Apollos: vielä viilausta

2012-06-07T16:25:54Z

vielä viilausta

Apollos: /* Concordia-teologinen näkökulma tulkintoihin */ tekstinkehittelyä

2012-06-07T13:59:13Z

Concordia-teologinen näkökulma tulkintoihin: tekstinkehittelyä

Näytä muutokset

Apollos: /* Jae 1 */ viilausta

2012-06-07T09:08:05Z

Jae 1: viilausta

← Vanhempi versio		Versio 7. kesäkuuta 2012 kello 09.08
Rivi 15:		Rivi 15:
	Joidenkin selittäjien mukaan hepreankielisen alkutekstin rakenne viittaa siihen, että 1. jae on taustainformaation antava johdanto jatkolle. Tätä on haluttu käyttää perusteluna sille, että teksti sallisi ajallisen aukon jakeeseen 2 mentäessä.		Joidenkin selittäjien mukaan hepreankielisen alkutekstin rakenne viittaa siihen, että 1. jae on taustainformaation antava johdanto jatkolle. Tätä on haluttu käyttää perusteluna sille, että teksti sallisi ajallisen aukon jakeeseen 2 mentäessä.

	Väitteen ymmärtämiseksi pitää tietää jotain heprean kielen verbitaivutuksesta: toisin kuin indoeurooppalaisissa kielissä (esim. englanti, ruotsi, saksa, ranska, venäjä) ja suomessa, heprean verbitaivutus ei perustu tapahtumien ajankohta-informaatiota välittävään ''tempukseen'' vaan lähinnä tekemisen tapaa ilmaisevaan ''aspektiin''. Niinpä verbimuodot kertovat pikemminkin toiminnan lopputuloksen (jäi/jää kesken - oli/on vielä kesken, mutta yhä tekeillä - tuli/tulee aivan valmiiksi - toiminta oli/on niin voimaperäistä, että tulos ylitti/ylittää tavanomaisen valmiiksi saamisen -tyyliin) kuin sen alkamis- ja päättymisajankohdan kerrontahetkeen verrattuna.		Väitteen ymmärtämiseksi pitää tietää jotain heprean kielen verbitaivutuksesta: toisin kuin indoeurooppalaisissa kielissä (esim. englanti, ruotsi, saksa, ranska, venäjä) ja suomessa, heprean verbitaivutus ei perustu tapahtumien ajankohta-informaatiota välittävään ''tempukseen'' vaan lähinnä tekemisen tapaa ilmaisevaan ''aspektiin''. Niinpä verbimuodot kertovat pikemminkin toiminnan lopputuloksen (jäi/jää kesken – oli/on vielä kesken, mutta yhä tekeillä – tuli/tulee aivan valmiiksi – toiminta oli/on niin voimaperäistä, että tulos ylitti/ylittää tavanomaisen valmiiksi saamisen -tyyliin) kuin sen alkamis- ja päättymisajankohdan kerrontahetkeen verrattuna.

	Aukkotulkinta-ajatus siis menee siihen malliin, että koska heprean verbimuodoista ei voi päätellä tapahtuma-ajankohtia, niin tulkitsijalle jää vapaus kuvitella paljonkin historiaa sellaisiin kertomuksen "rivinväleihin", joihin hän pystyy mielestään riittävän perustellusti sijoittamaan sen rakenneosien tähän tarkoitukseen soveltuvan tyyppisen saumakohdan. Tarkemmin sanoen tekstissä halutaan nähdä seuraavantyyppinen ajatus: "Alussa Jumala oli luonut taivaan ja maan. Toisesta jakeesta alkaen kerrotaan, mitä paljon myöhemmin tapahtui. Nämä myöhemmät tapahtumat alkoivat siitä, kun maa tuli autioksi ja tyhjäksi jne."		Aukkotulkinta-ajatus siis menee siihen malliin, että koska heprean verbimuodoista ei voi päätellä tapahtuma-ajankohtia, niin tulkitsijalle jää vapaus kuvitella paljonkin historiaa sellaisiin kertomuksen "rivinväleihin", joihin hän pystyy mielestään riittävän perustellusti sijoittamaan sen rakenneosien tähän tarkoitukseen soveltuvan tyyppisen saumakohdan. Tarkemmin sanoen tekstissä halutaan nähdä seuraavantyyppinen ajatus: "Alussa Jumala oli luonut taivaan ja maan. Toisesta jakeesta alkaen kerrotaan, mitä paljon myöhemmin tapahtui. Nämä myöhemmät tapahtumat alkoivat siitä, kun maa tuli autioksi ja tyhjäksi jne."

