Homoseksuaalisuus

Homoseksuaalisuus on seksuaalinen suuntautuminen, jossa yksilön seksuaalinen kiinnostus ja romanttiset tunteet kohdistuvat ensisijaisesti omaan sukupuoleen. Naisten homoseksuaalisuutta kutsutaan usein lesboudeksi.^1, 2 Usein kristittyjä syytetään homojen syrjimisestä, mutta väitös on kiistämättä osin ja lähes kiistämättä täysin virheellinen; osa kristikunnasta hyväksyy homoseksuaalisen toiminnan ja osa kristikunnasta pitää sitä syntinä. Näin ollen homojen syrjimisestä voitaisiin syyttää vain osaa kristikunnasta. Tällöinkin on tärkeää ymmärtää, että homoseksuaalisen toiminnan tulkitseminen synniksi ei ole vielä sama asia kuin syrjiminen. Nuotan järjestämän Älä alistu! -kampanjan jälkeen ilmeni, että kristityt voivat joutua syrjityiksi siksi, että uskovat homoseksuaalisuuden olevan syntiä. Ajattelun taustalla on mm. loogisia virhepäätelmiä sekä vääristyneitä käsityksiä homoseksuaalisuuden syistä. Tämän artikkelin tavoitteena on oikoa nykytietämyksen vastaisia uskomuksia sekä puolustaa homoseksuaalisuuden toteuttamista vastustavan kristillisen koulukunnan oikeutta uskoa tavallaan.

Homoseksuaalisuus länsimaisessa yhteiskunnassa

Homoseksuaaliset suhteet hyväksytään länsimaisissa yhteiskunnissa pitkälti heterosuhteiden rinnalle. Mediajulkisuudessa esiintyy runsaasti mielipiteitä, joiden mukaan tämän eettisen kysymyksen pitäisi olla sivistyneelle ihmiselle itsestäänselvyys, ja siitä ei pitäisi edes joutua keskustelemaan nykyaikana. Tällainen retoriikka pyrkii tukahduttamaan kaiken toisinajattelun, tehden järjellisestä keskustelusta haastavaa.

Lainsäädäntö ja argumentaatio

Homoparien oikeudet ovat olleet esillä koko 2000-luvun, ja aiheesta käyty keskustelu on ollut usein hyvin aggressiivista. Vastapuolen argumentteja pidetään yleensä huonoina, eikä niitä edes pyritä ymmärtämään. Osaltaan tämä johtuu siitä, että kyseessä on arvokysymys, johon ei saada yhteisymmärrystä pelkän loogisen argumentaation ja tieteellisen tutkimuksen keinoin.

Jokainen laki perustuu viimekädessä jonkinlaiseen käsitykseen siitä, mikä on arvokasta ja miten ihmisten pitäisi elää tai olla elämättä. Toiset arvostukset perustellaan muilla vielä perustavammilla arvostuksilla. Kuitenkaan kaikki arvostukset eivät voi perustua muihin arvostuksiin, sillä:

1. Päättymätöntä perustelujen ketjua ei voi olla,
2. Jos sama perustelu esiintyy perustelujen ketjussa toistuvasti, tätä kutsutaan kehäpäättelyksi.

Viimekädessä päädytään sellaisiin arvostuksiin, joita ei perustella muilla arvostuksilla. Humen giljotiinin perusteella siitä, miten asiat ovat, ei voida myöskään päätellä sitä, miten asioiden pitäisi olla. Vaihtoehdoiksi näyttää siis jäävän perustelemattomat itseisarvot, tai jonkun riittävän tiedollisen auktoriteetin varassa omaksutut itseisarvot.

Varsinaista ongelmaa tämän kysymyksen kannalta ei olisi, jos kaikki päättäjät pitäisivät samoja asioita itseisarvoina. Silloinhan kysymys olisi melko hyvin logiikan ja empirian keinoin määritettävissä³ Valitettavasti näin ei ole. Kun perimmäisissä päämäärissä on eroja, yhteisymmärrystä keinoista näiden päämäärien saavuttamiseksi ei tavoiteta pelkästään argumentaatioanalyysin tai tieteellisen tutkimuksen avulla. Joissain kohdissa tulee väistämättä ratkeamattomia ristiriitatilanteita, kun erot päämäärissä painavat eri henkilöillä vaakakupit eri suuntiin.

