Muotokritiikki - Muutoshistoria

Samuli Koivisto: _ -> :

2017-03-27T15:50:15Z

_ -> :

← Vanhempi versio		Versio 27. maaliskuuta 2017 kello 15.50
Rivi 122:		Rivi 122:
	Lisäksi on huomattava, että Jeesuksen opetuksia ja elämää koskeva tieto säilytettiin juutalaisessa kulttuurissa, jossa oli kehitetty hyvin huolellinen tapa säilyttää sekä suullista että kirjallista perinnettä sukupolvesta toiseen. Koko Talmudin valtava aineisto säilytettiin suullisen perinteen muodossa ja siirrettiin sukupolvelta toiselle tarkasti muuttumattomassa muodossa. Qumranin luolista löydetyt tekstilöydöt puolestaan osoittavat, miten uskollisesti Raamatun tekstiä on varjeltu.		Lisäksi on huomattava, että Jeesuksen opetuksia ja elämää koskeva tieto säilytettiin juutalaisessa kulttuurissa, jossa oli kehitetty hyvin huolellinen tapa säilyttää sekä suullista että kirjallista perinnettä sukupolvesta toiseen. Koko Talmudin valtava aineisto säilytettiin suullisen perinteen muodossa ja siirrettiin sukupolvelta toiselle tarkasti muuttumattomassa muodossa. Qumranin luolista löydetyt tekstilöydöt puolestaan osoittavat, miten uskollisesti Raamatun tekstiä on varjeltu.

	Vastoin muotokritiikin oletusta on todennäköistä, että evankeliumien pohjana on kirjallista aineistoa, joka on peräisin Jeesuksen ajoilta asti. Alan Millard<ref>{{Kirjaviite \| Tekijä = Millard, Alan \| Nimeke = Reading and Writing in the Time of Jesus \| Julkaisija = ~~Sheffield_~~ Sheffield Academic \| Vuosi = 2000 \| Sivu = }}</ref> kiinnittää huomiota siihen, että kirjoitustaito oli yleistä Jeesuksen ajan Palestiinassa. Vaikka suullisella perinteellä oli tärkeä asema, kirjoitusta käytettiin apuna suullisen perinteen muistamisessa ja opettamisessa<ref>{{Kirjaviite \| Tekijä = Byrskog, Samuel \| Nimeke = Story as History – History as Story: The Gospel Tradition in the Context of Ancient Oral History \| Julkaisija = Leiden: Brill \| Vuosi = 2002 \| Sivu = 116 }}</ref>. Kirjoittamisella oli tällainen merkitys myös rabbiinisen perimätiedon välittämisessä<ref name="Ger">{{Kirjaviite \| Tekijä = Gerhardsson, Birger \| Nimeke = The Reliability of the Gospel Tradition \| Julkaisija = Peabody: Hendrickson \| Vuosi = 2001 \| Sivu = 12-13}}</ref>. Rabbit käyttivät eräänlaisia muistikirjoja, jotka auttoivat asioiden muistamisessa ja muistetun aineksen tarkan sanamuodon kontrolloimisessa. On todennäköistä, että myös Jeesuksen seuraajat tallensivat Jeesuksen opetuksia ja hänen elämänsä tapahtumia aluksi muistikirjoihin. Stanton<ref>{{Kirjaviite \| Tekijä = Stanton, Graham N. \| Nimeke = Jesus and Gospel \| Julkaisija = Cambridge: Cambridge University Press \| Vuosi = 2004 \| Sivu = 181,189 }}</ref> pitää lähes varmana, että Jeesuksen seuraajat käyttivät useamman tyyppisiä, yksi- tai useampisivuisia muistikirjoja. Varhaiskristittyjen käyttämät muistikirjat oli ilmeisesti valmistettu rullien tapaan joko pergamentista tai papyruksesta. Ne olivat pienikokoisia ja koostuivat vain muutamasta sivusta, joten niitä oli helppo kuljettaa mukana. Muistiinpanoja kirjattiin aluksi yksittäisiin papyruslehtiin, jotka myöhemmin sidottiin yhteen. Sivujen lisääntyessä muistikirjat kehittyivät vähitellen laajemmiksi, nykyajan kirjaa muistuttaviksi vihkomaisiksi ja molemminpuolin kirjoitetuiksi koodekseiksi. Evankeliumit levisivät varhaisvaiheista alkaen koodeksien muodossa.<ref>{{Lehtiviite \| Tekijä = Vanhoja, Timo \| Otsikko = Muistikirjat evankeliumin välittäjinä ensimmäisellä ja toisella vuosisadalla \| Julkaisu = Teologinen Aikakauskirja \| Ajankohta = 2006 \| Numero = 6 \| Sivut = 557-558 }}</ref>		Vastoin muotokritiikin oletusta on todennäköistä, että evankeliumien pohjana on kirjallista aineistoa, joka on peräisin Jeesuksen ajoilta asti. Alan Millard<ref>{{Kirjaviite \| Tekijä = Millard, Alan \| Nimeke = Reading and Writing in the Time of Jesus \| Julkaisija = Sheffield: Sheffield Academic \| Vuosi = 2000 \| Sivu = }}</ref> kiinnittää huomiota siihen, että kirjoitustaito oli yleistä Jeesuksen ajan Palestiinassa. Vaikka suullisella perinteellä oli tärkeä asema, kirjoitusta käytettiin apuna suullisen perinteen muistamisessa ja opettamisessa<ref>{{Kirjaviite \| Tekijä = Byrskog, Samuel \| Nimeke = Story as History – History as Story: The Gospel Tradition in the Context of Ancient Oral History \| Julkaisija = Leiden: Brill \| Vuosi = 2002 \| Sivu = 116 }}</ref>. Kirjoittamisella oli tällainen merkitys myös rabbiinisen perimätiedon välittämisessä<ref name="Ger">{{Kirjaviite \| Tekijä = Gerhardsson, Birger \| Nimeke = The Reliability of the Gospel Tradition \| Julkaisija = Peabody: Hendrickson \| Vuosi = 2001 \| Sivu = 12-13}}</ref>. Rabbit käyttivät eräänlaisia muistikirjoja, jotka auttoivat asioiden muistamisessa ja muistetun aineksen tarkan sanamuodon kontrolloimisessa. On todennäköistä, että myös Jeesuksen seuraajat tallensivat Jeesuksen opetuksia ja hänen elämänsä tapahtumia aluksi muistikirjoihin. Stanton<ref>{{Kirjaviite \| Tekijä = Stanton, Graham N. \| Nimeke = Jesus and Gospel \| Julkaisija = Cambridge: Cambridge University Press \| Vuosi = 2004 \| Sivu = 181,189 }}</ref> pitää lähes varmana, että Jeesuksen seuraajat käyttivät useamman tyyppisiä, yksi- tai useampisivuisia muistikirjoja. Varhaiskristittyjen käyttämät muistikirjat oli ilmeisesti valmistettu rullien tapaan joko pergamentista tai papyruksesta. Ne olivat pienikokoisia ja koostuivat vain muutamasta sivusta, joten niitä oli helppo kuljettaa mukana. Muistiinpanoja kirjattiin aluksi yksittäisiin papyruslehtiin, jotka myöhemmin sidottiin yhteen. Sivujen lisääntyessä muistikirjat kehittyivät vähitellen laajemmiksi, nykyajan kirjaa muistuttaviksi vihkomaisiksi ja molemminpuolin kirjoitetuiksi koodekseiksi. Evankeliumit levisivät varhaisvaiheista alkaen koodeksien muodossa.<ref>{{Lehtiviite \| Tekijä = Vanhoja, Timo \| Otsikko = Muistikirjat evankeliumin välittäjinä ensimmäisellä ja toisella vuosisadalla \| Julkaisu = Teologinen Aikakauskirja \| Ajankohta = 2006 \| Numero = 6 \| Sivut = 557-558 }}</ref>

	Varhaisimmat kokonaisina säilyneet muistikirjat ovat peräisin vasta toisen vuosisadan lopulta. Säilynyt kirjallinen aineisto kuitenkin vahvistaa, että niitä käytettiin jo paljon aikaisemmin. Cicero kertoo vuonna 46 Paetukselle osoittamassaan kirjeessä kopioivansa sen muistikirjaansa. '''Plinius vanhemman''' (23-79) kerrotaan hyödyntäneen muistikirjaa käyttävää sihteeriä. '''Suetonius''' (69-140) kertoo '''Julius Caesarin''' (100-44 eKr.) käyttäneen muistikirjoina yksittäisiä papyruslehtiä, jotka sidottiin yhteen. Quintilinianus antaa muistikirjojen käyttöä koskevia ohjeita vuoden 90 tienoilla. Myös Uudessa testamentissa on pari mainintaa muistikirjoista. Paavali kirjoittaa Timoteukselle: ”Tuo mukanasi - - ennen kaikkea pergamenttikääröt.” ({{rp\|2. Tim 4:13}}) Kyseinen sana viittaa ilmeisesti pergamentista tai papyruksesta valmistettuun muistikirjaan. Myös Luukkaan evankeliumi kertoo muistiinpanovälineiden käytöstä. ”Sakarias pyysi kirjoitustaulun ja kirjoitti siihen.” ({{rp\|Luuk. 1:63}}) Jeesuksen vertaus epärehellisestä taloudenhoitajasta edellyttää kulttuuria, jossa käytetään muistiinpanovälineitä: ”Tässä on velkakirjasi, istu ja merkitse äkkiä viisikymmentä.” ({{rp\|Luuk. 16:6}})<ref>{{Lehtiviite \| Tekijä = Vanhoja, Timo \| Otsikko = Muistikirjat evankeliumin välittäjinä ensimmäisellä ja toisella vuosisadalla \| Julkaisu = Teologinen Aikakauskirja \| Ajankohta = 2006 \| Numero = 6 \| Sivut = 556 }}</ref>		Varhaisimmat kokonaisina säilyneet muistikirjat ovat peräisin vasta toisen vuosisadan lopulta. Säilynyt kirjallinen aineisto kuitenkin vahvistaa, että niitä käytettiin jo paljon aikaisemmin. Cicero kertoo vuonna 46 Paetukselle osoittamassaan kirjeessä kopioivansa sen muistikirjaansa. '''Plinius vanhemman''' (23-79) kerrotaan hyödyntäneen muistikirjaa käyttävää sihteeriä. '''Suetonius''' (69-140) kertoo '''Julius Caesarin''' (100-44 eKr.) käyttäneen muistikirjoina yksittäisiä papyruslehtiä, jotka sidottiin yhteen. Quintilinianus antaa muistikirjojen käyttöä koskevia ohjeita vuoden 90 tienoilla. Myös Uudessa testamentissa on pari mainintaa muistikirjoista. Paavali kirjoittaa Timoteukselle: ”Tuo mukanasi - - ennen kaikkea pergamenttikääröt.” ({{rp\|2. Tim 4:13}}) Kyseinen sana viittaa ilmeisesti pergamentista tai papyruksesta valmistettuun muistikirjaan. Myös Luukkaan evankeliumi kertoo muistiinpanovälineiden käytöstä. ”Sakarias pyysi kirjoitustaulun ja kirjoitti siihen.” ({{rp\|Luuk. 1:63}}) Jeesuksen vertaus epärehellisestä taloudenhoitajasta edellyttää kulttuuria, jossa käytetään muistiinpanovälineitä: ”Tässä on velkakirjasi, istu ja merkitse äkkiä viisikymmentä.” ({{rp\|Luuk. 16:6}})<ref>{{Lehtiviite \| Tekijä = Vanhoja, Timo \| Otsikko = Muistikirjat evankeliumin välittäjinä ensimmäisellä ja toisella vuosisadalla \| Julkaisu = Teologinen Aikakauskirja \| Ajankohta = 2006 \| Numero = 6 \| Sivut = 556 }}</ref>

