Robert Oscar Lopez

Robert Oscar Lopez (syntynyt 1971) on toiminut englannin kielen ja klassisen kirjallisuuden professorina Kalifornian valtionyliopistossa Northridgessä, Los Angelesissa.

Elämä

Robert Oscar Lopez kasvoi lesboparin kodissa.¹ Hän on syntyperältään Puerto Ricosta.² Additionally, ja "afrikkalaisten orjien jälkeläinen."²

Lopez valmistui Yalen yliopistosta vuonna 1993 (Bachelor of Arts) ³ Hän suoritti klassisen kirjallisuuden maisterin tutkinnon New Yorkin valtionyliopistossa Buffalossa vuonna 2007.³ He holds a PhD from New York State University, Buffalo. ³⁴

Ura

Lopez on toiminut Kalifornian valtionyliopistossa Northridgessä vuodesta 2008. ³ Hän on toiminut englannin kielen ja klassisen kirjallisuuden professorina vuodesta 2013. ³

Vuonna 2012 hän julkaisi esseen nimeltä "Growing up with two Moms", jossa hän kertoo kokemuksistaan lesboparin lapsena.⁵

Lopez on toiminut johtajana järjestössä nimeltä International Children's Rights Institute vuodesta 2014.³ Hän on kirjoittanut artikkeleita, joissa hän ilmaisee vastustavansa samaa sukupuolta olevien avioliittoa.¹ Hän todisti samaa sukupuolta olevien avioliittoa vastaan Minnesotassa.⁶ Hän on kirjoittanut amicus curiae kirjeitä Yhdysvaltain korkeimmalle oikeudelle liittyen samaa sukupuolta olevien avioliittoihin.⁷⁸

Ajattelu

Lopezin mukaan lapsen harkittu erottaminen biologisesta isästään tai äidistään aikuisten tunnetarpeiden tyydyttämiseksi ei muutu normaaliksi millään juridisella päätöksellä. Jos valtio oikeuttaa tämän rakenteellisen väkivallan lapsia kohtaan, se murentaa yhteiskuntamoraalin perusteita:

“Lasten oikeudet ovat ihmisoikeuksia. Meillä kaikilla on oikeus tietää, mistä olemme tulleet.” Aikuisten vapaus ei mene lapsen perusoikeuksien edelle. ”Kun lapsen oikeuksia loukataan, ihmisoikeuksia loukataan pysyvästi, koska vielä aikuisinakin näin loukattuja ihmisiä vaivaavat muistot siitä, että heitä on ostettu ja myyty aikuisten oikkujen tyydyttämiseksi, revitty juurineen irti taustastaan, heiltä on kielletty perintö ja jätetty vaille molempien sukupuolien rakkautta (ja sen mukana vaille kaikkea mikä tekee ihmiselämästä inhimillistä). Kun aikuinen rikkoo näitä perustavia lasten oikeuksia, hän syyllistyy pysyvään sukupolvien väliseen rikokseen, joka on rikos ihmiskuntaa vastaan. Tämä merkitsee väkivaltaa sitä sukupolvien ketjua vastaan, johon jokaisella ihmisellä on oikeus sen ikuisen kiertokulun perustella, joka yhdistää meitä kaikkia.” (Lopez 2015: 26.)

Sukupuolineutraalia avioliittolakia perustellaan vetoamalla rakkauteen. Rakkauden käsite jätetään kuitenkin usein määrittelemättä. Vaatimus antaa yhtäläinen tunnustus kahden miehen väliselle rakkaudelle sukupuolineutraalin avioliittolain muodossa murentaa perustavampaa äidin ja lapsen välistä rakkautta, koska oikeus avioliiton solmimiseen sisältää oikeuden perheen perustamiseen ja kaksi miestä voi perustaa perheen vain saamalla lapsia, jotka ovat syntyneet jollekin äidille. Tuntuu ontolta pyhittää sijaisäitien käyttö rakkauteen vedoten, kun otetaan huomioon se tosiasia, että tällä tavalla tuotetuilta lapsilta riistetään oman biologisen äidin rakkaus.