Tällaisessa tilanteessa voidaan tietysti pyrkiä esittämään sellaisia perusteluita, jotka vetoavat vastapuolen päämääriin. Tällaisella argumentaatiolla tuntuu kuitenkin olevan hyvin toissijainen asema päätöksenteossa, koska ne eivät muuta henkilön suhtautumista perimmäisiin päämääriinsä. Tämän takia vastapuolen esittämät argumentit tuntuvatkin usein huonoilta ja teennäisiltä.

Siinä vaiheessa kun kaikki argumentit on lyöty pöytään ja kukin on punninnut niitä riittävästi suhteessa perimmäisiin päämääriinsä, törmätään käytännössä tilanteeseen, jossa ristiriitaan ei vain löydy kaikkia osapuolia tyydyttävää kompromissiratkaisua. Demokratian pelisääntöjen mukaan silloin turvaudutaan yksinkertaisesti ylivoimaan: päätetään se näkökulma joka saa eniten kannatusta, ja vähemmistönäkökulman puolustajien pitää vain tyytyä tulokseen.

Homoseksuaalisuus ja ihmisoikeudet

Länsimaissa kysymys ei enää ole siitä, että onko homoseksuaaleilla samat ihmisoikeudet kuin heteroilla, koska heillä on ollut samat ihmisoikeudet jo pitkään. Tällä hetkellä kysymys on enemmänkin homoseksuaalisten suhteiden tuomista erityisoikeuksista. Varsinainen ihmisoikeuskysymys länsimaissa liittyy pikemminkin homoseksuaalisuuteen kriittisesti suhtautuvien oikeuteen ajatella homoseksuaalisuudesta vapaasti ja/tai ilmaista ajatuksensa ja perustelunsa julkisesti. Useissa länsimaissa homoseksuaalisuuteen kriittisesti suhtautuvien ihmisoikeuksia ja sananvapautta rajoitetaan. Vaikka homoseksuaalijärjestöt puhuvat oikeuksista, kysymys näyttää olevan oikeammin siitä, että homoseksuaalinen vähemmistö haluaa pakottaa enemmistön hyväksymään homoseksuaalisen käyttäytymisen.⁴ Homoseksuaalijärjestöt ja media hyökkäävät käytännössä kaikkia tahoja vastaan jotka uskaltavat ottaa julkisesti kantaa homosuhteita vastaan. Tyypillisesti homoseksuaalisuuteen kriittistä kantaa edustava joutuu julkisuudessa myllytyksen kohteeksi. Kriittisen tiedon tai kannan julkituonti tarkoittaa usein niin suurta henkilö- tai yhteisökohtaista riskiä, että harva uskaltaa esittää tai julkaista kriittistä kantaa tai sen perusteluja. Näin keskustelu ja perustelut jäävät hyvin yksipuolisiksi.

Onko homoseksuaaleilla vähemmän oikeuksia kuin heteroseksuaaleilla?

Otsikon kysymys voi ensialkuun tuntua kummalliselta, mutta tarkemmassa tarkastelussa kysymys on erittäin aiheellinen. Homoseksuaalisuudella tarkoitetaan ainoastaan seksuaaliseen kiinnostukseen ja romanttisiin tunteisiin liittyvää seksuaalista suuntaitumista, joka ei ainakaan Suomen laissa liity mitenkään ihmisen oikeuksien määrään. Itseasiassa kysymys ei ole siitä, että homoseksuaaleilla olisi eri oikeudet kuin heteroilla, vaan siitä, että miehillä on eri oikeudet kuin naisilla. Pekka ja Mauri eivät saa Suomessa solmia avioliittoa, riippumatta siitä, haluaisivatko he tehdä näin. Se, että joillain ihmisillä on halu elää vastoin lainsäädäntöä, ei tee lainsäädännöstä automaattisesti syrjivää.

