John Hartnettin kosmologinen malli - Muutoshistoria

Samuli Koivisto: Hartnettiin nykyinen kanta lisätty artikkeliin tiedoksi

2022-05-28T18:32:09Z

Hartnettiin nykyinen kanta lisätty artikkeliin tiedoksi

← Vanhempi versio		Versio 28. toukokuuta 2022 kello 18.32
Rivi 1:		Rivi 1:
	{{sisällysluettelo\|oikea}}		{{sisällysluettelo\|oikea}}
	'''John Hartnett'''in kosmologinen malli kuvaa maailmankaikkeutta lähtien oletuksesta, että Raamatun luomiskertomus on totta.		'''John Hartnett'''in kosmologinen malli kuvaa maailmankaikkeutta lähtien oletuksesta, että Raamatun luomiskertomus on kirjaimellisesti totta [[Alkuhistorianäkemykset\|nuoren maan kreationistisen]] tulkintaperinteen mukaisesti.

			Vuonna 2021 Hartnett julkaisi blogissaan kirjoituksen, jossa toteaa:

			{{sitaatti\|Carmelin kosmologian pohjalta kehittämässäni komologisessa mallissa on liikaa ongelmia ja olen sittemmin hylännyt sen.\|Hartnett<ref name="currentstand">{{Verkkoviite \| Osoite = https://biblescienceforum.com/2021/03/11/where-i-now-stand/#more-11158 \| Nimeke = Where I now stand \| Tekijä = John G. Hartnett \| Tiedostomuoto = \| Selite = \| Julkaisu = biblescienceforum.com \|
			Ajankohta = 11.3.2021 \| Julkaisupaikka = \| Julkaisija = \| Viitattu = 28.5.2022 \| Kieli = }}</ref>}}

	Raamatun mukaan maapallo luotiin kolme–neljä päivää ennen taivaankappaleita<ref>Raamatun avausjakeen mukaan Jumala loi taivaan ja maan "alussa": jos tämä ymmärretään ensimmäisen luomispäivän (eli -vuorokauden) aluksi, niin neljännen luomispäivän alku ajoittui tasan kolme vuorokautta maan luomista myöhemmäksi, ja tämän päivän aikana tehdyt muut taivaankappaleet saivat siis syntynsä vähintään kolmen mutta alle neljän vuorokauden kuluttua maan luomisesta.</ref> ja Aadam kaksi päivää niiden jälkeen.<ref>{{rp\|1. Moos. 1:1-2:4}}</ref> Yksin Raamatun pohjalta ei luomistapahtumia voi ajoittaa noin seitsemää tuhatta vuotta vanhemmiksi.<ref>Hartnett, s. 11</ref> Näin ollen saattaa vaikuttaa siltä, että vaikka Jumala onkin voinut vapaasti luoda taivaankappaleita miten kauas avaruuteen hyvänsä, meille ei silti pitäisi olla mahdollista ''nähdä'' maapallosta reilusti yli 6000 valovuoden etäisyydellä olevia tähtiä.<ref>Sillä niistä lähtenyt valo ei ilmeisesti olisi vielä ehtinyt tänne asti.</ref> Kuitenkin havaitsemme näkevämme sellaisia.<ref>Tämä ei tietenkään ole välitön havainto, vaan havaintoja yhdistelemällä ja niihin pohjautuvia mm. trigonometrisia laskelmia laatimalla tehtävissä oleva astronominen johtopäätös.</ref> Hartnettin kosmologinen malli pyrkii Raamatun kronologiaan<ref>Raamatun antamiin aikamäärityksiin</ref> pitäytyen luonnontieteellisesti<ref>nykyäänkin havaittavien seikkojen kanssa yhteensopivan täsmällisen matemaattisen mallinnuksen avulla</ref> selittämään, miksi asia on näin.		Raamatun mukaan maapallo luotiin kolme–neljä päivää ennen taivaankappaleita<ref>Raamatun avausjakeen mukaan Jumala loi taivaan ja maan "alussa": jos tämä ymmärretään ensimmäisen luomispäivän (eli -vuorokauden) aluksi, niin neljännen luomispäivän alku ajoittui tasan kolme vuorokautta maan luomista myöhemmäksi, ja tämän päivän aikana tehdyt muut taivaankappaleet saivat siis syntynsä vähintään kolmen mutta alle neljän vuorokauden kuluttua maan luomisesta.</ref> ja Aadam kaksi päivää niiden jälkeen.<ref>{{rp\|1. Moos. 1:1-2:4}}</ref> Yksin Raamatun pohjalta ei luomistapahtumia voi ajoittaa noin seitsemää tuhatta vuotta vanhemmiksi.<ref>Hartnett, s. 11</ref> Näin ollen saattaa vaikuttaa siltä, että vaikka Jumala onkin voinut vapaasti luoda taivaankappaleita miten kauas avaruuteen hyvänsä, meille ei silti pitäisi olla mahdollista ''nähdä'' maapallosta reilusti yli 6000 valovuoden etäisyydellä olevia tähtiä.<ref>Sillä niistä lähtenyt valo ei ilmeisesti olisi vielä ehtinyt tänne asti.</ref> Kuitenkin havaitsemme näkevämme sellaisia.<ref>Tämä ei tietenkään ole välitön havainto, vaan havaintoja yhdistelemällä ja niihin pohjautuvia mm. trigonometrisia laskelmia laatimalla tehtävissä oleva astronominen johtopäätös.</ref> Hartnettin kosmologinen malli pyrkii Raamatun kronologiaan<ref>Raamatun antamiin aikamäärityksiin</ref> pitäytyen luonnontieteellisesti<ref>nykyäänkin havaittavien seikkojen kanssa yhteensopivan täsmällisen matemaattisen mallinnuksen avulla</ref> selittämään, miksi asia on näin.

			Hartnettin vuonna 2021 julkaiseman kirjoituksen mukaan ainoa kelvollinen nuoren maan selitysmalli kaukaisten tähtien valon ongelmaan on Jason Lislen kehittämä ''Anisotropic Synchrony Convention'' malli eli ASC-malli.<ref name="currentstand" />

	== Lähtökohta ==		== Lähtökohta ==

Samuli Koivisto: linkkifix

2021-04-17T11:11:56Z

linkkifix

← Vanhempi versio		Versio 17. huhtikuuta 2021 kello 11.11
Rivi 151:		Rivi 151:
	Hartnett argumentoi, että on hyvin vaikea vastata kysymykseen, mitä havainnot osoittavat universumin rakenteesta, sillä hyvin suuria etäisyyksiä mitatessa turvaudutaan Hubblen lakiin, jonka täsmälliset arvot riippuvat oletetusta kosmologisesta mallista.<ref>Hartnett, s. 82–83</ref>		Hartnett argumentoi, että on hyvin vaikea vastata kysymykseen, mitä havainnot osoittavat universumin rakenteesta, sillä hyvin suuria etäisyyksiä mitatessa turvaudutaan Hubblen lakiin, jonka täsmälliset arvot riippuvat oletetusta kosmologisesta mallista.<ref>Hartnett, s. 82–83</ref>

