Galileo Galilei - Muutoshistoria

Samuli Koivisto: linkkifix

2021-03-05T19:32:12Z

linkkifix

← Vanhempi versio		Versio 5. maaliskuuta 2021 kello 19.32
Rivi 99:		Rivi 99:
	{{Kirjaviite		{{Kirjaviite
	\| Tekijä = [[Alister McGrath]]		\| Tekijä = [[Alister McGrath]]
	\| Nimeke = [~~http~~://~~www~~.~~kirjapaja~~.fi/~~index~~.~~php~~?~~option=com_catalog&Itemid=38&mode=prod&prodid~~=~~855~~&~~catid~~=~~106~~ Modernin teologian ensyklopedia]		\| Nimeke = [https://books.google.fi/books/about/Modernin_teologian_ensyklopedia.html?id=2q_AAQAACAAJ&redir_esc=y Modernin teologian ensyklopedia]
	\| Julkaisija = [http://www.kirjapaja.fi Kirjapaja]		\| Julkaisija = [http://www.kirjapaja.fi Kirjapaja]
	\| Vuosi = 13.03.2000		\| Vuosi = 13.03.2000
Rivi 120:		Rivi 120:
	\|origyear=		\|origyear=
	\|pages= s. 114-132		\|pages= s. 114-132
	\|quote= Finocchiaro, Maurice A. (2001) "[~~http~~://www.jstor.org/~~pss~~/301982 Science, Religion and the Historiography of the Galileo Affair: On the Undesirability of Oversimplification]",		\|quote= Finocchiaro, Maurice A. (2001) "[https://www.jstor.org/stable/301982 Science, Religion and the Historiography of the Galileo Affair: On the Undesirability of Oversimplification]",
	\|isbn=0-226-07564-8		\|isbn=0-226-07564-8
	\|oclc=		\|oclc=

Samuli Koivisto: +linkitys

2017-07-06T14:06:03Z

+linkitys

← Vanhempi versio		Versio 6. heinäkuuta 2017 kello 14.06
Rivi 28:		Rivi 28:
	== Galileon suhde Raamatun maailmankuvaan ==		== Galileon suhde Raamatun maailmankuvaan ==
	{{viestipohja\| kuva = [[Kuva:UTE-kansi.jpg\|35px]]		{{viestipohja\| kuva = [[Kuva:UTE-kansi.jpg\|35px]]
	\|sisältö = Seuraavien osioiden pohjana on käytetty [[Tapio Puolimatka]]n kirjojen ''Usko, tiede ja Raamattu'' ja ''[[Usko, tiede ja evoluutio]]'' sisältöä tekijän luvalla.}}		\|sisältö = Seuraavien osioiden pohjana on käytetty [[Tapio Puolimatka]]n kirjojen ''[[Usko, tiede ja Raamattu]]'' ja ''[[Usko, tiede ja evoluutio]]'' sisältöä tekijän luvalla.}}

