Evoluutio (kirja) - Muutoshistoria

Samuli Koivisto: hakasulut pois

2020-07-15T08:09:47Z

hakasulut pois

← Vanhempi versio		Versio 15. heinäkuuta 2020 kello 08.09
Rivi 128:		Rivi 128:
	Mayr kirjoittaa rekapitulaation tarkoittavan yksilön sikiökehityksen vaiheessa ilmestyviä ja sitten katoavia rakenteita. Esimerkiksi hetulavalaille kehittyy hampaat tietyssä sikiövaiheessa, mutta ne imeytyvät elimistöön ja katoavat myöhemmin. Mayr toteaa Haeckelin teorian "yksilönkehitys toistaa kehityshistorian" olleen liian pitkälle vedetty, mutta huomauttaa, että esimerkiksi kidustaskujen ilmaantuessa nisäkkäiden sikiöt toistavat alkumuodolla olleen tilanteen. Mayr argumentoi, etteivät tällaiset muutokset ole millään tavoin harvinaisia vaan että niitä tunnetaan tuhansittain eliökunnassa. Mayr selittää yksilönkehityksen menevän kiertotietä eikä suoraan, sen tähden että esimuodoilta perityt ominaisuudet toimivat sikiönkehityksen organisaatiokeskuksina, kun siirrytään seuraaviin kehitysvaiheisiin. Esimerkkinä Mayr käyttää havaintoa, että kun sammakkoeläimen sikiöltä katkaistiin alkumunuaisen johdin, ei esimunuainen kehittynyt. Nisäkkäiden kiduksia koskien Mayr jatkaa, että kidusmaisia rakenteita ei käytetä koskaan hengittämiseen, vaan niistä tulee monet nisäkkäiden niskan seudun rakenteet, kun ne myöhemmässä yksilön kehityksen vaiheessa järjestellään uudelleen. Mayrin mukaan rekapitulaatio koskeekin vain eliöiden yksittäisiä rakenteita, ei koskaan esimuodon täydellistä aikuisvaihetta.<ref>''Evoluutio'' s. 58-61</ref>		Mayr kirjoittaa rekapitulaation tarkoittavan yksilön sikiökehityksen vaiheessa ilmestyviä ja sitten katoavia rakenteita. Esimerkiksi hetulavalaille kehittyy hampaat tietyssä sikiövaiheessa, mutta ne imeytyvät elimistöön ja katoavat myöhemmin. Mayr toteaa Haeckelin teorian "yksilönkehitys toistaa kehityshistorian" olleen liian pitkälle vedetty, mutta huomauttaa, että esimerkiksi kidustaskujen ilmaantuessa nisäkkäiden sikiöt toistavat alkumuodolla olleen tilanteen. Mayr argumentoi, etteivät tällaiset muutokset ole millään tavoin harvinaisia vaan että niitä tunnetaan tuhansittain eliökunnassa. Mayr selittää yksilönkehityksen menevän kiertotietä eikä suoraan, sen tähden että esimuodoilta perityt ominaisuudet toimivat sikiönkehityksen organisaatiokeskuksina, kun siirrytään seuraaviin kehitysvaiheisiin. Esimerkkinä Mayr käyttää havaintoa, että kun sammakkoeläimen sikiöltä katkaistiin alkumunuaisen johdin, ei esimunuainen kehittynyt. Nisäkkäiden kiduksia koskien Mayr jatkaa, että kidusmaisia rakenteita ei käytetä koskaan hengittämiseen, vaan niistä tulee monet nisäkkäiden niskan seudun rakenteet, kun ne myöhemmässä yksilön kehityksen vaiheessa järjestellään uudelleen. Mayrin mukaan rekapitulaatio koskeekin vain eliöiden yksittäisiä rakenteita, ei koskaan esimuodon täydellistä aikuisvaihetta.<ref>''Evoluutio'' s. 58-61</ref>

	Mayr spekuloikin hyvin vakuuttavan tuntuisesti lajien välisistä suhteista eri eliöiden sikiöissä ja myöhemmissä kehitysvaiheissa olevien samankaltaisuuksien perusteella. Tällaiset spekulaatiot ovat kuitenkin edelleen todistamattomia hypoteeseja, ja niiden tueksi esitettyjä havaintoja tulkitaan lähtöoletuksista riippuen eri tavoin: samat havainnot voidaan yhtä hyvin selittää luomisnäkökulmasta. Esimerkiksi ihmisen ja selkärankaisten alkionkehityksessä havaittavat yhtäläisyydet selittyvät sillä, että jokainen ihmisalkion kehitysvaihe on välttämätön seuraavalle vaiheelle ja koko ihmisen rakentumiselle. Kehitysvaiheet voidaankin näin ymmärtää ilman evoluutiota. Ihminen on ihminen alusta asti.<ref>[Lisätietoja: http://creation.com/embryonic-recapitulation-questions-and-answers] Luettu 1.6.2015.</ref> Aihetta käsitelty myös artikkelissa: [[Rekapitulaatioteoria]]		Mayr spekuloikin hyvin vakuuttavan tuntuisesti lajien välisistä suhteista eri eliöiden sikiöissä ja myöhemmissä kehitysvaiheissa olevien samankaltaisuuksien perusteella. Tällaiset spekulaatiot ovat kuitenkin edelleen todistamattomia hypoteeseja, ja niiden tueksi esitettyjä havaintoja tulkitaan lähtöoletuksista riippuen eri tavoin: samat havainnot voidaan yhtä hyvin selittää luomisnäkökulmasta. Esimerkiksi ihmisen ja selkärankaisten alkionkehityksessä havaittavat yhtäläisyydet selittyvät sillä, että jokainen ihmisalkion kehitysvaihe on välttämätön seuraavalle vaiheelle ja koko ihmisen rakentumiselle. Kehitysvaiheet voidaankin näin ymmärtää ilman evoluutiota. Ihminen on ihminen alusta asti.<ref>Lisätietoja: http://creation.com/embryonic-recapitulation-questions-and-answers Luettu 1.6.2015.</ref> Aihetta käsitelty myös artikkelissa: [[Rekapitulaatioteoria]]