Homoseksuaaleilla on itseasiassa oikeus avioliittoon ja adoptioon, mutta ainoastaan jos avioliitto solmitaan vastakkaista sukupuolta edustavan ihmisen kanssa. Kysymys ei siis ole siitä, että homoseksuaalisuus vähentäisi ihmisen yhteiskunnallisia oikeuksia, vaan siitä, että homoseksuaalisuutensa takia ihminen ei ole kiinnostunut hankkimaan oikeuksiaan lain määrittämissä puitteissa. Homoseksuaalisuutensa takia ihminen on sen sijaan kiinnostunut hankkimaan näitä aviopareille suotuja erityisoikeuksia tavalla, jota laki ei suo kenellekään.

Se ei tee laista syrjivää, että se antaa vain osalle ihmisistä oikeuden elää haluamallaan tavalla. On varmasti yksilötasolla surullista, jos omat mielihalut eivät osu yksiin yhteiskunnallisen lainsäädännön kanssa, mutta tästä huolimatta lakien tarkoituksena ei ole turvata ihmisten mielihalujen toteuttamista. Lakien tarkoituksena on taata kaikille ihmisille oikeus samanlaiseen toimintaan riippumatta siitä, haluavatko nämä toimia lain mukaisesti vai lain vastaisesti. Seuraavan esimerkin tarkoituksena ei ole rinnastaa homoseksuaalista käyttäytymistä rikolliseen käyttäytymiseen, vaan se pyrkii ainoastaan osoittamaan, että laki toimii näiden sääntöjen mukaisesti myös muualla. Vertauksissa on aina tiettyjä yhtäläisyyksiä ja tiettyjä eroavaisuuksia:

• kleptomaanilla tarkoitetaan henkilöä, jolla on pakonomainen ja sairaalloinen tarve varastaa. Varastamisen kieltävä lainsäädäntö ei ole mitenkään kleptomaaneja syrjivä, vaikka ainoastaan kleptomaaneilla on harvinaisen voimakkaita mielihaluja rikkoa lakia. Jos laki sallii toisille ihmisille mahdollisuuden toteuttaa kaikkia mielihalujaan, se johtuu vain ja ainoastaan siitä, että heidän mielihalunsa sattuvat olemaan lain mukaisia.

Jotta väite homoseksuaalien oikeuksien pienemmästä määrästä olisi uskottava, tulisi tälle esittää parempia perusteluita.

Sukupuolineutraali vs. rotuneutraali?

Mutta eikös se ole epätasa-arvoa, että ihmisellä on eri oikeudet riippuen siitä, mitä sukupuolta hän sattuu olemaan? Eikös samaa sukupuolta olevien avioliittojen syrjintä ole aivan yhtä rasistista, kuin eri "rotujen" välisten liittojen vastustaminen 1900-luvun puolivälissä? Tämä pointti on sinänsä aiheellinen, koska rotujen välisen avioliiton kielto ei varsinaisesti syrji sen enempää tumma- kuin vaaleaihoisiakaan, joten rinnastus sukupuolen perusteella tehtävään rajoitukseen on jossain määrin mielekäs. Samalla on yleisesti hyväksytty näkemys, että rotujen välisen avioliiton kielto oli rasistinen, ja siitä oli hyvä päästä eroon.

Kysymys riippuukin siitä, ovatko sukupuoli ja rotu samalla viivalla, kun pohditaan ihmisen oikeudellista asemaa. Lienee yleisesti hyväksyttyä, ettei erilaisten oikeuksien jakaminen ole syrjintää, jos jakamisen perusteena on esimerkiksi henkilön ikä. Sen sijaan rotua ei pidetä nykyään pätevänä oikeuksien määrittämisen mittarina. Onko siis sukupuoli tässä mielessä samassa kategoriassa kuin ikä, jolloin sukupuolen perusteella määriteltävät oikeudet eivät olisi ainakaan kaikissa tilanteissa automaattisesti syrjintää? Vai onko sukupuoli erottelevana tekijänä samassa kategoriassa kuin rotu, jolloin kaikki sukupuolen perusteella määriteltävät oikeudet ovat syrjintää?