	Galileo Galilei on yksi modernin tieteen merkittävimmistä tutkijoista, joka on käyttänyt Raamatun maailmankuvasta saatuja kriteereitä oman tieteellisen teorianmuodostuksensa pohjana. Yksi keskeisistä vakaumuksista modernin luonnontieteen vallankumouksessa 1500–1700 -luvuilla oli Raamatun maailmankuvasta omaksuttu usko siihen, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Voimme ottaa Galileo Galilein esimerkiksi tästä ajattelutavasta. Teoksessaan ''Dialogo dei due massimi sistemi del mondo'' (1632, ”Kahta maailman pääjärjestelmää koskeva dialogi”) sen Ensimmäisen päivän lopussa Galileo tuo korostetusti esille näkemyksen, että Jumalan kuvaksi luotuna olentona ihmisellä on kyky saada maailmankaikkeudesta luotettavaa tietoa. Tämä kyky näkyy kaikkein selvimmin matemaattisessa ajattelussa. Ihmisen matemaattinen tieto muistuttaa kaikkein läheisimmin Jumalan tietoa, vaikkakin Jumala saavuttaa tietonsa intuitiivisesti ja välittömästi ja ihminen joutuu päättelyssään etenemään askel askeleelta. Matemaattisessa ajattelussa ihminen lähestyy Jumalan tietämisen tapaa, koska ihminen sen avulla ymmärtää välttämättömiä totuuksia. Ihminen ei pelkästään tiedä, vaan hän voi olla varma tiedossaan, koska hän ymmärtää, miksi kyseinen totuus on välttämättä tosi. Matemaattisen todistuksen alueella inhimillinen ”tieto on Jumalan tiedon vertainen objektiivisessa varmuudessa, sillä matematiikassa ihminen onnistuu ymmärtämään välttämättömyyden, jota suurempaa varmuutta ei voi olla” (Galilei 1953: 103 ss.).<ref name="isbn0-520-00450-7">{{cite book		Galileo Galilei on yksi modernin tieteen merkittävimmistä tutkijoista, joka on käyttänyt Raamatun maailmankuvasta saatuja kriteereitä oman tieteellisen teorianmuodostuksensa pohjana. Yksi keskeisistä vakaumuksista modernin luonnontieteen vallankumouksessa 1500–1700 -luvuilla oli Raamatun maailmankuvasta omaksuttu usko siihen, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Voimme ottaa Galileo Galilein esimerkiksi tästä ajattelutavasta. Teoksessaan ''Dialogo dei due massimi sistemi del mondo'' (1632, ”Kahta maailman pääjärjestelmää koskeva dialogi”) sen Ensimmäisen päivän lopussa Galileo tuo korostetusti esille näkemyksen, että Jumalan kuvaksi luotuna olentona ihmisellä on kyky saada maailmankaikkeudesta luotettavaa tietoa. Tämä kyky näkyy kaikkein selvimmin matemaattisessa ajattelussa. Ihmisen matemaattinen tieto muistuttaa kaikkein läheisimmin Jumalan tietoa, vaikkakin Jumala saavuttaa tietonsa intuitiivisesti ja välittömästi ja ihminen joutuu päättelyssään etenemään askel askeleelta. Matemaattisessa ajattelussa ihminen lähestyy Jumalan tietämisen tapaa, koska ihminen sen avulla ymmärtää välttämättömiä totuuksia. Ihminen ei pelkästään tiedä, vaan hän voi olla varma tiedossaan, koska hän ymmärtää, miksi kyseinen totuus on välttämättä tosi. Matemaattisen todistuksen alueella inhimillinen ”tieto on Jumalan tiedon vertainen objektiivisessa varmuudessa, sillä matematiikassa ihminen onnistuu ymmärtämään välttämättömyyden, jota suurempaa varmuutta ei voi olla” (Galilei 1953: 103 ss.).<ref name="isbn0-520-00450-7">{{cite book

Darter: {{Tieteilijä}}

2010-06-20T17:40:56Z

@@ Rivi 2: / Rivi 2: @@
 Tätä henkilöä käsitellään ApologetiikkaWikissä, koska hänen työllään on ollut suuri merkitys tieteen kehitykselle sekä tieteen ja kristinuskon väliselle suhteelle</div></div>
 Galileo Galilei (15. helmikuuta 1564 Pisa, Italia – 8. tammikuuta 1642 Arcetri, Italia) oli italialainen tähtitieteilijä, filosofi ja fyysikko. Hänen merkittävimmät saavutuksensa liittyvät tieteellisen menetelmän kehitykseen aristoteelisesta nykyiseen muotoonsa. Häntä on kutsuttu tieteen, klassisen fysiikan ja tähtitieteen isäksi.