Otvari: Poistettu luokkahakemistosta

2010-04-27T10:10:10Z

Poistettu luokkahakemistosta

← Vanhempi versio		Versio 27. huhtikuuta 2010 kello 10.10
Rivi 473:		Rivi 473:
	==Viitteet==		==Viitteet==
	{{Viitteet}}		{{Viitteet}}

	~~[[Luokka:Raamattu]]~~
	~~[[Luokka:Luomisoppi]]~~

Käyttäjä:Apollos/Harjoituskenttä/Maailman ikä - teologinen näkökulma - Muutoshistoria

Apollos: vielä viilausta

Apollos: /* Concordia-teologinen näkökulma tulkintoihin */ tekstinkehittelyä

Apollos: /* Jae 1 */ viilausta

Otvari: Poistettu luokkahakemistosta

Apollos: kehittelykokeilua

← Vanhempi versio		Versio 7. kesäkuuta 2012 kello 16.25
Rivi 233:		Rivi 233:

	\| Ajatus, jonka mukaan Raamatun luomiskertomus on kovin tulkinnanvarainen ja erilaisille tulkinnoille pitäisi siksi olla tilaa, ilman että asiasta tehdään pelastuskysymystä.		\| Ajatus, jonka mukaan Raamatun luomiskertomus on kovin tulkinnanvarainen ja erilaisille tulkinnoille pitäisi siksi olla tilaa, ilman että asiasta tehdään pelastuskysymystä.
	\| Pelastuskysymyksenä on raamattunäkemys sinänsä, ei jonkin tietyn osan tulkinta erikseen. Jos Raamattua pidetään vapaan tulkinnan varaisena, se ei voi olla perimmäinen opillinen auktoriteetti, vaan auktoriteetti on siirretty selittäjille, joiden edesottamukset ovat suureksi osaksi kontrolloimattomissa. ''Ct'':n mukaan Raamattu on omien selitystensä tuomari, ts. mikään selitys ei ole hyväksyttävä, ellei se osoittaudu Raamatun tekstin kanssa tarkasti yhteensopivaksi, ja vain tekstiuskollisinta selitystä voi kussakin kohdassa turvallisesti ja hyvällä omallatunnolla seurata.		\| Pelastuskysymyksenä<ref>"Pelastuskysymys-kysymys" on sinänsä huomionarvoinen, sillä sen vastaus – siis selonteko siitä, mitä pelastuskysymys-käsite itse asiassa tarkkaan ottaen merkitsee – on aina osa jonkinlaista laajempaa teologista ajattelutapaa.<br />''Ct'':n puitteissa myönnetään, että vain Herra tuntee erehtymättömästi omansa ja että ihmiset toisaalta voivat olla "autuaallisesti epäjohdonmukaisia" eli pitää julkisesti mutta lopultakin osittain epäjohdonmukaisesti kiinni sellaisista väitteistä, joiden ''johdonmukainen uskominen'' veisi heidät pelastavan uskon ulkopuolelle, silti samalla pelastavaan uskoonkin, joskin osittain epäjohdonmukaisesti, sisimmässään pitäytyen ja siksi pelastuksen säilyttäen. Kun siis jotakin seikkaa, kuten tässä raamattunäkemystä, sanotaan ''ct'':n puitteissa pelastuskysymykseksi, tarkoitetaan sitä, että ''johdonmukainen pitäytyminen oikean käsityksen vastaiseen kantaan tässä kohdin'' vie ihmisen pelastuksen ulkopuolelle; sen sijaan mitään kantaa ei, edelläsanotusta syystä, oteta siihen, voiko joku tietty henkilö, jolla muiden ihmisten edessä on tässä kohdin "anti-''ct''-kanta", samaan aikaan olla Jumalan edessä (lat. ''coram Deo'') pelastuksesta osallinen vaiko ei. – Teologia on julkisen opetuksen, perustelun ja väittelyn asia, sydämen uskon (tai sen puutteen) näkee (asianomaisen ihmisen lisäksi) vain Jumala yksin.<br />Raamattunäkemys on pelastuskysymys siksi, että ''ct'':n mukaan juuri Raamattu ja viime kädessä yksin Raamattu (lat. ''sola Scriptura'') on Jumalan antama perusarmonväline, jota välineenään käyttäen Pyhä Henki lahjoittaa sekä ''kaikki muutkin armonvälineet seurakunnalle'' että näiden muidenkin armonvälineiden välityksellä myös ''pelastavan uskon kullekin pelastuvalle yksilölle'', ja "'''ei ole mahdollista epäillä sitä, minkä kautta on uskon saanut'''".</ref> on lähtökohtaisesti raamattunäkemys sinänsä, ei jonkin tietyn osan tulkinta erikseen<ref>Kadottavan harhan kadottavuuden ytimenä on viime kädessä oikean pelastavan uskon sammuttaminen ja korvaaminen väärällä ei-pelastavalla uskomuksistolla. Siinä mielessä kysymys jonkin tietyn raamatunkohdan oikeasta tai väärästä tulkinnasta on epäolennainen, että pelastuksen kannalta ratkaisevat asiat on esitetty Raamatussa "monesti ja monella tapaa" eikä asiaa ole siis jätetty minkään yhden kohdan oikean tulkinnan varaan. Toisaalta tietysti yhden kohdan tulkinta heijastuu helposti muidenkin kohtien tulkintoihin, niin että oikea tulkinta yhdessä kohtaa auttaa tulkitsemaan oikein muitakin kohtia, väärä puolestaan pyrkii vääristämään muidenkin kohtien tulkinnat.</ref>. Jos Raamattua pidetään vapaan tulkinnan varaisena, se ei voi olla perimmäinen opillinen auktoriteetti, vaan auktoriteetti on siirretty selittäjille, joiden edesottamukset ovat suureksi osaksi kontrolloimattomissa. ''Ct'':n mukaan Raamattu on omien selitystensä tuomari, ts. mikään selitys ei ole hyväksyttävä, ellei se osoittaudu Raamatun tekstin kanssa tarkasti yhteensopivaksi, ja vain tekstiuskollisinta selitystä voi kussakin kohdassa turvallisesti ja hyvällä omallatunnolla seurata.
	\|		\|
	\|		\|
Rivi 275:		Rivi 275:

	\| ''Mpp''-perustelu: "Seitsemäs päivä ei ilmeisesti pääty, sen päättymisestä ei käytetä samaa 'Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, N:nnäs päivä' -rakennetta[.]"		\| ''Mpp''-perustelu: "Seitsemäs päivä ei ilmeisesti pääty, sen päättymisestä ei käytetä samaa 'Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, N:nnäs päivä' -rakennetta[.]"
	\| Tekstissä luomistyö nimenomaan todetaan päättyneeksi, ja luomispäiviähän oli ''kuusi, '''ei''' seitsemän''. – Tässä perusteluyrityksessä käytetty logiikka on täysin absurdia: jos seitsemäs päivä olisi erikseen todettu päättyneeksi, olisi aina voitu väittää, että kahdeksas jatkuu yhä, tai yleisessä tapauksessa, että jos '''''n.''''' päivä on erikseen todettu päättyneeksi, niin '''''n+1.''''' päivä jatkuu yhä;<ref>Tässä tehdään "[[käänteinen todistustaakka]]" -perusteluvirhe, kun päätellään siitä, mitä teksti ''ei sano'' eikä siitä, mitä se ''sanoo''.</ref> mikään teksti ei siis pystyisi vakuuttamaan näitä selittelijöitä siitä, että päivät ovat siinä kirjaimellisia. – Varsinainen "päivänvaihtumispäättelysääntöhän" on kyllä annettu itse tekstissä: aina kun pimeän ja valoisan jakson muodostama kokonaisuus on vuorokausirytmissä päättynyt uuden pimeän jakson alkaessa, tekstin määrittelemä "päivä" on päättynyt ja uusi alkanut; se, että näin on jo monen monta kertaa tapahtunut omanakin elinaikanamme eikä "luomisen seitsemäs päivä" siis suinkaan enää jatku, on siis selvää suoraan yleisen ilmoituksen perusteella.		\| Tekstissä luomistyö nimenomaan todetaan päättyneeksi, ja luomispäiviähän oli ''kuusi, '''ei''' seitsemän''. – Tässä perusteluyrityksessä käytetty logiikka on täysin absurdia: jos seitsemäs päivä olisi erikseen todettu päättyneeksi, olisi aina voitu väittää, että kahdeksas jatkuu yhä, tai yleisessä tapauksessa, että jos '''''n.''''' päivä on erikseen todettu päättyneeksi, niin '''''n+1.''''' päivä jatkuu yhä;<ref>Tässä tehdään "[[käänteinen todistustaakka]]" -perusteluvirhe, kun päätellään siitä, mitä teksti ''ei sano'' ("Seitsemäs päivä ei ilmeisesti pääty, [sillä] sen päättymisestä ei käytetä samaa 'Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, N:nnäs päivä' -rakennetta) eikä siitä, mitä se ''sanoo'' ("Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, N:nnäs päivä", ts. tässä tekstissä tarkoitetut päivät ovat olleet valon ja pimeän vaihtelun määrittämiä vuorokausia kuten nykyäänkin, joten seitsemäskin niistä on päättynyt jo ajat sitten – ja kuvattu luomistyöhän oli päättynyt jo kuudennen myötä).<br />Jos seitsemännen päivän päättyminen ''olisi'' erikseen mainittu tekstissä, eiköhän joku olisi äitynyt juuri siitä päättelemään vastaavasti, että "siis Jumalalla ilmeisesti alkoi Raamatun mukaan siinä vaiheessa taas uusi luomistyöviikko, joten uniformitarianismi onkin näin ollen raamatullisesti perusteltu kanta, koska Jumala ei siis tämän tekstin mukaan ilmeisesti ole luomistyöstään lopullisesti lakannutkaan vaan pitänyt vain joskus yhden välipäivän siitä"!</ref> mikään teksti ei siis pystyisi vakuuttamaan näitä selittelijöitä siitä, että päivät ovat siinä kirjaimellisia. – Varsinainen "päivänvaihtumispäättelysääntöhän" on kyllä annettu itse tekstissä: aina kun pimeän ja valoisan jakson muodostama kokonaisuus on vuorokausirytmissä päättynyt uuden pimeän jakson alkaessa, tekstin määrittelemä "päivä" on päättynyt ja uusi alkanut; se, että näin on jo monen monta kertaa tapahtunut omanakin elinaikanamme eikä "luomisen seitsemäs päivä" siis suinkaan enää jatku, on siis selvää suoraan yleisen ilmoituksen perusteella.
	\|		\|
	\|		\|
Rivi 345:		Rivi 345:

	\| ''Tjap''-perustelu: "Mutta kanta on mahdollinen."		\| ''Tjap''-perustelu: "Mutta kanta on mahdollinen."
	\| Vrt. '''Luther''':<br />''~~Voin~~ todistaa Raamatulla, että käki söi lepinkäisen sulkineen päivineen: "alussa" = 'käki'; "loi" = 'söi'; "Jumala taivaan ja maan" = 'lepinkäisen sulkineen päivineen'.''<br />Ts. tulkinnallinen mielivaltaisuus voi lopultakin peittää minkä hyvänsä Raamatun tekstinkohdan selvän merkityksen täysin. – Oikean selityksen tarkoitus ei missään tapauksessa voi olla Sanan "venyttäminen" haluttuun suuntaan tai kaiken jättäminen avoimeksi mielipiteiden temmellyskentäksi vaan päinvastoin mahdollisimman täydellinen eroon pääseminen kaikista tekstin oman aidon merkityksen ihmismielessä hämmentävistä epäselvyyksistä, epävarmuuksista ja virhekäsityksistä.		\| Vrt. '''Luther''' (teologisia vastustajiaan ironisoiden):<br />''Minäkin voin todistaa Raamatulla, että käki söi lepinkäisen sulkineen päivineen: "alussa" = 'käki'; "loi" = 'söi'; "Jumala taivaan ja maan" = 'lepinkäisen sulkineen päivineen'.''<br />Ts. tulkinnallinen mielivaltaisuus voi lopultakin peittää minkä hyvänsä Raamatun tekstinkohdan selvän merkityksen täysin ja korvata sen millaisella ajatuksella hyvänsä. – Oikean selityksen tarkoitus ei missään tapauksessa voi olla Sanan "venyttäminen" haluttuun suuntaan tai kaiken jättäminen avoimeksi mielipiteiden temmellyskentäksi vaan päinvastoin mahdollisimman täydellinen eroon pääseminen kaikista tekstin oman aidon merkityksen ihmismielessä hämmentävistä epäselvyyksistä, epävarmuuksista ja virhekäsityksistä.
	\|		\|
	\|		\|
Rivi 358:		Rivi 358:
	\|-		\|-

	\| ''Pt''-referaatti: "Tässä J. ~~Salehammerin~~, huomattavan evankelikaalisen Vanhan testamentin tutkijan, esiin tuomassa kannassa ajatellaan, että {{rp\|1. Moos. 1:1}} kertoo maailman luomisesta ja {{rp\|1. Moos. 1:2-2:4a}} maan valmistamisesta (Eedenin puutarha/luvattu maa) <ref name="GenUnbound" />."		\| ''Pt''-referaatti: "Tässä '''J. Salehammer'''in, huomattavan evankelikaalisen Vanhan testamentin tutkijan, esiin tuomassa kannassa ajatellaan, että {{rp\|1. Moos. 1:1}} kertoo maailman luomisesta ja {{rp\|1. Moos. 1:2-2:4a}} maan valmistamisesta (Eedenin puutarha/luvattu maa) <ref name="GenUnbound" />."
	\| Onko tässä nyt muuta omaperäistä ajatusta kuin aukkotulkinnan kutistaminen siihen, että toisen jakeen "autio ja tyhjä" ei olisikaan koskenut muuta kuin tulevaa Eedenin aluetta? Kannattaako joka kirjan sisällöstä tehdä oma vaihtoehtoinen tulkintamallinsa?		\| Onko tässä nyt muuta omaperäistä ajatusta kuin aukkotulkinnan kutistaminen siihen, että toisen jakeen "autio ja tyhjä" ei olisikaan koskenut muuta kuin tulevaa Eedenin aluetta? Kannattaako joka kirjan sisällöstä tehdä oma vaihtoehtoinen tulkintamallinsa?
	\|		\|
Rivi 415:		Rivi 415:
	\|-		\|-
	\| Toisaalta tekstin mukaankin luetteloissa on aukkoja.		\| Toisaalta tekstin mukaankin luetteloissa on aukkoja.
	\| Minkä tekstin mukaan? – Jos nimenomaan 1.Moos:n sukuluettelot ovat totta, ne antavat myös kuluneen kokonaisajan: Jos on ''totta'', että "MM:lle syntyi" NN MM:n ollessa '''k''':n vuoden ikäinen, on ''kuluneen kokonaisajan kannalta'' aivan samantekevää, oliko MM NN:n isä, isoisä vaiko muu esi-isä suoraan ylenevässä polvessa.		\| Minkä tekstin mukaan? – Jos nimenomaan 1.Moos:n sukuluettelot ovat totta, ne antavat myös kuluneen kokonaisajan: Jos on ''totta'', että "MM:lle syntyi" NN MM:n ollessa '''''k''''':n vuoden ikäinen, on ''kuluneen kokonaisajan kannalta'' aivan samantekevää, oliko MM NN:n isä, isoisä vaiko muu esi-isä suoraan ylenevässä polvessa.
	\|		\|
	\|		\|
Rivi 477:		Rivi 477:

	\|-		\|-
	\| Todennäköisyydet perustuvat kannan sisäiseen ennusteeseen eli siihen, miten todennäköistä kannan perusteella kyseinen havainto Raamatusta tai luonnosta on. Todennäköisyydet tässä ovat suuntaa antavia arvioita ja henkilön taustaymmärryksestä riippuvaisia. Niitä muuttavat se, kuinka varmana henkilö pitää tämän hetken tietämystämme. Jos esimerkiksi ajattelemme, että tällä hetkellä tiedämme 80% kaikesta tieteellisestä tiedosta, voimme pitää sitä, ettei kanta pysty selittämään mittaustulosta, suurena ongelmana ja siten todennäköisyyttä pienenä. Mikäli ajattelemme, että tiedämme 20% kaikesta tiedosta, kannan ongelma nykytietämyksen kanssa ei tee kannasta kovin epätodennäköistä. Asia ei ole kovin yksinkertainen, voidaan toki olettaa, että jatkotutkimus ei tule olemaan paljonkaan ristiriidassa nykyisten teorioiden kanssa, jolloin nykytietämykseen voitaisiin luottaa aika paljonkin. Mutta tämä on vain oletus ja hyvinkin tapauskohtainen, riippuen siitä, kuinka paljon ja kuinka välitöntä tietoa tapauksessa käytetään ja kuinka paljon teoreettisempaa tietoa ja taustaoletuksia tapaus käyttää.		\| Todennäköisyydet<ref>Tässä käytetään subjektiivisia todennäköisyyksiä, jotka kuvaavat henkilön "uskomuksen astetta", ja kukin lukija onkin vapaa arvioimaan kyseisten kantojen kunkin kysymyksen yhteydessä saamia arvoja omaa ymmärrystään parhaiten vastaavalla tavalla. Esim. concordia-teologian kannattajien arviot poikennevat keskimäärin varsin selvästi talukossa esitetyistä, eikä kyseessä puolin tai toisin tarvitse silti olla mielivaltainen "mutu" vaan omiin lähtökohtiin ja perususkomuksiin pohjautuvanakin huolellisesti harkittu ja mielekkäästi perusteltu arvio.<br />Koska nämä todennäköisyydet koskevat nimenomaan sitä, miten hyvin jokin tietty seikka selittyisi, ''jos'' jokin selitysvaihtoehto olisi totta, eikä sitä, miten todennäköisesti kukin vaihtoehto lähtökohtaisesti on totta (tässä on oletettu yhtä suuri lähtökohtainen todennäköisyys, mutta sekin voitaisiin valita toisin), lisätyt todennäköisyydet eivät ole suoria kannanottoja eri vaihtoehtojen puolesta tai niitä vastaan, ja koko menetelmän hyödyllisyys perustuukin osittain siihen, että näin menetellen sitä voidaan käyttää suhteellisen tasapuolisesti avoimessa keskusteluavaruudessa, jossa keskenään erimieliset tahot voivat vapaasti vaihtaa ajatuksia.</ref> perustuvat kannan sisäiseen ennusteeseen eli siihen, miten todennäköistä kannan perusteella kyseinen havainto Raamatusta tai luonnosta on. Todennäköisyydet tässä ovat suuntaa antavia arvioita ja henkilön taustaymmärryksestä riippuvaisia. Niitä muuttavat se, kuinka varmana henkilö pitää tämän hetken tietämystämme. Jos esimerkiksi ajattelemme, että tällä hetkellä tiedämme 80% kaikesta tieteellisestä tiedosta, voimme pitää sitä, ettei kanta pysty selittämään mittaustulosta, suurena ongelmana ja siten todennäköisyyttä pienenä. Mikäli ajattelemme, että tiedämme 20% kaikesta tiedosta, kannan ongelma nykytietämyksen kanssa ei tee kannasta kovin epätodennäköistä. Asia ei ole kovin yksinkertainen, voidaan toki olettaa, että jatkotutkimus ei tule olemaan paljonkaan ristiriidassa nykyisten teorioiden kanssa, jolloin nykytietämykseen voitaisiin luottaa aika paljonkin. Mutta tämä on vain oletus ja hyvinkin tapauskohtainen, riippuen siitä, kuinka paljon ja kuinka välitöntä tietoa tapauksessa käytetään ja kuinka paljon teoreettisempaa tietoa ja taustaoletuksia tapaus käyttää.