Joidenkin feminististen aatteiden mukaisesti väitetään, että sukupuoli on vain sosiaalinen konstruktio, eikä mikään objektiivinen ihmisen ominaisuus, jonka perusteella olisi oikeutettua lokeroida ja roolittaa ihmisiä. Kuitenkin ylesen näkemyksen mukaan (ainakin toistaiseksi) ihmisten jakaminen naisiin ja miehiin on täysin luonnollista ja hyväksyttävää, eivätkä tämän kiistävät tahot ole antaneet mitään merkittäviä syitä ajatella toisin, joten demokraattisessa yhteiskunnassa miesten ja naisten erilaisten oikeuksien olemassaolo on hyväksyttävää. Niin kauan kuin lainsäädäntö hyväksyy ihmisten jakamisen miehiin ja naisiin, tämän jaon perusteella syntyviä oikeudellisia eroja ei voi pitää syrjintänä, sen enempää kuin esimerkiksi iänkään perusteella syntyviä oikeudellisia eroja.

Lopultakin kysymys on arvovalinnoista. Kristillisen maailmankuvan mukaan Jumala loi ihmiset mieheksi ja naiseksi, joten sukupuolen perusteella tehtävä jako on kristillisen ihmiskuvan puitteissa hyvin luonnollinen ja perusteltu.

Reductio ad absurdum

Raamatun mukaan kristillinen avioliitto on yhden naisen ja yhden miehen välinen liitto. Mikäli tästä rajasta luovutaan ja avioliitto uudelleenmääritellään, homosuhteiden puolesta käytettyjä perusteluja voidaan käyttää myös moniavioisen suhteen, eläimen ja ihmisen välisen suhteen ja jopa aikuisen ja alaikäisen välisen suhteen hyväksymiseksi ja määrittelemiseksi avioliitoksi. Monissa kulttuureissa näitä onkin hyväksytty homoseksuaalisuuden jäljessä. Esimerkiksi Roomassa yleinen homoseksuaalinen käyttäytyminen johti erityisesti nuorten poikien hyväksikäyttöön. Uskonnonvapauden kannalta on erittäin ongelmallista, mikäli tasa-arvolakien pohjalta seurakuntia ja uskonnollisia yhteisöjä pakotetaan yhteiskunnan toimesta suhtautumaan ja toimimaan suhteessa homoseksuaaliseen käyttäytymiseen tietyllä tavalla, erityisesti koska tiedämme että yhteiskuntamme käsitys homoseksuaalisuudesta on vahvasti kulttuurisidonnainen.

Homoseksi ja terveys

Tutkimusten mukaan homoseksuaaleilla on keskiarvoisesti huomattavasti enemmän irtosuhteita kuin heteroseksuaaleilla, vaikka myös vakituisia ja rakastavia suhteita on paljon, erityisesti lesbojen keskuudessa. Siksi homoseksuaalit ovat merkittävä sukupuolitauteja tartuttava ryhmä. Esimerkiksi AIDS oli pitkään erityisesti homoseksuaalien keskuudessa leviävä tauti.

Homoseksuaalisuus ja mielenterveys

Tieteellisten tutkimusten mukaan homoseksuaalit ovat kiistatta keskimäärin henkisesti epätasapainoisempia kuin heteroseksuaalit.^5, 6 Homoseksuaaleilla on todettu emotionaalista yliherkkyyttä huomattavasti enemmän kuin heteroseksuaaleilla.⁷ Homoseksuaaliset ovat kuusi kertaa keskivertoa aktiivisempia itsemurhayritysten saralla.⁸

Lisäksi alttius kemikaalien väärinkäytölle,⁹ persoonallisuushäiriöt,¹⁰ ahdistuneisuus, masennus, käyttäytymishäriöt ja alttius nikotiiniriippuvuudelle on homoseksuaaleille muita ryhmiä yleisempää.¹¹ Homoseksuaaleilla on myös selvästi keskiarvoa enemmän syömishäiriöitä.¹²

Suomessa vuonna 1984 tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että vakituisessa suhteessa elävistä homoista oli suhde kestänyt yli 10 vuotta vain 6-7%:lla.¹³ Uutta vastaavaa tutkimusta ei ole Suomessa enää tehty kyseisen ajankohdan jälkeen.

