Opettaako 1. Moos. 30:39 taikagenetiikkaa?

”Eläimet, jotka olivat pariutuneet oksien edessä, synnyttivät juovikkaita, täplikkäitä ja kirjavia karitsoita.”

– 1. Moos. 30:39

Tässä mielenkiintoisessa kertomuksessa kohdassa 1. Moos. 30:25-31:13, huomaamme, että Jaakob käyttää kuorittuja oksia hallitakseen millaisia jälkeläisiä hänen laumansa saa. Skeptikot argumentoivat tässä tieteellisyyden puutteesta – ja jossain määrin he ovatkin oikeassa. Se mitä Jaakob teki on ilmeisesti jäljittelevän magian tyyppi – hän laittaa juovikkaita esineitä lauman eteen niin että niiden jälkeläisistä tulee ylt'ympäri juovikkaita jne. Kyllä, Jaakob harrasti humpuukia, siitä ei ole epäilystäkään.

Siinä on kuitenkin suuri ero, kuvaako Raamattu humpuukin harjoitusta, vai väittääkö se humpuukia todeksi. Raamatun mukaan Jaakob suoritti taikansa ja sai haluamiaan tuloksia, mutta teksti ei väitä minkäänlaisen syy ja seuraus -suhteen olemassaoloa. Teksti jättää kyllä lukijan mietittäväksi onko sellainen olemassa, mutta paljastaa asian oikean laidan kertomuksen kohokohdassa jakeissa 1. Moos. 31:10-13.

Tässä Jumala kertoo unessa Jaakobille, että Laaban oli tahallaan huijannut häntä:

”Lampaiden ja vuohien kiima-aikana minä näin unessa juovikkaiden, täplikkäiden ja laikukkaiden urosten astuvan lampaita ja vuohia. Jumalan enkeli sanoi minulle siinä unessa: 'Jaakob!' Ja minä sanoin: 'Tässä olen.' Hän sanoi: 'Näetkö, kaikki urokset, jotka astuvat lampaita ja vuohia, ovat juovikkaita, täplikkäitä ja laikukkaita, sillä minä olen nähnyt, miten Laban sinua kohtelee. Minä olen Jumala, joka ilmestyin sinulle Betelissä, missä sinä voitelit öljyllä patsaan ja teit minulle uhrilupauksen. Lähde nyt pois tästä maasta ja palaa synnyinseudullesi.'"

– 1. Moos. 31:10-13

Toisin sanoen lukijalle kerrotaan nyt, että Jumala vaikutti tapahtumiin tasoittaakseen todennäköisyydet, jotka Laaban oli kasannut Jaakobia vastaan. Jaakob ilmeisesti ajatteli aluksi, että oksat olivat syy hänen menestykseensä mutta luvussa 31 näytetään kuinka Jumala vapautti hänet tästä harhakäsityksestä.

Kuten joskus tapahtuu, Raamattu vetää meitä nenästä – ja kuten Jaakobin kohdalla, se pakottaa meidät katsomaan peiliin aina silloin tällöin.¹