	Universumin galaksien sijoittumista on kuitenkin tutkittu ''The 2df Galaxy Redsift Survey''<ref>http://www.aao.gov.au/2df, viitattu 7.7.2012. Viitannut Hartnett, s. 83</ref> ja ''Sloan Digital Sky Survey'' -tutkimuksissa.<ref>~~http~~://www.sdss.org/, viitattu 7.7.2012. Viitannut Hartnett, s. 83</ref> Yhdessä nämä tutkimukset ovat kartoittaneet n. 600 000 galaksia. Nämä tutkimukset eivät ole kuitenkaan antaneet tukea universumin homogeenisuudelle. Pitsan siivuilta vaikuttavat kuvat<ref>http://www.mso.anu.edu.au/2dFGRS/, http://www.sdss.org/wp-content/uploads/2014/06/orangepie.jpg, viitattu 6.7.2016. Kuvissa oma galaksimme on ”pitsa-siivun” kärjessä</ref>, joissa yksi pieni piste vastaa galaksia, osoittavat valtavia samankeskisiä rakenteita, jotka ovat asettuneet keskipisteen, eli oman galaksimme, ympärille. Tämä ei myöskään johdu menetelmistä, sillä ''Big Bang'' -mallin pohjalta odotettaisiin, että galaksien tiheys kasvaisi kauemmas mentäessä, sillä silloin katsottaisiin ajassa taaksepäin, kunnes etäisyyden kasvaessa tarpeeksi galaksit tulisivat liian himmeiksi näkemisen kannalta.<ref>Hartnett, s. 83–84</ref>		Universumin galaksien sijoittumista on kuitenkin tutkittu ''The 2df Galaxy Redsift Survey''<ref><nowiki>http://www.aao.gov.au/2df</nowiki>, viitattu 7.7.2012. Viitannut Hartnett, s. 83</ref> ja ''Sloan Digital Sky Survey'' -tutkimuksissa.<ref>https://www.sdss.org/, viitattu 7.7.2012. Viitannut Hartnett, s. 83</ref> Yhdessä nämä tutkimukset ovat kartoittaneet n. 600 000 galaksia. Nämä tutkimukset eivät ole kuitenkaan antaneet tukea universumin homogeenisuudelle. Pitsan siivuilta vaikuttavat kuvat<ref>http://www.mso.anu.edu.au/2dFGRS/, http://www.sdss.org/wp-content/uploads/2014/06/orangepie.jpg, viitattu 6.7.2016. Kuvissa oma galaksimme on ”pitsa-siivun” kärjessä</ref>, joissa yksi pieni piste vastaa galaksia, osoittavat valtavia samankeskisiä rakenteita, jotka ovat asettuneet keskipisteen, eli oman galaksimme, ympärille. Tämä ei myöskään johdu menetelmistä, sillä ''Big Bang'' -mallin pohjalta odotettaisiin, että galaksien tiheys kasvaisi kauemmas mentäessä, sillä silloin katsottaisiin ajassa taaksepäin, kunnes etäisyyden kasvaessa tarpeeksi galaksit tulisivat liian himmeiksi näkemisen kannalta.<ref>Hartnett, s. 83–84</ref>

	Hartnett kirjoittaa, että näiden karttojen rakentamisessa on käytetty useita olettamuksia, eikä hän allekirjoita niitä kaikkia. Jos kartat ovat oikeita, ne osoittavat, että universumi on isotrooppinen, muttei homogeeninen. Näin todistusaineisto osoittaisi, että kosmologinen vakio on virheellinen ja universumilla on erityinen keskipiste, jonka lähettyvillä me olemme.<ref>Hartnett, s. 85</ref>		Hartnett kirjoittaa, että näiden karttojen rakentamisessa on käytetty useita olettamuksia, eikä hän allekirjoita niitä kaikkia. Jos kartat ovat oikeita, ne osoittavat, että universumi on isotrooppinen, muttei homogeeninen. Näin todistusaineisto osoittaisi, että kosmologinen vakio on virheellinen ja universumilla on erityinen keskipiste, jonka lähettyvillä me olemme.<ref>Hartnett, s. 85</ref>

Apollos: /* Miten näemme tähtien valoa ”nuoressa” universumissa? */ typofix

2016-07-24T09:28:32Z

Miten näemme tähtien valoa ”nuoressa” universumissa?: typofix

← Vanhempi versio		Versio 24. heinäkuuta 2016 kello 09.28
Rivi 199:		Rivi 199:
	== Miten näemme tähtien valoa ”nuoressa” universumissa? ==		== Miten näemme tähtien valoa ”nuoressa” universumissa? ==

	Avaruuden laajeneminen aiheutti valtavan ajanlaajenemistapahtuman maapallolla, mikä tarkoittaa, että kellot hidastuivat biljoona kertaa verrattuna kosmisiin kelloihin. Muualla universumissa kellot kulkivat samaan tahtiin kuin maapallolla nyt, mutta tuolloin maapallolla kellot kävivät hyvin hitaasti. Todellinen kerroin tälle voidaan määritellä Hubble-Carmeli -aikavakion <math>\tau</math> ja aikalaajenemisen keston suhteesta. Jos aikalaajeneminen kesti vain neljännen ~~luomipäivän~~, on kerroin vähintään muutaman biljoonan suuruinen.<ref>Hartnett, s. 108–109, <math>\tau \approx 4,28 \cdot 10^{17} s</math>, <math>\frac{\tau}{24 tuntia} = \frac{4,28 \cdot 10^{17}}{86400 s} \approx 5 \cdot 10^{12}</math></ref>		Avaruuden laajeneminen aiheutti valtavan ajanlaajenemistapahtuman maapallolla, mikä tarkoittaa, että kellot hidastuivat biljoona kertaa verrattuna kosmisiin kelloihin. Muualla universumissa kellot kulkivat samaan tahtiin kuin maapallolla nyt, mutta tuolloin maapallolla kellot kävivät hyvin hitaasti. Todellinen kerroin tälle voidaan määritellä Hubble-Carmeli -aikavakion <math>\tau</math> ja aikalaajenemisen keston suhteesta. Jos aikalaajeneminen kesti vain neljännen luomispäivän, on kerroin vähintään muutaman biljoonan suuruinen.<ref>Hartnett, s. 108–109, <math>\tau \approx 4,28 \cdot 10^{17} s</math>, <math>\frac{\tau}{24 tuntia} = \frac{4,28 \cdot 10^{17}}{86400 s} \approx 5 \cdot 10^{12}</math></ref>