Raamattu ja homoseksuaalisuus

Raamattu kieltää homoseksin systemaattisesti,¹⁴ ja se on siksi Raamatun arvomaailmaan uskovan kristityn mielestä kiellettyä siinä missä monet muutkin synnit kuten kateus, ylpeys, alkoholin liikakäyttö, pornografian katseleminen, aiheeton väkivalta, avioliitto useamman kumppanin kanssa tai vaikkapa eläimiin sekaantuminen, vaikka näillä on tietysti aste-eroja. On kuitenkin täysin selvää, että jokainen on joskus syyllistynyt Raamatussa kiellettyihin asioihin. Eri ihmisillä on luonteensa ja henkilöhistoriansa takia alttius eri synteihin. Jollakulla on taipumus väkivaltaiseen käyttäytymiseen, jollakulla valehteluun, jollakulla kateuteen ja jollakulla homoseksuaaliseen käyttäytymiseen. Teologian maisterin ja entisen homoseksuaalin¹⁵ Ari Puonnin mukaan kristilliset seurakunnat ovat tehneet väärin siinä, että ne ovat heijastaneet jokaisessa ihmisessä asuvan pahuuden johonkin "erityisen syntiseen" ryhmään. Homot ovat olleet projektiolle yleinen kohde.¹⁶ Synnin saa anteeksi ja meidän tulee välittää ihmisestä ja osoittaa hänelle kunnioitusta vaikka hän tekisikin syntiä. Seurakunta on syntisten sairaala, mutta itse synti ei ole hyvä asia.

Uusi Testamentti

Tuomitsiko Paavali vain pederastiset poika-mies-suhteet?

Homoseksuaalisuuden siunaamista on puolusteltu mm. sillä, ettei apostoli Paavali tuntenut tasa-arvoisia homosuhteita, vaan ainoastaan pederastiasuhteita, jossa vanhempi mies piti nuorempaa poikaa rakastajanaan. Paavali mainitsee 1. Korinttilaiskirjeessä homoseksin yhteydessä kaksi kreikan sanaa: arsenekoites ja malakoi (monikkomuodot)

1. Kor 6:9-11: ē ouk oidate oti adikoi theou basileian ou klēronomēsousin mē planasthe oute pornoi oute eidōlolatrai oute moichoi oute malakoi oute arsenokoitai oute kleptai oute pleonektai ou methusoi ou loidoroi ouch arpages basileian theou klēronomēsousin kai tauta tines ēte alla apelousasthe alla ēgiasthēte alla edikaiōthēte en tō onomati tou kuriou [ēmōn] iēsou christou kai en tō pneumati tou theou ēmōn

'Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät. Tällaisia jotkut teistä olivat ennen, mutta nyt teidät on pesty puhtaiksi ja tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimasta.'

Arsenekoites tarkoittaa miehen kanssa makaavaa miestä. Sanaa ei löydy kreikkalaisesta kirjallisuudesta ennen Paavalia ja David F. Wright mukaan¹⁷ se onkin johdettu septuagintan pohjalta homoseksin kieltävistä Mooseksen kirjan jakeista:

3. Moos.18:22: kai meta arsenos ou koimethese koiten gynaikos

'Älä makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan...'

3. Moos.20:13: kai hos an koimethe meta arsenos koiten gynaikos
'Jos mies makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan...'

Mikäli Paavali olisi halunnut korostaa tuomitsevansa vain poika-mies-suhteet, hän olisi käyttänyt sellaisia ilmauksia kuin paiderastes, 'poikien rakastaja', paidomanes, 'mies hulluna poikiin', paidophthoros, 'poikien turmelija', tai muita sellaisia sanoja, joilla kreikkalaiset kuvasivat pederastisen suhteen osapuolia. Sitä vastoin hän käytti kaikkia miesten kanssa makaavia miehiä tarkoittavaa arsenokoites-termiä.

Homoseksuaalisuuden synty

Tieteen piirissä ei ole yhtenevää käsitystä homoudesta. Tällä hetkellä homoaktivistien parissa on vallalla kaksi vastakkaista näkemystä

Essentialismi

Essentialistisen näkemyksen mukaan homoseksuaalisuus on synnynnäinen, biologisesti määräytyvä taipumus, joka on muuttamaton osa identiteettiä.