	=== Surkastumat ===		=== Surkastumat ===

Samuli Koivisto: linkkifix

2020-07-15T08:08:40Z

linkkifix

← Vanhempi versio		Versio 15. heinäkuuta 2020 kello 08.08
Rivi 24:		Rivi 24:
	Perinnöllisen muuntelun kohdalla ainoa ohjaava tekijä on kuitenkin luonnonvalinta, joka ei pyri kehittämään eliöitä monimutkaisemmiksi. Luonnonvalinnan kautta lajit muuntuvat ainoastaan sellaisiksi, että ne selviävät ja tuottavat mahdollisimman paljon jälkeläisiä mahdollisimman tehokkaasti vallitsevissa olosuhteissa. Tällainen muuntelu tapahtuu kuitenkin pääsääntöisesti tuhoamalla olemassaolevia monimutkaisia rakenteita, eikä rakentamalla uusia. Siksi auringon valon energia ei itsessään riitä rakentamaan eliöissä uudenlaista monimutkaisuutta.		Perinnöllisen muuntelun kohdalla ainoa ohjaava tekijä on kuitenkin luonnonvalinta, joka ei pyri kehittämään eliöitä monimutkaisemmiksi. Luonnonvalinnan kautta lajit muuntuvat ainoastaan sellaisiksi, että ne selviävät ja tuottavat mahdollisimman paljon jälkeläisiä mahdollisimman tehokkaasti vallitsevissa olosuhteissa. Tällainen muuntelu tapahtuu kuitenkin pääsääntöisesti tuhoamalla olemassaolevia monimutkaisia rakenteita, eikä rakentamalla uusia. Siksi auringon valon energia ei itsessään riitä rakentamaan eliöissä uudenlaista monimutkaisuutta.

	Leedsin yliopiston termodynamiikan ja palamisen teorian professori [[Andrew McIntosh]]in mukaan termodynamiikka estää eliöiden geneettisen informaation lisääntymisen evoluutiossa. Hän pyrkii osoittamaan tutkimuksessaan, ettei maan kaltaisessa järjestelmässä auringosta saatava vapaa energia ratkaise tätä ongelmaa.<ref>A. C. McIntosh, [~~http~~://~~journals~~.witpress.com/~~paperinfo.asp?pID=~~420~~&KeepThis=true&TB_iframe=true&height=400&width=600~~ “Information and Entropy—Top-Down or Bottom-Up Development in Living Systems?” International Journal of Design & Nature and Ecodynamics] 4(4) (2009): 351-385</ref> Älykkään suunnittelun kannattaja [[Granville Sewell]] on myös esittänyt, että elämän monimutkaisten rakenteiden kehittyminen edustaa entropian vähenemistä, mikä rikkoisi termodynamiikan toista pääsääntöä ja sitä vastoin tukisi älykästä suunnittelua.<ref>{{Verkkoviite \| Osoite=http://www.discovery.org/scripts/viewDB/index.php?command=view&id=3122 \| Nimeke=Evolution's Thermodynamic Failure \| Tekijä=Sewell, Granville \| Julkaisija=Discovery Institute \| Viitattu=6.7.2008 \| Kieli={{en}} }}</ref>		Leedsin yliopiston termodynamiikan ja palamisen teorian professori [[Andrew McIntosh]]in mukaan termodynamiikka estää eliöiden geneettisen informaation lisääntymisen evoluutiossa. Hän pyrkii osoittamaan tutkimuksessaan, ettei maan kaltaisessa järjestelmässä auringosta saatava vapaa energia ratkaise tätä ongelmaa.<ref>A. C. McIntosh, [https://www.witpress.com/elibrary/dne-volumes/4/4/420 “Information and Entropy—Top-Down or Bottom-Up Development in Living Systems?” International Journal of Design & Nature and Ecodynamics] 4(4) (2009): 351-385</ref> Älykkään suunnittelun kannattaja [[Granville Sewell]] on myös esittänyt, että elämän monimutkaisten rakenteiden kehittyminen edustaa entropian vähenemistä, mikä rikkoisi termodynamiikan toista pääsääntöä ja sitä vastoin tukisi älykästä suunnittelua.<ref>{{Verkkoviite \| Osoite=http://www.discovery.org/scripts/viewDB/index.php?command=view&id=3122 \| Nimeke=Evolution's Thermodynamic Failure \| Tekijä=Sewell, Granville \| Julkaisija=Discovery Institute \| Viitattu=6.7.2008 \| Kieli={{en}} }}</ref>

	* [http://www.math.utep.edu/Faculty/sewell/articles/mathint.html Granwille Sewell: A Mathematican's view of Evolution] (video, 15 min)		* [http://www.math.utep.edu/Faculty/sewell/articles/mathint.html Granwille Sewell: A Mathematican's view of Evolution] (video, 15 min)
Rivi 92:		Rivi 92:
	{{Sitaatti3\|\|Mutta evoluutioteorian suurin heikkous on ehkä se, että paleontologit eivät ole onnistuneet löytämään vakuuttavia suvunkehityslinjoja tai eliöiden sarjoja, jotka edustaisivat olennaista kehityksellistä muutosta. Hevonen mainitaan usein ainoana täydellisesti viimeisteltynä esimerkkinä. Mutta tosiasia on, että linja ''eohippuksesta'' ''equusiin'' on hyvin säännötön. Sen väitetään osoittavan jatkuvaa koon kasvua, mutta jotkut muunnokset eivät todellisuudessa olleet suurempia kuin ''eohippus'' vaan sitä pienempiä. Näytteitä eri lähteistä voi yhdistää vakuuttavan näköiseksi sarjaksi, mutta ei ole mitään todisteita siitä, että ne todella muodostivat tällaisen sarjan ajassa.}}		{{Sitaatti3\|\|Mutta evoluutioteorian suurin heikkous on ehkä se, että paleontologit eivät ole onnistuneet löytämään vakuuttavia suvunkehityslinjoja tai eliöiden sarjoja, jotka edustaisivat olennaista kehityksellistä muutosta. Hevonen mainitaan usein ainoana täydellisesti viimeisteltynä esimerkkinä. Mutta tosiasia on, että linja ''eohippuksesta'' ''equusiin'' on hyvin säännötön. Sen väitetään osoittavan jatkuvaa koon kasvua, mutta jotkut muunnokset eivät todellisuudessa olleet suurempia kuin ''eohippus'' vaan sitä pienempiä. Näytteitä eri lähteistä voi yhdistää vakuuttavan näköiseksi sarjaksi, mutta ei ole mitään todisteita siitä, että ne todella muodostivat tällaisen sarjan ajassa.}}

	Kaikki nämä seikat todistavat vahvasti, että Mayrinkin esittelemät hevosen evoluution kaaviot ovat vain mielikuvituksellisia ja epätodennäköisiä tarinoita.<ref>http://www.netikka.net/mpeltonen/evopetos.htm Luettu 11.11.2010</ref>		Kaikki nämä seikat todistavat vahvasti, että Mayrinkin esittelemät hevosen evoluution kaaviot ovat vain mielikuvituksellisia ja epätodennäköisiä tarinoita.<ref><nowiki>http://www.netikka.net/mpeltonen/evopetos.htm</nowiki> Luettu 11.11.2010</ref>