	=== Suhteellisuusteoriat ===		=== Suhteellisuusteoriat ===

Tieto: Viittausvirheen korjaus

2016-07-07T11:19:27Z

Viittausvirheen korjaus

← Vanhempi versio		Versio 7. heinäkuuta 2016 kello 11.19
Rivi 31:		Rivi 31:
	#* Tämän mallin mukaan valon lähtiessä kellot kävivät ''samaa tahtia'' kuin nyt maapallolla valon saapuessa tänne. Vain luomisviikon yhden (tai kahden) päivän aikana kellot kävivät ''täällä hitaammin''<ref>kuin muualla silloin tai täälläkään nykyään</ref> vastaanottaakseen valon.		#* Tämän mallin mukaan valon lähtiessä kellot kävivät ''samaa tahtia'' kuin nyt maapallolla valon saapuessa tänne. Vain luomisviikon yhden (tai kahden) päivän aikana kellot kävivät ''täällä hitaammin''<ref>kuin muualla silloin tai täälläkään nykyään</ref> vastaanottaakseen valon.
	#'''Valon nopeuden hidastuminen''': Ennen Humphreysiä suosittu selitysmalli oli, että valon nopeus (<math>c</math>) on ollut huomattavasti suurempi menneisyydessä, erityisesti luomisviikolla, jonka jälkeen se on reippaasti laskenut nykyiseen arvoonsa.<br />Ongelmana on kuitenkin se, että mikäli valon nopeus on ollut aiemmin suurempi ja sitten hidastunut, tähtien pitäisi vähitellen kadota näkyvistämme, mutta tällaista ei havaita. Hartnett argumentoikin, etteivät tähän kategoriaan kuuluneet teoriat ole kestäneet testaamista.<ref>Hartnett, s. 21–22, 27–28</ref>		#'''Valon nopeuden hidastuminen''': Ennen Humphreysiä suosittu selitysmalli oli, että valon nopeus (<math>c</math>) on ollut huomattavasti suurempi menneisyydessä, erityisesti luomisviikolla, jonka jälkeen se on reippaasti laskenut nykyiseen arvoonsa.<br />Ongelmana on kuitenkin se, että mikäli valon nopeus on ollut aiemmin suurempi ja sitten hidastunut, tähtien pitäisi vähitellen kadota näkyvistämme, mutta tällaista ei havaita. Hartnett argumentoikin, etteivät tähän kategoriaan kuuluneet teoriat ole kestäneet testaamista.<ref>Hartnett, s. 21–22, 27–28</ref>
	#'''Valo luotu matkalle''': Viidennen vaihtoehdon mukaan Jumala olisi luonut valon valmiiksi maapallon ja tähtien välille.<br />Tähdistä saapuvasta valosta voidaan kuitenkin päätellä monenlaisia asioita, jotka olisivat tämän mallin mukaan vain teatteria.<ref>Hartnett, s. 29</ref> Ajatellaan esimerkiksi tilannetta, jossa tähti räjähtää laskennallisesti 100 000 valovuoden päässä maasta. Kun tähtitieteilijä katsoo tätä räjähtävää tähteä maasta käsin, hän voi havaita muutakin kuin ainoastaan sieltä saapuvan näkyvän valonsäteen. Tarkkailtavasta kohteesta maahan saapuva säteily sisältää hyvin yksityiskohtaisen spektrin erilaisia säteilyjä, jotka ovat yhdenmukaisia tarkkailijan näköhavainnon kanssa tähden räjähtämisestä. Täten kohteesta saapuva valo kantaa selkeästi mukanaan informaatiota todellisesta tapahtumasta. Tähtitieteilijä voi täysin perustellusti tulkita havaitsemansa ilmiön aiheutuneen todellisesta tapahtumasta, jossa todellinen objekti räjähti fysiikan lakien mukaisesti, kirkastui, säteili mikroaaltoja, himmeni ja niin edelleen.<ref name="~~Kreationismi~~.fi" /><br />Hartnett argumentoikin tämän olevan ''ad hoc'' -selitys ja huomauttaa, että ihmeet ovat Raamatussa hyvin erityisiä tapauksia, joihin liittyy jokin selkeä tarkoitus tai ilmoitus. Selitys valon luomisesta matkalleen ei kuulu tähän sarjaan.<ref>Hartnett, s. 30</ref>		#'''Valo luotu matkalle''': Viidennen vaihtoehdon mukaan Jumala olisi luonut valon valmiiksi maapallon ja tähtien välille.<br />Tähdistä saapuvasta valosta voidaan kuitenkin päätellä monenlaisia asioita, jotka olisivat tämän mallin mukaan vain teatteria.<ref>Hartnett, s. 29</ref> Ajatellaan esimerkiksi tilannetta, jossa tähti räjähtää laskennallisesti 100 000 valovuoden päässä maasta. Kun tähtitieteilijä katsoo tätä räjähtävää tähteä maasta käsin, hän voi havaita muutakin kuin ainoastaan sieltä saapuvan näkyvän valonsäteen. Tarkkailtavasta kohteesta maahan saapuva säteily sisältää hyvin yksityiskohtaisen spektrin erilaisia säteilyjä, jotka ovat yhdenmukaisia tarkkailijan näköhavainnon kanssa tähden räjähtämisestä. Täten kohteesta saapuva valo kantaa selkeästi mukanaan informaatiota todellisesta tapahtumasta. Tähtitieteilijä voi täysin perustellusti tulkita havaitsemansa ilmiön aiheutuneen todellisesta tapahtumasta, jossa todellinen objekti räjähti fysiikan lakien mukaisesti, kirkastui, säteili mikroaaltoja, himmeni ja niin edelleen.<ref name="luominen.fi" /><br />Hartnett argumentoikin tämän olevan ''ad hoc'' -selitys ja huomauttaa, että ihmeet ovat Raamatussa hyvin erityisiä tapauksia, joihin liittyy jokin selkeä tarkoitus tai ilmoitus. Selitys valon luomisesta matkalleen ei kuulu tähän sarjaan.<ref>Hartnett, s. 30</ref>

	== Pimeä aine ja energia nykyjusteerauksina ==		== Pimeä aine ja energia nykyjusteerauksina ==

Tieto: Kh, typofix, linkin vaihto, luokan lisäys

2016-07-06T13:10:08Z

Kh, typofix, linkin vaihto, luokan lisäys

Näytä muutokset

Samuli Koivisto: Viitteet kahteen sarakkeeseen

2016-06-20T12:26:43Z

Viitteet kahteen sarakkeeseen

← Vanhempi versio		Versio 20. kesäkuuta 2016 kello 12.26
Rivi 222:		Rivi 222:
	=== Viitteet ===		=== Viitteet ===

	{{Viitteet}}		{{Viitteet\|sarakkeet}}

	[[Luokka:Kosmologia]]		[[Luokka:Kosmologia]]

Apollos: alaviitetäsmennyksiä, typofix, kh

2014-10-23T01:07:19Z

alaviitetäsmennyksiä, typofix, kh

← Vanhempi versio		Versio 23. lokakuuta 2014 kello 01.07
Rivi 25:		Rivi 25:

	#'''Fenomenologinen kieli''': Tässä vaihtoehdossa tähdet olisi luotu miljardeja vuosia ennen neljättä päivää siten, että niiden valo saapuu maapallolle juuri luomisviikon neljäntenä päivänä.<br />Hartnett kuitenkin argumentoi tämän olevan kestämätön selitys, sillä kohdissa {{rp\|2. Moos. 20:11}} ja {{rp\|2. Moos. 31:17}} Jumala sanoo luoneensa kuuden päivän aikana kaiken.<ref>Hartnett, s. 24–25</ref>		#'''Fenomenologinen kieli''': Tässä vaihtoehdossa tähdet olisi luotu miljardeja vuosia ennen neljättä päivää siten, että niiden valo saapuu maapallolle juuri luomisviikon neljäntenä päivänä.<br />Hartnett kuitenkin argumentoi tämän olevan kestämätön selitys, sillä kohdissa {{rp\|2. Moos. 20:11}} ja {{rp\|2. Moos. 31:17}} Jumala sanoo luoneensa kuuden päivän aikana kaiken.<ref>Hartnett, s. 24–25</ref>
	#'''Nopeammin käyvät kellot ”loitolla”''': Toisen mahdollisen selityksen mukaan kellot maailmankaikkeuden etäosissa olisivat aiemmin käyneet huomattavasti nopeammin kuin maapallolla.<ref>Siis itse aika olisi juossut siellä "kiihdytettyyn tahtiin".</ref> Luomisviikolla universumimme rajoilla kellot olisivat käyneet biljoonia kertoja nopeammin kuin kellot maapallolla ja näin valolla olisi ollut tarpeeksi aikaa saapua maapallolle.<br />Tämän selityksen ongelmana on kuitenkin se, että näin saapuneen valon pitäisi olla voimakkaasti sinisiirtynyttä. Valossa havaitaan kuitenkin punasiirtymää, joten tämä näkemys vaatisi tuekseen fysikaalisen lisäselityksen, joka sallisi meidän nähdä laajentuvassa universumissa punasiirtynyttä valoa.<ref>Hartnett, s. 25–26</ref>		#'''Nopeammin käyvät kellot ”loitolla”''': Toisen mahdollisen selityksen mukaan kellot maailmankaikkeuden etäosissa olisivat aiemmin käyneet huomattavasti nopeammin kuin maapallolla.<ref>Siis itse aika, kaikenlaisen fysikaalisen tapahtumisen etenemisellä mitattuna, olisi juossut siellä "kiihdytettyyn tahtiin".</ref> Luomisviikolla universumimme rajoilla kellot olisivat käyneet biljoonia kertoja nopeammin kuin kellot maapallolla ja näin valolla olisi ollut tarpeeksi aikaa saapua maapallolle.<br />Tämän selityksen ongelmana on kuitenkin se, että näin saapuneen valon pitäisi olla voimakkaasti sinisiirtynyttä. Valossa havaitaan kuitenkin punasiirtymää, joten tämä näkemys vaatisi tuekseen fysikaalisen lisäselityksen, joka sallisi meidän nähdä laajentuvassa universumissa punasiirtynyttä valoa.<ref>Hartnett, s. 25–26</ref>
	#'''Hitaammin käyvät kellot täällä kuin ”loitolla”''': Tämän vaihtoehdon mukaan kellot kävivät maapallolla aiemmin huomattavasti hitaammin kuin ulompana universumissa. Jos luomisviikon aikana kellot olisivat käyneet maapallolla noin biljoonasosatahtiin universumin ulkolaitojen kelloihin verraten,<ref>Siis itse aika olisi täällä matanut hidastettuna.</ref> valolla olisi ollut tarpeeksi aikaa saapua maapallolle täkäläisten kellojen mukaan muutamassa päivässä.<br />Humphreysin teoria on juuri tätä tyyppiä. Hartnettin malli kuuluu myös tähän tyyppiin.<ref>Hartnett, s. 26–27</ref><br />On syytä panna merkille tämän ja edellisteorian erilaisuus:		#'''Hitaammin käyvät kellot täällä kuin ”loitolla”''': Tämän vaihtoehdon mukaan kellot kävivät maapallolla aiemmin huomattavasti hitaammin kuin ulompana universumissa. Jos luomisviikon aikana kellot olisivat käyneet maapallolla noin biljoonasosatahtiin universumin ulkolaitojen kelloihin verraten,<ref>Siis itse aika, kaikenlaisen fysikaalisen tapahtumisen etenemisellä mitattuna, olisi täällä matanut hidastettuna.</ref> valolla olisi ollut tarpeeksi aikaa saapua maapallolle täkäläisten kellojen mukaan muutamassa päivässä.<br />Humphreysin teoria on juuri tätä tyyppiä. Hartnettin malli kuuluu myös tähän tyyppiin.<ref>Hartnett, s. 26–27</ref><br />On syytä panna merkille tämän ja edellisteorian erilaisuus:
	#* Edellisessä mallissa kauempana maailmankaikkeudessa kellot olisivat valon lähtiessä käyneet ''nopeammin'' kuin tätä valoa vastaanottamassa maapallolla nyt olevat kellot.		#* Edellisessä mallissa kauempana maailmankaikkeudessa kellot olisivat valon lähtiessä käyneet ''nopeammin'' kuin tätä valoa vastaanottamassa maapallolla nyt olevat kellot.
	#* Tämän mallin mukaan valon lähtiessä kellot kävivät ''samaa tahtia'' kuin nyt maapallolla valon saapuessa tänne. Vain luomisviikon yhden (tai kahden) päivän aikana kellot kävivät ''täällä hitaammin''<ref>kuin muualla silloin tai täälläkään nykyään</ref> vastaanottaakseen valon.		#* Tämän mallin mukaan valon lähtiessä kellot kävivät ''samaa tahtia'' kuin nyt maapallolla valon saapuessa tänne. Vain luomisviikon yhden (tai kahden) päivän aikana kellot kävivät ''täällä hitaammin''<ref>kuin muualla silloin tai täälläkään nykyään</ref> vastaanottaakseen valon.
Rivi 210:		Rivi 210:
	=== Loppupäätelmät ===		=== Loppupäätelmät ===

	Carmelilaisen kosmologian kehyksessä 5-ulottuvuusteoria on yhdenmukainen kaikkien mittaluokkien kanssa. Se vastaa paikallisella tasolla sekä erityistä että yleistä suhteellisuusteoriaa osalta ja suurimmissa mittaluokissa ''cosmological general relativity''ä. Universumin laajeneminen on hyvin suurta suurilla punasiirtymillä, mutta nolla aurinkokunnassamme. Tämä johtaa päätelmään, että luomisessa tapahtui mittava aikalaajeneminen, ottaen huomioon, että havainnoija on pallomaisesti symmetrisen laajenevan universumin keskellä. Myös yksisuuntaisen valonnopeuden<ref>Todellista valon nopeutta ei voida laskea, sillä se riippuu ~~paikkallisista~~ fysikaalisista olosuhteista</ref> voidaan laskea olevan hyvin suuri suurilla punasiirtymillä, mikä on suora seuraus aikalaajenemisesta. Näin ollen kaukaisimpien galaksien valo voi matkata maapallolle muutamassa päivässä mitattuna maapallolla olevin kelloin.<ref>Hartnett, s. 116–117</ref>		Carmelilaisen kosmologian kehyksessä 5-ulottuvuusteoria on yhdenmukainen kaikkien mittaluokkien kanssa. Se vastaa paikallisella tasolla sekä erityistä että yleistä suhteellisuusteoriaa osalta ja suurimmissa mittaluokissa ''cosmological general relativity''ä. Universumin laajeneminen on hyvin suurta suurilla punasiirtymillä, mutta nolla aurinkokunnassamme. Tämä johtaa päätelmään, että luomisessa tapahtui mittava aikalaajeneminen, ottaen huomioon, että havainnoija on pallomaisesti symmetrisen laajenevan universumin keskellä. Myös yksisuuntaisen valonnopeuden<ref>Todellista valon nopeutta ei voida laskea, sillä se riippuu paikallisista fysikaalisista olosuhteista.</ref> voidaan laskea olevan hyvin suuri suurilla punasiirtymillä, mikä on suora seuraus aikalaajenemisesta. Näin ollen kaukaisimpien galaksien valo voi matkata maapallolle muutamassa päivässä mitattuna maapallolla olevin kelloin.<ref>Hartnett, s. 116–117</ref>

	~~Teorista~~ ei myöskään seuraa valon nopeuden poikkeamia, vaan paikallisesti atomikelloilla mitattuna valon nopeus on aina vakio ('''c'''). Maapallolle saapuva valo on laajentumisessa levittynyttä, minkä takia se on myös punasiirtynyttä, mutta koska kellot maapallolla käyvät nykyään samaan tahtiin kuin muuallakin universumissa ei muita vaikutuksia havaita.<ref>Hartnett, s. 117</ref>		Teoriasta ei myöskään seuraa valon nopeuden poikkeamia, vaan paikallisesti atomikelloilla mitattuna valon nopeus on aina vakio ('''c'''). Maapallolle saapuva valo on laajentumisessa levittynyttä, minkä takia se on myös punasiirtynyttä, mutta koska kellot maapallolla käyvät nykyään samaan tahtiin kuin muuallakin universumissa, ei muita vaikutuksia havaita.<ref>Hartnett, s. 117</ref>