Samuli Koivisto: loput viitteet, satunnaisia korostuksia. Tää artikkeli tarttee väliotsikoita paljon lisää

2017-03-08T12:32:36Z

loput viitteet, satunnaisia korostuksia. Tää artikkeli tarttee väliotsikoita paljon lisää

← Vanhempi versio		Versio 8. maaliskuuta 2017 kello 12.32
Rivi 116:		Rivi 116:
	'''E. P. Sanders''' tutki evankeliumien rinnakkaiskohtia ja päätyi tulokseen, etteivät ne paljasta mitään perinteen lakeja. Niissä ei ilmene kehitystä yksinkertaisesta monimutkaiseen:		'''E. P. Sanders''' tutki evankeliumien rinnakkaiskohtia ja päätyi tulokseen, etteivät ne paljasta mitään perinteen lakeja. Niissä ei ilmene kehitystä yksinkertaisesta monimutkaiseen:

	{{sitaatti\|Synoptisessa perimätiedossa ei ole mitään tarkkoja ja nopeita kehityksen lakeja. Kaikesta päätellen traditio kehittyi vastakkaisiin suuntiin. Perimätieto tuli sekä pidemmäksi että lyhyemmäksi, sekä enemmän että vähemmän yksityiskohtaiseksi, enemmän ja vähemmän seemiläiseksi - - Tästä syystä dogmaattiset toteamukset, että tietyt tunnusmerkit todistavat tietyn kohdan olevan vanhempi kuin jokin toinen, eivät koskaan ole oikeutettuja. (Sanders 1969: 272.)}}		{{sitaatti\|Synoptisessa perimätiedossa ei ole mitään tarkkoja ja nopeita kehityksen lakeja. Kaikesta päätellen traditio kehittyi vastakkaisiin suuntiin. Perimätieto tuli sekä pidemmäksi että lyhyemmäksi, sekä enemmän että vähemmän yksityiskohtaiseksi, enemmän ja vähemmän seemiläiseksi - - Tästä syystä dogmaattiset toteamukset, että tietyt tunnusmerkit todistavat tietyn kohdan olevan vanhempi kuin jokin toinen, eivät koskaan ole oikeutettuja.\| Sanders<ref>{{Kirjaviite \| Tekijä = Sanders, E. P. \| Nimeke = The Tendencies of the Synoptic Tradition \| Julkaisija = Cambridge \| Vuosi = 1969 \| Sivu = 272}}</ref>}}

	Caird on samaa mieltä Sandersin kanssa. Hän ottaa esimerkiksi kertomuksen viiden tuhannen ruokkimisesta. Muotokriitikkojen oletuksen mukaan Markuksen kuvaus on aikaisempi ja siten sen pitäisi olla yksinkertaisempi. Kuitenkin Markuksen {{rp\|Mark. 6:39}} kuvauksessa mainitaan, että ”Jeesus käski heidän sijoittaa kaikki ruokakunnittain aterioimaan vihreälle nurmelle”. Maininta vihreästä nurmesta häviää Luukkaan {{rp\|Luuk. 9:14)}} kuvauksessa ”Jeesus sanoi opetuslapsille: ’Pankaa heidät istumaan aterialle viidenkymmenen hengen ryhmiin.’”. Caird päätteleekin: ”Laki, joka kertoo meille, että traditio voi joko laajentua tai supistua, joko lisätä yksityiskohtia tai poistaa niitä, ei paljoakaan auta meitä määrittämään, kumpi kertomuksista on alkuperäisempi.” (Caird ~~1976a~~: 140.)		Caird on samaa mieltä Sandersin kanssa. Hän ottaa esimerkiksi kertomuksen viiden tuhannen ruokkimisesta. Muotokriitikkojen oletuksen mukaan Markuksen kuvaus on aikaisempi ja siten sen pitäisi olla yksinkertaisempi. Kuitenkin Markuksen {{rp\|Mark. 6:39}} kuvauksessa mainitaan, että ”Jeesus käski heidän sijoittaa kaikki ruokakunnittain aterioimaan vihreälle nurmelle”. Maininta vihreästä nurmesta häviää Luukkaan {{rp\|Luuk. 9:14)}} kuvauksessa ”Jeesus sanoi opetuslapsille: ’Pankaa heidät istumaan aterialle viidenkymmenen hengen ryhmiin.’”. Caird päätteleekin: ”Laki, joka kertoo meille, että traditio voi joko laajentua tai supistua, joko lisätä yksityiskohtia tai poistaa niitä, ei paljoakaan auta meitä määrittämään, kumpi kertomuksista on alkuperäisempi.” <ref>{{Lehtiviite \| Tekijä = Caird, George B. \| Otsikko = The study of the Gospels: II. From Criticism \| Julkaisu = Expository Times \| Ajankohta = 1976 \| Numero = 87 \| Sivut = 140 }} </ref>

	Lisäksi on huomattava, että Jeesuksen opetuksia ja elämää koskeva tieto säilytettiin juutalaisessa kulttuurissa, jossa oli kehitetty hyvin huolellinen tapa säilyttää sekä suullista että kirjallista perinnettä sukupolvesta toiseen. Koko Talmudin valtava aineisto säilytettiin suullisen perinteen muodossa ja siirrettiin sukupolvelta toiselle tarkasti muuttumattomassa muodossa. Qumranin luolista löydetyt tekstilöydöt puolestaan osoittavat, miten uskollisesti Raamatun tekstiä on varjeltu.		Lisäksi on huomattava, että Jeesuksen opetuksia ja elämää koskeva tieto säilytettiin juutalaisessa kulttuurissa, jossa oli kehitetty hyvin huolellinen tapa säilyttää sekä suullista että kirjallista perinnettä sukupolvesta toiseen. Koko Talmudin valtava aineisto säilytettiin suullisen perinteen muodossa ja siirrettiin sukupolvelta toiselle tarkasti muuttumattomassa muodossa. Qumranin luolista löydetyt tekstilöydöt puolestaan osoittavat, miten uskollisesti Raamatun tekstiä on varjeltu.

	Vastoin muotokritiikin oletusta on todennäköistä, että evankeliumien pohjana on kirjallista aineistoa, joka on peräisin Jeesuksen ajoilta asti. Alan Millard (2000) kiinnittää huomiota siihen, että kirjoitustaito oli yleistä Jeesuksen ajan Palestiinassa. Vaikka suullisella perinteellä oli tärkeä asema, kirjoitusta käytettiin apuna suullisen perinteen muistamisessa ja ~~opettamisessaref~~>{{Kirjaviite \| Tekijä = Byrskog, Samuel \| Nimeke = Story as History – History as Story: The Gospel Tradition in the Context of Ancient Oral History \| Julkaisija = Leiden: Brill \| Vuosi = 2002 \| Sivu = 116 }}</ref>. Kirjoittamisella oli tällainen merkitys myös rabbiinisen perimätiedon välittämisessä (Gerhardsson 2001: 12-13). Rabbit käyttivät eräänlaisia muistikirjoja, jotka auttoivat asioiden muistamisessa ja muistetun aineksen tarkan sanamuodon kontrolloimisessa. On todennäköistä, että myös Jeesuksen seuraajat tallensivat Jeesuksen opetuksia ja hänen elämänsä tapahtumia aluksi muistikirjoihin. Stanton (2004: 181, 189) pitää lähes varmana, että Jeesuksen seuraajat käyttivät useamman tyyppisiä, yksi- tai useampisivuisia muistikirjoja. Varhaiskristittyjen käyttämät muistikirjat oli ilmeisesti valmistettu rullien tapaan joko pergamentista tai papyruksesta. Ne olivat pienikokoisia ja koostuivat vain muutamasta sivusta, joten niitä oli helppo kuljettaa mukana. Muistiinpanoja kirjattiin aluksi yksittäisiin papyruslehtiin, jotka myöhemmin sidottiin yhteen. Sivujen lisääntyessä muistikirjat kehittyivät vähitellen laajemmiksi, nykyajan kirjaa muistuttaviksi vihkomaisiksi ja molemminpuolin kirjoitetuiksi koodekseiksi. Evankeliumit levisivät varhaisvaiheista alkaen koodeksien muodossa. (Vanhoja 2006: 557-558.)		Vastoin muotokritiikin oletusta on todennäköistä, että evankeliumien pohjana on kirjallista aineistoa, joka on peräisin Jeesuksen ajoilta asti. Alan Millard<ref>{{Kirjaviite \| Tekijä = Millard, Alan \| Nimeke = Reading and Writing in the Time of Jesus \| Julkaisija = Sheffield_ Sheffield Academic \| Vuosi = 2000 \| Sivu = }}</ref> kiinnittää huomiota siihen, että kirjoitustaito oli yleistä Jeesuksen ajan Palestiinassa. Vaikka suullisella perinteellä oli tärkeä asema, kirjoitusta käytettiin apuna suullisen perinteen muistamisessa ja opettamisessa<ref>{{Kirjaviite \| Tekijä = Byrskog, Samuel \| Nimeke = Story as History – History as Story: The Gospel Tradition in the Context of Ancient Oral History \| Julkaisija = Leiden: Brill \| Vuosi = 2002 \| Sivu = 116 }}</ref>. Kirjoittamisella oli tällainen merkitys myös rabbiinisen perimätiedon välittämisessä<ref name="Ger">{{Kirjaviite \| Tekijä = Gerhardsson, Birger \| Nimeke = The Reliability of the Gospel Tradition \| Julkaisija = Peabody: Hendrickson \| Vuosi = 2001 \| Sivu = 12-13}}</ref>. Rabbit käyttivät eräänlaisia muistikirjoja, jotka auttoivat asioiden muistamisessa ja muistetun aineksen tarkan sanamuodon kontrolloimisessa. On todennäköistä, että myös Jeesuksen seuraajat tallensivat Jeesuksen opetuksia ja hänen elämänsä tapahtumia aluksi muistikirjoihin. Stanton<ref>{{Kirjaviite \| Tekijä = Stanton, Graham N. \| Nimeke = Jesus and Gospel \| Julkaisija = Cambridge: Cambridge University Press \| Vuosi = 2004 \| Sivu = 181,189 }}</ref> pitää lähes varmana, että Jeesuksen seuraajat käyttivät useamman tyyppisiä, yksi- tai useampisivuisia muistikirjoja. Varhaiskristittyjen käyttämät muistikirjat oli ilmeisesti valmistettu rullien tapaan joko pergamentista tai papyruksesta. Ne olivat pienikokoisia ja koostuivat vain muutamasta sivusta, joten niitä oli helppo kuljettaa mukana. Muistiinpanoja kirjattiin aluksi yksittäisiin papyruslehtiin, jotka myöhemmin sidottiin yhteen. Sivujen lisääntyessä muistikirjat kehittyivät vähitellen laajemmiksi, nykyajan kirjaa muistuttaviksi vihkomaisiksi ja molemminpuolin kirjoitetuiksi koodekseiksi. Evankeliumit levisivät varhaisvaiheista alkaen koodeksien muodossa.<ref>{{Lehtiviite \| Tekijä = Vanhoja, Timo \| Otsikko = Muistikirjat evankeliumin välittäjinä ensimmäisellä ja toisella vuosisadalla \| Julkaisu = Teologinen Aikakauskirja \| Ajankohta = 2006 \| Numero = 6 \| Sivut = 557-558 }}</ref>

