Herman Dooyeweerd
Herman Dooyeweerd (7.10. 1894 - 12.2. 1977) oli hollantilainen kristitty filosofi, joka perusti filosofisen suuntauksen nimeltä kosmonominen filosofia. Kyseistä filosofista suuntausta on kehitelty erityisesti Amsterdamin vapaassa yliopistossa, jossa Dooyeweerd toimi pitkään oikeusfilosofian professorina.
Keskustelu tieteen perimmäisistä lähtökohdista
Herman Dooyeweerd (1979: 5-6) kritisoi ajatusta, jonka mukaan tieteen perustavia lähtökohtia koskeva keskustelu tulisi rajoittaa tieteentekijöiden yksinoikeudeksi. Sekä tiedeyhteisön sisällä että yleisemmin koko kulttuurin alueella tulisi käydä avointa keskustelua olemassaolon perimmäistä alkuperää ja luonnetta koskevista kysymyksistä, joihin annettavat vastaukset ovat samalla myös kaiken tieteellisen tutkimuksen lähtökohtaoletuksia. Pyrkimys rajoittaa tällaista keskustelua vetoamalla tieteenfilosofiseen rajanvetokriteeriin on Dooyeweerdin mielestä suurin este sille, että erilaisten maailmankatsomusten pohjalta tutkimustaan tekevät tieteentekijät voisivat olla aidosti vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Ei ole mitään syytä olettaa, että tieteentekijöillä olisi olemassaolon peruskysymyksistä jotenkin paremmin perusteltu näkemys kuin yleensä ihmisillä, koska niiden osalta tieteentekijöiden erityisasiantuntemus ei anna heille mitään etulyöntiasemaa muihin ihmisiin nähden. Niiden osalta tulisi käydä koko kulttuurin laajuista avointa keskustelua.
Luultavasti osa lukevasta yleisöstä suhtautuu välinpitämättömästi elämän syvimpiin kysymyksiin ja keskustelee asioista viihdyttääkseen itseään ennemmin kuin saavuttaakseen ymmärrystä. Mutta tämä asenne tuskin kelpaa kriteeriksi, jonka avulla voitaisiin erottaa tieteellisen koulutuksen saaneet lukijat niistä, joilla on vain vähän tai ei ollenkaan tieteellistä koulutusta. Tosiasia on, että myös tieteentekijöiden joukossa on niitä, jotka mieluiten pakenevat itseään ja pyrkivät suuntaamaan huomionsa muualle. Kokemukseni mukaan monet akateemisista ihmisistä kuuluvat tähän joukkoon. Valitettavasti monet pitävät tiedettä turvasatamana, jossa he ajattelevat voivansa paeta itseään tieteellisen tutkimuksen avulla. Heidän mielestään tieteellisellä tutkimuksella on tuskin mitään suhdetta heidän elämänsä peruslähtökohtiin. Ja aivan päinvastainen asenne luonnehtii joskus niitä, jotka eivät ole saaneet tieteellistä koulutusta. Näin he saattavat tieteellisesti koulutettujen ihmisten pinnallisuuden häpeään. (Dooyeweerd 1979: 6.)
Dooyeweerd korostaa sitä, että tieteellisessä tutkimuksessa emme voi tyytyä pinnalliseen lähestymistapaan, jossa tutkijat ratkovat tieteellisiä ongelmia niin kuin ratkotaan palapelejä, kiinnittämättä huomiota tutkimuksen perusolettamuksiin. Avoin ja itsekriittinen tieteellinen keskustelu edellyttää perustavien lähtökohtien paljastamista. Perusolettamusten kriittinen pohtiminen edellyttää, että tutkija on valmis kohtaamaan itsensä ja omat perustavat vakaumuksensa, sen sijaan että hän käyttää tiedettä keinona paeta itseään. ”Ainoastaan, kun keskustelijoilla ei ole mitään salattavaa itseltään tai keskustelukumppaneiltaan, avautuu tie dialogille, jonka tarkoituksena on vakuuttaa eikä torjua.” (Dooyeweerd 1979: 6.) Perustaviin kysymyksiin kohdistuva pohdinta ei ole tieteentekijöiden ja älymystön jäsenten yksinoikeus, vaan sen suhteen kaikki ihmiset ovat samassa asemassa, koska se perustuu ennemminkin itsetuntemukseen ja itsekritiikkiin kuin abstraktiin teoreettiseen tutkimukseen.