	Aikalaajenemisen vaikutukset ilmenivät maapallolla luomisviikon aikana. Kun laajeneminen pysähtyi, pysähtyi myös aikalaajeneminen. Hartnett argumentoi, ettei universumi enää ole laajeneva, mutta näemme laajenemisen jälkiä vielä, sillä valolta kuluu aikaa saapua maapallolle. Laajenemisen aikana maapallolta havaintoja tekevä olisi havainnut suuria sinisiirtymiä, mutta nykyään vain punasiirtymiä, sillä laajeneminen on pysähtynyt. Hartnett kirjoittaa myös, että kaikkialla kuuden tuhannen valovuoden päässä laajenemisen voidaan nähdä pysähtyneen ja tämä alue laajenee ajan kuluessa.<ref>Hartnett, s. 116–118</ref>		Aikalaajenemisen vaikutukset ilmenivät maapallolla luomisviikon aikana. Kun laajeneminen pysähtyi, pysähtyi myös aikalaajeneminen. Hartnett argumentoi, ettei universumi enää ole laajeneva, mutta näemme laajenemisen jälkiä vielä, sillä valolta kuluu aikaa saapua maapallolle. Laajenemisen aikana maapallolta havaintoja tekevä olisi havainnut suuria sinisiirtymiä, mutta nykyään vain punasiirtymiä, sillä laajeneminen on pysähtynyt. Hartnett kirjoittaa myös, että kaikkialla kuuden tuhannen valovuoden päässä laajenemisen voidaan nähdä pysähtyneen ja tämä alue laajenee ajan kuluessa.<ref>Hartnett, s. 116–118</ref>

Erkkimon: kuvansuurennustesti

2013-10-07T21:51:33Z

kuvansuurennustesti

← Vanhempi versio		Versio 7. lokakuuta 2013 kello 21.51
Rivi 98:		Rivi 98:
	<math>v = \Bigg(\frac{1}{\tau}\Bigg) \cdot r </math>		<math>v = \Bigg(\frac{1}{\tau}\Bigg) \cdot r </math>

	[[Tiedosto:Universe_expansion.png\|~~225px~~\|thumb\|right\|Laajeneva avaruus ajan funktiona. Avaruus itsessään laajenee uuden ulottuvuuden nopeudella v]]jossa <math>\tau</math>, Carmeli-Hubble-aikavakio, on sama kaikille havainnoijille ajankohdasta riippumatta, eli näin ollen ei ole merkitystä, milloin mittaus on tehty. Tämä idea on saanut tukea siitä tosiasiasta, että Hubblen vakio vaihtelee huomattavasti riippuen menetelmästä ja että mitattaessa eri etäisyyksillä olevia kohteita voidaan saada erilaisia tuloksia. Näin ollen se ei olekaan vakio, toisin kuin Carmelin vakio. Hartnett argumentoi kuitenkin, että silloin, kun mittaukset perustuvat suurten ellipsigalaksien ja galaksiryhmän kirkkaimpien spiraaligalaksien punasiirtymiin, Hubblen vakio on toimiva.<ref>Hartnett, s. 60–61</ref>		[[Tiedosto:Universe_expansion.png\|250px\|thumb\|right\|Laajeneva avaruus ajan funktiona. Avaruus itsessään laajenee uuden ulottuvuuden nopeudella v]]jossa <math>\tau</math>, Carmeli-Hubble-aikavakio, on sama kaikille havainnoijille ajankohdasta riippumatta, eli näin ollen ei ole merkitystä, milloin mittaus on tehty. Tämä idea on saanut tukea siitä tosiasiasta, että Hubblen vakio vaihtelee huomattavasti riippuen menetelmästä ja että mitattaessa eri etäisyyksillä olevia kohteita voidaan saada erilaisia tuloksia. Näin ollen se ei olekaan vakio, toisin kuin Carmelin vakio. Hartnett argumentoi kuitenkin, että silloin, kun mittaukset perustuvat suurten ellipsigalaksien ja galaksiryhmän kirkkaimpien spiraaligalaksien punasiirtymiin, Hubblen vakio on toimiva.<ref>Hartnett, s. 60–61</ref>

	Carmeli-Hubble-aikavakion arvoksi on laskettu n. 13,5 miljardia vuotta. On kuitenkin huomattava, että se määrittelee aikaa eikä universumin ikää. Kysyttäessä universumin ikää on selvennettävä, minkä kellon mukaan mitatusta iästä on kysymys. On myös ymmärrettävä, että tässä puhutaan uudesta universumin ulottuvuudesta. Se ei ole ulottuvuus samalla tavoin kuin pituus, leveys ja syvyys, mutta todellinen ulottuvuus silti. Se on nopeusulottuvuus, jonka näemme siinä, että universumi laajenee. Galaksit eivät ole liikkeessä avaruudessa, vaan avaruus itsessään laajenee nopeudella <math>v</math> (Kts. kuva).<ref>Hartnett, s. 61-62</ref>		Carmeli-Hubble-aikavakion arvoksi on laskettu n. 13,5 miljardia vuotta. On kuitenkin huomattava, että se määrittelee aikaa eikä universumin ikää. Kysyttäessä universumin ikää on selvennettävä, minkä kellon mukaan mitatusta iästä on kysymys. On myös ymmärrettävä, että tässä puhutaan uudesta universumin ulottuvuudesta. Se ei ole ulottuvuus samalla tavoin kuin pituus, leveys ja syvyys, mutta todellinen ulottuvuus silti. Se on nopeusulottuvuus, jonka näemme siinä, että universumi laajenee. Galaksit eivät ole liikkeessä avaruudessa, vaan avaruus itsessään laajenee nopeudella <math>v</math> (Kts. kuva).<ref>Hartnett, s. 61-62</ref>

Samuli Koivisto: sisällysluettelo oikealle, polkaiskaa pois, jos näyttää rumalta :)

2013-07-05T19:57:38Z

sisällysluettelo oikealle, polkaiskaa pois, jos näyttää rumalta :)

← Vanhempi versio		Versio 5. heinäkuuta 2013 kello 19.57
Rivi 1:		Rivi 1:
			{{sisällysluettelo\|oikea}}
	'''John Hartnett'''in kosmologinen malli kuvaa maailmankaikkeutta lähtien oletuksesta, että Raamatun luomiskertomus on totta.		'''John Hartnett'''in kosmologinen malli kuvaa maailmankaikkeutta lähtien oletuksesta, että Raamatun luomiskertomus on totta.

