasettelusta. ”Argumentti, jonka mukaan moderni tiede johtaa kokonaisvaltaiseen materialismiin, ei näytä vakuuttavalta. Milloin tahansa tämä argumentti pyritään esittämään vähän yksityiskohtaisemmassa muodossa, se on täynnä aukkoja.” (Taylor 2007: 562) Miksi sitten niin moni ihminen on halukas uskomaan näihin keskeneräisiin argumentteihin? Selityksenä on materialismiin liittyvä eettinen vetovoima: materialisti voi uskoa olevansa eettisesti korkeammalla tasolla sikäli, että hän uskaltaa kohdata persoonattoman maailmankaikkeuden pelottavuuden ja yksinäisyyden. Hän voi ajatella kristittyä uskovaista tässä suhteessa eettisesti heikompana yksilönä, koska tämä etsii turvaa Jumalasta. Materialismin vetovoima perustuu ”kuviin vallasta, esteettömästä toiminnasta, henkisestä itsehallinnasta”, ”miehekkäästä itsensä voittamisesta, menetyksen tuottaman tuskan yli kohoamisesta”, ”rohkeasta aikuisuudesta”. Yksilö haluaa liittää nämä myönteiset mielikuvat osaksi omaa identiteettiään. Koska nämä identiteettiä muovaavat tekijät säilyvät kuvien tasolla, niitä on vaikea kyseenalaistaa – ne koetaan itsestään selvyyksiksi. Koska kuvat vaikuttavat suoraan tunteisiin, ihminen jää vangiksi niiden lumoukseen. (Taylor 2007: 563–566.)
Moderni ihminen ei pidä mahdollisena turvautua Jumalaan ja hänen ilmoitukseensa etsiessään totuutta. Hän kokee, että tällainen turvautuminen kyseenalaistaisi hänen puolueettomuutensa ja riippumattomuutensa. Tämän takia eettinen ihanne älyllisesti itsenäisestä totuuden etsijästä saattaa paradoksaalisesti myös johtaa tieteellisen keskustelun rajoittamiseen. Tieteellisen keskustelun piirissä ei sallita kritiikkiä vallitsevaa naturalistista tiedekäsitystä vastaan, jonka mukaan tieteessä voidaan vedota vain luonnollisiin syihin. Monien mielestä ajatus kaikkitietävästä ja kaikkivaltiaasta Luojasta uhkaa ihmisen tiedon puolueettomuutta. Niinpä naturalistisen perusoletuksen kyseenalaistamista ei mielellään hyväksytä, koska naturalismi liitetään kiinteästi eettiseen ihannekuvaan älyllisestä itsenäisyydestä ja ennakkoluulottomuudesta.