@@ Rivi 107: / Rivi 128: @@
 }}</ref> tuo esille sen, että monet kirkonmiehet olivat Galileon puolella ja monet tiedemiehet suhtautuivat häneen kriittisesti. Sekä tieteen että uskonnon edustajat jakaantuivat suhtautumisessaan Galileoon. Kuka tahansa uusien ideoiden esittäjä voi joutua ristiriitaan instituutioiden kanssa, joissa valta on keskittynyt, olivatpa nämä instituutiot uskonnollisia tai tieteellisiä. Olennainen ongelma on vallan keskittymisessä ja valtaapitävien vallanhalussa.
-[[Tiedosto:Aristotle by Raphael.jpg|right|thumb|250px|Sellaiset kreikkalaiset oppineet kuten Aristoteles (kuvassa Raelin maalaus) ja Ptolemaios uskoivat, että maa lepäsi liikkumattomana taivaiden keskellä, ja Kuu, Aurinko sekä tähdet kiersivät sen ympäri. Tämä geosentrinen maailmankuva hallitsi läntistä kosmologiaa lähes 1500 vuotta. Galileon esittämää aurinkokeskeistä mallia vastustivat myös sen aikaiset tiedemiehet - aristotelelaiset, jotka luottivat edeltäjiensä oppeihin.]]
+[[Tiedosto:Aristotle by Raphael.jpg|left|thumb|250px|Sellaiset kreikkalaiset oppineet kuten Aristoteles (kuvassa Raelin maalaus) ja Ptolemaios uskoivat, että maa lepäsi liikkumattomana taivaiden keskellä, ja Kuu, Aurinko sekä tähdet kiersivät sen ympäri. Tämä geosentrinen maailmankuva hallitsi läntistä kosmologiaa lähes 1500 vuotta. Galileon esittämää aurinkokeskeistä mallia vastustivat myös sen aikaiset tiedemiehet - aristotelelaiset, jotka luottivat edeltäjiensä oppeihin.]]
 Positivistinen perinne on luonut Galileo Galileista myyttisen kuvan, jonka avulla se ajaa omaa näkemystään, jonka mukaan tiede on puolueetonta tietoa. Positivistit olettivat, että tieteelliset teoriat perustuvat havaintoihin, joiden tulkinta on vapaa teoreettisista ja maailmankatsomuksellisista sitoumuksista. Positivismin oppi-isä [[Auguste Comte]] (1798–1857) hahmotteli ihmiskunnan älyllisen kehityksen etenevän kolmen kehitysvaiheen kautta, jotka ovat teologinen, metafyysinen ja positivistis-tieteellinen. Teologisessa vaiheessa ihmiset uskovat Jumalaan tai jumaliin ja hahmottavat maailmaa jumaluskon näkökulmasta. Metafyysisessä vaiheessa he tekevät laaja-alaisia oletuksia maailmankaikkeudesta ja kuvittelevat jonkin kokonaisvaltaisen idean avaavan olennaisen todellisuudesta. Positivistis-tieteellisessä vaiheessa ihmiset perustavat käsityksensä havaintoihin ja havaintojen avulla testattuihin teorioihin. Comten mukaan jokaisen erityistieteen historia voidaan jakaa näihin kolmeen perättäiseen vaiheeseen. Se, mikä erottaa teologisen ja metafyysisen vaiheen positivistis-tieteellisestä vaiheesta on, että teologinen ja metafyysinen vaihe ovat Comten mukaan täysin arvottomia tiedon näkökulmasta. Teologisen ja metafyysisen vaiheen arvo on vain siinä, että ne johtavat kolmanteen, positivistiseen vaiheeseen. Positivistis-tieteellinen vaihe edustaa Comten mielestä kehityksen huippua. Silloin ihminen lopullisesti vapautuu selityksistä, joissa vedotaan Jumalaan ja hänen toimintaansa maailmassa. Positivistista vaihetta luonnehtii pyrkimys löytää luonnon lainalaisuuksia, jotka täysin varmalla tavalla kuvaavat tosiasioiden välisiä suhteita. Todellisuuden perimmäistä olemusta koskevilla laaja-alaisilla metafyysisillä hypoteeseilla tai perimmäisten syiden etsimisellä ei voi olla mitään sijaa positiivisessa tieteessä. Comten mielestä matematiikka, fysiikka ja biologia olivat jo hänen elinaikanaan saavuttaneet positivistis-tieteellisen vaiheen, mutta ihmistieteet olivat vielä sidoksissa teologisiin ja metafyysisiin oletuksiin. Näillä alueilla oli Comten mukaan ajattelu puhdistettava teologiasta ja metafysiikasta, niin että siitä tulisi puhtaan tieteellistä.