	Varhaisimmat kokonaisina säilyneet muistikirjat ovat peräisin vasta toisen vuosisadan lopulta. Säilynyt kirjallinen aineisto kuitenkin vahvistaa, että niitä käytettiin jo paljon aikaisemmin. Cicero kertoo vuonna 46 Paetukselle osoittamassaan kirjeessä kopioivansa sen muistikirjaansa. Plinius vanhemman (23-79) kerrotaan hyödyntäneen muistikirjaa käyttävää sihteeriä. Suetonius (69-140) kertoo Julius Caesarin (100-44 eKr.) käyttäneen muistikirjoina yksittäisiä papyruslehtiä, jotka sidottiin yhteen. Quintilinianus antaa muistikirjojen käyttöä koskevia ohjeita vuoden 90 tienoilla. Myös Uudessa testamentissa on pari mainintaa muistikirjoista. Paavali kirjoittaa Timoteukselle: ”Tuo mukanasi - - ennen kaikkea pergamenttikääröt.” ({{rp\|2. Tim 4:13}}) Kyseinen sana viittaa ilmeisesti pergamentista tai papyruksesta valmistettuun muistikirjaan. Myös Luukkaan evankeliumi kertoo muistiinpanovälineiden käytöstä. ”Sakarias pyysi kirjoitustaulun ja kirjoitti siihen.” ({{rp\|Luuk. 1:63}}) Jeesuksen vertaus epärehellisestä taloudenhoitajasta edellyttää kulttuuria, jossa käytetään muistiinpanovälineitä: ”Tässä on velkakirjasi, istu ja merkitse äkkiä viisikymmentä.” ({{rp\|Luuk. 16:6}}) (Vanhoja 2006: 556.)		Varhaisimmat kokonaisina säilyneet muistikirjat ovat peräisin vasta toisen vuosisadan lopulta. Säilynyt kirjallinen aineisto kuitenkin vahvistaa, että niitä käytettiin jo paljon aikaisemmin. Cicero kertoo vuonna 46 Paetukselle osoittamassaan kirjeessä kopioivansa sen muistikirjaansa. '''Plinius vanhemman''' (23-79) kerrotaan hyödyntäneen muistikirjaa käyttävää sihteeriä. '''Suetonius''' (69-140) kertoo '''Julius Caesarin''' (100-44 eKr.) käyttäneen muistikirjoina yksittäisiä papyruslehtiä, jotka sidottiin yhteen. Quintilinianus antaa muistikirjojen käyttöä koskevia ohjeita vuoden 90 tienoilla. Myös Uudessa testamentissa on pari mainintaa muistikirjoista. Paavali kirjoittaa Timoteukselle: ”Tuo mukanasi - - ennen kaikkea pergamenttikääröt.” ({{rp\|2. Tim 4:13}}) Kyseinen sana viittaa ilmeisesti pergamentista tai papyruksesta valmistettuun muistikirjaan. Myös Luukkaan evankeliumi kertoo muistiinpanovälineiden käytöstä. ”Sakarias pyysi kirjoitustaulun ja kirjoitti siihen.” ({{rp\|Luuk. 1:63}}) Jeesuksen vertaus epärehellisestä taloudenhoitajasta edellyttää kulttuuria, jossa käytetään muistiinpanovälineitä: ”Tässä on velkakirjasi, istu ja merkitse äkkiä viisikymmentä.” ({{rp\|Luuk. 16:6}})<ref>{{Lehtiviite \| Tekijä = Vanhoja, Timo \| Otsikko = Muistikirjat evankeliumin välittäjinä ensimmäisellä ja toisella vuosisadalla \| Julkaisu = Teologinen Aikakauskirja \| Ajankohta = 2006 \| Numero = 6 \| Sivut = 556 }}</ref>

	D. Wenhamin (1985: 139) mukaan ei ole todennäköistä, että juutalaisessa kirjoittamisen ja lukemisen kulttuurissa kasvanut ensimmäisen vuosisadan kristillinen seurakunta olisi ensimmäisinä vuosikymmeninä huolellisesti pidättynyt kirjoittamasta muistiin äärimmäisen tärkeitä tietoja Jeesuksen opetuksesta ja toiminnasta. Olisi käsittämätöntä, että opetuslapset eivät jo hänen julkisen toimintansa aikana olisi kirjoittaneet muistiin hänen sanojaan ja tekojaan. Tämä on vaikea ymmärtää ottaen huomioon, miten paljon Jeesus painotti omien sanojensa merkitystä. ”Jos te pysytte uskollisina minun sanalleni, te olette todella opetuslapsiani. Te opitte tuntemaan totuuden ja totuus tekee teistä vapaita.” (Joh. 5: 32-33.) Israelissa oli silloin jo yli vuosituhannen perinne, jonka mukaan Jumalan ilmoitukset ja tärkeät tapahtumat kirjoitettiin muistiin. Koska kirjallisen aineiston muodot ovat aivan erilaisia kuin suullisen tradition omaksumat muodot, muotohistorialliset olettamukset Uuden testamentin osalta näyttävät yhä kyseenalaisemmilta. (Carson 1995: 124.) Historiallinen todistusaineisto viittaa siihen, että Matteuksen ja Johanneksen evankeliumin kirjoittajat ovat Jeesuksen opetuslapsia, jotka olivat evankeliumin tapahtumien silminnäkijöitä. Koska Matteus oli veronkantaja, hänen ammattinsa hoitaminen edellytti kirjoitustaitoa ja on luultavaa, että hän on merkinnyt muistiin Jeesuksen puheita <ref>{{Kirjaviite \| Tekijä = Bauckham, R. \| Nimeke = Jesus and the Eyewitnesses. The Gospels as Eyewitness Testimony \| Julkaisija = Grand Rapids, Mich.: Eerdmans \| Vuosi = 2006 \| Sivu = 288-289}}</ref>. Sikäli kuin suullisen perinteen ja toimitustyön välillä ei ole mitään kuilua, muotokritiikki on täysin arvotonta tekstien aitoutta arvioitaessa.		'''D. Wenhamin'''<ref> Wenham, D.: "Source Criticism", teoksessa {{Kirjaviite \| Tekijä = Howard I. Marshall (toim.) \| Nimeke = New Testament Interpreation. Essays on Principles and Methods \| Julkaisija = 2p. \| Vuosi = 1985 \| Sivu = 139 }}</ref> mukaan ei ole todennäköistä, että juutalaisessa kirjoittamisen ja lukemisen kulttuurissa kasvanut ensimmäisen vuosisadan kristillinen seurakunta olisi ensimmäisinä vuosikymmeninä huolellisesti pidättynyt kirjoittamasta muistiin äärimmäisen tärkeitä tietoja Jeesuksen opetuksesta ja toiminnasta. Olisi käsittämätöntä, että opetuslapset eivät jo hänen julkisen toimintansa aikana olisi kirjoittaneet muistiin hänen sanojaan ja tekojaan. Tämä on vaikea ymmärtää ottaen huomioon, miten paljon Jeesus painotti omien sanojensa merkitystä. ”Jos te pysytte uskollisina minun sanalleni, te olette todella opetuslapsiani. Te opitte tuntemaan totuuden ja totuus tekee teistä vapaita.” ({{rp\|Joh. 5: 32-33}}) Israelissa oli silloin jo yli vuosituhannen perinne, jonka mukaan Jumalan ilmoitukset ja tärkeät tapahtumat kirjoitettiin muistiin. Koska kirjallisen aineiston muodot ovat aivan erilaisia kuin suullisen tradition omaksumat muodot, muotohistorialliset olettamukset Uuden testamentin osalta näyttävät yhä kyseenalaisemmilta.<ref>{{Kirjaviite \| Tekijä = Carson, D. A. \| Nimeke = Redaction Criticism: On the Legitimacy and Illegitimacy of a Literary tool \| Julkaisija = Grand Rapids, Mich: Baker Books \| Vuosi = 1995 \| Sivu = 124 }} teoksessa D. A. Carsonn & John D. Woodbridge (toim.) ''Scripture and Truth'', ss. 119-142</ref> Historiallinen todistusaineisto viittaa siihen, että Matteuksen ja Johanneksen evankeliumin kirjoittajat ovat Jeesuksen opetuslapsia, jotka olivat evankeliumin tapahtumien silminnäkijöitä. Koska Matteus oli veronkantaja, hänen ammattinsa hoitaminen edellytti kirjoitustaitoa ja on luultavaa, että hän on merkinnyt muistiin Jeesuksen puheita<ref>{{Kirjaviite \| Tekijä = Bauckham, R. \| Nimeke = Jesus and the Eyewitnesses. The Gospels as Eyewitness Testimony \| Julkaisija = Grand Rapids, Mich.: Eerdmans \| Vuosi = 2006 \| Sivu = 288-289}}</ref>. Sikäli kuin suullisen perinteen ja toimitustyön välillä ei ole mitään kuilua, muotokritiikki on täysin arvotonta tekstien aitoutta arvioitaessa.

	== Yhteenveto muotokritiikin ongelmista ==		== Yhteenveto muotokritiikin ongelmista ==

Samuli Koivisto: + viitteitä, satunnaisia korostuksia

2017-03-07T10:42:51Z

+ viitteitä, satunnaisia korostuksia

Näytä muutokset

Samuli Koivisto: +viiteitä, rp-linkityksiä ym.

2017-03-05T14:31:05Z

+viiteitä, rp-linkityksiä ym.