Robert Oscar Lopez suhtautuu kriittisesti rakkauden retoriikkaan, sikäli kuin sitä käytetään perusteluna lapsen erottamiselle isästään tai äidistään: ”Saamme usein kuulla, että samaa sukupuolta olevilla pareilla on rakastavat kodit ja että he rakastavat lapsia. Minua tämä ei vakuuta, koska rakkaus merkitsee sitä, että sinä teet uhrauksia toisen ihmisen puolesta sen sijaan, että odotat toisten uhrautuvan sinun puolestasi. Jos olet homoseksuaali ja rakastat lasta, sinä joko uhraat homoutesi ja kasvatat lapsen kodissa, jossa hänellä on äiti ja isä, tai sinä luovut vanhemmuuden unelmasta ja hyväksyt sen, että adoptiolapsille annetaan koti, jossa heillä on sekä äiti että isä. Jos lapsi on orpo, erityislapsi tai valtion hylätty asukki, tällainen lapsi tarvitsee äidin ja isän enemmän kuin kukaan muu, sillä hän tarvitsee vakautta ja normaaliutta oman traumansa takia. Et voi pyytää lasta sinun takiasi uhraamaan jotakin niin tärkeää ja yleismaailmallista kuin äidin ja isän.” (Lopez 2015: 114.)

Lasten oikeuksien loukkaamisesta tulee erityisen ongelmallista, jos tällainen oikeuksien loukkaus oikeutetaan avioliittolain välityksellä, koska avioliitto on tähän asti kaikissa yhteiskunnissa ymmärretty lasta suojaavaksi instituutioksi. Robert Oscar Lopezin mukaan tämä merkitsee juridisen oikeutuksen antamista yhteiskunnan kaikkein haavoittuvimpien ja puolustuskyvyttömimpien jäsenten oikeuksien loukkaukselle. Lapset tulevat hämmentymään moraalisesti ymmärtäessään, että heidän biologinen juurettomuutensa on lainsäädännössä määritelty normaalitilaksi, jotta aikuiset saisivat omalle elämäntavalleen yhteiskunnallisesti kunnioitetun aseman. Heidän syviä moraalisia haavojaan pahentaa se tosiasia, että valtio on kirjannut lakiin käsityksen, että heidän menetyksensä ovat merkityksettömiä, heidän kipunsa olemattomia, ja että heidän puuttuvaa isäänsä ja äitiänsä ei kannata itkeä. Lasten ei ainoastaan odoteta sopeutuvan omien perusoikeuksiensa loukkaukseen, vaan heidän oletetaan olevan siitä kiitollisia. Tällainen kulttuurinen tila merkitsee lasten hyväksikäyttöä, koska mahdollisuus kasvaa isänsä ja äitinsä kodissa on vahva, kulttuurisesti merkityksellinen inhimillisen elämän perusta, jonka arvoa on mahdotonta mitata ja jolle ei voida laittaa hintalappua. Jos aikuisten annetaan riistää lapsilta tämä yleismaailmallinen oikeus voidakseen tavoitella omia unelmiaan ja saada yhteiskunnan hyväksyntä elämäntavalleen, yhteiskunta murentaa omaa moraalista perustaansa. (Lopez 2015: 114−115.)

Miesparit, jotka aluksi vaativat oikeutta avioliittoon, vaativat seuraavaksi oikeutta perheen perustamiseen ja lapsen saamiseen. He haluavat perheen ja lapset ilman että heidän täytyisi mennä naimisiin naisen kanssa. Voidakseen saada lapsen he kuitenkin tarvitsevat naista, mieluiten kaksi sellaista: yhden munasolun luovuttajaksi ja toisen sijaiskohduksi. Molemmat naiset altistuvat tässä prosessissa terveysriskeille ja joutuvat tukahduttamaan äidin tunteensa. Lopez kommentoi.