Darter: viitteiden täydennystä

2010-06-20T11:30:53Z

viitteiden täydennystä

Näytä muutokset

Darter: viitteiden täydennystä

2010-06-20T11:02:06Z

viitteiden täydennystä

Näytä muutokset

Darter: /* Galileon suhde Raamatun maailmankuvaan */ fix

2010-06-20T10:06:18Z

Galileon suhde Raamatun maailmankuvaan: fix

← Vanhempi versio		Versio 20. kesäkuuta 2010 kello 10.06
Rivi 11:		Rivi 11:
	Galileo Galilei on yksi modernin tieteen merkittävimmistä tutkijoista, joka on käyttänyt Raamatun maailmankuvasta saatuja kriteereitä oman tieteellisen teorianmuodostuksensa pohjana. Yksi keskeisistä vakaumuksista modernin luonnontieteen vallankumouksessa 1500–1700 -luvuilla oli Raamatun maailmankuvasta omaksuttu usko siihen, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Voimme ottaa Galileo Galilein esimerkiksi tästä ajattelutavasta. Teoksessaan ''Dialogo dei due massimi sistemi del mondo'' (1632, ”Kahta maailman pääjärjestelmää koskeva dialogi”) sen Ensimmäisen päivän lopussa Galileo tuo korostetusti esille näkemyksen, että Jumalan kuvaksi luotuna olentona ihmisellä on kyky saada maailmankaikkeudesta luotettavaa tietoa. Tämä kyky näkyy kaikkein selvimmin matemaattisessa ajattelussa. Ihmisen matemaattinen tieto muistuttaa kaikkein läheisimmin Jumalan tietoa, vaikkakin Jumala saavuttaa tietonsa intuitiivisesti ja välittömästi ja ihminen joutuu päättelyssään etenemään askel askeleelta. Matemaattisessa ajattelussa ihminen lähestyy Jumalan tietämisen tapaa, koska ihminen sen avulla ymmärtää välttämättömiä totuuksia. Ihminen ei pelkästään tiedä, vaan hän voi olla varma tiedossaan, koska hän ymmärtää, miksi kyseinen totuus on välttämättä tosi. Matemaattisen todistuksen alueella inhimillinen ”tieto on Jumalan tiedon vertainen objektiivisessa varmuudessa, sillä matematiikassa ihminen onnistuu ymmärtämään välttämättömyyden, jota suurempaa varmuutta ei voi olla” (Galilei 1953: 103 ss.).		Galileo Galilei on yksi modernin tieteen merkittävimmistä tutkijoista, joka on käyttänyt Raamatun maailmankuvasta saatuja kriteereitä oman tieteellisen teorianmuodostuksensa pohjana. Yksi keskeisistä vakaumuksista modernin luonnontieteen vallankumouksessa 1500–1700 -luvuilla oli Raamatun maailmankuvasta omaksuttu usko siihen, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Voimme ottaa Galileo Galilein esimerkiksi tästä ajattelutavasta. Teoksessaan ''Dialogo dei due massimi sistemi del mondo'' (1632, ”Kahta maailman pääjärjestelmää koskeva dialogi”) sen Ensimmäisen päivän lopussa Galileo tuo korostetusti esille näkemyksen, että Jumalan kuvaksi luotuna olentona ihmisellä on kyky saada maailmankaikkeudesta luotettavaa tietoa. Tämä kyky näkyy kaikkein selvimmin matemaattisessa ajattelussa. Ihmisen matemaattinen tieto muistuttaa kaikkein läheisimmin Jumalan tietoa, vaikkakin Jumala saavuttaa tietonsa intuitiivisesti ja välittömästi ja ihminen joutuu päättelyssään etenemään askel askeleelta. Matemaattisessa ajattelussa ihminen lähestyy Jumalan tietämisen tapaa, koska ihminen sen avulla ymmärtää välttämättömiä totuuksia. Ihminen ei pelkästään tiedä, vaan hän voi olla varma tiedossaan, koska hän ymmärtää, miksi kyseinen totuus on välttämättä tosi. Matemaattisen todistuksen alueella inhimillinen ”tieto on Jumalan tiedon vertainen objektiivisessa varmuudessa, sillä matematiikassa ihminen onnistuu ymmärtämään välttämättömyyden, jota suurempaa varmuutta ei voi olla” (Galilei 1953: 103 ss.).

	~~Glilein~~ mukaan ihmisen matemaattinen tieto eroaa Jumalan tiedosta siinä, ettei ihminen voi tietää äärettömän monia totuuksia. Galilei ei näytä riittävästi tiedostavan sitä, että matemaattisella todistuksella on todistamattomia aksioomia.		Galilein mukaan ihmisen matemaattinen tieto eroaa Jumalan tiedosta siinä, ettei ihminen voi tietää äärettömän monia totuuksia. Galilei ei näytä riittävästi tiedostavan sitä, että matemaattisella todistuksella on todistamattomia aksioomia.
	Galileon mukaan fysiikka on olennaisesti aineen maailmaan sovellettua matematiikkaa. Hän joutui puolustamaan tätä näkemystään vallitsevaa aristoteelista näkemystä vastaan. Puolustuksessaan hän vetosi raamatullisesta maailmankuvasta saamiinsa periaatteisiin. Matematiikan soveltaminen aineen maailmaan on tärkeää, koska ainoastaan matemaattinen todistus voi saavuttaa varmuuden, mitä Galileo piti tieteen ihanteena. Tällainen tiede on Galileon mukaan mahdollista ainoastaan sen näkemyksen pohjalta, että Jumala on luonut maailman tyhjästä ja luonut ihmisen kuvakseen. Tällöin Jumala on voinut aineen maailmassa ilmaista täydellisesti oman ajatuksensa. Koska Jumala on luonnon suuren kirjan tekijä, hän voi taata sen, että luonto ilmentää samaa välttämättömyyttä kuin matemaattinen kieli, jolla se on kirjoitettu. Luonto on ”Jumalan käskyjen kuuliainen toteuttaja”, niin että luonto ei koskaan riko ”sille asetettuja lakeja”. (Galilei 1957: 182.) Koska Jumala on luonut ihmisen kuvakseen, ihmismieli pystyy lukemaan luonnon matemaattista kieltä.		Galileon mukaan fysiikka on olennaisesti aineen maailmaan sovellettua matematiikkaa. Hän joutui puolustamaan tätä näkemystään vallitsevaa aristoteelista näkemystä vastaan. Puolustuksessaan hän vetosi raamatullisesta maailmankuvasta saamiinsa periaatteisiin. Matematiikan soveltaminen aineen maailmaan on tärkeää, koska ainoastaan matemaattinen todistus voi saavuttaa varmuuden, mitä Galileo piti tieteen ihanteena. Tällainen tiede on Galileon mukaan mahdollista ainoastaan sen näkemyksen pohjalta, että Jumala on luonut maailman tyhjästä ja luonut ihmisen kuvakseen. Tällöin Jumala on voinut aineen maailmassa ilmaista täydellisesti oman ajatuksensa. Koska Jumala on luonnon suuren kirjan tekijä, hän voi taata sen, että luonto ilmentää samaa välttämättömyyttä kuin matemaattinen kieli, jolla se on kirjoitettu. Luonto on ”Jumalan käskyjen kuuliainen toteuttaja”, niin että luonto ei koskaan riko ”sille asetettuja lakeja”. (Galilei 1957: 182.) Koska Jumala on luonut ihmisen kuvakseen, ihmismieli pystyy lukemaan luonnon matemaattista kieltä.