	=== Fossiililinjojen luotettavuus ===		=== Fossiililinjojen luotettavuus ===
Rivi 156:		Rivi 156:
	Mayr pitää yhtenä molekyylibiologian mukavimmista löydöistä sitä, että ruumiin makrorakenteiden ja molekyylitason muutokset liittyvät kiinteästi toisiinsa. Siten niissä tapauksissa, joissa morfologinen eli ulkonäöllinen tutkimus oli tuottanut suuria epäilyksiä eliöiden sukulaisuussuhteista, voitiin molekyylitutkimusten avulla paljastaa eliöiden todellinen suhde.<ref>''Evoluutio'' s. 68</ref>		Mayr pitää yhtenä molekyylibiologian mukavimmista löydöistä sitä, että ruumiin makrorakenteiden ja molekyylitason muutokset liittyvät kiinteästi toisiinsa. Siten niissä tapauksissa, joissa morfologinen eli ulkonäöllinen tutkimus oli tuottanut suuria epäilyksiä eliöiden sukulaisuussuhteista, voitiin molekyylitutkimusten avulla paljastaa eliöiden todellinen suhde.<ref>''Evoluutio'' s. 68</ref>

	Molekyylivertailujen tekeminen eliöiden sukulaisuussuhteita vertaillessa tuottaa kuitenkin monia ongelmia evoluutioteorian kannalta. Esimerkiksi aasin maito on lähes täysin samanlaista äidin maidon kanssa. Toistaan hyvin kaukana olevista taksonomisista ja erilaisissa kasviryhmissä esiintyy kofeiinia ja nikotiinia. Jos taas vertaillaan insuliineja, on kalkkarokäärme läheisempää sukua ihmiselle, kuin marsu. Riippuen siitä, mitä verrataan, on ihminen joskus läheisempää sukua banaanille, kuin simpanssille.<ref>{{Verkkoviite \| Nimeke = Synteettisen evoluutioteorian suppea analyysi \| Osoite =http://www.espoohsrk.fi/assets/txt/evoluutio2009.pdf \| Viitattu = 4.12.2010 \| Selite = s. 58 \| Tekijä = Mikko Tuuliranta \| Julkaisija = \| Ajankohta = 2007, osittain päivitetty 10/2009 }}</ref>		Molekyylivertailujen tekeminen eliöiden sukulaisuussuhteita vertaillessa tuottaa kuitenkin monia ongelmia evoluutioteorian kannalta. Esimerkiksi aasin maito on lähes täysin samanlaista äidin maidon kanssa. Toistaan hyvin kaukana olevista taksonomisista ja erilaisissa kasviryhmissä esiintyy kofeiinia ja nikotiinia. Jos taas vertaillaan insuliineja, on kalkkarokäärme läheisempää sukua ihmiselle, kuin marsu. Riippuen siitä, mitä verrataan, on ihminen joskus läheisempää sukua banaanille, kuin simpanssille.<ref>{{Verkkoviite \| Nimeke = Synteettisen evoluutioteorian suppea analyysi \| Osoite =<nowiki>http://www.espoohsrk.fi/assets/txt/evoluutio2009.pdf</nowiki> \| Viitattu = 4.12.2010 \| Selite = s. 58 \| Tekijä = Mikko Tuuliranta \| Julkaisija = \| Ajankohta = 2007, osittain päivitetty 10/2009 }}</ref>

	=== Molekyylikello ===		=== Molekyylikello ===

Samuli Koivisto: /* Viitteet */ +sarakkeet

2017-08-03T20:12:48Z

Viitteet: +sarakkeet

← Vanhempi versio		Versio 3. elokuuta 2017 kello 20.12
Rivi 227:		Rivi 227:

	== Viitteet ==		== Viitteet ==
	~~<references/>~~		{{viitteet\|sarakkeet}}

	[[Luokka:Kirjat]][[Luokka:Darwinismi]]		[[Luokka:Kirjat]][[Luokka:Darwinismi]]

Samuli Koivisto: /* Molekyylikello */ Dentonin kritikkiä tulee käsitellä laajemmin ottaen huomioon sen saama kritikki. Nyt pikafiksaus

2017-08-03T20:12:12Z

Molekyylikello: Dentonin kritikkiä tulee käsitellä laajemmin ottaen huomioon sen saama kritikki. Nyt pikafiksaus

← Vanhempi versio		Versio 3. elokuuta 2017 kello 20.12
Rivi 162:		Rivi 162:
	Mayr toteaa, että fossiiliaineiston puutteellisuuden vuoksi monien evolutiivisten kehityslinjojen geologisesta iästä oli mahdotonta saada tietoa. Hän mainitsee '''Zuckerkandl'''in ja '''Pauling'''in vuonna 1962 osoittaneen, että monet molekyylit muuttuvat aikojen saatossa hyvin tasaisesti. Nämä molekyylit voivat siten toimia molekyylikellona. Kukin molekyylikello voidaan ajastaa mittaamaan oikeaa aikaa nykyisten jälkeläisten tarkasti ajoitettujen fossiilien avulla. Mayr kuitenkin toteaa, että kyseistä menetelmää on käytettävä varovasti, sillä molekyylikellot eivät käy lainkaan niin tasaisesti kuin yleisesti ajatellaan. Sen lisäksi, että eri molekyyleillä on erilainen muutosvauhti, myös yksittäiset molekyylit voivat muuttaa muutosvauhtiaan, kun aikaa kuluu. Tätä kutsutaan '''mosaiikkievoluutio'''ksi. Mayrin mukaan ristiriitaisissa tilanteissa pitää joko etsiä toinen fossiili tai määrittää jonkun toisen molekyylin muutosvauhti.<ref>''Evoluutio'' s. 71</ref>		Mayr toteaa, että fossiiliaineiston puutteellisuuden vuoksi monien evolutiivisten kehityslinjojen geologisesta iästä oli mahdotonta saada tietoa. Hän mainitsee '''Zuckerkandl'''in ja '''Pauling'''in vuonna 1962 osoittaneen, että monet molekyylit muuttuvat aikojen saatossa hyvin tasaisesti. Nämä molekyylit voivat siten toimia molekyylikellona. Kukin molekyylikello voidaan ajastaa mittaamaan oikeaa aikaa nykyisten jälkeläisten tarkasti ajoitettujen fossiilien avulla. Mayr kuitenkin toteaa, että kyseistä menetelmää on käytettävä varovasti, sillä molekyylikellot eivät käy lainkaan niin tasaisesti kuin yleisesti ajatellaan. Sen lisäksi, että eri molekyyleillä on erilainen muutosvauhti, myös yksittäiset molekyylit voivat muuttaa muutosvauhtiaan, kun aikaa kuluu. Tätä kutsutaan '''mosaiikkievoluutio'''ksi. Mayrin mukaan ristiriitaisissa tilanteissa pitää joko etsiä toinen fossiili tai määrittää jonkun toisen molekyylin muutosvauhti.<ref>''Evoluutio'' s. 71</ref>