Näytä muutokset

Samuli Koivisto: lisävälilyönti

2016-11-14T21:31:49Z

lisävälilyönti

← Vanhempi versio		Versio 14. marraskuuta 2016 kello 21.31
Rivi 36:		Rivi 36:
	Naturalististen tutkijoiden on tärkeä sulkea pois mahdollisuus, että evankeliumit oli kirjoitettu silminnäkijöiden todistuksen pohjalta tai että osa evankeliumeista oli itse asiassa silminnäkijöiden kirjoittamia. Jos evankeliumit ovat silminnäkijöiden kuvausta, tutkijoiden pitäisi ottaa vakavasti kuvaukset Jeesuksen tekemistä ihmeistä ja Jeesuksen ruumiillisesta ylösnousemuksesta. Naturalistisesta maailmankatsomuksesta käsin tällainen avoimuus yliluonnollisille tapahtumille on mahdotonta, koska se merkitsisi naturalismista luopumista. Vaikka heikko naturalismi voi olla teoriassa avoin yliluonnollisille tapahtumille, naturalistinen metodologia tekee mahdottomaksi koskaan saada niistä luotettavaa tietoa.		Naturalististen tutkijoiden on tärkeä sulkea pois mahdollisuus, että evankeliumit oli kirjoitettu silminnäkijöiden todistuksen pohjalta tai että osa evankeliumeista oli itse asiassa silminnäkijöiden kirjoittamia. Jos evankeliumit ovat silminnäkijöiden kuvausta, tutkijoiden pitäisi ottaa vakavasti kuvaukset Jeesuksen tekemistä ihmeistä ja Jeesuksen ruumiillisesta ylösnousemuksesta. Naturalistisesta maailmankatsomuksesta käsin tällainen avoimuus yliluonnollisille tapahtumille on mahdotonta, koska se merkitsisi naturalismista luopumista. Vaikka heikko naturalismi voi olla teoriassa avoin yliluonnollisille tapahtumille, naturalistinen metodologia tekee mahdottomaksi koskaan saada niistä luotettavaa tietoa.

	Toisen oletuksen mukaan evankeliumien pohjana olevat historialliset tapahtumat eivät sisältäneet mitään yliluonnollista Jumalan asioihin puuttumista. Kaikki yliluonnollinen evankeliumien kuvauksissa on seurausta siitä, että alkuperäisiä tapahtumia on kaunisteltu ja mytologisoitu. Bultmannin oletuksen mukaan ajan kuluessa ”yliluonnollisen osuus kasvaa”<ref>{{Kirjaviite \| Tekijä = Bultmann, R. \| Nimeke = The History of hte Synoptic Tradition \| Julkaisija = Oxford: Basil Blackwell \| Vuosi = 1963 \| Sivu = 228 }}</ref>Dibeliuksen mukaan alkuperäiseen kertomusainekseen ei kuulunut yliluonnollisia elementtejä, vaan ne ovat yhteisön lisäyksiä.		Toisen oletuksen mukaan evankeliumien pohjana olevat historialliset tapahtumat eivät sisältäneet mitään yliluonnollista Jumalan asioihin puuttumista. Kaikki yliluonnollinen evankeliumien kuvauksissa on seurausta siitä, että alkuperäisiä tapahtumia on kaunisteltu ja mytologisoitu. Bultmannin oletuksen mukaan ajan kuluessa ”yliluonnollisen osuus kasvaa”<ref>{{Kirjaviite \| Tekijä = Bultmann, R. \| Nimeke = The History of hte Synoptic Tradition \| Julkaisija = Oxford: Basil Blackwell \| Vuosi = 1963 \| Sivu = 228 }}</ref> Dibeliuksen mukaan alkuperäiseen kertomusainekseen ei kuulunut yliluonnollisia elementtejä, vaan ne ovat yhteisön lisäyksiä.
	<ref>{{Kirjaviite \| Tekijä = Dibelius, M. \| Nimeke = From Tradition to Gospel \| Julkaisija = New York: Charles Scribner's Sons \| Vuosi = 1971 \| Sivu = 287-293}}</ref>. Suullisen perinteen luonnollisen kehityksen myötä kertomuksiin tulee yhä enemmän yliluonnollista ja myyttistä ainesta, koska ihmisten mielikuvituksella on enemmän tilaa liikkua, kun varsinaiset tapahtumat jäävät yhä kauemmas historiaan.		<ref>{{Kirjaviite \| Tekijä = Dibelius, M. \| Nimeke = From Tradition to Gospel \| Julkaisija = New York: Charles Scribner's Sons \| Vuosi = 1971 \| Sivu = 287-293}}</ref>. Suullisen perinteen luonnollisen kehityksen myötä kertomuksiin tulee yhä enemmän yliluonnollista ja myyttistä ainesta, koska ihmisten mielikuvituksella on enemmän tilaa liikkua, kun varsinaiset tapahtumat jäävät yhä kauemmas historiaan.

Samuli Koivisto: Lisää viitteitä

2016-06-13T19:23:28Z

Lisää viitteitä

Samuli Koivisto: Lisätty viitteitä

2016-06-12T19:29:05Z

Lisätty viitteitä

Spectator (19. heinäkuuta 2010 kello 13.57)

2010-07-19T13:57:13Z

← Vanhempi versio		Versio 19. heinäkuuta 2010 kello 13.57
Rivi 1:		Rivi 1:
			{{viestipohja\| kuva = [[Kuva:UTR-kansi.jpg\|35px]]
			\|sisältö = Tämän osion pohjana on käytetty [[Tapio Puolimatka]]n kirjan ''Usko, tiede ja Raamattu'' sisältöä tekijän luvalla.}}

	Muotokritiikki on yksi historiallis-kriittisen raamattututkimuksen tutkimusmenetelmistä. Se kehittyi itsenäiseksi tutkimusmenetelmäksi vuosina 1919-1921. Muotokritiikin pyrkimyksenä voi olla (a) tekstin tyylien ja muotojen tunnistaminen ja luokittelu, ja/tai (b) muotohistorian, eli muodon synty- ja kehityshistorian selvittäminen. Jälkimmäisessä merkityksessä sen tarkoituksena on päästä selville suullisen perinteen kehityksestä, joka muotokritiikin olettamuksen mukaan edelsi evankeliumien kirjoittamista.		Muotokritiikki on yksi historiallis-kriittisen raamattututkimuksen tutkimusmenetelmistä. Se kehittyi itsenäiseksi tutkimusmenetelmäksi vuosina 1919-1921. Muotokritiikin pyrkimyksenä voi olla (a) tekstin tyylien ja muotojen tunnistaminen ja luokittelu, ja/tai (b) muotohistorian, eli muodon synty- ja kehityshistorian selvittäminen. Jälkimmäisessä merkityksessä sen tarkoituksena on päästä selville suullisen perinteen kehityksestä, joka muotokritiikin olettamuksen mukaan edelsi evankeliumien kirjoittamista.

Spectator (11. heinäkuuta 2010 kello 01.29)

2010-07-11T01:29:15Z

← Vanhempi versio		Versio 11. heinäkuuta 2010 kello 01.29
Rivi 146:		Rivi 146:

	{{Raamatuntutkimus}}		{{Raamatuntutkimus}}
	[[Luokka:Raamattu]][[Luokka:Historia]]		[[Luokka:Raamattu]][[Luokka:Historia]] [[Luokka: Eksegetiikka]]

Darter: {{Raamatuntutkimus}}

2010-06-14T22:46:26Z

← Vanhempi versio		Versio 14. kesäkuuta 2010 kello 22.46
Rivi 145:		Rivi 145:
	Jos alkukristityt olivat näin petollisia, valheellisia ja itsepetoksen valtaamia, heidän moraalinen heikkoutensa olisi tullut ilmi siinä koetuksessa, johon he joutuivat. Oletus aikamme moraalin ylemmyydestä alkukristittyjen moraaliin nähden ei tee oikeutta historian tosiasioille ja perustuu edistyksen myyttiin. Evankeliumit puolustavat totuutta sen korkeimmassa muodossa ja niissä on kaikki aidon ja totuudenmukaisen kuvauksen tunnusmerkit.		Jos alkukristityt olivat näin petollisia, valheellisia ja itsepetoksen valtaamia, heidän moraalinen heikkoutensa olisi tullut ilmi siinä koetuksessa, johon he joutuivat. Oletus aikamme moraalin ylemmyydestä alkukristittyjen moraaliin nähden ei tee oikeutta historian tosiasioille ja perustuu edistyksen myyttiin. Evankeliumit puolustavat totuutta sen korkeimmassa muodossa ja niissä on kaikki aidon ja totuudenmukaisen kuvauksen tunnusmerkit.

			{{Raamatuntutkimus}}
	[[Luokka:Raamattu]][[Luokka:Historia]]		[[Luokka:Raamattu]][[Luokka:Historia]]

← Vanhempi versio		Versio 13. kesäkuuta 2016 kello 19.23
Rivi 36:		Rivi 36:
	Naturalististen tutkijoiden on tärkeä sulkea pois mahdollisuus, että evankeliumit oli kirjoitettu silminnäkijöiden todistuksen pohjalta tai että osa evankeliumeista oli itse asiassa silminnäkijöiden kirjoittamia. Jos evankeliumit ovat silminnäkijöiden kuvausta, tutkijoiden pitäisi ottaa vakavasti kuvaukset Jeesuksen tekemistä ihmeistä ja Jeesuksen ruumiillisesta ylösnousemuksesta. Naturalistisesta maailmankatsomuksesta käsin tällainen avoimuus yliluonnollisille tapahtumille on mahdotonta, koska se merkitsisi naturalismista luopumista. Vaikka heikko naturalismi voi olla teoriassa avoin yliluonnollisille tapahtumille, naturalistinen metodologia tekee mahdottomaksi koskaan saada niistä luotettavaa tietoa.		Naturalististen tutkijoiden on tärkeä sulkea pois mahdollisuus, että evankeliumit oli kirjoitettu silminnäkijöiden todistuksen pohjalta tai että osa evankeliumeista oli itse asiassa silminnäkijöiden kirjoittamia. Jos evankeliumit ovat silminnäkijöiden kuvausta, tutkijoiden pitäisi ottaa vakavasti kuvaukset Jeesuksen tekemistä ihmeistä ja Jeesuksen ruumiillisesta ylösnousemuksesta. Naturalistisesta maailmankatsomuksesta käsin tällainen avoimuus yliluonnollisille tapahtumille on mahdotonta, koska se merkitsisi naturalismista luopumista. Vaikka heikko naturalismi voi olla teoriassa avoin yliluonnollisille tapahtumille, naturalistinen metodologia tekee mahdottomaksi koskaan saada niistä luotettavaa tietoa.