Samuli Koivisto: Wikikoodifix

2013-06-22T15:13:01Z

Wikikoodifix

← Vanhempi versio		Versio 22. kesäkuuta 2013 kello 15.13
Rivi 167:		Rivi 167:
	Hartnett kirjoittaa, että Jumala loi maapallon aluksi pelkästään vedestä ja näin vettä oli paljon enemmän kuin nyt. Jossain kohdassa ensimmäistä luomispäivää Jumala loi painovoiman ja sähkömagneettisen energian, myös valon. Jumala myös erotti maapallon pimeän ja valoisan puolen toisistaan, ja 24 tunnin päivät määriteltiin maapallon pyörimisestä seuraavan pimeän ja valoisan vaihteluna.<ref>Hartnett, s. 93–94; [http://creation.com/the-waters-above The ‘waters above’, Journal of Creation '''20'''(1):93–98, Huhtikuu 2006]</ref>		Hartnett kirjoittaa, että Jumala loi maapallon aluksi pelkästään vedestä ja näin vettä oli paljon enemmän kuin nyt. Jossain kohdassa ensimmäistä luomispäivää Jumala loi painovoiman ja sähkömagneettisen energian, myös valon. Jumala myös erotti maapallon pimeän ja valoisan puolen toisistaan, ja 24 tunnin päivät määriteltiin maapallon pyörimisestä seuraavan pimeän ja valoisan vaihteluna.<ref>Hartnett, s. 93–94; [http://creation.com/the-waters-above The ‘waters above’, Journal of Creation '''20'''(1):93–98, Huhtikuu 2006]</ref>

	Toisena päivänä Jumala jakoi vedet, ja Hartnettin mukaan tämä tarkoittaa sitä, että osa vesistä sijoitettiin aurinkokunnan ulkolaidoille suojaamaan maapallon tulevia asukkaita. Neljäntenä päivänä osasta tästä muodostettiin kaasuplaneettoja, ja [[wp:Transneptuninen kohde\|transneptunisia kohteita]]. On myös huomattavasti todistusaineistoa siitä, että Neptunuksen takaiset kappaleet ovat suurelta osin jäätä. Kolmantena päivänä Jumala jakoi maan ja vedet, ja neljäntenä hän loi auringon, kuun, tähdet ja galaksit. Jumala levitti avaruuden suurella faktorilla ja levitti isäntägalaksit, joista Hän erotti lisää galakseja neljännen luomispäivän aikana.<ref name="hdds">Hartnett, s. 94–95; [http://creation.com/the-heavens-declare-a-different-story The heavens declare a different story! Journal of Creation '''17'''(2):94–97, elokuu 2003]</ref>		Toisena päivänä Jumala jakoi vedet, ja Hartnettin mukaan tämä tarkoittaa sitä, että osa vesistä sijoitettiin aurinkokunnan ulkolaidoille suojaamaan maapallon tulevia asukkaita. Neljäntenä päivänä osasta tästä muodostettiin kaasuplaneettoja, ja [[wp:Transneptuninen kohde\|transneptunisia kohteita]]. On myös huomattavasti todistusaineistoa siitä, että Neptunuksen takaiset kappaleet ovat suurelta osin jäätä. Kolmantena päivänä Jumala jakoi maan ja vedet, ja neljäntenä hän loi auringon, kuun, tähdet ja galaksit. Jumala levitti avaruuden suurella faktorilla ja levitti isäntägalaksit, joista Hän erotti lisää galakseja neljännen luomispäivän aikana.<ref name="hdds">Hartnett, s. 94–95,99; [http://creation.com/the-heavens-declare-a-different-story The heavens declare a different story! Journal of Creation '''17'''(2):94–97, elokuu 2003]</ref>

	=== Galaksien luominen ===		=== Galaksien luominen ===

	[[Tiedosto:Radio Galaxy 0313-192.jpg\|325px\|thumb\|right\|Nasan Hubble avaruusteleskoopin ottama kuva Galaksista 0313-192. Radioaktiivinen suihku on väritetty punaiseksi.]] Carmelin mallin mukaan energian säilymislain luonnollinen seuraus on, että hiukkasia muodostuu eli ainetta syntyy tyhjyydestä.<ref>ts. hiukkasten muodostuminen on luonnollinen seuraus kosmologisesta mallista</ref><ref>{{Lehtiviite \| Tekijä = Gemelli G. \| Otsikko = Particle production in 5-dimensional cosmological relativity \| Julkaisu = Int. J. Theor. Phys. \| Ajankohta = 2006 \| Numero = 45(12) \| Sivut = 2261-2269 \| Tunniste = \| Viitattu = 22.6.2013}}</ref><ref>{{Verkkoviite \| Nimeke = Hydrodynamics in 5-dimensional cosmological special relativity \| Osoite = arxiv.org/abs/gr-qc/0610010 \| Viitattu = 22.6.2013 \| Selite = \| Tekijä = Gemelli G. \| Julkaisija = Int. J. Theor. Phys. (in press) \| Ajankohta = 2007}}</ref> Tämä ei ole tyhjästä luomista (''creatio ex nihilo''), vaan energian muuttumista muodosta toiseen. Ainut vaatimus on, että universumin entropia ei saa olla vakio, eli universumin epäjärjestyksen on kasvettava.<ref>Hartnett, s. 95, 101</ref>		[[Tiedosto:Radio Galaxy 0313-192.jpg\|325px\|thumb\|right\|Nasan Hubble avaruusteleskoopin ottama kuva Galaksista 0313-192. Radioaktiivinen suihku on väritetty punaiseksi.]] Carmelin mallin mukaan energian säilymislain luonnollinen seuraus on, että hiukkasia muodostuu eli ainetta syntyy tyhjyydestä.<ref>ts. hiukkasten muodostuminen on luonnollinen seuraus kosmologisesta mallista</ref><ref>{{Lehtiviite \| Tekijä = Gemelli G. \| Otsikko = Particle production in 5-dimensional cosmological relativity \| Julkaisu = Int. J. Theor. Phys. \| Ajankohta = 2006 \| Numero = 45(12) \| Sivut = 2261-2269 \| Tunniste = \| Viitattu = 22.6.2013}}</ref><ref> {{Verkkoviite \| Nimeke = Hydrodynamics in 5-dimensional cosmological special relativity \| Osoite = http://arxiv.org/abs/gr-qc/0610010 \| Viitattu = 22.6.2013 \| Selite = \| Tekijä = Gemelli G. \| Julkaisija = Int. J. Theor. Phys. (in press) \| Ajankohta = 2007}}</ref> Tämä ei ole tyhjästä luomista (''creatio ex nihilo''), vaan energian muuttumista muodosta toiseen. Ainut vaatimus on, että universumin entropia ei saa olla vakio, eli universumin epäjärjestyksen on kasvettava.<ref>Hartnett, s. 95, 101</ref>