	Molekyylikelloon liittyy kuitenkin evoluution kannalta useita ongelmia. Itse asiassa havaintoaineisto sopii paremmin yhteen sellaisen näkemyksen kanssa, jonka mukaan toisistaan eroavat eliötyypit on luotu lajiryhmänsä sisään, sen sijaan että ne olisivat muodostuneet jatkuvan evoluutioprosessin myötä. Tohtori '''Michael Denton''', joka itse ei ole kreationisti, totesi tämän seikan kirjassaan ''Evolution: A Theory in Crisis''. Kun esimerkiksi verrataan bakteerin (prokaryootti) sytokromi-C:n aminohapposekvenssiä keskenään selkeästi erilaisten eukaryoottien (kuten hiivan, vehnän, silkkiperhosen, kyyhkyn ja hevosen) sekvenssiin, niin havaitaan, että kaikki edellä mainitut eroavat lähes samansuuruisesti suhteessa bakteeriin (64–69 %). Prokaryootin ja eukaryootin väliltä ei löydy sytokromin välimuotoa eikä mitään vihjettä siitä, että hevosen kaltaiset ”korkeammat” organismit olisivat etääntyneet bakteerista enemmän kuin hiivan kaltaiset ”alemmat” organismit.		<!-- Molekyylikelloon liittyy kuitenkin evoluution kannalta useita ongelmia. Itse asiassa havaintoaineisto sopii paremmin yhteen sellaisen näkemyksen kanssa, jonka mukaan toisistaan eroavat eliötyypit on luotu lajiryhmänsä sisään, sen sijaan että ne olisivat muodostuneet jatkuvan evoluutioprosessin myötä. Tohtori '''Michael Denton''', joka itse ei ole kreationisti, totesi tämän seikan kirjassaan ''Evolution: A Theory in Crisis''. Kun esimerkiksi verrataan bakteerin (prokaryootti) sytokromi-C:n aminohapposekvenssiä keskenään selkeästi erilaisten eukaryoottien (kuten hiivan, vehnän, silkkiperhosen, kyyhkyn ja hevosen) sekvenssiin, niin havaitaan, että kaikki edellä mainitut eroavat lähes samansuuruisesti suhteessa bakteeriin (64–69 %). Prokaryootin ja eukaryootin väliltä ei löydy sytokromin välimuotoa eikä mitään vihjettä siitä, että hevosen kaltaiset ”korkeammat” organismit olisivat etääntyneet bakteerista enemmän kuin hiivan kaltaiset ”alemmat” organismit.

	Tilanne on vastaavanlainen verrattaessa selkärangattoman silkkiperhosen sytokromi-C:tä selkärankaiseen nahkiaiseen, karppiin, kilpikonnaan, kyyhkyseen ja hevoseen. Kaikki nämä selkärankaiset poikkeavat silkkiperhosesta jokseenkin yhtä paljon (27–30 %). Samoin nahkiaisen globiinit<ref>Nahkiainen on ”primitiivinen” ''cyclostome'', eräänlainen leuaton kala.</ref> ovat niin karpin, sammakon, kanan, kengurun kuin ihmisenkin globiineihin nähden jotakuinkin yhtä etäisiä (73–81 %). Karpin ja härkäsammakon, kilpikonnan, kanan, kanin ja hevosen välillä tehdyt sytokromi-C:n vertailut osoittavat nekin yhtäläisiä 13–14 %:n keskinäiseroavaisuuksia. Evoluutioteorian vaatimista siirtymäjaksoista<ref>''cyclostome'' ⇒ kala ⇒ sammakkoeläin ⇒ matelija ⇒ nisäkäs tai lintu</ref> ei sen sijaan ole mitään merkkejä.		Tilanne on vastaavanlainen verrattaessa selkärangattoman silkkiperhosen sytokromi-C:tä selkärankaiseen nahkiaiseen, karppiin, kilpikonnaan, kyyhkyseen ja hevoseen. Kaikki nämä selkärankaiset poikkeavat silkkiperhosesta jokseenkin yhtä paljon (27–30 %). Samoin nahkiaisen globiinit<ref>Nahkiainen on ”primitiivinen” ''cyclostome'', eräänlainen leuaton kala.</ref> ovat niin karpin, sammakon, kanan, kengurun kuin ihmisenkin globiineihin nähden jotakuinkin yhtä etäisiä (73–81 %). Karpin ja härkäsammakon, kilpikonnan, kanan, kanin ja hevosen välillä tehdyt sytokromi-C:n vertailut osoittavat nekin yhtäläisiä 13–14 %:n keskinäiseroavaisuuksia. Evoluutioteorian vaatimista siirtymäjaksoista<ref>''cyclostome'' ⇒ kala ⇒ sammakkoeläin ⇒ matelija ⇒ nisäkäs tai lintu</ref> ei sen sijaan ole mitään merkkejä.
			-->
	~~Molekyylikellopäätelmiin tukeutuvan evolutionismin perustavanlaatuinen ongelma on sekin~~, ~~miten~~ molekyylikello ~~olisi ylipäänsä~~ voinut käydä samaan tahtiin niin monien eri organismien kaikissa vastinproteiineissa.<ref>Tässä tarkastelussa ei edes oteta huomioon edellä mainittujen havaintoaineistojen tuottamia vaikeuksia, vaan kysymystä tarkastellaan "puhtaalta pöydältä" periaatteellisella tasolla.</ref> ~~Tällöinhän~~ useimpien organismien mutaationopeuksien olisi oltava keskenään yhtä suuret. Havainnot kuitenkin osoittavat, että mutaationopeudet riippuvat eliösukupolvien määrästä eivätkä kuluneesta ajasta sinänsä, joten mutaatioita tulisi kertyä paljon nopeammin niihin organismeihin, joiden sukupolvet vaihtuvat tiuhimpaan tahtiin, kuten bakteereihin, ja paljon hitaammin harvakseltaan lisääntyviin lajeihin, kuten esimerkiksi norsuihin. Hyönteissukupolvetkin ovat sangen vaihtelevan mittaisia – ne kestävät kärpästen muutamista viikoista kaskaiden useisiin vuosiin – ~~eikä silti tunneta ainuttakaan todistetta siitä, että~~ vaikkapa kärpäset ~~olisivat~~ etääntyneet oletetusta yhteisestä kantamuodosta kaskaita pitemmälle. Niinpä teoria, jonka mukaan molekyylivertailujen säännönmukaisuudet olisivat parhaiten selitettävissä elämän hitaan kehityksen myötä vähitellen kertyneillä mutaatioilla, ei ole havaintoaineiston vahvistama ~~vaan pikemminkin kumoama~~.<ref>http://luominen.fi/evoluution-kumoaminen-2-luku-6-vaitos-yhtenevaiset-rakenteet-viittaavat-yhteiseen-syntyperaan, Luettu 1.6.2015.</ref>		Mayrin mainitsemat ongelmat molekyylikelloissa ovat merkittäviä, sillä molekyylikello ei ole voinut käydä samaan tahtiin niin monien eri organismien kaikissa vastinproteiineissa.<ref>Tässä tarkastelussa ei edes oteta huomioon edellä mainittujen havaintoaineistojen tuottamia vaikeuksia, vaan kysymystä tarkastellaan "puhtaalta pöydältä" periaatteellisella tasolla.</ref> Tällaisessa tapauksessa useimpien organismien mutaationopeuksien olisi oltava keskenään yhtä suuret. Havainnot kuitenkin osoittavat, että mutaationopeudet riippuvat eliösukupolvien määrästä eivätkä kuluneesta ajasta sinänsä, joten mutaatioita tulisi kertyä paljon nopeammin niihin organismeihin, joiden sukupolvet vaihtuvat tiuhimpaan tahtiin, kuten bakteereihin, ja paljon hitaammin harvakseltaan lisääntyviin lajeihin, kuten esimerkiksi norsuihin. Hyönteissukupolvetkin ovat sangen vaihtelevan mittaisia – ne kestävät kärpästen muutamista viikoista kaskaiden useisiin vuosiin – eivätkä vaikkapa kärpäset ole silti etääntyneet oletetusta yhteisestä kantamuodosta kaskaita pitemmälle. Niinpä teoria, jonka mukaan molekyylivertailujen säännönmukaisuudet olisivat parhaiten selitettävissä elämän hitaan kehityksen myötä vähitellen kertyneillä mutaatioilla, ei ole havaintoaineiston vahvistama.<ref>http://luominen.fi/evoluution-kumoaminen-2-luku-6-vaitos-yhtenevaiset-rakenteet-viittaavat-yhteiseen-syntyperaan, Luettu 1.6.2015.</ref>