Darter: /* Galileon suhde Raamatun maailmankuvaan */ maininta UTE-alkuperästä

2010-06-19T23:21:08Z

Galileon suhde Raamatun maailmankuvaan: maininta UTE-alkuperästä

← Vanhempi versio		Versio 19. kesäkuuta 2010 kello 23.21
Rivi 6:		Rivi 6:

	== Galileon suhde Raamatun maailmankuvaan ==		== Galileon suhde Raamatun maailmankuvaan ==
			{{viestipohja\| kuva = [[Kuva:UTE-kansi.jpg\|35px]]
			\|sisältö = Seuraavien osioiden pohjana on käytetty [[Tapio Puolimatka]]n kirjan ''[[Usko, tiede ja evoluutio]]'' sisältöä tekijän luvalla.}}

	Galileo Galilei on yksi modernin tieteen merkittävimmistä tutkijoista, joka on käyttänyt Raamatun maailmankuvasta saatuja kriteereitä oman tieteellisen teorianmuodostuksensa pohjana. Yksi keskeisistä vakaumuksista modernin luonnontieteen vallankumouksessa 1500–1700 -luvuilla oli Raamatun maailmankuvasta omaksuttu usko siihen, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Voimme ottaa Galileo Galilein esimerkiksi tästä ajattelutavasta. Teoksessaan ''Dialogo dei due massimi sistemi del mondo'' (1632, ”Kahta maailman pääjärjestelmää koskeva dialogi”) sen Ensimmäisen päivän lopussa Galileo tuo korostetusti esille näkemyksen, että Jumalan kuvaksi luotuna olentona ihmisellä on kyky saada maailmankaikkeudesta luotettavaa tietoa. Tämä kyky näkyy kaikkein selvimmin matemaattisessa ajattelussa. Ihmisen matemaattinen tieto muistuttaa kaikkein läheisimmin Jumalan tietoa, vaikkakin Jumala saavuttaa tietonsa intuitiivisesti ja välittömästi ja ihminen joutuu päättelyssään etenemään askel askeleelta. Matemaattisessa ajattelussa ihminen lähestyy Jumalan tietämisen tapaa, koska ihminen sen avulla ymmärtää välttämättömiä totuuksia. Ihminen ei pelkästään tiedä, vaan hän voi olla varma tiedossaan, koska hän ymmärtää, miksi kyseinen totuus on välttämättä tosi. Matemaattisen todistuksen alueella inhimillinen ”tieto on Jumalan tiedon vertainen objektiivisessa varmuudessa, sillä matematiikassa ihminen onnistuu ymmärtämään välttämättömyyden, jota suurempaa varmuutta ei voi olla” (Galilei 1953: 103 ss.).		Galileo Galilei on yksi modernin tieteen merkittävimmistä tutkijoista, joka on käyttänyt Raamatun maailmankuvasta saatuja kriteereitä oman tieteellisen teorianmuodostuksensa pohjana. Yksi keskeisistä vakaumuksista modernin luonnontieteen vallankumouksessa 1500–1700 -luvuilla oli Raamatun maailmankuvasta omaksuttu usko siihen, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Voimme ottaa Galileo Galilein esimerkiksi tästä ajattelutavasta. Teoksessaan ''Dialogo dei due massimi sistemi del mondo'' (1632, ”Kahta maailman pääjärjestelmää koskeva dialogi”) sen Ensimmäisen päivän lopussa Galileo tuo korostetusti esille näkemyksen, että Jumalan kuvaksi luotuna olentona ihmisellä on kyky saada maailmankaikkeudesta luotettavaa tietoa. Tämä kyky näkyy kaikkein selvimmin matemaattisessa ajattelussa. Ihmisen matemaattinen tieto muistuttaa kaikkein läheisimmin Jumalan tietoa, vaikkakin Jumala saavuttaa tietonsa intuitiivisesti ja välittömästi ja ihminen joutuu päättelyssään etenemään askel askeleelta. Matemaattisessa ajattelussa ihminen lähestyy Jumalan tietämisen tapaa, koska ihminen sen avulla ymmärtää välttämättömiä totuuksia. Ihminen ei pelkästään tiedä, vaan hän voi olla varma tiedossaan, koska hän ymmärtää, miksi kyseinen totuus on välttämättä tosi. Matemaattisen todistuksen alueella inhimillinen ”tieto on Jumalan tiedon vertainen objektiivisessa varmuudessa, sillä matematiikassa ihminen onnistuu ymmärtämään välttämättömyyden, jota suurempaa varmuutta ei voi olla” (Galilei 1953: 103 ss.).