Ehkä vahvin argumentti essentialismin puolesta on, että homoseksuaalisuudella näyttäisi olevan yhteys joihinkin biologisiin tekijöihin. Homoseksuaalisuuden täysin biologisesta alkuperästä ei tosin ole näyttöä.¹⁸ Kuitenkin homoseksuaalisuuden biologisen perustan puolesta argumentoitaessa ajatellaan vähintäänkin, että biologinen taso määrää osin homoseksuaalista suuntautuneisuutta. Esimerkiksi aivojen vaste tiettyihin feromoneihin saattaa olla samanlainen homomiehillä ja heteronaisilla.

Ongelma tässä kuitenkin on, että korrelaatio sinänsä ei osoita kausaalisuutta: vaikka asioiden välillä on korrelaatio, emme tiedä, kumpi niistä aiheuttaa toisen vai aiheuttaako jokin kolmas tekijä ne molemmat. Aivot ovat kuten lihakset – niiden rakenteeseen vaikuttaa henkilöhistoria. Näin ollen biologiset erot heteroiden ja homojen välillä voivat selittyä esimerkiksi lapsuuden traumoilla, kuten ylisuojelevan äidin tai etäisen isän vaikutuksella¹⁹, joka siis tuottaisi sekä homoseksuaalista alttiutta että muutoksia aivojen rakenteessa, tai toisaalta homoseksuaalisella käyttäytymisellä, joka on itsessään voinut muuttaa aivojen toimintaa²⁰. Monia yleisesti parafilioina pidettyjä seksuaalisia suuntautumisia pyritään yleensä selittämään vastaavilla tekijöillä. Jos pedofilia on seurausta lapsuuden traumoista, niin eivätkö lapsuuden traumat voi aiheuttaa myös muunlaisia seksuaalisuuden vaurioita? Jos taas käyttäytyminen on seurausta lapsuuden traumasta, niin voidaanko sitä pitää terveenä?

Vaikka homoseksuaalisuudella osoittautuisikin olevan jonkinlainen biologinen perusta, tämäkään asiaintila ei silti välttämättä tekisi homoseksuaalisesta käyttäytymisestä oikeutettua. Esimerkiksi taipumuksella väkivaltaiseen käyttäytymiseen lienee samoin korrelaatio aivojen rakenteeseen ja jopa perimään. Tämä ei kuitenkaan tee väkivallasta hyväksyttävää käyttäytymismallia, vaan siihen alttiin henkilön tulisi mahdollisuuksien mukaan vastustaa kiusausta toimia väkivaltaisesti.

Sosiaalinen konstruktionismi

Varsinkin sosiaalitieteissä on vallalla konstruktionistinen näkemys, jonka mukaan ympäristö, kulttuuri ja omat valinnat muokkaavat homoidentiteettiä.

Jos homoseksuaalisuus olisi perinnöllisesti määräytynyttä ja siis siinä merkityksessä synnynnäistä, kukin identtinen kaksospari muodostuisi joko kahdesta hetero- tai kahdesta homoseksuaalista. Tutkimuksissa on kuitenkin ilmennyt toisenlaisia tuloksia. Erään mieskaksosia käsitelleen tutkimuksen mukaan identtisistä kaksospareista 52%:ssa mutta epäidenttisistä vain 22%:ssa tutkituista tapauksista molemmat olivat homoseksuaaleja, jos toinen oli. Tutkimus paljasti myös sen, että homoseksuaalien ei-biologisista adoptioveljistä 11% oli homoseksuaaleja.²¹ Samat tutkijat tekivät muutaman muun kanssa parin vuoden päästä vastaavan lesbotutkimuksen, ja tulokset olivat hyvin samankaltaisia. Vähintään yhden lesbon identtisistä kaksospareista 48% käsitti kaksi lesboa, 14%:lla lesboista oli biologinen lesbosisar, ja 6% lesbojen ei-biologisista adoptiosisaristakin oli lesboja.²²