	Toisen oletuksen mukaan evankeliumien pohjana olevat historialliset tapahtumat eivät sisältäneet mitään yliluonnollista Jumalan asioihin puuttumista. Kaikki yliluonnollinen evankeliumien kuvauksissa on seurausta siitä, että alkuperäisiä tapahtumia on kaunisteltu ja mytologisoitu. Bultmannin oletuksen mukaan ajan kuluessa ”yliluonnollisen osuus kasvaa” (Bultmann 1963: 228.) Dibeliuksen mukaan alkuperäiseen kertomusainekseen ei kuulunut yliluonnollisia elementtejä, vaan ne ovat yhteisön lisäyksiä. (Dibelius 1971: 287-293). Suullisen perinteen luonnollisen kehityksen myötä kertomuksiin tulee yhä enemmän yliluonnollista ja myyttistä ainesta, koska ihmisten mielikuvituksella on enemmän tilaa liikkua, kun varsinaiset tapahtumat jäävät yhä kauemmas historiaan.		Toisen oletuksen mukaan evankeliumien pohjana olevat historialliset tapahtumat eivät sisältäneet mitään yliluonnollista Jumalan asioihin puuttumista. Kaikki yliluonnollinen evankeliumien kuvauksissa on seurausta siitä, että alkuperäisiä tapahtumia on kaunisteltu ja mytologisoitu. Bultmannin oletuksen mukaan ajan kuluessa ”yliluonnollisen osuus kasvaa”<ref>{{Kirjaviite \| Tekijä = Bultmann, R. \| Nimeke = The History of hte Synoptic Tradition \| Julkaisija = Oxford: Basil Blackwell \| Vuosi = 1963 \| Sivu = 228 }}</ref>Dibeliuksen mukaan alkuperäiseen kertomusainekseen ei kuulunut yliluonnollisia elementtejä, vaan ne ovat yhteisön lisäyksiä.
			<ref>{{Kirjaviite \| Tekijä = Dibelius, M. \| Nimeke = From Tradition to Gospel \| Julkaisija = New York: Charles Scribner's Sons \| Vuosi = 1971 \| Sivu = 287-293}}</ref>. Suullisen perinteen luonnollisen kehityksen myötä kertomuksiin tulee yhä enemmän yliluonnollista ja myyttistä ainesta, koska ihmisten mielikuvituksella on enemmän tilaa liikkua, kun varsinaiset tapahtumat jäävät yhä kauemmas historiaan.

	Tämän oletuksen mukaan Jumala ei ole olemassa tai hän ei ainakaan ole ilmoittanut itseään Jeesuksen elämässä. Jeesuksen tekemät ihmeet eivät ole historiallisesti tosia eikä Jeesus ole Jumalan Poika, joka sovitti ihmiskunnan synnit ristinkuolemallaan ja ylösnousemisellaan. Evankeliumien yliluonnolliset piirteet ovat myyttisiä legendoja.		Tämän oletuksen mukaan Jumala ei ole olemassa tai hän ei ainakaan ole ilmoittanut itseään Jeesuksen elämässä. Jeesuksen tekemät ihmeet eivät ole historiallisesti tosia eikä Jeesus ole Jumalan Poika, joka sovitti ihmiskunnan synnit ristinkuolemallaan ja ylösnousemisellaan. Evankeliumien yliluonnolliset piirteet ovat myyttisiä legendoja.
Rivi 44:		Rivi 45:
	Kolmannen oletuksen mukaan Jeesuksen toiminnan ja evankeliumien kirjoittamisen välillä oli pitkä aika, jonka kuluessa Jeesuksen sanoja ja häntä koskevia kertomuksia välitettiin suullisesti. Niinpä muotohistoriallisen koulukunnan tutkijoilla on taipumus siirtää evankeliumien kirjoitusaika mahdollisimman myöhäiseksi. Myöhäinen ajoitus on ristiriidassa sen kanssa, että Uudessa testamentissa ei ole mitään merkkiä Jerusalemin hävityksestä v. 70.		Kolmannen oletuksen mukaan Jeesuksen toiminnan ja evankeliumien kirjoittamisen välillä oli pitkä aika, jonka kuluessa Jeesuksen sanoja ja häntä koskevia kertomuksia välitettiin suullisesti. Niinpä muotohistoriallisen koulukunnan tutkijoilla on taipumus siirtää evankeliumien kirjoitusaika mahdollisimman myöhäiseksi. Myöhäinen ajoitus on ristiriidassa sen kanssa, että Uudessa testamentissa ei ole mitään merkkiä Jerusalemin hävityksestä v. 70.

	Muotohistoriallisen koulukunnan tutkijat ovat lainanneet metodinsa folkloristiikasta, jossa tutkitaan satojen vuosien pituisia suullisen perinteen jaksoja. Näiden metodien soveltaminen evankeliumien pohjana olevaan suulliseen perinteeseen on kategoriavirhe kolmesta syystä. Ensinnäkin evankeliumien kirjoittamisen ja evankeliumien kuvaamien tapahtumien välillä on vain muutamia kymmeniä vuosia. Koska alkuperäiset silminnäkijät olivat vielä elossa, suullinen perinne ei siirtynyt nimettömässä muodossa, vaan suullinen perinne liittyi eläviin silminnäkijätodistajiin, joilta sen alkuperäinen muoto voitiin tarkistaa. Toiseksi, Kenneth Bailey (1995) on kiinnittänyt huomiota siihen, että yhteisön identiteetin kannalta tärkeän perinteen siirtymistä kontrolloidaan tarkasti suullisen perinteen varaan rakentuvissa kulttuureissa, niin että ne välittyvät lähes muuttumattomassa muodossa. Ei ole olemassa mitään yhtä ainoaa tapaa, miten suullisen perinteen välittymistä kontrolloidaan. Perinteessä on monia erilaisia lajeja. joihin suhtaudutaan hyvin eri tavoilla. Huhupuheet leviävät kontrolloimattomasti, mutta yhteisön kannalta tärkeät opetukset välitetään sanatarkasti. Evankeliumin sisältönä olevalla perinteellä oli äärimmäisen tärkeä merkitys alkukristillisessä kulttuurissa ja siksi sen siirtymistä kontrolloitiin tarkasti. Kolmanneksi, muotohistoriallinen koulukunta ei ota huomioon sitä, että alkukristillinen kulttuuritausta oli juutalainen kirjallinen kulttuuri, joten Jeesuksen puheita kirjoitettiin muistiin todennäköisesti jo hänen elinaikanaan.		Muotohistoriallisen koulukunnan tutkijat ovat lainanneet metodinsa folkloristiikasta, jossa tutkitaan satojen vuosien pituisia suullisen perinteen jaksoja. Näiden metodien soveltaminen evankeliumien pohjana olevaan suulliseen perinteeseen on kategoriavirhe kolmesta syystä. Ensinnäkin evankeliumien kirjoittamisen ja evankeliumien kuvaamien tapahtumien välillä on vain muutamia kymmeniä vuosia. Koska alkuperäiset silminnäkijät olivat vielä elossa, suullinen perinne ei siirtynyt nimettömässä muodossa, vaan suullinen perinne liittyi eläviin silminnäkijätodistajiin, joilta sen alkuperäinen muoto voitiin tarkistaa. Toiseksi, Kenneth Bailey<ref>{{Lehtiviite \| Tekijä = Bailey, K. \| Otsikko = Informal controlled Oral Tradition and the Synoptic Gospels \| Julkaisu = Themelios \| Ajankohta = 1995 \| Numero = 20:10}}</ref> on kiinnittänyt huomiota siihen, että yhteisön identiteetin kannalta tärkeän perinteen siirtymistä kontrolloidaan tarkasti suullisen perinteen varaan rakentuvissa kulttuureissa, niin että ne välittyvät lähes muuttumattomassa muodossa. Ei ole olemassa mitään yhtä ainoaa tapaa, miten suullisen perinteen välittymistä kontrolloidaan. Perinteessä on monia erilaisia lajeja. joihin suhtaudutaan hyvin eri tavoilla. Huhupuheet leviävät kontrolloimattomasti, mutta yhteisön kannalta tärkeät opetukset välitetään sanatarkasti. Evankeliumin sisältönä olevalla perinteellä oli äärimmäisen tärkeä merkitys alkukristillisessä kulttuurissa ja siksi sen siirtymistä kontrolloitiin tarkasti. Kolmanneksi, muotohistoriallinen koulukunta ei ota huomioon sitä, että alkukristillinen kulttuuritausta oli juutalainen kirjallinen kulttuuri, joten Jeesuksen puheita kirjoitettiin muistiin todennäköisesti jo hänen elinaikanaan.

	Voimme ajatella vertailukohdaksi nykyistä tilannetta suhteessa toiseen maailmansotaan, joka päättyi noin 60 vuotta sitten. Vielä tälläkin hetkellä on olemassa silminnäkijätodistajia, jotka voivat antaa ensikäden tietoja siitä, mitä todella tapahtui. Olisi outoa, jos historiantutkimuksessa nojauduttaisiin nimettömiin kertomuksiin, joiden alkuperää ei pystytä tarkistamaan, sen sijaan että nojauduttaisiin elävien silminnäkijätodistajien kertomuksiin.		Voimme ajatella vertailukohdaksi nykyistä tilannetta suhteessa toiseen maailmansotaan, joka päättyi noin 60 vuotta sitten. Vielä tälläkin hetkellä on olemassa silminnäkijätodistajia, jotka voivat antaa ensikäden tietoja siitä, mitä todella tapahtui. Olisi outoa, jos historiantutkimuksessa nojauduttaisiin nimettömiin kertomuksiin, joiden alkuperää ei pystytä tarkistamaan, sen sijaan että nojauduttaisiin elävien silminnäkijätodistajien kertomuksiin.

	Neljänneksi, suullisen perinteen kehitys on oletettavasti täysin luonnollinen prosessi, joka seuraa yleisiä suullisen perinteen kehityksen lakeja. Se on verrattavissa biologiseen kehitysprosessiin. Bultmannin käsityksen mukaan evankeliumin taustalla oletettavasti olevan suullisen perinteen kehitys oli ”prosessi, joka on yhtä luonnollinen kuin biologisen evoluution prosessi: yksinkertainen kehittyi monimutkaiseksi”. (Kelber 1983: 5-6~~. )~~		Neljänneksi, suullisen perinteen kehitys on oletettavasti täysin luonnollinen prosessi, joka seuraa yleisiä suullisen perinteen kehityksen lakeja. Se on verrattavissa biologiseen kehitysprosessiin. Bultmannin käsityksen mukaan evankeliumin taustalla oletettavasti olevan suullisen perinteen kehitys oli ”prosessi, joka on yhtä luonnollinen kuin biologisen evoluution prosessi: yksinkertainen kehittyi monimutkaiseksi”.<ref>{{Kirjaviite \| Tekijä = Kelber, W. H. \| Nimeke = The Oral and the Written Gospel \| Julkaisija = Philadelphia: Fortress \| Vuosi = 1983 \| Sivu = 5-6 }}</ref>

	Tämä oletus on ristiriidassa sen kanssa, miten suuret hengentuotteet yleensä kehittyvät. Ne eivät ole automaattisen ryhmäprosessin tulosta, vaan luovien yksilöiden luomusta.		Tämä oletus on ristiriidassa sen kanssa, miten suuret hengentuotteet yleensä kehittyvät. Ne eivät ole automaattisen ryhmäprosessin tulosta, vaan luovien yksilöiden luomusta.
Rivi 54:		Rivi 55:
	Viidennen oletuksen mukaan suullista perimätietoa välitettiin lyhyinä, itsenäisinä kertomuskatkelmina. Ainoastaan pientä aiheenmukaista kertomuskatkelmien yhdistämistä oli tapahtunut. Ainoa merkittävä poikkeus oli kärsimyskertomus, joka alusta alkaen muodosti kokonaisuuden.		Viidennen oletuksen mukaan suullista perimätietoa välitettiin lyhyinä, itsenäisinä kertomuskatkelmina. Ainoastaan pientä aiheenmukaista kertomuskatkelmien yhdistämistä oli tapahtunut. Ainoa merkittävä poikkeus oli kärsimyskertomus, joka alusta alkaen muodosti kokonaisuuden.