	=== Uudet geenit ===		=== Uudet geenit ===

Samuli Koivisto: sitaatti3 vaatii pidemmän lainauksen ollakseen fiksun näköinen

2015-07-11T15:27:16Z

sitaatti3 vaatii pidemmän lainauksen ollakseen fiksun näköinen

Näytä muutokset

Samuli Koivisto: kreationismi.fi-sivuston linkkien korjaus

2015-06-01T19:49:47Z

kreationismi.fi-sivuston linkkien korjaus

← Vanhempi versio		Versio 1. kesäkuuta 2015 kello 19.49
Rivi 124:		Rivi 124:
	Mayr kirjoittaa rekapitulaation tarkoittavan yksilön sikiökehityksen vaiheessa ilmestyviä ja sitten katoavia rakenteita. Esimerkiksi hetulavalaille kehittyy hampaat tietyssä sikiövaiheessa, mutta ne imeytyvät elimistöön ja katoavat myöhemmin. Mayr toteaa Haeckelin teorian "yksilönkehitys toistaa kehityshistorian" olleen liian pitkälle vedetty, mutta huomauttaa, että esimerkiksi kidustaskujen ilmaantuessa nisäkkäiden sikiöt toistavat alkumuodolla olleen tilanteen. Mayr argumentoi, etteivät tällaiset muutokset ole millään tavoin harvinaisia vaan että niitä tunnetaan tuhansittain eliökunnassa. Mayr selittää yksilönkehityksen menevän kiertotietä eikä suoraan, sen tähden että esimuodoilta perityt ominaisuudet toimivat sikiönkehityksen organisaatiokeskuksina, kun siirrytään seuraaviin kehitysvaiheisiin. Esimerkkinä Mayr käyttää havaintoa, että kun sammakkoeläimen sikiöltä katkaistiin alkumunuaisen johdin, ei esimunuainen kehittynyt. Nisäkkäiden kiduksia koskien Mayr jatkaa, että kidusmaisia rakenteita ei käytetä koskaan hengittämiseen, vaan niistä tulee monet nisäkkäiden niskan seudun rakenteet, kun ne myöhemmässä yksilön kehityksen vaiheessa järjestellään uudelleen. Mayrin mukaan rekapitulaatio koskeekin vain eliöiden yksittäisiä rakenteita, ei koskaan esimuodon täydellistä aikuisvaihetta.<ref>''Evoluutio'' s. 58-61</ref>		Mayr kirjoittaa rekapitulaation tarkoittavan yksilön sikiökehityksen vaiheessa ilmestyviä ja sitten katoavia rakenteita. Esimerkiksi hetulavalaille kehittyy hampaat tietyssä sikiövaiheessa, mutta ne imeytyvät elimistöön ja katoavat myöhemmin. Mayr toteaa Haeckelin teorian "yksilönkehitys toistaa kehityshistorian" olleen liian pitkälle vedetty, mutta huomauttaa, että esimerkiksi kidustaskujen ilmaantuessa nisäkkäiden sikiöt toistavat alkumuodolla olleen tilanteen. Mayr argumentoi, etteivät tällaiset muutokset ole millään tavoin harvinaisia vaan että niitä tunnetaan tuhansittain eliökunnassa. Mayr selittää yksilönkehityksen menevän kiertotietä eikä suoraan, sen tähden että esimuodoilta perityt ominaisuudet toimivat sikiönkehityksen organisaatiokeskuksina, kun siirrytään seuraaviin kehitysvaiheisiin. Esimerkkinä Mayr käyttää havaintoa, että kun sammakkoeläimen sikiöltä katkaistiin alkumunuaisen johdin, ei esimunuainen kehittynyt. Nisäkkäiden kiduksia koskien Mayr jatkaa, että kidusmaisia rakenteita ei käytetä koskaan hengittämiseen, vaan niistä tulee monet nisäkkäiden niskan seudun rakenteet, kun ne myöhemmässä yksilön kehityksen vaiheessa järjestellään uudelleen. Mayrin mukaan rekapitulaatio koskeekin vain eliöiden yksittäisiä rakenteita, ei koskaan esimuodon täydellistä aikuisvaihetta.<ref>''Evoluutio'' s. 58-61</ref>