Otvari: diskleimeri

2010-06-17T10:25:13Z

diskleimeri

← Vanhempi versio		Versio 17. kesäkuuta 2010 kello 10.25
Rivi 1:		Rivi 1:
			<div style="margin-left: auto;margin-right: auto;width:auto;height:auto;background-color: #faecc8; border:solid 1px #fad67d; padding-left:5px; padding-right:5px; padding-top:5px; padding-bottom:5px;"><div style="margin-left:1.5em">
			Tätä henkilöä käsitellään ApologetiikkaWikissä, koska hänen työllään on ollut suuri merkitys tieteen kehitykselle sekä tieteen ja kristinuskon väliselle suhteelle</div></div>


	Galileo Galilei (15. helmikuuta 1564 Pisa, Italia – 8. tammikuuta 1642 Arcetri, Italia) oli italialainen tähtitieteilijä, filosofi ja fyysikko. Hänen merkittävimmät saavutuksensa liittyvät tieteellisen menetelmän kehitykseen aristoteelisesta nykyiseen muotoonsa. Häntä on kutsuttu tieteen, klassisen fysiikan ja tähtitieteen isäksi.		Galileo Galilei (15. helmikuuta 1564 Pisa, Italia – 8. tammikuuta 1642 Arcetri, Italia) oli italialainen tähtitieteilijä, filosofi ja fyysikko. Hänen merkittävimmät saavutuksensa liittyvät tieteellisen menetelmän kehitykseen aristoteelisesta nykyiseen muotoonsa. Häntä on kutsuttu tieteen, klassisen fysiikan ja tähtitieteen isäksi.

Rivi 9:		Rivi 13:

	Koska ihmisen olemus Jumalan kuvaksi luotuna olentona toteutuu Galileon mukaan parhaiten matemaattisen tiedon ilmentämien välttämättömien totuuksien hankkimisessa, tällaisen tiedon hankkiminen luonnontieteellisen tutkimuksen avulla on itsessään moraalisesti arvokasta, niin että ihmisellä on velvollisuus etsiä tietoa. Tietoa etsiessään ihmisen varsinainen olemus pääsee oikeuksiinsa ja täydellistyy, koska hän tiedon avulla kuvastaa Jumalan luontoa, joka tietää kaiken täydellisesti. Niinpä oppi ihmisestä Jumalan kuvaksi luotuna olentona johtaa tutkimuksen etiikkaan, jossa tietynlaisen tiedon hankkiminen on hyvä itsessään eikä tiedon hankkimisen merkitystä tarvitse oikeuttaa tiedon käytännöllisten sovellusten avulla. (Craig 2004: 18–22.)		Koska ihmisen olemus Jumalan kuvaksi luotuna olentona toteutuu Galileon mukaan parhaiten matemaattisen tiedon ilmentämien välttämättömien totuuksien hankkimisessa, tällaisen tiedon hankkiminen luonnontieteellisen tutkimuksen avulla on itsessään moraalisesti arvokasta, niin että ihmisellä on velvollisuus etsiä tietoa. Tietoa etsiessään ihmisen varsinainen olemus pääsee oikeuksiinsa ja täydellistyy, koska hän tiedon avulla kuvastaa Jumalan luontoa, joka tietää kaiken täydellisesti. Niinpä oppi ihmisestä Jumalan kuvaksi luotuna olentona johtaa tutkimuksen etiikkaan, jossa tietynlaisen tiedon hankkiminen on hyvä itsessään eikä tiedon hankkimisen merkitystä tarvitse oikeuttaa tiedon käytännöllisten sovellusten avulla. (Craig 2004: 18–22.)


	== Positivismin luoma myytti Galileista ==		== Positivismin luoma myytti Galileista ==