	Tämä voidaan nähdä aktiivisissa galakseissa, kuten galaksissa 0313-192<ref>http://hubblesite.org/newscenter/archive/releases/2003/04/image/b/, viitannut Hartnett, s. 96</ref>, M82<ref>http://hubblesite.org/gallery/album/galaxy/pr2006014a, viitannut Hartnett, s. 95</ref> ja M87<ref>http://messier.seds.org/more/m087_h_nrao.html, viitannut Hartnett, s. 95</ref>. Galaksien keskipisteestä on havaittu lähtevän radioaktiivinen suihku. On harvinaista, että tällainen suihku näkyy näkyvässäkin valossa, sillä usein ne näkyvät vain näkyvän valon ulkopuolisilla aallonpituuksilla. Nämä havainnot osoittavat galaksien keskipisteissä tapahtuvaa väkivaltaista toimintaa.<ref>Hartnett, s. 95</ref>		Tämä voidaan nähdä aktiivisissa galakseissa, kuten galaksissa 0313-192<ref>http://hubblesite.org/newscenter/archive/releases/2003/04/image/b/, viitannut Hartnett, s. 96</ref>, M82<ref>http://hubblesite.org/gallery/album/galaxy/pr2006014a, viitannut Hartnett, s. 95</ref> ja M87<ref>http://messier.seds.org/more/m087_h_nrao.html, viitannut Hartnett, s. 95</ref>. Galaksien keskipisteestä on havaittu lähtevän radioaktiivinen suihku. On harvinaista, että tällainen suihku näkyy näkyvässäkin valossa, sillä usein ne näkyvät vain näkyvän valon ulkopuolisilla aallonpituuksilla. Nämä havainnot osoittavat galaksien keskipisteissä tapahtuvaa väkivaltaista toimintaa.<ref>Hartnett, s. 95</ref>
Rivi 177:		Rivi 177:
	Nykyään Hubblen laki on ekstrapoloitu<ref>sen soveltamisalaa on laajennettu myös havainnoilla todennettavan alueen ulkopuolelle</ref> määrittämään kohteiden etäisyyttä silloinkin, kun niiden etäisyyttä ei muuten voida mitata. Tällaisia kohteita ovat esimerkiksi kvasaarit, joiden – ''Big Bang'' -malliin tukeutuen – ajatellaan hyvin suurten punasiirtymiensä perusteella olevan erittäin kaukana universumin äärilaidoilla. Normaalisti ei olisikaan odotettavissa, että näin etäisiä kohteita voitaisiin lainkaan havaita, mutta ''Big Bang'' -mallin pohjalta on ajateltu, että kvasaarit ovat suuria mustia aukkoja, joihin syöksyvä aine säteilee valoa äärimmäisen voimakkaasti.<ref>Hartnett, s. 96–97</ref>		Nykyään Hubblen laki on ekstrapoloitu<ref>sen soveltamisalaa on laajennettu myös havainnoilla todennettavan alueen ulkopuolelle</ref> määrittämään kohteiden etäisyyttä silloinkin, kun niiden etäisyyttä ei muuten voida mitata. Tällaisia kohteita ovat esimerkiksi kvasaarit, joiden – ''Big Bang'' -malliin tukeutuen – ajatellaan hyvin suurten punasiirtymiensä perusteella olevan erittäin kaukana universumin äärilaidoilla. Normaalisti ei olisikaan odotettavissa, että näin etäisiä kohteita voitaisiin lainkaan havaita, mutta ''Big Bang'' -mallin pohjalta on ajateltu, että kvasaarit ovat suuria mustia aukkoja, joihin syöksyvä aine säteilee valoa äärimmäisen voimakkaasti.<ref>Hartnett, s. 96–97</ref>

	Nämä olettamukset on kuitenkin nykyään kyseenalaistettu<ref>Katso {{Verkkoviite \| Nimeke = Discovery By UCSD Astronomers Poses A Cosmic Puzzle:		Nämä olettamukset on kuitenkin nykyään kyseenalaistettu<ref>Katso{{Verkkoviite \| Nimeke = Discovery By UCSD Astronomers Poses A Cosmic Puzzle: Can A 'Distant' Quasar Lie Within A Nearby Galaxy \| Osoite = http://ucsdnews.ucsd.edu/newsrel/science/mcquasar.asp \| Viitattu = 22.6.2013 \| Selite = \| Tekijä = University of California \| Julkaisija = San Diego web page \| Ajankohta = 10.1.2005}}</ref>, sillä galaksien sisältä tai niiden läheltä on löydetty useita voimakkaasti röntgensäteilyä lähettäviä kohteita<ref>Ultra-luminous X-ray object (ULX)</ref>, jotka tähtitieteilijät '''Geoffrey''' ja '''Margaret Burbidge''' sekä '''Halton Arp''' ovat tulkinneet kvasaareiksi<ref>{{Verkkoviite \| Nimeke = The nature of the ultraluminous X-ray sources inside galaxies and their relation to local QSOs \| Osoite = http://adsabs.harvard.edu/abs/2003A%26A...400L..17B \| Viitattu = 22.6.2013 \| Selite = \| Tekijä = Burbidge, G. Burbidge, E.M. & Arp H. \| Julkaisija = A & A, 400:L17-L19 \| Ajankohta = 2003}}</ref>.
	Can A 'Distant' Quasar Lie Within A Nearby Galaxy? \| Osoite = http://ucsdnews.ucsd.edu/newsrel/science/mcquasar.asp \| Viitattu = 22.6.2013 \| Selite = \| Tekijä = University of California \| Julkaisija = San Diego web page \| Ajankohta = 10.1.2005}}</ref>, sillä galaksien sisältä tai niiden läheltä on löydetty useita voimakkaasti röntgensäteilyä lähettäviä kohteita<ref>Ultra-luminous X-ray object (ULX)</ref>, jotka tähtitieteilijät '''Geoffrey''' ja '''Margaret Burbidge''' sekä '''Halton Arp''' ovat tulkinneet kvasaareiksi<ref>{{Verkkoviite \| Nimeke = The nature of the ultraluminous X-ray sources inside galaxies and their relation to local QSOs \| Osoite = http://adsabs.harvard.edu/abs/2003A%26A...400L..17B \| Viitattu = 22.6.2013 \| Selite = \| Tekijä = Burbidge, G. Burbidge, E.M. & Arp H. \| Julkaisija = A & A, 400:L17-L19 \| Ajankohta = 2003}}</ref>.

	Esimerkiksi NGC 7319 -galaksin<ref>Yksi Stephanin kvintetin galakseista, http://hubblesite.org/gallery/album/entire/pr2001022a, viitattu 7.7.2012, viitannut Hartnett, s. 97</ref><ref>{{Verkkoviite \| Nimeke = The discovery of a high redshift X-ray emitting QSO very close to the nucleus of NGC 7319 \| Osoite = http://arxiv.org/abs/astro-ph/0409215 \| Viitattu = 226.2013 \| Selite = \| Tekijä = Galianni, P., Burbidge, E.M., Arp. H., Junkkarinen, V., Burbidge, G. ja Zibetti, S. \| Julkaisija = Ap. J. 620:88-94 \| Ajankohta = 2005}}</ref> sisällä on kvasaari lähellä sen keskipistettä<ref>Kvasaarin on mitattu olevan kahdeksan kulmasekuntia (8") galaksin keskustasta. kulmaminuutissa on 60 kulmasekuntia, 60 minuuttia asteessa ja 360 astetta koko ympyrässä. 8" onkin hyvin pieni kulmamitta, kun katsotaan avaruutta.</ref>. Kvasaarin jäljessä on V:n muotoinen kaasuvirta, jollainen on odotettavissa, jos kvasaari on tuottanut kaasulla täytetyn alueen galaksin keskustaan.<ref>Hartnett, s. 97–98</ref>		Esimerkiksi NGC 7319 -galaksin<ref>Yksi Stephanin kvintetin galakseista, http://hubblesite.org/gallery/album/entire/pr2001022a, viitattu 7.7.2012, viitannut Hartnett, s. 97</ref><ref>{{Verkkoviite \| Nimeke = The discovery of a high redshift X-ray emitting QSO very close to the nucleus of NGC 7319 \| Osoite = http://arxiv.org/abs/astro-ph/0409215 \| Viitattu = 226.2013 \| Selite = \| Tekijä = Galianni, P., Burbidge, E.M., Arp. H., Junkkarinen, V., Burbidge, G. ja Zibetti, S. \| Julkaisija = Ap. J. 620:88-94 \| Ajankohta = 2005}}</ref> sisällä on kvasaari lähellä sen keskipistettä<ref>Kvasaarin on mitattu olevan kahdeksan kulmasekuntia (8") galaksin keskustasta. kulmaminuutissa on 60 kulmasekuntia, 60 minuuttia asteessa ja 360 astetta koko ympyrässä. 8" onkin hyvin pieni kulmamitta, kun katsotaan avaruutta.</ref>. Kvasaarin jäljessä on V:n muotoinen kaasuvirta, jollainen on odotettavissa, jos kvasaari on tuottanut kaasulla täytetyn alueen galaksin keskustaan.<ref>Hartnett, s. 97–98</ref>