	Mayr spekuloikin hyvin vakuuttavan tuntuisesti lajien välisistä suhteista eri eliöiden sikiöissä ja myöhemmissä kehitysvaiheissa olevien samankaltaisuuksien perusteella. Tällaiset spekulaatiot ovat kuitenkin edelleen todistamattomia hypoteeseja, ja niiden tueksi esitettyjä havaintoja tulkitaan lähtöoletuksista riippuen eri tavoin: samat havainnot voidaan yhtä hyvin selittää luomisnäkökulmasta. ~~Esim.~~ ihmisen ja selkärankaisten alkionkehityksessä havaittavat yhtäläisyydet selittyvät sillä, että jokainen ihmisalkion kehitysvaihe on välttämätön seuraavalle vaiheelle ja koko ihmisen rakentumiselle ~~ja voidaan siten~~ ymmärtää ilman ~~evoluutiotakin~~. Ihminen on ihminen alusta asti.<ref>[http://~~www~~.~~kreationismi.fi~~/~~artikkelit/vertaileva~~-~~biologia Tieteellinen kreationismi ry~~] Luettu 21.6.~~2013~~.</ref> ~~Aiheesta lisää~~: [[Rekapitulaatioteoria]]		Mayr spekuloikin hyvin vakuuttavan tuntuisesti lajien välisistä suhteista eri eliöiden sikiöissä ja myöhemmissä kehitysvaiheissa olevien samankaltaisuuksien perusteella. Tällaiset spekulaatiot ovat kuitenkin edelleen todistamattomia hypoteeseja, ja niiden tueksi esitettyjä havaintoja tulkitaan lähtöoletuksista riippuen eri tavoin: samat havainnot voidaan yhtä hyvin selittää luomisnäkökulmasta. Esimerkiksi ihmisen ja selkärankaisten alkionkehityksessä havaittavat yhtäläisyydet selittyvät sillä, että jokainen ihmisalkion kehitysvaihe on välttämätön seuraavalle vaiheelle ja koko ihmisen rakentumiselle. Kehitysvaiheet voidaankin näin ymmärtää ilman evoluutiota. Ihminen on ihminen alusta asti.<ref>[Lisätietoja: http://creation.com/embryonic-recapitulation-questions-and-answers] Luettu 1.6.2015.</ref> Aihetta käsitelty myös artikkelissa: [[Rekapitulaatioteoria]]

	=== Surkastumat ===		=== Surkastumat ===
Rivi 162:		Rivi 162:
	Tilanne on vastaavanlainen verrattaessa selkärangattoman silkkiperhosen sytokromi-C:tä selkärankaiseen nahkiaiseen, karppiin, kilpikonnaan, kyyhkyseen ja hevoseen. Kaikki nämä selkärankaiset poikkeavat silkkiperhosesta jokseenkin yhtä paljon (27–30 %). Samoin nahkiaisen globiinit<ref>Nahkiainen on ”primitiivinen” ''cyclostome'', eräänlainen leuaton kala.</ref> ovat niin karpin, sammakon, kanan, kengurun kuin ihmisenkin globiineihin nähden jotakuinkin yhtä etäisiä (73–81 %). Karpin ja härkäsammakon, kilpikonnan, kanan, kanin ja hevosen välillä tehdyt sytokromi-C:n vertailut osoittavat nekin yhtäläisiä 13–14 %:n keskinäiseroavaisuuksia. Evoluutioteorian vaatimista siirtymäjaksoista<ref>''cyclostome'' ⇒ kala ⇒ sammakkoeläin ⇒ matelija ⇒ nisäkäs tai lintu</ref> ei sen sijaan ole mitään merkkejä.		Tilanne on vastaavanlainen verrattaessa selkärangattoman silkkiperhosen sytokromi-C:tä selkärankaiseen nahkiaiseen, karppiin, kilpikonnaan, kyyhkyseen ja hevoseen. Kaikki nämä selkärankaiset poikkeavat silkkiperhosesta jokseenkin yhtä paljon (27–30 %). Samoin nahkiaisen globiinit<ref>Nahkiainen on ”primitiivinen” ''cyclostome'', eräänlainen leuaton kala.</ref> ovat niin karpin, sammakon, kanan, kengurun kuin ihmisenkin globiineihin nähden jotakuinkin yhtä etäisiä (73–81 %). Karpin ja härkäsammakon, kilpikonnan, kanan, kanin ja hevosen välillä tehdyt sytokromi-C:n vertailut osoittavat nekin yhtäläisiä 13–14 %:n keskinäiseroavaisuuksia. Evoluutioteorian vaatimista siirtymäjaksoista<ref>''cyclostome'' ⇒ kala ⇒ sammakkoeläin ⇒ matelija ⇒ nisäkäs tai lintu</ref> ei sen sijaan ole mitään merkkejä.

	Molekyylikellopäätelmiin tukeutuvan evolutionismin perustavanlaatuinen ongelma on sekin, miten molekyylikello olisi ylipäänsä voinut käydä samaan tahtiin niin monien eri organismien kaikissa vastinproteiineissa.<ref>Tässä tarkastelussa ei edes oteta huomioon edellä mainittujen havaintoaineistojen tuottamia vaikeuksia, vaan kysymystä tarkastellaan "puhtaalta pöydältä" periaatteellisella tasolla.</ref> Tällöinhän useimpien organismien mutaationopeuksien olisi oltava keskenään yhtä suuret. Havainnot kuitenkin osoittavat, että mutaationopeudet riippuvat eliösukupolvien määrästä eivätkä kuluneesta ajasta sinänsä, joten mutaatioita tulisi kertyä paljon nopeammin niihin organismeihin, joiden sukupolvet vaihtuvat tiuhimpaan tahtiin, kuten bakteereihin, ja paljon hitaammin harvakseltaan lisääntyviin lajeihin, kuten esimerkiksi norsuihin. Hyönteissukupolvetkin ovat sangen vaihtelevan mittaisia – ne kestävät kärpästen muutamista viikoista kaskaiden useisiin vuosiin – eikä silti tunneta ainuttakaan todistetta siitä, että vaikkapa kärpäset olisivat etääntyneet oletetusta yhteisestä kantamuodosta kaskaita pitemmälle. Niinpä teoria, jonka mukaan molekyylivertailujen säännönmukaisuudet olisivat parhaiten selitettävissä elämän hitaan kehityksen myötä vähitellen kertyneillä mutaatioilla, ei ole havaintoaineiston vahvistama vaan pikemminkin kumoama.<ref>http://~~www.kreationismi~~.fi~~/evoluution-kumoaminen~~/evoluution-kumoaminen-2-luku-6-vaitos-yhtenevaiset-rakenteet-viittaavat-yhteiseen-syntyperaan, Luettu 21.6.~~2013~~.</ref>		Molekyylikellopäätelmiin tukeutuvan evolutionismin perustavanlaatuinen ongelma on sekin, miten molekyylikello olisi ylipäänsä voinut käydä samaan tahtiin niin monien eri organismien kaikissa vastinproteiineissa.<ref>Tässä tarkastelussa ei edes oteta huomioon edellä mainittujen havaintoaineistojen tuottamia vaikeuksia, vaan kysymystä tarkastellaan "puhtaalta pöydältä" periaatteellisella tasolla.</ref> Tällöinhän useimpien organismien mutaationopeuksien olisi oltava keskenään yhtä suuret. Havainnot kuitenkin osoittavat, että mutaationopeudet riippuvat eliösukupolvien määrästä eivätkä kuluneesta ajasta sinänsä, joten mutaatioita tulisi kertyä paljon nopeammin niihin organismeihin, joiden sukupolvet vaihtuvat tiuhimpaan tahtiin, kuten bakteereihin, ja paljon hitaammin harvakseltaan lisääntyviin lajeihin, kuten esimerkiksi norsuihin. Hyönteissukupolvetkin ovat sangen vaihtelevan mittaisia – ne kestävät kärpästen muutamista viikoista kaskaiden useisiin vuosiin – eikä silti tunneta ainuttakaan todistetta siitä, että vaikkapa kärpäset olisivat etääntyneet oletetusta yhteisestä kantamuodosta kaskaita pitemmälle. Niinpä teoria, jonka mukaan molekyylivertailujen säännönmukaisuudet olisivat parhaiten selitettävissä elämän hitaan kehityksen myötä vähitellen kertyneillä mutaatioilla, ei ole havaintoaineiston vahvistama vaan pikemminkin kumoama.<ref>http://luominen.fi/evoluution-kumoaminen-2-luku-6-vaitos-yhtenevaiset-rakenteet-viittaavat-yhteiseen-syntyperaan, Luettu 1.6.2015.</ref>

