Ero sivun ”Ärsyttävät kristityt” versioiden välillä
(Lisäsinpä artsun kristittyjen ärsyttävyydestä, siitä kun heitä niin usein rienataan. Toi on aika tajunnanvirtaa, mut ihan käyttis pohja. Joku jeesustelututkimustulos alkuun ois kova jos joku tietää.) |
(Ingressi artikkeliin) |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
Kristittyjä pidetään joskus ärsyttävinä. Se nyt kuitenkin lienee melko varmaa, etteivät kristityt ihmisryhmänä ole mitenkään | {{ingressi|Kristittyjä syytetään usein tyrkyttämisestä, tuputtamisesta ja jeesustelusta. Pallo voidaan kuitenkin heittää takaisin; millainen ihmishirviö kristitty olisikaan, jos hän ei tekisi mitään niiden lähimmäistensä eteen, joiden hän uskoo joutuvan helvettiin? Konstit ovat tietysti monet. Jotkut kristityt pidättäytyvät usein jeesustelusta siksi, että uskovat sen vain allergisoivan ihmisiä ja näin vain häiritsevän sanoman menoa perille.}} | ||
Kristittyjä pidetään joskus ärsyttävinä. Se nyt kuitenkin lienee melko varmaa, etteivät kristityt ihmisryhmänä ole mitenkään erityisen ärsyttäviä. Yleensä kristityissä pidetään ärsyttävänä sitä, että he evankelioivat eli "jeesustelevat". Kuitenkin tämä kristittyjen jeesusteleva ryhmä on pieni vähemmistö, joka kuitenkin näyttelee kristikunnan näkyvintä roolia; onhan se täysin selvää, ettei uskoaan toisille tyrkyttävä juurikaan kiinnitä huomiota. Niissäkin kristinuskon suuntauksissa, joissa jeesustelua pidetään hyveellisenä, kovin pieni osa harrastaa sitä mm. siitä syystä, että he kokevat näin nolaavansa itsensä. Kritiikki kristittyjen Jeesustelua kohtaan siis osuu vain pieneen osaan kristittyjä, joten näillä perustein kaikkien kristittyjen leimaaminen ärsyttäviksi on väärin. | |||
Kristittyjen jäsenistö on siis sijoitettavissa kahden ääripään välille, joista ensimmäinen jeesustelee ja toinen ei. Kristityt, jotka eivät jeesustele, tuskin onnistuvat ärsyttämään ketään ei-kristittyä ja näin ollen heidän toimintansa ei tarvitse puolustelua muita kuin jeesustelevaa ryhmää vastaan, mutta kysymys on silloin kristikunnan sisäinen eli teologinen. Jeesustelevat kristityt voivat puolestaan ärsyttää ei-kristittyjä. Mutta jeesustelijoiden toiminta on heidän näkökulmastaan täysin ymmärrettävää, ellei jopa suotavaa. | Kristittyjen jäsenistö on siis sijoitettavissa kahden ääripään välille, joista ensimmäinen jeesustelee ja toinen ei. Kristityt, jotka eivät jeesustele, tuskin onnistuvat ärsyttämään ketään ei-kristittyä ja näin ollen heidän toimintansa ei tarvitse puolustelua muita kuin jeesustelevaa ryhmää vastaan, mutta kysymys on silloin kristikunnan sisäinen eli teologinen. Jeesustelevat kristityt voivat puolestaan ärsyttää ei-kristittyjä. Mutta jeesustelijoiden toiminta on heidän näkökulmastaan täysin ymmärrettävää, ellei jopa suotavaa. | ||
Versio 30. maaliskuuta 2009 kello 01.43
Kristittyjä syytetään usein tyrkyttämisestä, tuputtamisesta ja jeesustelusta. Pallo voidaan kuitenkin heittää takaisin; millainen ihmishirviö kristitty olisikaan, jos hän ei tekisi mitään niiden lähimmäistensä eteen, joiden hän uskoo joutuvan helvettiin? Konstit ovat tietysti monet. Jotkut kristityt pidättäytyvät usein jeesustelusta siksi, että uskovat sen vain allergisoivan ihmisiä ja näin vain häiritsevän sanoman menoa perille.
Kristittyjä pidetään joskus ärsyttävinä. Se nyt kuitenkin lienee melko varmaa, etteivät kristityt ihmisryhmänä ole mitenkään erityisen ärsyttäviä. Yleensä kristityissä pidetään ärsyttävänä sitä, että he evankelioivat eli "jeesustelevat". Kuitenkin tämä kristittyjen jeesusteleva ryhmä on pieni vähemmistö, joka kuitenkin näyttelee kristikunnan näkyvintä roolia; onhan se täysin selvää, ettei uskoaan toisille tyrkyttävä juurikaan kiinnitä huomiota. Niissäkin kristinuskon suuntauksissa, joissa jeesustelua pidetään hyveellisenä, kovin pieni osa harrastaa sitä mm. siitä syystä, että he kokevat näin nolaavansa itsensä. Kritiikki kristittyjen Jeesustelua kohtaan siis osuu vain pieneen osaan kristittyjä, joten näillä perustein kaikkien kristittyjen leimaaminen ärsyttäviksi on väärin.
Kristittyjen jäsenistö on siis sijoitettavissa kahden ääripään välille, joista ensimmäinen jeesustelee ja toinen ei. Kristityt, jotka eivät jeesustele, tuskin onnistuvat ärsyttämään ketään ei-kristittyä ja näin ollen heidän toimintansa ei tarvitse puolustelua muita kuin jeesustelevaa ryhmää vastaan, mutta kysymys on silloin kristikunnan sisäinen eli teologinen. Jeesustelevat kristityt voivat puolestaan ärsyttää ei-kristittyjä. Mutta jeesustelijoiden toiminta on heidän näkökulmastaan täysin ymmärrettävää, ellei jopa suotavaa.
Jeesustelevat kristityt ovat teologisesti, hyvin tai huonoin perustein päätyneet siihen tulokseen, että kristityn tehtävä on jeesustella. Suurin osa kristityistä uskoo, että ei-kristityt joutuvat kadotukseen.1 Tällöin he pyrkivät auttamaan jeesustelun kohteita välttämään kadotukseen joutumisen eli heidän tarkoitusperänsä ovat mitä vilpittömimmät ja hyveellisimmät. Jos esimerkiksi Mauri näkisi Saaran nukkuvan junanradalla ja uskoisi junan tulevan kohta, hän varmaankin kävisi tökkimässä Saaraa hereille. Saara saattaisi ärsyyntyä moisesta tökkimisestä, mutta Maurin toiminnalla olisi silti hyvät tarkoitusperät. Onko Saaran suuttumus oikeutettu ko. tilanteessa?
Suurin osa kristityistä siis uskoo ei-kristittyjen joutuvan kadotukseen. Tämä suuri ryhmä uskoo yleisesti ei-kristittyjen joutuvan kadotukseen ja pyrkivät auttamaan heitä eli "varoittamaan junan tulosta". Kristityillä on erilaisia näkemyksiä siitä, miten se tapahtuu parhaiten ja jotkut kokevat auttavansa parhaiten jeesustelemalla.
Katso myös
Internet
- Washingtonpost: Taking Atheism for a Ride Around Town – ateistitkin ovat alkaneet evankelioida
Viitteet
- ^ Kristinuskon rajoista voidaan tietysti kiistellä, mutta jeesustelun perusteeksi riittääkin subjektiivinen uskomus siihen, että jeesustelun kohde on senhetkisessä tilassa joutumassa kadotukseen.
