Ihme

Ihme määritellään yleensä tapahtumaksi, joka ei selity luonnonlaeilla.

Tapahtuuko ihmeitä

Jos ihme määritellään tapahtumaksi, joita ei tapahdu, lienee täysin selvää a posteriori, ettei niitä tapahdu. Jos se taas määritellään tapahtumaksi, joka poikkeaa luonnonlaeista ja on ennakoimaton, ei sitä (ehkä) voida kokeellisesti testata. Mutta suurinta osaa historiasta ja ihmisen toiminnasta ei voida selvästi ennakoida eivätkä ne noudata mitään selviä lakeja.

Ateistien, materialistien ja naturalistien kritiikki ihmeitä vastaan on lähinnä variaatioita Humen teemasta:

1. Olemme havainneet vain luonnollisia prosesseja.
2. Asian todennäköisyys on likipitäen sama kuin ne tapahtumafrekvenssit (tapahtumien lukumäärän suhde kokonaismäärään) joita olemme havainneet
3. Näin ollen ihmeen todennäköisyys on niin pieni ettei sen tapahtumiseen kannata uskoa. On paljon todennäköisempää että joku valehtelee.

Tässä näennäisen uskottavassa päättelyssä on kuitenkin suuria ongelmia. Argumenttihan käytännössä väittää, että minkään harvinaisen tapahtuman tapahtumiseen ei kannata uskoa, vaan kannattaa ajatella että siitä kertova valehtelee.(Ateistit/materialistit/naturalistit tietysti käyttävät tätä 'argumenttia' vain ihmeitä vastaan.) Kun heität kolikkoa, montako klaavaa täytyy tulla tulokseksi että olet valmis väittämään, että mikään kolikko ei koskaan voi antaa tulokseksi kruunaa?

Oikeastaan jokainen kohta materialistien argumentissa on ongelmallinen. Alla kritiikki kohta kohdalta:

1. Ei ole mitään todisteita siitä että olemme havainneet vain luonnollisia prosesseja. Tyypillisesti materialistit eivät hyväksy todisteita mistään ei-materialistisesta (osin yo. argumentin perusteella, mikä on tietysti kehäpäättelyä.)
2. Tämä kohta on ongelmallinen koska
   1. Yleensä tarkasteltavat asiat ovat joukkona hyvin sekakoosteinen ja epäyhtenäinen, asiat eivät ole otoksia yhdestä ja samasta jakaumasta (otokset eivät ole identtisiä ja riippumattomia), vaan jokaisen taustalla on hyvin erilaisia vaikuttimia. Näiden taustavaikuttumien muuttuminen vaikuttaa todennäköisyyksiin hyvin vahvasti, eikä menneistä tapahtumista muodostettu frekvenssi välttämättä kuvaa hyvin parhaillaan tarkasteltavaa tapahtumaa. Materialistin pitäisi osoittaa, että ei ole olemassa taustavaikuttimia jotka muuttaisivat tarkasteltavan asian todennäköisyyttä aiempiin havaintoihin verrattuna. Esimerkiksi vaikka olisimme havainneet, että ihmeitä ei ole tapahtunut vuosina 1-100, Jumalalla saattaa olla hyvä syy tehdä ihme vuonna 101, joka nostaa suuresti todennäköisyyttä että ihme tapahtuu vuonna 101.
   2. Lisäksi menneiden tapahtumien jako luokkiin, joista frekvenssit lasketaan, on melko mielivaltaista. Kuitenkin tämä luokkiinjako vaikuttaa olennaisesti argumentin tulokseen. Esimerkiksi, mikäli haluaisimme todistaa, että Napoleon ei ole voinut olla Ranskan keisari, voisimme todeta, että sadoissa tunnetuissa valtakunnissa ei ole tuhansina vuosina ollut 168cm pitkään Napoleon-nimistä päämiestä, joten Napoleon-keisari on erittäin epätodenäköistä ja hänestä kertovat henkilöt varmasti valehtelevat. Mikäli taas haluaisimme tehdä Napoleon-keisarin olemassaolosta uskottavan, voisimme argumentoida, että melkein kaikissa tunnetuissa valtakunnissa päämiehillä on ollut yli kirjaimen pituinen nimi ja he ovat olleet alle kolme metriä pitkiä, joten on todennäköistä että Ranskan päämieheksi olisi päätynyt joku nimeltään yli kaksikirjaiminen ja pituudeltaa alle kolme metriä pitkä, Napoleon on siis uskottava keisari.
3. Vaikka todennäköisyys, että joku valehtelee olisi korkeakin, esimerkiksi 0.1, todennäköisyys, että joku valehtelee juuri käsillä olevan väittämän, on pieni ¹. Esimerkiksi, olkoon lottovoiton todennäköisyys yksi kymmenestä miljoonasta. Ystäväsi kertoo että Tauno Pentti on voittanut lotossa. Päätteletkö, että ystäväsi valehtelee koska tiedät että hän valehtelee useammin kuin yhdessä jutussa kymmenestä miljoonasta? Kannattaisi uskoa ystävää, koska todennäköisyys, että hän valehtelee että juuri Tauno Pentti on voittanut lotossa on paljon pienempi (hieman riippuen tilanteesta.).

Suhteessa tähän argumenttiin Jumalan toiminta on analogista ihmisen toiminnan kanssa, vaikka Jumalan toimintamuoto onkin usein tuntematon (tuntemattoman toiminnankin perusteella tehty jaottelukin on mielivaltaista). Mikäli Humen argumentti toimisi, sillä voisi todistaa ettei kannata uskoa (argumentin esittäjälle epämiellyttävän) ihmisen A olemassaoloon:

1. Selvästi suurin osa kaikista universumin havaituista tapahtumista on tapahtunut ilman henkilön A vaikutusta, niiden selittämiseen ei tarvita henkilöä A.
2. Näin ollen todennäköisyys, että henkilö on A vaikuttanut tarkasteltavana olevaan asiaan B on lähes nolla.
3. Näin ollen todennäköisyys, että henkilö A olisi vaikuttanut mihinkään asiaan tai hänestä olisi mitään havaintoja on niin pieni ettei siihen kannata uskoa. Ihmiset jotka väittävät henkilön A vaikuttaneen asiaan B lähes varmasti valehtelevat. Meillä ei siis ole mitään uskottavaa havaintoa henkilöstä A, ja näin ollen, todisteiden puuttuessa, on järkevämpää uskoa että häntä ei ole olemassa.

Lyhyesti sanottuna, Humen paljon käytetty argumentti on täysi susi.

Ihmeet ovat siis Jumalan (ehkä) harvinaista toimintaa. Mikäli Jumala on olemassa, niissä ei ole mitään kummallista, ne ovat Jumalan toimintaa siinä missä ihmisen teot ovat ihmisen toimintaa. Ihmeet ovat kummallisia vain, mikäli ne tapahtuvat ilman Jumalan apua. Ihmeet ovat epätodennäköisiä vain, mikäli Jumalan olemassaolo olisi epätodennäköistä tai jos on todennäköistä että Hän ei toimisi tarkasteltavassa tilanteessa. Ateisti/materialisti/naturalisti, joka pitää Jumalan olemassaoloa epätodennäköisenä, pitää toki myös ihmeitä epätodennäköisinä, mutta tämä näyttäisi olevan vain seurausta hänen Jumalan toiminnan kieltävästä uskostaan.

Relevantteja detaljeja

• Baylorin yliopiston julkaiseman tutkimuksen mukaan yhdysvaltalaisista neljäsosa on nähnyt ihmeparantumisia ja 16 % on kokenut sellaisen itse.²