“Ja nyt käärme syö oman päänsä. Aktivistit julistavat homoseksuaalien miesten olevan sorrettu vähemmistö, joka taistelee ’kansalaisoikeuksiensa’ puolesta kuten vapautetut orjat. Yhtäkkiä he vaativat oikeutta saada lapsia − ilman naisia. He haluavat lasten kutsuvan heitä isäksi ja rakastavan heitä. He haluavat lasten olevan kivoja ja kantavan heidän nimeään. Mutta he eivät halua elää rakkaussuhteessa naiseen. − − He eivät halua naisen määräilevän itseään kotona, onkivan rahaa heidän pankkitileiltään ja omivan heidän lastensa rakkautta. Tämä ei ole vallankumouksellista. Tämä on hyvin vanha kertomus, jolla on uusi nimi. Sitä kutsutaan naisvihaksi ja patriarkaalisuudeksi. Sillä on myös muita nimiä, mutta emme voi kutsua sitä kansalaisoikeudeksi.” (Lopez 2015: 141−142.)

Lopezin mukaan lapsen tuskaa pahentaa, jos häntä ei ole erotettu isästään tai äidistään pakottavien olosuhteiden vuoksi vaan koska kaksi aikuista vaatii tällaista järjestelyä. ”Se, mitä lapset tästä oppivat, murentaa heidän minuuttaan: oikeus on vahvemman puolella, pienet ihmiset ovat itsensä ympärillä pyörivien aikuisten oikkujen armoilla”. Mahtavat ihmiset voivat pakottaa heikommat olennot ”rakastamaan” itseään, koska heillä on rahaa ja vaikutusvaltaa.

Lopez kritisoi sitä, että lapsia pidetään tuotteena, jonka hankkimiseen aikuisilla on oikeus, vaikka lapset ovat itseisarvoisia olentoja, jotka asettavat aikuisille moraalisen velvoitteen tehdä uhrauksia: ”toisin sanoen, luovut homoseksuaalisesta kumppanistasi, koska sinä olet aikuinen, sen sijaan että pakottaisit lapsesi luopumaan vastakkaista sukupuolta olevasta vanhemmastaan”. (Lopez 2013)

Lopez (2015: 8) arvioi sukupuolineutraalin avioliittolainsäädännön johtavan yhteiskunnalliseen katastrofiin, koska se altistaa lapset kevyin perustein yhteiskuntakokeelle samalla kun toisinajattelijat pyritään vaientamaan uhkauksilla ja painostuksella: ”Sukupuolineutraali avioliittolaki on käytännössä ollut ja on edelleen yhteiskunnallinen katastrofi. Se perustuu epätosille olettamuksille. Vastahakoiset väestönosat on pakotettu omaksumaan se käyttäen rikollisia taktiikoita, jotka vaihtelevat puolitotuuksiin perustuvasta propagandasta rikolliseen pelotteluun ja kiristykseen. Se riisti suojan maailman kaikkein haavoittuvimmalta väestönosalta − erityisesti, mutta ei ainoastaan lapsilta − ja antoi lisää valtaa maailman kaikkein etuoikeutetuimmille ihmisille (erityisesti, mutta ei ainoastaan rikkaille valkoisille miehille).” (Emt.)

Teokset

Kirjat

• Jephtha's Daughters. Innocent Casualties in the War of Family 'Equality', published 2015 by CreateSpace
• The Colorful Conservative: American Conversations with the Ancients from Wheatley to Whitman, published by Rowman & Littlefield in 2011.³

Artikkelit

• Bloom In-Humanities and the Gay Marriage Regime 2015 in Humanum
• Growing up with two Moms 2012 in Public Discourse
• Protecting Human Rights for All in San Diego Union Tribune 2015
• Kids of Gay Couples are Finding Their Voice. Will SCOTUS Listen? in Daily Caller 2015