	=== Uudet geenit ===		=== Uudet geenit ===
Rivi 168:		Rivi 168:
	Mayr argumentoi uusien geenien syntyvän pääosin jo olemassaolevan geenin kahdentuessa ja liittyessä kromosomiin edeltäjänsä viereen. Ajan myötä uusi geeni voi saada uuden tehtävän mutta vanha geeni jää edelleen toimittamaan vanhaa tehtäväänsä. Mayrin mukaan kahdentuminen ei aina koske vain yksittäistä geeniä vaan voi koskea myös koko kromosomistoa tai genomia.<ref>''Evoluutio'' s. 73</ref>		Mayr argumentoi uusien geenien syntyvän pääosin jo olemassaolevan geenin kahdentuessa ja liittyessä kromosomiin edeltäjänsä viereen. Ajan myötä uusi geeni voi saada uuden tehtävän mutta vanha geeni jää edelleen toimittamaan vanhaa tehtäväänsä. Mayrin mukaan kahdentuminen ei aina koske vain yksittäistä geeniä vaan voi koskea myös koko kromosomistoa tai genomia.<ref>''Evoluutio'' s. 73</ref>

	Mutaatioita ei kuitenkaan esiinny ainoastaan geenien kaksoiskappaleissa; niitä esiintyy läpi genomin. Siitä syystä kaikkien muiden genomin sisältämien vahingollisten mutaatioiden täytyy tulla eliminoiduiksi kelvottomien kuoleman kautta. Selektiiviset mutaatiot tavoitteena olevassa duplikaattigeenissä ovat äärimmäisen harvinaisia – eläimen genomissa se saattaa edustaa ainoastaan 1 osaa 30 000:sta. Mitä isompi genomi, sitä suurempi ongelma, sillä mitä suurempi genomi, niin sitä alhaisempi on mutaatioiden määrä, jonka eläin voi kestää ilman virhekatastrofia; tuloksena tästä, minkä tahansa duplikaattigeenin mutaation ilmaantuminen vie enemmän aikaa, puhumattakaan toivotunkaltaisesta mutaatiosta. Aikaa ei ole yksinkertaisesti ollut riittävästi jotta kyseisen kaltainen naturalistinen prosessi voisi selittää näkemiemme elävien olentojen sisältämän geneettisen informaation.<ref name="2l5">http://~~www.kreationismi~~.fi~~/evoluution-kumoaminen~~/evoluution-kumoaminen-2-luku-5-vaitos-jotkin-mutaatioista-ovat-hyodyllisia Luettu 21.6.~~2013~~.</ref>		Mutaatioita ei kuitenkaan esiinny ainoastaan geenien kaksoiskappaleissa; niitä esiintyy läpi genomin. Siitä syystä kaikkien muiden genomin sisältämien vahingollisten mutaatioiden täytyy tulla eliminoiduiksi kelvottomien kuoleman kautta. Selektiiviset mutaatiot tavoitteena olevassa duplikaattigeenissä ovat äärimmäisen harvinaisia – eläimen genomissa se saattaa edustaa ainoastaan 1 osaa 30 000:sta. Mitä isompi genomi, sitä suurempi ongelma, sillä mitä suurempi genomi, niin sitä alhaisempi on mutaatioiden määrä, jonka eläin voi kestää ilman virhekatastrofia; tuloksena tästä, minkä tahansa duplikaattigeenin mutaation ilmaantuminen vie enemmän aikaa, puhumattakaan toivotunkaltaisesta mutaatiosta. Aikaa ei ole yksinkertaisesti ollut riittävästi jotta kyseisen kaltainen naturalistinen prosessi voisi selittää näkemiemme elävien olentojen sisältämän geneettisen informaation.<ref name="2l5">http://luominen.fi/evoluution-kumoaminen-2-luku-5-vaitos-jotkin-mutaatioista-ovat-hyodyllisia Luettu 1.6.2015.</ref>

	Kokonaisen kromosomin duplikaatio on yleensä haitallinen, kuten on esimerkiksi Downin syndrooman yhteydessä. Lisäykset ovat lisäksi erittäin tehokas tapa tuhota totaalisesti olemassa olevien geenien toimivuus. Biofyysikko, tohtori '''Lee Spetner''' analysoi kirjassaan ''Not By Chance'' esimerkkejä mutaatioiden aiheuttamista muutoksista, joiden evolutionistit ovat väittäneet olleen informaatiota lisääviä muutoksia, ja osoittaa, että ne ovat itse asiassa olleet esimerkkejä spesifioitumisen menetyksestä, joka tarkoittaa, että niissä on ollut kyse informaation menetyksestä<ref>Informaation menettäminen olikin odotettavissa informaatioteorian pohjalta.</ref>.<ref name="2l5"></ref>		Kokonaisen kromosomin duplikaatio on yleensä haitallinen, kuten on esimerkiksi Downin syndrooman yhteydessä. Lisäykset ovat lisäksi erittäin tehokas tapa tuhota totaalisesti olemassa olevien geenien toimivuus. Biofyysikko, tohtori '''Lee Spetner''' analysoi kirjassaan ''Not By Chance'' esimerkkejä mutaatioiden aiheuttamista muutoksista, joiden evolutionistit ovat väittäneet olleen informaatiota lisääviä muutoksia, ja osoittaa, että ne ovat itse asiassa olleet esimerkkejä spesifioitumisen menetyksestä, joka tarkoittaa, että niissä on ollut kyse informaation menetyksestä<ref>Informaation menettäminen olikin odotettavissa informaatioteorian pohjalta.</ref>.<ref name="2l5"></ref>

