Abortti

Abortti eli raskaudenkeskeytys (indusoitu abortti, abortus arte provocatus eli aap) tarkoittaa raskauden keinotekoista päättämistä poistamalla alkio tai sikiön kohdusta joko mekaanisesti kirurgisin keinoin tai kemiallisesti lääkityksellisin keinoin. Suomessa on abortoitu hieman yli puoli miljoonaa lasta.

Suomessa abortilla tarkoitetaan lainsäädännössä raskauden keinotekoista päättämistä ennen 20. raskausviikkoa (~ 4,5 kk) sekä Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen (TEO:n) luvalla sikiön vaikean poikkeavuuden perusteella suoritettua raskaudenkeskeytystä ennen 24. raskausviikkoa (~ 5,5 kk).¹ Lääketieteessä termi abortti viittaa myös tahattomasti keskeytyneeseen raskauteen (spontaani abortti).¹

Milloin elämä alkaa?

Olennainen kysymys abortin oikeutuksen kannalta on, onko syntymätön sikiö sielullinen elävä ihminen. Mikäli syntymätön sikiö on elävä ja ihmisarvon omaava ihminen, häntä ei voida abortoida minkäänlaisen äidin tai isän sosiaalisen tilanteen perusteella.² Toisen ihmisen elämän lopettaminen on oikeutettua vain niissä poikkeuksellisissa tilanteissa joissa äidin ja näin ollen myös sikiön henki on uhattuna.

Tieteellisesti oikeastaan ainoa ei-mielivaltainen ja olennainen muutos sikiön tilassa on hedelmöityshetki. Kristillisen ihmiskäsityksen kannalta on kuitenkin olennaista miettiä, mistä ihmisen henki tulee ja miten se sitoutuu fyysiseen ruumiiseen. Esimerkiksi alle kaksiviikkoinen alkiorakkula voi jakautua kahdeksi yksilöksi, jolloin syntyy identtiset kaksoset. Kaksoset ovat erillisiä ihmisyksilöitä, joilla on toisistaan riippumaton sielu. Jos oletetaan että hedelmöitynyt munasolu on sielullinen ihmisyksilö, alkiorakkulan jakautuessa sielun täytyisi joko jakautua tai jäädä toiseen alkiorakkulaan, jolloin toiseen syntyisi uusi sielu. Jos taas hedelmöitynyt munasolu ei ole sielullinen ihmisyksilö, on epävarmaa milloin sielu tulee ihmiseen. Silloin on moraalisesti kyseenalaista suorittaa aborttia jos on olemassa mahdollisuus, että tuhottava alkio onkin sielullinen ihmisyksilö. Tämän näkemyksen mukaan alkiorakkulalla ei kuitenkaan voi olla sielua ennen sen kiinnittymistä kohdun limakalvoon, jonka jälkeen se ei enää voi puoliutua. Tällöin olisi moraalisesti perusteltua käyttää niin sanottua jälkiehkäisyä tai muita hormonaalisia ehkäisymenetelmiä joiden toiminta perustuu kohdun limakalvon rakenteen muuttamiseen niin, että alkiorakkulan kiinnittyminen estyy.

Uusi tutkimus on paljastanut sikiön tuntevan kivun tunteita ja hymyilevän yhä aikaisemmin.^? Sikiön voidaan tietysti olettaa olevan elävä jo paljon ennen kivun tuntemista ja jopa tietoisuutta. Kolmannella viikolla tapahtuu alkiokerrosten (eksodermi, mesodermi ja entodermi) muodostuminen, mitä kutsutaan gastrulaatioksi. Lisäksi alkion hermostoputki, josta kehittyy myöhemmin keskushermosto, sekä selkärangan alkujaokkeet (somiitit) alkavat muodostua. Elinten muodostuminen alkaa kolmannesta viikosta eteenpäin, ja kahdeksannella viikolla lähes kaikki elimet aivoja ja selkäydintä lukuun ottamatta ovat pääosin valmiit. Tässä vaiheessa raskautta ei ole esittää mitään mielekästä rajaa ihmisyyden alkamiselle, joten abortti on edelleen vähintäänkin moraalisesti kyseenalaista, koska on olemassa reaalinen mahdollisuus tappaa ihmisyksilö.

Myöskään syntymähetki ei ole kovin olennainen muutos itse sikiön olemukselle. Lapsen ympäristö toki muuttuu olennaisesti syntymähetkellä ja aineenvaihduntakin osin, mutta sen kannalta, onko syntymätön lapsi elävä ihminen, ei syntymähetki ole mitenkään olennainen. Lapsi on toki riippuvainen äidistään ennen syntymää, mutta myöskään vastasyntynyt lapsi ei pärjää ilman vanhempiaan, varsinkaan jos lapsi on vammainen. Sikiön katsotaan yleensä olevan elinkelpoinen 24. raskausviikosta eteenpäin. Synnytyksestä puhutaan, kun raskaus on kestänyt 22 viikkoa, jos raskauden kesto on epävarma tai sikiön paino on vähintään 500 grammaa. Keskoseksi kutsutaan ennen raskausviikkoa 37 syntynyttä lasta. Ei ole perusteltua väittää ihmiselämän alkavan synnytyksessä, sillä lapsi voi selvitä synnytyksestä nykyisen lääketieteen avulla entistä aikaisemmin. Tämä johtaisi siihen että ihmisyys alkaisi esimerkiksi länsimaissa aikaisemmin kuin kehitysmaissa.