Darter: {{Malline:Tieteenfilosofia}}

2010-06-14T20:31:30Z

← Vanhempi versio		Versio 14. kesäkuuta 2010 kello 20.31
Rivi 45:		Rivi 45:
	Paitsi että tieteen historian tutkimus on kääntynyt pois positivismin tieteen historialle antamasta tulkinnasta, positivistinen käsitys on myös kyseenalaistettu tieteenfilosofisessa keskustelussa. Tieteentekijät eivät tee työtään riippumattomina maailmankatsomuksellisista lähtökohdistaan. He eivät toimi irrallaan todellisuuden luonnetta koskevista intuitioista ja uskomuksista. Tieteen ja ei-tieteen välistä rajaviivaa ei ole pystytty määrittelemään maailmankatsomuksellisesti neutraalilla tavalla. Erilaisista filosofisista ja maailmankatsomuksellisista lähtökohdista tieteellisen tutkimuksen luonne ymmärretään eri tavoin, ja siten myös rajaviiva tieteen ja ei-tieteen välillä vedetään eri tavoin.		Paitsi että tieteen historian tutkimus on kääntynyt pois positivismin tieteen historialle antamasta tulkinnasta, positivistinen käsitys on myös kyseenalaistettu tieteenfilosofisessa keskustelussa. Tieteentekijät eivät tee työtään riippumattomina maailmankatsomuksellisista lähtökohdistaan. He eivät toimi irrallaan todellisuuden luonnetta koskevista intuitioista ja uskomuksista. Tieteen ja ei-tieteen välistä rajaviivaa ei ole pystytty määrittelemään maailmankatsomuksellisesti neutraalilla tavalla. Erilaisista filosofisista ja maailmankatsomuksellisista lähtökohdista tieteellisen tutkimuksen luonne ymmärretään eri tavoin, ja siten myös rajaviiva tieteen ja ei-tieteen välillä vedetään eri tavoin.

			{{Malline:Tieteenfilosofia}}
	[[Luokka:Henkilöt]]		[[Luokka:Henkilöt]]

Otvari: wikilinkki

2010-06-14T09:25:07Z

wikilinkki

← Vanhempi versio		Versio 14. kesäkuuta 2010 kello 09.25
Rivi 17:		Rivi 17:
	[[Tiedosto:Aristotle by Raphael.jpg\|right\|thumb\|250px\|Sellaiset kreikkalaiset oppineet kuten Aristoteles (kuvassa Raelin maalaus) ja Ptolemaios uskoivat, että maa lepäsi liikkumattomana taivaiden keskellä, ja Kuu, Aurinko sekä tähdet kiersivät sen ympäri. Tämä geosentrinen maailmankuva hallitsi läntistä kosmologiaa lähes 1500 vuotta. Galileon esittämää aurinkokeskeistä mallia vastustivat myös sen aikaiset tiedemiehet - aristotelelaiset, jotka luottivat edeltäjiensä oppeihin.]]		[[Tiedosto:Aristotle by Raphael.jpg\|right\|thumb\|250px\|Sellaiset kreikkalaiset oppineet kuten Aristoteles (kuvassa Raelin maalaus) ja Ptolemaios uskoivat, että maa lepäsi liikkumattomana taivaiden keskellä, ja Kuu, Aurinko sekä tähdet kiersivät sen ympäri. Tämä geosentrinen maailmankuva hallitsi läntistä kosmologiaa lähes 1500 vuotta. Galileon esittämää aurinkokeskeistä mallia vastustivat myös sen aikaiset tiedemiehet - aristotelelaiset, jotka luottivat edeltäjiensä oppeihin.]]