	Tämän oletuksen taustalla on evolutiivinen oletus, että suullisen perinteen kehitys etenee yksinkertaisesta monimutkaiseen. Esimerkiksi Bultmann toteaa: ”Alkuperäinen traditio koostui melkein kokonaan lyhyistä yksiköistä (sanonnoista ja lyhyistä kertomuksista), ja - - melkein kaikki viittaukset aikaan ja paikkaan, jotka yhdistivät yksittäisiä kappaleita suuremmiksi kokonaisuuksiksi, ovat evankeliumin kirjoittajien toimitustyötä.” (Bultmann 1934: 25.)		Tämän oletuksen taustalla on evolutiivinen oletus, että suullisen perinteen kehitys etenee yksinkertaisesta monimutkaiseen. Esimerkiksi Bultmann toteaa: ”Alkuperäinen traditio koostui melkein kokonaan lyhyistä yksiköistä (sanonnoista ja lyhyistä kertomuksista), ja - - melkein kaikki viittaukset aikaan ja paikkaan, jotka yhdistivät yksittäisiä kappaleita suuremmiksi kokonaisuuksiksi, ovat evankeliumin kirjoittajien toimitustyötä.”<ref>{{Kirjaviite \| Tekijä = Bultmann, R. \| Nimeke = From Criticism, Two Essays on New Testament Research \| Julkaisija = New York: Harper & Brothers \| Vuosi = 1934 \| Sivu = 25 \| Selite = käänt. Frederick G. Grant}}</ref>

	Muotokritiikin oletuksen mukaan suullisen perinteen lähtökohtana on lähes pelkästään lyhyitä lausumia. Näin radikaali muotokritiikki rajoittaa keinotekoisesti Jeesuksen aidon opetuksen yksinkertaisiin lauseisiin. Oletuksena on, että maailmanhistorian kaikkein vaikutusvaltaisin ajattelija oli "ilmeisesti täysin kykenemätön monimutkaiseen ajatteluun tai ilmaisun huolellisuuteen, yhteenkään selittävään sanaan tai teeman kehittelyyn, kaikki ominaisuuksia jotka empimättä luetaan hänen seuraajilleen" (France 1976: 117-118).		Muotokritiikin oletuksen mukaan suullisen perinteen lähtökohtana on lähes pelkästään lyhyitä lausumia. Näin radikaali muotokritiikki rajoittaa keinotekoisesti Jeesuksen aidon opetuksen yksinkertaisiin lauseisiin. Oletuksena on, että maailmanhistorian kaikkein vaikutusvaltaisin ajattelija oli "ilmeisesti täysin kykenemätön monimutkaiseen ajatteluun tai ilmaisun huolellisuuteen, yhteenkään selittävään sanaan tai teeman kehittelyyn, kaikki ominaisuuksia jotka empimättä luetaan hänen seuraajilleen".<ref>{{Kirjaviite \| Tekijä = France, R. T. \| Nimeke = The Authenticity of the Sayings of Jesus \| Julkaisija = Leicester: Inter Varsity Press \| Vuosi = 1976 \| Sivu = 117-118 \| Selite = Teoksessa "History, Criticism and Faith", (toim.) Colin Brown}}</ref>

	Naturalistinen muotokritiikki olettaa, että alun perin näitä lyhyitä lausumia välitettiin ilman yhteyttä toisiinsa ja ilman yhteyttä niiden lausumisen aikaan ja paikkaan. Tämän oletuksen mukaan varhaisella kristillisellä yhteisöllä ei ollut halua tai kiinnostusta muodostaa Jeesuksen elämästä kokonaiskuvaa. Toisin sanoen ihmiset, jotka joutuivat kokemaan vakavaa yhteiskunnallista syrjintää, taloudellisia menetyksiä, vainoa ja jopa elämään kuolemanvaarassa sen tähden, että heistä tuli Jeesuksen seuraajia, eivät olleet kiinnostuneet muusta kuin irrallisista Jeesusta koskevista kertomuskatkelmista. Minkä varassa he naturalististen tutkijoiden oletuksen mukaan vaaransivat oman ja lastensa elämän? On luonnollista olettaa, että niiden, jotka olivat valmiit vaarantamaan elämänsä ja tulevaisuutensa voidakseen rakentaa koko elämänsä ristiinnaulitun ja ylösnousseen Kristuksen varaan, oli elintärkeää luoda mahdollisimman tarkka ja historiallisesti luotettava kuva hänen elämästään.		Naturalistinen muotokritiikki olettaa, että alun perin näitä lyhyitä lausumia välitettiin ilman yhteyttä toisiinsa ja ilman yhteyttä niiden lausumisen aikaan ja paikkaan. Tämän oletuksen mukaan varhaisella kristillisellä yhteisöllä ei ollut halua tai kiinnostusta muodostaa Jeesuksen elämästä kokonaiskuvaa. Toisin sanoen ihmiset, jotka joutuivat kokemaan vakavaa yhteiskunnallista syrjintää, taloudellisia menetyksiä, vainoa ja jopa elämään kuolemanvaarassa sen tähden, että heistä tuli Jeesuksen seuraajia, eivät olleet kiinnostuneet muusta kuin irrallisista Jeesusta koskevista kertomuskatkelmista. Minkä varassa he naturalististen tutkijoiden oletuksen mukaan vaaransivat oman ja lastensa elämän? On luonnollista olettaa, että niiden, jotka olivat valmiit vaarantamaan elämänsä ja tulevaisuutensa voidakseen rakentaa koko elämänsä ristiinnaulitun ja ylösnousseen Kristuksen varaan, oli elintärkeää luoda mahdollisimman tarkka ja historiallisesti luotettava kuva hänen elämästään.

← Vanhempi versio		Versio 12. kesäkuuta 2016 kello 19.29
Rivi 4:		Rivi 4:
	Muotokritiikki on yksi historiallis-kriittisen raamattututkimuksen tutkimusmenetelmistä. Se kehittyi itsenäiseksi tutkimusmenetelmäksi vuosina 1919-1921. Muotokritiikin pyrkimyksenä voi olla (a) tekstin tyylien ja muotojen tunnistaminen ja luokittelu, ja/tai (b) muotohistorian, eli muodon synty- ja kehityshistorian selvittäminen. Jälkimmäisessä merkityksessä sen tarkoituksena on päästä selville suullisen perinteen kehityksestä, joka muotokritiikin olettamuksen mukaan edelsi evankeliumien kirjoittamista.		Muotokritiikki on yksi historiallis-kriittisen raamattututkimuksen tutkimusmenetelmistä. Se kehittyi itsenäiseksi tutkimusmenetelmäksi vuosina 1919-1921. Muotokritiikin pyrkimyksenä voi olla (a) tekstin tyylien ja muotojen tunnistaminen ja luokittelu, ja/tai (b) muotohistorian, eli muodon synty- ja kehityshistorian selvittäminen. Jälkimmäisessä merkityksessä sen tarkoituksena on päästä selville suullisen perinteen kehityksestä, joka muotokritiikin olettamuksen mukaan edelsi evankeliumien kirjoittamista.

	Muotokritiikkiä sovelletaan eri tavoilla naturalistisessa ja supranaturalistisessa viitekehyksessä. Darrell Bockin (2002: 181-182) mukaan supranaturalistit soveltavat muotokritiikkiä lähinnä tekstin tyylien ja muotojen tunnistamista ja luokittelua varten, mutta suhtautuvat epäilevämmin sen käyttämiseen muotohistorian selvittämiseksi. Olettaessaan, että suullisen perinteen kehittymiseen vaikutti enemmän yhteisön elämäntilanne kuin kiinnostus Jeesuksen elämää koskevaan historialliseen totuuteen, monet naturalistiset ”muotokriitikot yrittivät saada metodin tekemään enemmän kuin mihin se oli kykenevä” (Bock 2002: 183).		Muotokritiikkiä sovelletaan eri tavoilla naturalistisessa ja supranaturalistisessa viitekehyksessä. Darrell Bockin<ref>{{Kirjaviite \| Tekijä = Bock, D. \| Nimeke = Studying the Historical Jesus: A Guide to Sources and Methods \| Julkaisija = Grand Rapids, Mich.: Baker Academics \| Vuosi = 2002 \| Sivu = 181-182}}</ref> mukaan supranaturalistit soveltavat muotokritiikkiä lähinnä tekstin tyylien ja muotojen tunnistamista ja luokittelua varten, mutta suhtautuvat epäilevämmin sen käyttämiseen muotohistorian selvittämiseksi. Olettaessaan, että suullisen perinteen kehittymiseen vaikutti enemmän yhteisön elämäntilanne kuin kiinnostus Jeesuksen elämää koskevaan historialliseen totuuteen, monet naturalistiset ”muotokriitikot yrittivät saada metodin tekemään enemmän kuin mihin se oli kykenevä”.<ref>{{Kirjaviite \| Tekijä = Bock, D. \| Nimeke = Studying the Historical Jesus: A Guide to Sources and Methods \| Julkaisija = Grand Rapids, Mich.: Baker Academics \| Vuosi = 2002 \| Sivu = 183}}</ref>

	Harva tutkija enää tänä päivänä tekee tutkimustaan pääasiassa muotokriittisen lähestymistavan pohjalta. Lähes kaikki naturalistisesti suuntautuneen muotohistoriallisen koulukunnan yksittäiset väitteet on vakuuttavasti kumottu. Siitä huolimatta naturalististen muotokriitikkojen, erityisesti Bultmannin, puolustama käsitys evankeliumien pohjana olevan suullisen perinteen välittymisestä hallitsee useimpien Uuden testamentin tutkijoiden ajattelua. (Bauckham 2006: 240-242.) Seuraavassa käsitellään erityisesti muotohistoriallisen tutkimuksen naturalistisen haaran tutkimustuloksia ja oletuksia.		Harva tutkija enää tänä päivänä tekee tutkimustaan pääasiassa muotokriittisen lähestymistavan pohjalta. Lähes kaikki naturalistisesti suuntautuneen muotohistoriallisen koulukunnan yksittäiset väitteet on vakuuttavasti kumottu. Siitä huolimatta naturalististen muotokriitikkojen, erityisesti Bultmannin, puolustama käsitys evankeliumien pohjana olevan suullisen perinteen välittymisestä hallitsee useimpien Uuden testamentin tutkijoiden ajattelua.<ref>{{Kirjaviite \| Tekijä = Bauckham, R. \| Nimeke = Jesus and the Eyewitnesses. The Gospels as Eyewitness Testimony \| Julkaisija = Grand Rapids, Mich.: Eerdmans \| Vuosi = 2006 \| Sivu = 240-242}}</ref> Seuraavassa käsitellään erityisesti muotohistoriallisen tutkimuksen naturalistisen haaran tutkimustuloksia ja oletuksia.