Mikäli emme osaa vastata aukottomasti kysymykseen, onko sikiö elävä ihminen, meidän on varmuuden vuoksi toimittava siten, että emme tapa elävää ihmistä. Puskaan ei pidä ampua jos on mahdollista että siellä kahistelee ihminen. Tämä on erittäin vahva argumentti aborttia vastaan.

Se, että abortoitujen sikiöiden kuvat herättävät vahvoja tunteita ja ahdistusta, näyttää viittaavan siihen, että intuitiivisesti tiedämme abortoidun sikiön olleen elävä ihminen ja kuvat tuovat sopimattoman totuuden esiin, totuuden, jonka haluamme kieltää ja piilottaa.

Suomen lainsäädäntö käsittelee syntymätöntä lasta ihmisenä muissa tapauksissa paitsi abortissa. Mikäli esimerkiksi ulkopuolinen hakkaa tai potkii sikiön kuoliaaksi äidin kohtuun ilman äidin suostumusta, kyseessä on tappo. Jostain syystä kyseessä ei ole tappo mikäli äiti suostuu toimenpiteeseen.

Abortin puolesta on esitetty myös se perustelu, että spontaanit abortit ovat verrattain yleisiä, eli valitettavasti sikiöitä kuolee luonnollisestikin. Tämä perustelu on kuitenkin erittäin ongelmallinen, sillä eihän jonkin väestön- tai ihmisryhmän suuri kuolleisuus tietenkään oikeuta tappamaan heitä lisää, vaan kuolleisuutta pitäisi pyrkiä kaikin keinoin vähentämään.

Kun ihmisellä ei uskota olevan aineetonta sielua, ihmisyksilön määritelmä hämärtyy. Tässä mielessä aborttikeskustelu on analoginen juutalaisten kansanmurhan kanssa: natsit määrittelivät tietyt kansaryhmät, kuten juutalaiset, slaavit, romanit, jehovantodistajat, homoseksuaalit ja vammaiset ei-ihmisiksi, jolloin heitä voitiin lopettaa. Meidän yhteiskuntamme määrittelee syntymättömän sikiön ei-ihmiseksi. Uhrien määräkin on samaa suuruusluokkaa. Samoin neekeriorjatkin määriteltiin ei- tai ali-ihmisiksi, jolloin heidän orjuuttamisessaan ei nähty moraalista ongelmaa.

Abortin kieltämisen seuraukset

Chile kielsi Abortin vuonna 1989, jonka jälkeen äitiyskuolleisuus laski 41,3:sta 12,7:ään 100 000 synnytyksestä (eli 69,2%).³ Terveydenhuollon tietoon tulleet arvioidusti laittomista aborteista seuranneet komplikaatiot ovat myös vähentyneet 2% vuosivauhtia vuodesta 2001.⁴

Kristillinen näkökulma aborttiin

Kristityillä on erilaisia näkemyksiä abortista, joka johtuu siitä, ettei Raamatussa suoraan puhuta abortista mitään. Raamattu puhuu kuitenkin syntymättömästä lapsesta elävänä ihmisenä (Luuk 1:15, Luuk 1:44; 1. Moos 25:22; Ps. 22:10), joka aborttikeskustelun kannalta on olennaisin kysymys.

Kristittyjä yhdistää näkemys siitä, että vaikka abortin tekeminen olisi väärin, Jumala antaa kuitenkin abortin tekijälle anteeksi mikäli tämä sitä Jeesukseen turvaten pyytää.⁵

Kirkkoisät

Athenagoras Ateenalaisen mielestäni lääkkeillä raskautensa keskeyttäneet naiset syyllistyivät murhaan, ja olivat vastuullisia siitä Jumalan edessä; Sikiö ei kuulu toisen ruumiiseen, ja on siksi Jumalan huolenpidon kohde ⁶. Minucius Felix katsoo, että abortin suorittanut nainen syyllistyy lähisukulaisensa murhaan, sillä tällöin hävitetään tuleva ihminen ⁷.

Katso myös

Internet

• Oikeus elämään
• Hyviä uutisia -blogi – Katolista apologetiikkaa suomeksi: abortti
• Pekka Reinikainen: Kuinka musta muutettiin valkoiseksi aborttikysymyksessä
• Leif Nummela: Raamattu ja abortti
• Timo Muola: Abortti ja eutanasia
• Pro Life Suomi
• Apologetiikkaa elämän puolesta
• Katolisen kirkon opetusta abortista suomeksi
• Tuomas Kangasniemi: Aborttikeskustelua 2000 vuoden takaa

YouTube

• The Most Important Question About Abortion (5min 19s)
• William Lane Craig: The Geography and Time of an Abortion of a Baby (34s)