	Positivistinen perinne on luonut Galileo Galileista myyttisen kuvan, jonka avulla se ajaa omaa näkemystään, jonka mukaan tiede on puolueetonta tietoa. Positivistit olettivat, että tieteelliset teoriat perustuvat havaintoihin, joiden tulkinta on vapaa teoreettisista ja maailmankatsomuksellisista sitoumuksista. Positivismin oppi-isä Auguste Comte (1798–1857) hahmotteli ihmiskunnan älyllisen kehityksen etenevän kolmen kehitysvaiheen kautta, jotka ovat teologinen, metafyysinen ja positivistis-tieteellinen. Teologisessa vaiheessa ihmiset uskovat Jumalaan tai jumaliin ja hahmottavat maailmaa jumaluskon näkökulmasta. Metafyysisessä vaiheessa he tekevät laaja-alaisia oletuksia maailmankaikkeudesta ja kuvittelevat jonkin kokonaisvaltaisen idean avaavan olennaisen todellisuudesta. Positivistis-tieteellisessä vaiheessa ihmiset perustavat käsityksensä havaintoihin ja havaintojen avulla testattuihin teorioihin. Comten mukaan jokaisen erityistieteen historia voidaan jakaa näihin kolmeen perättäiseen vaiheeseen. Se, mikä erottaa teologisen ja metafyysisen vaiheen positivistis-tieteellisestä vaiheesta on, että teologinen ja metafyysinen vaihe ovat Comten mukaan täysin arvottomia tiedon näkökulmasta. Teologisen ja metafyysisen vaiheen arvo on vain siinä, että ne johtavat kolmanteen, positivistiseen vaiheeseen. Positivistis-tieteellinen vaihe edustaa Comten mielestä kehityksen huippua. Silloin ihminen lopullisesti vapautuu selityksistä, joissa vedotaan Jumalaan ja hänen toimintaansa maailmassa. Positivistista vaihetta luonnehtii pyrkimys löytää luonnon lainalaisuuksia, jotka täysin varmalla tavalla kuvaavat tosiasioiden välisiä suhteita. Todellisuuden perimmäistä olemusta koskevilla laaja-alaisilla metafyysisillä hypoteeseilla tai perimmäisten syiden etsimisellä ei voi olla mitään sijaa positiivisessa tieteessä. Comten mielestä matematiikka, fysiikka ja biologia olivat jo hänen elinaikanaan saavuttaneet positivistis-tieteellisen vaiheen, mutta ihmistieteet olivat vielä sidoksissa teologisiin ja metafyysisiin oletuksiin. Näillä alueilla oli Comten mukaan ajattelu puhdistettava teologiasta ja metafysiikasta, niin että siitä tulisi puhtaan tieteellistä.		Positivistinen perinne on luonut Galileo Galileista myyttisen kuvan, jonka avulla se ajaa omaa näkemystään, jonka mukaan tiede on puolueetonta tietoa. Positivistit olettivat, että tieteelliset teoriat perustuvat havaintoihin, joiden tulkinta on vapaa teoreettisista ja maailmankatsomuksellisista sitoumuksista. Positivismin oppi-isä [[Auguste Comte]] (1798–1857) hahmotteli ihmiskunnan älyllisen kehityksen etenevän kolmen kehitysvaiheen kautta, jotka ovat teologinen, metafyysinen ja positivistis-tieteellinen. Teologisessa vaiheessa ihmiset uskovat Jumalaan tai jumaliin ja hahmottavat maailmaa jumaluskon näkökulmasta. Metafyysisessä vaiheessa he tekevät laaja-alaisia oletuksia maailmankaikkeudesta ja kuvittelevat jonkin kokonaisvaltaisen idean avaavan olennaisen todellisuudesta. Positivistis-tieteellisessä vaiheessa ihmiset perustavat käsityksensä havaintoihin ja havaintojen avulla testattuihin teorioihin. Comten mukaan jokaisen erityistieteen historia voidaan jakaa näihin kolmeen perättäiseen vaiheeseen. Se, mikä erottaa teologisen ja metafyysisen vaiheen positivistis-tieteellisestä vaiheesta on, että teologinen ja metafyysinen vaihe ovat Comten mukaan täysin arvottomia tiedon näkökulmasta. Teologisen ja metafyysisen vaiheen arvo on vain siinä, että ne johtavat kolmanteen, positivistiseen vaiheeseen. Positivistis-tieteellinen vaihe edustaa Comten mielestä kehityksen huippua. Silloin ihminen lopullisesti vapautuu selityksistä, joissa vedotaan Jumalaan ja hänen toimintaansa maailmassa. Positivistista vaihetta luonnehtii pyrkimys löytää luonnon lainalaisuuksia, jotka täysin varmalla tavalla kuvaavat tosiasioiden välisiä suhteita. Todellisuuden perimmäistä olemusta koskevilla laaja-alaisilla metafyysisillä hypoteeseilla tai perimmäisten syiden etsimisellä ei voi olla mitään sijaa positiivisessa tieteessä. Comten mielestä matematiikka, fysiikka ja biologia olivat jo hänen elinaikanaan saavuttaneet positivistis-tieteellisen vaiheen, mutta ihmistieteet olivat vielä sidoksissa teologisiin ja metafyysisiin oletuksiin. Näillä alueilla oli Comten mukaan ajattelu puhdistettava teologiasta ja metafysiikasta, niin että siitä tulisi puhtaan tieteellistä.

	Positivismin mukaan tieteellinen vallankumous 1600-luvulla merkitsi vapautumista todellisuuden perimmäistä luonnetta koskevista metafyysisistä olettamuksista. Tieteen historioitsija Alexandre Koyré (1892–1964) hylkää täysin tämän tulkinnan tieteellisestä vallankumouksesta. Koyrén mukaan positivismi vääristelee systemaattisesti käsityksemme tieteellisen ajattelun historiasta ja näin tehdessään se samalla haittaa tieteen edistystä. Koyré perustelee yksityiskohtaisesti, että tietyt metafyysiset käsitykset olivat välttämätön edellytys tieteellisen vallankumouksen toteutumiselle ja yleensä tieteelliselle tutkimukselle. (Cohen 1994: 85–86.)		Positivismin mukaan tieteellinen vallankumous 1600-luvulla merkitsi vapautumista todellisuuden perimmäistä luonnetta koskevista metafyysisistä olettamuksista. Tieteen historioitsija Alexandre Koyré (1892–1964) hylkää täysin tämän tulkinnan tieteellisestä vallankumouksesta. Koyrén mukaan positivismi vääristelee systemaattisesti käsityksemme tieteellisen ajattelun historiasta ja näin tehdessään se samalla haittaa tieteen edistystä. Koyré perustelee yksityiskohtaisesti, että tietyt metafyysiset käsitykset olivat välttämätön edellytys tieteellisen vallankumouksen toteutumiselle ja yleensä tieteelliselle tutkimukselle. (Cohen 1994: 85–86.)