	\| Perususkomusnäkökulmasta kysymystä ei voine paketoida noin yksinkertaisiin prosentteihin, vaan on syytä analysoida, mitä uskomusjärjestelmää seuraten johonkin käsitykseen on tultu. Vaikka meillä olisi koko maailmankaikkeuden nykytilaa koskeva kattava data-aineisto (mikä tietenkin on mahdotonta), emme ilman ulkopuolisia uskomuksia ja oletuksia saisi siitä vielä minkäänlaista arviota siitä, mikä on tämän systeemin tai sen osien ikä. Perususkomuksia taas ei voi jälkikäteenkään oikeiksi todistaa, vaan ne ovat mukana jo tutkimusta suunniteltaessa, sitten sitä suoritettaessa ja jäävät vielä pysyvästi tutkimustuloksiinkin. Jotta niitä ylipäänsä voisi jotenkin järkevästi kontrolloida ja perustella, on oltava jokin sellainen kriteeri, jonka katsotaan pysyvän luotettavana tutkimustiedosta riippumatta. Naturalisteille se on "tieteen metodi" eli itse (metodologinen) naturalismi, ''ct'':lle Raamattu sellaisenaan, siis järjen näpelöimättömänä kaikkitietävän, kaikkivaltiaan ja ehdottoman luotettavan Jumalan sanallisena ilmoituksena, jota ilman olemme ja pysymme hengellisessä pimeydessä. – ''Ct''-kanta ei sinänsä selitä havaintoja. Sen sijaan se asettaa kyseisen uskomusjärjestelmän puitteissa sallituille selityksille normatiiviset reunaehdot. Selityksessä on näet aina käytettävä joitain muitakin perususkomuksia kuin pelkkä ''ct'', ellei sitten tahdota tyytyä ns. "''God did it''" -selitykseen. Tämähän on kyllä perimmältään oikea selitys,<ref>~~ja naturalistien irvailuun voikin~~ aina mielessään vastata: "Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa!"</ref> mutta lisäoletukset voivat antaa mahdollisuuden [[John Hartnettin kosmologinen malli\|yksityiskohtaisempaan mallinrakenteluun]], mitä luonnontieteissä yleensä nimenomaan syystäkin tavoitellaan. – Aivan vastaavasti toimii muuten myös metodologinen naturalismi: sehän ei sinänsä selitä mitään <ref>"Kaikelle havaitulle kannattaa etsiä luonnollisia selityksiä vaikka loputtomiin, sillä luonnollinen selityshän voi aina olla olemassa, vaikkei sitä vielä olisi löydettykään, eikä sitä ainakaan etsimättä kyllä varmaan koskaan löydettäisikään, mikä olisi vahinko, jos se nimittäin on olemassa, mitä mahdollisuutta ei milloinkaan voi täysin sulkea pois, koska emme vielä nyt emmekä varmaan koskaan myöhemminkään tiedä kaikkea; yliluonnollisten selitysten hyväksyminen voisi sen sijaan heikentää pyrkimyksiä luonnollisten selitysten etsintään, mikä edelläsanotusta syystä olisi paha asia, joten yliluonnollisia selityksiä ei saa hyväksyä ainakaan mahdollisiksi tieteellisiksi selityksiksi" -ajatus ei itsessään ole yhtään minkään luonnontieteellisen asiaintilan mahdollinen selitys.