	Hubblen lain perusteella galaksin punasiirtymä <math>z = 0,022</math> ja galaksi näin ollen 360 miljoonan valovuoden päässä. Kvasaarin punasiirtymä <math>z = 2,114</math>, joten sen etäisyys on miljardeja valovuosia. ''Big Bang'' -teorian olettamusten perusteella kohteet eivät voi olla kosketuksissa toisiinsa. Arpin mukaan kvasaarin ja galaksin keskinäiselle vuorovaikutukselle on todistusaineiston vahva tuki, eikä kyseessä ole näköakseliharha<ref>Maasta katsoen samassa suunnassa sijaitsevien kosmisten kohteiden pitäminen keskenäänkin lähekkäisinä</ref>.<ref name="SeeRed">{Kirjaviite \| Tekijä = Arp, H. \| Nimeke = Seeing red, redshifts, cosmology and academic science \| Julkaisija = Apeiron, Montreal \| Vuosi = 1998 \| Kappale = \| Sivu = \| Selite = \| Tunniste = }}</ref> <ref>{Kirjaviite \| Tekijä = Arp. H. \| Nimeke = Quasars, redsifts and controversies \| Julkaisija = Interstellar Media, Cambridge University Press, Berkeley, CA \| Vuosi = 1987 \| Kappale = \| Sivu = \| Selite = \| Tunniste = }}</ref> <ref>{{Lehtiviite \| Tekijä = Arp. H. \| Otsikko = Companion galaxies: a test of the assumption that velocities can be inferred from redshift \| Julkaisu = Astrophysical Journal\| Ajankohta = 1994 \| Numero = 430 \| Sivut = 74-82 \| Tunniste = \| Viitattu = 22.6.2013}}</ref> <ref>{{Lehtiviite \| Tekijä = Arp. H. \| Otsikko = The distiribution of high-redshift (z > 2) quasars near active galaxies \| Julkaisu = Astrophysical Journal \| Ajankohta = 1999 \| Numero = 525 \| Sivut = 594-602 \| Tunniste = \| Viitattu = 22.6.2013 }}</ref> <ref>{{Kirjaviite \| Tekijä = Arp, H. \| Nimeke = Catalogue of Discordant Redshift Associations \| Julkaisija = Aperion, Montreal \| Vuosi = 2003 \| Kappale = \| Sivu = \| Selite = \| Tunniste = }}</ref> Arp ja muutkin ovat ehdottaneet, että kvasaarit tuottaisivat galakseja, mutta ''Big Bang'' -teoreetikot ovat hyvin tiukasti torjuneet tämän näkemyksen, sillä se on vastoin heidän perusolettamustaan, jonka mukaan kaikki aine syntyi ''Big Bang''issä. Kvasaareista saatu todistusaineisto kyseenalaistaa kuitenkin galaksien levinneisyyden ja näin ollen myös ''Big Bang'' -laajenemismallit<ref name="hdds"></ref>.<ref>Hartnett, s. 98–99</ref>		Hubblen lain perusteella galaksin punasiirtymä <math>z = 0,022</math> ja galaksi näin ollen 360 miljoonan valovuoden päässä. Kvasaarin punasiirtymä <math>z = 2,114</math>, joten sen etäisyys on miljardeja valovuosia. ''Big Bang'' -teorian olettamusten perusteella kohteet eivät voi olla kosketuksissa toisiinsa. Arpin mukaan kvasaarin ja galaksin keskinäiselle vuorovaikutukselle on todistusaineiston vahva tuki, eikä kyseessä ole näköakseliharha<ref>Maasta katsoen samassa suunnassa sijaitsevien kosmisten kohteiden pitäminen keskenäänkin lähekkäisinä</ref>.<ref name="SeeRed">{{Kirjaviite \| Tekijä = Arp, H. \| Nimeke = Seeing red, redshifts, cosmology and academic science \| Julkaisija = Apeiron, Montreal \| Vuosi = 1998 \| Kappale = \| Sivu = \| Selite = \| Tunniste = }}</ref> <ref>{{Kirjaviite \| Tekijä = Arp. H. \| Nimeke = Quasars, redsifts and controversies \| Julkaisija = Interstellar Media, Cambridge University Press, Berkeley, CA \| Vuosi = 1987 \| Kappale = \| Sivu = \| Selite = \| Tunniste = }}</ref> <ref>{{Lehtiviite \| Tekijä = Arp. H. \| Otsikko = Companion galaxies: a test of the assumption that velocities can be inferred from redshift \| Julkaisu = Astrophysical Journal\| Ajankohta = 1994 \| Numero = 430 \| Sivut = 74-82 \| Tunniste = \| Viitattu = 22.6.2013}}</ref> <ref>{{Lehtiviite \| Tekijä = Arp. H. \| Otsikko = The distiribution of high-redshift (z > 2) quasars near active galaxies \| Julkaisu = Astrophysical Journal \| Ajankohta = 1999 \| Numero = 525 \| Sivut = 594-602 \| Tunniste = \| Viitattu = 22.6.2013 }}</ref> <ref>{{Kirjaviite \| Tekijä = Arp, H. \| Nimeke = Catalogue of Discordant Redshift Associations \| Julkaisija = Aperion, Montreal \| Vuosi = 2003 \| Kappale = \| Sivu = \| Selite = \| Tunniste = }}</ref> Arp ja muutkin ovat ehdottaneet, että kvasaarit tuottaisivat galakseja, mutta ''Big Bang'' -teoreetikot ovat hyvin tiukasti torjuneet tämän näkemyksen, sillä se on vastoin heidän perusolettamustaan, jonka mukaan kaikki aine syntyi ''Big Bang''issä. Kvasaareista saatu todistusaineisto kyseenalaistaa kuitenkin galaksien levinneisyyden ja näin ollen myös ''Big Bang'' -laajenemismallit<ref name="hdds"></ref>.<ref>Hartnett, s. 98–99</ref>

	Kvasaareiden punasiirtymät antavat myös valikoivasti vain tiettyjä arvoja, mikä todistaa linnunratakeskisestä universumista. Hartnettin mukaan ne on luotu kaikki luomisviikon neljännen päivän luomisjaksojen aikana taivaiden levittyessä. Halton Arp on voimakkaasti kannattanut tämän tuottoprosessin sekulaaria tulkintaa, ja jo hänen ''Seeing Red'' -kirjansa<ref name="SeeRed"></ref> takakannen kuvakin esittää ellipsigalaksia tuottamassa pienempiä galakseja.<ref>Hartnett, s. 100–101</ref>		Kvasaareiden punasiirtymät antavat myös valikoivasti vain tiettyjä arvoja, mikä todistaa linnunratakeskisestä universumista. Hartnettin mukaan ne on luotu kaikki luomisviikon neljännen päivän luomisjaksojen aikana taivaiden levittyessä. Halton Arp on voimakkaasti kannattanut tämän tuottoprosessin sekulaaria tulkintaa, ja jo hänen ''Seeing Red'' -kirjansa<ref name="SeeRed"></ref> takakannen kuvakin esittää ellipsigalaksia tuottamassa pienempiä galakseja.<ref>Hartnett, s. 100–101</ref>