	Bultmannin muotohistoriallisen oletuksen mukaan Raamatun kirjallisten lähteiden perustana on nimettömässä muodossa levinneitä suullisia kertomuksia, joiden alkuperäisen historiallisen sisällön välittymistä ei millään tavalla kontrolloitu. Bultmannin muotohistoriallisen oletuksen mukaan siis evankeliumien perustana olevat kertomukset levisivät samalla tavalla kontrolloimattomasti kuin huhupuheet. Jeesuksen elämän ja evankeliumien kirjoittamisen välillä oli aika, jolloin Jeesuksen sanoja ja häntä koskevia kertomuksia välitettiin kristittyjen keskuudessa suullisesti. Suullista perimätietoa välitettiin tämän oletuksen mukaan lyhyinä, irrallisina kertomuskatkelmina, joita vain harvoin yhdisteltiin laajemmiksi kokonaisuuksiksi. Näistä kertomuskatkelmista puuttui historiallinen taustatieto, joka olisi tehnyt mahdolliseksi suhteuttaa ne toisiinsa tai alkuperäiseen historialliseen tapahtumayhteyteen. Siirtyessään pitkän ajan kuluessa henkilöltä toiselle nämä nimettömät ja irralliset kertomukset saivat suullisessa perinteessä tietyn muodon, jonka kehittymistä hallitsevat tämän oletuksen mukaan niin sanotut perinteen lait. Kun tunnetaan perinteen lait, voidaan oletettavasti selvittää kertomuksen muodon historia, alkuperäinen muoto ja tämän myötä suhteellinen ikä ja historiallinen arvo.		Bultmannin muotohistoriallisen oletuksen mukaan Raamatun kirjallisten lähteiden perustana on nimettömässä muodossa levinneitä suullisia kertomuksia, joiden alkuperäisen historiallisen sisällön välittymistä ei millään tavalla kontrolloitu. Bultmannin muotohistoriallisen oletuksen mukaan siis evankeliumien perustana olevat kertomukset levisivät samalla tavalla kontrolloimattomasti kuin huhupuheet. Jeesuksen elämän ja evankeliumien kirjoittamisen välillä oli aika, jolloin Jeesuksen sanoja ja häntä koskevia kertomuksia välitettiin kristittyjen keskuudessa suullisesti. Suullista perimätietoa välitettiin tämän oletuksen mukaan lyhyinä, irrallisina kertomuskatkelmina, joita vain harvoin yhdisteltiin laajemmiksi kokonaisuuksiksi. Näistä kertomuskatkelmista puuttui historiallinen taustatieto, joka olisi tehnyt mahdolliseksi suhteuttaa ne toisiinsa tai alkuperäiseen historialliseen tapahtumayhteyteen. Siirtyessään pitkän ajan kuluessa henkilöltä toiselle nämä nimettömät ja irralliset kertomukset saivat suullisessa perinteessä tietyn muodon, jonka kehittymistä hallitsevat tämän oletuksen mukaan niin sanotut perinteen lait. Kun tunnetaan perinteen lait, voidaan oletettavasti selvittää kertomuksen muodon historia, alkuperäinen muoto ja tämän myötä suhteellinen ikä ja historiallinen arvo.
Rivi 12:		Rivi 12:
	Siirtyessään henkilöltä toiselle kertomuskatkelmat saivat oletettavasti erityisen sisältönsä ja muotonsa sen mukaan, mikä merkitys niillä oli kristillisessä yhteisössä (Sitz im Leben). Kertomuskatkelmien muotoon ja sisältöön vaikutti oletettavasti sen kristillisen yhteisön elämäntilanne, jossa ne muodostuivat ja jossa niitä käytettiin. Perinteen siirtäjät tai itse evankeliumien toimittajat, redaktorit lisäävät tekstiin aineistoa omien teologisten tarkoitusperiensä mukaisesti. Evankeliumin toimittajan tekemiä myöhempiä lisäyksiä motivoi tämän oletuksen mukaan hänen pyrkimyksensä muokata aineistoa niin, että se tukee hänen omia teologisia näkemyksiään.		Siirtyessään henkilöltä toiselle kertomuskatkelmat saivat oletettavasti erityisen sisältönsä ja muotonsa sen mukaan, mikä merkitys niillä oli kristillisessä yhteisössä (Sitz im Leben). Kertomuskatkelmien muotoon ja sisältöön vaikutti oletettavasti sen kristillisen yhteisön elämäntilanne, jossa ne muodostuivat ja jossa niitä käytettiin. Perinteen siirtäjät tai itse evankeliumien toimittajat, redaktorit lisäävät tekstiin aineistoa omien teologisten tarkoitusperiensä mukaisesti. Evankeliumin toimittajan tekemiä myöhempiä lisäyksiä motivoi tämän oletuksen mukaan hänen pyrkimyksensä muokata aineistoa niin, että se tukee hänen omia teologisia näkemyksiään.

	Muotohistoriallinen tutkimus on saanut vaikutteita suulliseen kansanperinteeseen kohdistuvasta tutkimuksesta, joka on kohdistunut pääasiassa vailla lukutaitoa oleviin yhteisöihin ja pitkiin, yli 300 vuotta ulottuneisiin suullisen perimän jaksoihin. Naturalistisesti suuntautunut muotohistoriallinen koulukunta tosin rakensi käsityksensä nyt jo ~~paikkansapitämättömäksi~~ osoittautuneiden oletusten varaan, jonka mukaan edes tärkeinä pidettyjen suullisen perinteen muotojen välittymistä ei kontrolloitu. Ei ole historiallisia perusteita olettaa, että Jeesusta koskeva suullinen perinne olisi ollut nimetöntä, irrallista, katkelmallista ja kontrolloimatonta. Perinteen muuttuminen nimettömään ja yhteisölliseen muotoon edellyttäisi suullisen perinteen siirtymistä sukupolvelta toiselle vuosisatojen ajan. Evankeliumit kuitenkin saivat kirjallisen muotonsa jo silminnäkijäsukupolven eläessä.		Muotohistoriallinen tutkimus on saanut vaikutteita suulliseen kansanperinteeseen kohdistuvasta tutkimuksesta, joka on kohdistunut pääasiassa vailla lukutaitoa oleviin yhteisöihin ja pitkiin, yli 300 vuotta ulottuneisiin suullisen perimän jaksoihin. Naturalistisesti suuntautunut muotohistoriallinen koulukunta tosin rakensi käsityksensä nyt jo virheellisiksi osoittautuneiden oletusten varaan, jonka mukaan edes tärkeinä pidettyjen suullisen perinteen muotojen välittymistä ei kontrolloitu. Ei ole historiallisia perusteita olettaa, että Jeesusta koskeva suullinen perinne olisi ollut nimetöntä, irrallista, katkelmallista ja kontrolloimatonta. Perinteen muuttuminen nimettömään ja yhteisölliseen muotoon edellyttäisi suullisen perinteen siirtymistä sukupolvelta toiselle vuosisatojen ajan. Evankeliumit kuitenkin saivat kirjallisen muotonsa jo silminnäkijäsukupolven eläessä.


	== Muotohistoriallisen tutkimuksen ennakko-oletukset ==		== Muotohistoriallisen tutkimuksen ennakko-oletukset ==
Rivi 23:		Rivi 22:
	Esimerkiksi Bultmannin teoksessa Geschichte der synoptischen Tradition termiä ”silminnäkijä” ei lainkaan mainita. F. C. Nineham toteaa:		Esimerkiksi Bultmannin teoksessa Geschichte der synoptischen Tradition termiä ”silminnäkijä” ei lainkaan mainita. F. C. Nineham toteaa:

	{{sitaatti\| ”Muotokriitikkojen mukaan silminnäkijöillä oli vain vähäistä suoranaista roolia evankeliumitradition kehittämisessä, riippumatta siitä miten paljon heillä oli vaikutusta sen alkuperäiseen muotoiluun - - Tämä mielipide ei ole pelkästään muotokritiikin satunnainen ja toisarvoinen piirre. (Nineham 1958: 13.)}}		{{sitaatti\| ”Muotokriitikkojen mukaan silminnäkijöillä oli vain vähäistä suoranaista roolia evankeliumitradition kehittämisessä, riippumatta siitä miten paljon heillä oli vaikutusta sen alkuperäiseen muotoiluun - - Tämä mielipide ei ole pelkästään muotokritiikin satunnainen ja toisarvoinen piirre.<ref name="Nineham">{{Lehtiviite \| Tekijä = Nineham, C. F. \| Otsikko = Eyewitness Testimony and the Gospel Tradition \| Julkaisu = Journal of Theological Studies 9 \| Ajankohta = april, 1958 \| Sivut = 13}}</ref>}}

	Muotokriittisen analyysin luonteenomaiset ja olennaiset piirteet ”ovat yhteensopimattomia sen kanssa, että silminnäkijöillä olisi ollut paljoakaan suoranaista vaikutusta alkuvaiheen jälkeen” ~~(emt)~~.		Muotokriittisen analyysin luonteenomaiset ja olennaiset piirteet ”ovat yhteensopimattomia sen kanssa, että silminnäkijöillä olisi ollut paljoakaan suoranaista vaikutusta alkuvaiheen jälkeen”<ref name="Nineham" />.