</ref>, mutta antaa selittäjille periaatteessa täysin joustamattomia reunaehtoja, joiden ulkopuolella toimimista ei hyväksytä oikeaksi tutkimukseksi.		\| Perususkomusnäkökulmasta kysymystä ei voine paketoida noin yksinkertaisiin prosentteihin, vaan on syytä analysoida, mitä uskomusjärjestelmää seuraten johonkin käsitykseen on tultu. Vaikka meillä olisi koko maailmankaikkeuden nykytilaa koskeva kattava data-aineisto (mikä tietenkin on mahdotonta), emme ilman ulkopuolisia uskomuksia ja oletuksia saisi siitä vielä minkäänlaista arviota siitä, mikä on tämän systeemin tai sen osien ikä. Perususkomuksia taas ei voi jälkikäteenkään oikeiksi todistaa, vaan ne ovat mukana jo tutkimusta suunniteltaessa, sitten sitä suoritettaessa ja jäävät vielä pysyvästi tutkimustuloksiinkin. Jotta niitä ylipäänsä voisi jotenkin järkevästi kontrolloida ja perustella, on oltava jokin sellainen kriteeri, jonka katsotaan pysyvän luotettavana tutkimustiedosta riippumatta. Naturalisteille se on "tieteen metodi" eli itse (metodologinen) naturalismi, ''ct'':lle Raamattu sellaisenaan, siis järjen näpelöimättömänä kaikkitietävän, kaikkivaltiaan ja ehdottoman luotettavan Jumalan sanallisena ilmoituksena, jota ilman olemme ja pysymme hengellisessä pimeydessä. – ''Ct''-kanta ei sinänsä selitä havaintoja. Sen sijaan se asettaa kyseisen uskomusjärjestelmän puitteissa sallituille selityksille normatiiviset reunaehdot. Selityksessä on näet aina käytettävä joitain muitakin perususkomuksia kuin pelkkä ''ct'', ellei sitten tahdota tyytyä ns. "''God did it''" -selitykseen. Tämähän on kyllä perimmältään oikea selitys,<ref>Naturalistien "''goddidit''-irvailuihin" voi aina mielessään vastata: "Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa!"</ref> mutta lisäoletukset voivat antaa mahdollisuuden [[John Hartnettin kosmologinen malli\|yksityiskohtaisempaan mallinrakenteluun]], mitä luonnontieteissä yleensä nimenomaan syystäkin tavoitellaan. – Aivan vastaavasti toimii muuten myös metodologinen naturalismi: sehän ei sinänsä selitä mitään <ref>"Kaikelle havaitulle kannattaa etsiä luonnollisia selityksiä vaikka loputtomiin, sillä luonnollinen selityshän voi aina olla olemassa, vaikkei sitä vielä olisi löydettykään, eikä sitä ainakaan etsimättä kyllä varmaan koskaan löydettäisikään, mikä olisi vahinko, jos se nimittäin on olemassa, mitä mahdollisuutta ei milloinkaan voi täysin sulkea pois, koska emme vielä nyt emmekä varmaan koskaan myöhemminkään tiedä kaikkea; yliluonnollisten selitysten hyväksyminen voisi sen sijaan heikentää pyrkimyksiä luonnollisten selitysten etsintään, mikä edelläsanotusta syystä olisi paha asia, joten yliluonnollisia selityksiä ei saa hyväksyä ainakaan mahdollisiksi tieteellisiksi selityksiksi" -ajatus ei itsessään ole yhtään minkään luonnontieteellisen asiaintilan mahdollinen selitys.</ref>, mutta antaa selittäjille periaatteessa täysin joustamattomia reunaehtoja, joiden ulkopuolella toimimista ei hyväksytä oikeaksi tutkimukseksi.
	\|		\|
	\|		\|