Richard C. Friedman ja Leonore O. Stern tekivät tutkimuksen terveiden ei-neuroottisten homomiesten perhetaustoista, mm. haastatellen tutkittaviaan keskimäärin 20 tuntia. He olettivat, ettei näiden perhetausta eroaisi heteroiden perhetaustasta. Tutkittavat eivät olleet mielisairaita ja olivat tyytyväisiä elämäänsä, mutta silti oletus osoittautui virheelliseksi. Tutkituista homomiehistä yhdelläkään ei ollut myönteistä suhdetta isään tai häntä korvaavaan mieheen. Isä ei ollut opettanut heille poikajoukon osaksi pääsemiseen tarvittavia taitoja. Ne heterot, joilla oli ollut samanlainen isä kuin homoilla, olivat kokeneet äidin rohkaisevan poikien harrastuksiin. Äidin myönteinen kuva miehisyydestä oli siis näille heteroiksi kasvaneille miehille tärkeä.²³

Richard Cohenin mukaan homoseksuaalisuuden syntyyn vaikuttavat monet tekijät:

Richard Cohen väittää kirjassaan Coming Out Straight, että homoseksuaalisuuden aiheuttajia on ainakin kymmenen. Niitä ovat perinnöllisyys, lapsen temperamentti, haavoittumiset suhteessa omaan ja toiseen sukupuoleen, vanhempien välinen suhde, suhde sisaruksiin, oman kehon kokemiseen liittyvät haavoittumiset, seksuaalinen hyväksikäyttö, kavereiden aiheuttamat torjunnat, kulttuuriset syyt ja monet muut osatekijät. Pääsyy on kuitenkin suhde omaa sukupuolta olevaan vanhempaan.

– Ari Puonti²⁴

Katso myös

Internet

Suomeksi

• Pastori, teologian maisteri Ari Puonti puhuu homoseksuaalisuudesta ja kuinka Raamattu käsittelee aihetta.
• Aslan ry:stä Ari Puonti kertoo seksuaalisesti rikkinäisille mahdollisuudesta eheytyä
• Aslan ry: Artikkelit

Englanniksi

• Apologetics.com: What's Wrong With Gay Marriage?
• Stand to Reason: Resources on Ethics & Homosexuality
• Christianity Today: The Rebirth of Venus
• WorldNetDaily: 'Gay'-rights leader quits homosexuality
• NARTH: National association for Research & Therapy of Homosexuals
• Dr. Suzanna Rose: Sexual Orientation
• Wikipedia: Biology and sexual orientation
• Dr Robert Spitzer: Is Sexual Orientation a Fixed Trait

Kirjallisuutta

• Lean Payne, Särkynyt minäkuva - seksuaalinen eheytyminen parantavan rukouksen avulla, 1994, Kristillinen Tervehtymiskeskus - CHC ry. Gummerus Kirjapaino Oy ISBN 951-96927-1-1
• Mario Bergner. Rakkauden uusi suunta Kristuksen lunastava työ seksuaalisuuden alueella. Kristillinen Tervehtymiskeskus - CHC ry. Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä 1994. ISBN 951-96927-2-x
• Ari Puonti, Homoseksuaalisuus - hämmennyksestä selkeyteen, Uusi tie, 2004.
• Ari Puonti, Suhteesta Siunaukseen – Homoseksuaalisuus, terapeuttinen sielunhoito ja Raamattu, Uusi tie, 2010.
• Richard Cohen: Coming Out Straight. Understanding and Healing Homosexuality. 2000. Winchester, Virginia: Oakhill Press.
• Richard C. Pillard: "The Kinsey Scale: Is It Familial?" Teoksessa Homosexuality/Heterosexuality. Concepts of Sexual Orientation. 1990, 88-100. Toim. David P. McWhirter, Stephanie A. Sanders ja June Machover Reinisch. New York,
• William Byne ja Bruce Parsons: "Human Sexual Orientation: The Biologic Theories Reappraised" Archives of General Psychiatry 1995, 50, 228-229.* Lionel Ovesey ja Sherwyn M. Woods: "Pseudohomosexuality and Homosexuality in Men: Psychodynamics as a Guide to Treatment" Teoksessa Homosexual Behavior. 1980, 325-341. Toim. Judd Marmor. New York: Basic Books Inc..
• Judd Marmor: "Overview: The Multiple Roots of Homosexual Behavior" Teoksessa Homosexual Behavior. 1980, 325-341. Toim. Judd Marmor. New York: Basic Books Inc..
• Tapio Puolimatka: Lapsen ihmisoikeus: oikeus isään ja äitiin, Uusi tie, 2015.