	Ninehamin mukaan on mahdollista päätellä, että silminnäkijöillä ei ollut paljoakaan vaikutusta evankeliumien lopulliseen muotoon, pelkästään analysoimalla evankeliumikertomusten muotoa: niistä puuttuu yksityiskohtaisia kuvauksia ajasta, paikasta ja olosuhteista. Ninehamin mukaan suullinen perinne omaksuu tällaisen muodon vasta siirtyessään henkilöltä toiselle suhteellisen pitkän ajan. Hänen mielestään tämä näkemys ei ole ennakko-oletus vaan päätelmä, joka perustuu evankeliumitekstien analyysiin. Bauckham (2006: 348-351) kuitenkin osoittaa, että kyseessä on ennakko-olettamus. Hän kiinnittää huomiota siihen, että kertomukset omaksuvat tietyn muodon heti ensimmäisillä kerroilla, kun yksilö pyrkii viestimään kokemuksiaan toisille ihmisille. Kertomukset omaksuvat tietyn muodon, koska pyrkimyksenä on viestiä jokin kertomuksen kannalta olennainen asia ja jättää pois epäolennaiset yksityiskohdat. Viestinnän perustavat lainalaisuudet pakottavat pukemaan kokemuksen muille ymmärrettävään pelkistettyyn muotoon, koska muuten yksityiskohtien runsaus estää kuulijaa tavoittamasta kertomuksen ydintä.		Ninehamin mukaan on mahdollista päätellä, että silminnäkijöillä ei ollut paljoakaan vaikutusta evankeliumien lopulliseen muotoon, pelkästään analysoimalla evankeliumikertomusten muotoa: niistä puuttuu yksityiskohtaisia kuvauksia ajasta, paikasta ja olosuhteista. Ninehamin mukaan suullinen perinne omaksuu tällaisen muodon vasta siirtyessään henkilöltä toiselle suhteellisen pitkän ajan. Hänen mielestään tämä näkemys ei ole ennakko-oletus vaan päätelmä, joka perustuu evankeliumitekstien analyysiin. Bauckham<ref>{{Kirjaviite \| Tekijä = Bauckham, R. \| Nimeke = Jesus and the Eyewitnesses. The Gospels as Eyewitness Testimony \| Julkaisija = Grand Rapids, Mich.: Eerdmans \| Vuosi = 2006 \| Sivu = 348-351}}</ref> kuitenkin osoittaa, että kyseessä on ennakko-olettamus. Hän kiinnittää huomiota siihen, että kertomukset omaksuvat tietyn muodon heti ensimmäisillä kerroilla, kun yksilö pyrkii viestimään kokemuksiaan toisille ihmisille. Kertomukset omaksuvat tietyn muodon, koska pyrkimyksenä on viestiä jokin kertomuksen kannalta olennainen asia ja jättää pois epäolennaiset yksityiskohdat. Viestinnän perustavat lainalaisuudet pakottavat pukemaan kokemuksen muille ymmärrettävään pelkistettyyn muotoon, koska muuten yksityiskohtien runsaus estää kuulijaa tavoittamasta kertomuksen ydintä.

	T. Francis Glasson antaa esimerkin siitä, miten ihmiset omaksuvat kertomuksissaan samanlaisen pelkistetyn muodon, mikä on ominaista evankeliumien kertomuksille:		T. Francis Glasson antaa esimerkin siitä, miten ihmiset omaksuvat kertomuksissaan samanlaisen pelkistetyn muodon, mikä on ominaista evankeliumien kertomuksille:

	{{sitaatti\|Sain kirjeen kuuluisalta kapellimestarilta Sir Adrian Boultilta, jossa hän kertoo omasta kokemuksestaan. Voimme kutsua hänen kertomustaan opetuskertomukseksi. Se alkaa: ”Olin kerran johtamassa harjoituksia, kun yksi puhallinsoittajista, jonka tiedettiin nauttivan ryyppäämisestä, alkoi yskiä - -.” Ei ole tarpeellista kertoa koko kertomusta. Se koostuu vain neljästä lauseesta ja on huomattava, ettei siinä mainita päivämäärää, paikkaa, ihmisen nimeä tai soitetun kappaleen nimeä. Ei edes mainita tarkemmin, mitä puhallinsoitinta kyseinen henkilö soitti. Tämä yksityiskohtien puute ei johdu siitä, että kyseiset yksityiskohdat olisivat hävinneet vuosikymmenten aikana suullisen perinteen siirtymisen myötä, vaan siitä, etteivät ne ole tärkeitä kertomuksen pääasian kannalta. - - Sir Adrian kertoo tapahtumasta, jossa hän oli itse läsnä ja johon hän itse osallistui. (Glasson 1981: 145.)}}		{{sitaatti\|Sain kirjeen kuuluisalta kapellimestarilta Sir Adrian Boultilta, jossa hän kertoo omasta kokemuksestaan. Voimme kutsua hänen kertomustaan opetuskertomukseksi. Se alkaa: ”Olin kerran johtamassa harjoituksia, kun yksi puhallinsoittajista, jonka tiedettiin nauttivan ryyppäämisestä, alkoi yskiä - -.” Ei ole tarpeellista kertoa koko kertomusta. Se koostuu vain neljästä lauseesta ja on huomattava, ettei siinä mainita päivämäärää, paikkaa, ihmisen nimeä tai soitetun kappaleen nimeä. Ei edes mainita tarkemmin, mitä puhallinsoitinta kyseinen henkilö soitti. Tämä yksityiskohtien puute ei johdu siitä, että kyseiset yksityiskohdat olisivat hävinneet vuosikymmenten aikana suullisen perinteen siirtymisen myötä, vaan siitä, etteivät ne ole tärkeitä kertomuksen pääasian kannalta. - - Sir Adrian kertoo tapahtumasta, jossa hän oli itse läsnä ja johon hän itse osallistui.<ref>{{Lehtiviite \| Tekijä = Glasson, T. F. \| Otsikko = The Place of the Anectote. A Note on Form Criticism \| Julkaisu = Journal of Theological Studies 32 \| Vuosi = 1981 \| Sivu = 145}}</ref>

	Glassonin päättely perustuu tavalliseen kokemukseen, ja siihen on tärkeä kiinnittää huomiota, koska oppineet tutkijat näyttävät usein kadottavan yhteyden tavalliseen kokemukseen pohtiessaan sellaisia teknisiä yksityiskohtia kuin evankeliumien perikooppien luokittelua niiden muotojen perusteella. Tämä Glassonin tavalliseen kokemukseen perustuva esimerkki saa tukea muistitutkimuksesta, kuten Bauckham yksityiskohtaisesti osoittaa (2006: luku 13). Kertomusten muokkautuminen tiettyjen muotojen mukaiseksi tapahtuu jo ennen kuin silminnäkijä ensimmäisen kerran kertoo kokemuksistaan. Kertomuksen muoto virtaviivaistuu edelleen, kun silminnäkijä kertoo useita kertoja kokemuksistaan. Hän oppii tiivistämään kokemuksensa yhä paremmin kuulijoille helposti ymmärrettävään muotoon. Muodon kehittymisen prosessi on hyvin nopea ja se tapahtuu silminnäkijän kertoessa kertomustaan yhä uusille kuulijoille, kuten tapahtui evankeliumien silminnäkijöiden kohdalla, jotka olivat samalla evankeliumin julistajia.		Glassonin päättely perustuu tavalliseen kokemukseen, ja siihen on tärkeä kiinnittää huomiota, koska oppineet tutkijat näyttävät usein kadottavan yhteyden tavalliseen kokemukseen pohtiessaan sellaisia teknisiä yksityiskohtia kuin evankeliumien perikooppien luokittelua niiden muotojen perusteella. Tämä Glassonin tavalliseen kokemukseen perustuva esimerkki saa tukea muistitutkimuksesta, kuten Bauckham yksityiskohtaisesti osoittaa<ref>{{Kirjaviite \| Tekijä = Bauckham, R. \| Nimeke = Jesus and the Eyewitnesses. The Gospels as Eyewitness Testimony \| Julkaisija = Grand Rapids, Mich.: Eerdmans \| Vuosi = 2006 \| Sivu = luku 13}}</ref>. Kertomusten muokkautuminen tiettyjen muotojen mukaiseksi tapahtuu jo ennen kuin silminnäkijä ensimmäisen kerran kertoo kokemuksistaan. Kertomuksen muoto virtaviivaistuu edelleen, kun silminnäkijä kertoo useita kertoja kokemuksistaan. Hän oppii tiivistämään kokemuksensa yhä paremmin kuulijoille helposti ymmärrettävään muotoon. Muodon kehittymisen prosessi on hyvin nopea ja se tapahtuu silminnäkijän kertoessa kertomustaan yhä uusille kuulijoille, kuten tapahtui evankeliumien silminnäkijöiden kohdalla, jotka olivat samalla evankeliumin julistajia.

	Naturalististen tutkijoiden on tärkeä sulkea pois mahdollisuus, että evankeliumit oli kirjoitettu silminnäkijöiden todistuksen pohjalta tai että osa evankeliumeista oli itse asiassa silminnäkijöiden kirjoittamia. Jos evankeliumit ovat silminnäkijöiden kuvausta, tutkijoiden pitäisi ottaa vakavasti kuvaukset Jeesuksen tekemistä ihmeistä ja Jeesuksen ruumiillisesta ylösnousemuksesta. Naturalistisesta maailmankatsomuksesta käsin tällainen avoimuus yliluonnollisille tapahtumille on mahdotonta, koska se merkitsisi naturalismista luopumista. Vaikka heikko naturalismi voi olla teoriassa avoin yliluonnollisille tapahtumille, naturalistinen metodologia tekee mahdottomaksi koskaan saada niistä luotettavaa tietoa.		Naturalististen tutkijoiden on tärkeä sulkea pois mahdollisuus, että evankeliumit oli kirjoitettu silminnäkijöiden todistuksen pohjalta tai että osa evankeliumeista oli itse asiassa silminnäkijöiden kirjoittamia. Jos evankeliumit ovat silminnäkijöiden kuvausta, tutkijoiden pitäisi ottaa vakavasti kuvaukset Jeesuksen tekemistä ihmeistä ja Jeesuksen ruumiillisesta ylösnousemuksesta. Naturalistisesta maailmankatsomuksesta käsin tällainen avoimuus yliluonnollisille tapahtumille on mahdotonta, koska se merkitsisi naturalismista luopumista. Vaikka heikko naturalismi voi olla teoriassa avoin yliluonnollisille tapahtumille, naturalistinen metodologia tekee mahdottomaksi koskaan saada niistä luotettavaa tietoa.
Rivi 147:		Rivi 146:

	Jos alkukristityt olivat näin petollisia, valheellisia ja itsepetoksen valtaamia, heidän moraalinen heikkoutensa olisi tullut ilmi siinä koetuksessa, johon he joutuivat. Oletus aikamme moraalin ylemmyydestä alkukristittyjen moraaliin nähden ei tee oikeutta historian tosiasioille ja perustuu edistyksen myyttiin. Evankeliumit puolustavat totuutta sen korkeimmassa muodossa ja niissä on kaikki aidon ja totuudenmukaisen kuvauksen tunnusmerkit.		Jos alkukristityt olivat näin petollisia, valheellisia ja itsepetoksen valtaamia, heidän moraalinen heikkoutensa olisi tullut ilmi siinä koetuksessa, johon he joutuivat. Oletus aikamme moraalin ylemmyydestä alkukristittyjen moraaliin nähden ei tee oikeutta historian tosiasioille ja perustuu edistyksen myyttiin. Evankeliumit puolustavat totuutta sen korkeimmassa muodossa ja niissä on kaikki aidon ja totuudenmukaisen kuvauksen tunnusmerkit.

			== Viitteet ==
			{{viitteet}}

	{{Raamatuntutkimus}}		{{Raamatuntutkimus}}