Samuli Koivisto: sisällysluettelo oikealle

2013-07-05T20:01:17Z

sisällysluettelo oikealle

← Vanhempi versio		Versio 5. heinäkuuta 2013 kello 20.01
Rivi 1:		Rivi 1:
			{{sisällysluettelo\|oikea}}
	'''''Evoluutio'''''<ref>{{Kirjaviite \| Tekijä= \| Nimeke=Evoluutio \| Selite=(What evolution is, 2001.) Suomentanut Jani Kaaro. Tieteen huiput \| Julkaisupaikka=Helsinki \| Julkaisija=WSOY \| Vuosi=2003 \| Tunniste=ISBN 951-0-27897-1}}</ref> on maineikkaan evoluutiobiologi '''Ernst Mayr'''in kirjoittama [[evoluutioteoria]]n yleistajuinen oppikirja.		'''''Evoluutio'''''<ref>{{Kirjaviite \| Tekijä= \| Nimeke=Evoluutio \| Selite=(What evolution is, 2001.) Suomentanut Jani Kaaro. Tieteen huiput \| Julkaisupaikka=Helsinki \| Julkaisija=WSOY \| Vuosi=2003 \| Tunniste=ISBN 951-0-27897-1}}</ref> on maineikkaan evoluutiobiologi '''Ernst Mayr'''in kirjoittama [[evoluutioteoria]]n yleistajuinen oppikirja.

Samuli Koivisto: /* Embryologia ja rekapitulaatio */ linkin korjaus

2013-06-21T09:03:05Z

Embryologia ja rekapitulaatio: linkin korjaus

← Vanhempi versio		Versio 21. kesäkuuta 2013 kello 09.03
Rivi 123:		Rivi 123:
	Mayr kirjoittaa rekapitulaation tarkoittavan yksilön sikiökehityksen vaiheessa ilmestyviä ja sitten katoavia rakenteita. Esimerkiksi hetulavalaille kehittyy hampaat tietyssä sikiövaiheessa, mutta ne imeytyvät elimistöön ja katoavat myöhemmin. Mayr toteaa Haeckelin teorian "yksilönkehitys toistaa kehityshistorian" olleen liian pitkälle vedetty, mutta huomauttaa, että esimerkiksi kidustaskujen ilmaantuessa nisäkkäiden sikiöt toistavat alkumuodolla olleen tilanteen. Mayr argumentoi, etteivät tällaiset muutokset ole millään tavoin harvinaisia vaan että niitä tunnetaan tuhansittain eliökunnassa. Mayr selittää yksilönkehityksen menevän kiertotietä eikä suoraan, sen tähden että esimuodoilta perityt ominaisuudet toimivat sikiönkehityksen organisaatiokeskuksina, kun siirrytään seuraaviin kehitysvaiheisiin. Esimerkkinä Mayr käyttää havaintoa, että kun sammakkoeläimen sikiöltä katkaistiin alkumunuaisen johdin, ei esimunuainen kehittynyt. Nisäkkäiden kiduksia koskien Mayr jatkaa, että kidusmaisia rakenteita ei käytetä koskaan hengittämiseen, vaan niistä tulee monet nisäkkäiden niskan seudun rakenteet, kun ne myöhemmässä yksilön kehityksen vaiheessa järjestellään uudelleen. Mayrin mukaan rekapitulaatio koskeekin vain eliöiden yksittäisiä rakenteita, ei koskaan esimuodon täydellistä aikuisvaihetta.<ref>''Evoluutio'' s. 58-61</ref>		Mayr kirjoittaa rekapitulaation tarkoittavan yksilön sikiökehityksen vaiheessa ilmestyviä ja sitten katoavia rakenteita. Esimerkiksi hetulavalaille kehittyy hampaat tietyssä sikiövaiheessa, mutta ne imeytyvät elimistöön ja katoavat myöhemmin. Mayr toteaa Haeckelin teorian "yksilönkehitys toistaa kehityshistorian" olleen liian pitkälle vedetty, mutta huomauttaa, että esimerkiksi kidustaskujen ilmaantuessa nisäkkäiden sikiöt toistavat alkumuodolla olleen tilanteen. Mayr argumentoi, etteivät tällaiset muutokset ole millään tavoin harvinaisia vaan että niitä tunnetaan tuhansittain eliökunnassa. Mayr selittää yksilönkehityksen menevän kiertotietä eikä suoraan, sen tähden että esimuodoilta perityt ominaisuudet toimivat sikiönkehityksen organisaatiokeskuksina, kun siirrytään seuraaviin kehitysvaiheisiin. Esimerkkinä Mayr käyttää havaintoa, että kun sammakkoeläimen sikiöltä katkaistiin alkumunuaisen johdin, ei esimunuainen kehittynyt. Nisäkkäiden kiduksia koskien Mayr jatkaa, että kidusmaisia rakenteita ei käytetä koskaan hengittämiseen, vaan niistä tulee monet nisäkkäiden niskan seudun rakenteet, kun ne myöhemmässä yksilön kehityksen vaiheessa järjestellään uudelleen. Mayrin mukaan rekapitulaatio koskeekin vain eliöiden yksittäisiä rakenteita, ei koskaan esimuodon täydellistä aikuisvaihetta.<ref>''Evoluutio'' s. 58-61</ref>

	Mayr spekuloikin hyvin vakuuttavan tuntuisesti lajien välisistä suhteista eri eliöiden sikiöissä ja myöhemmissä kehitysvaiheissa olevien samankaltaisuuksien perusteella. Tällaiset spekulaatiot ovat kuitenkin edelleen todistamattomia hypoteeseja, ja niiden tueksi esitettyjä havaintoja tulkitaan lähtöoletuksista riippuen eri tavoin: samat havainnot voidaan yhtä hyvin selittää luomisnäkökulmasta. Esim. ihmisen ja selkärankaisten alkionkehityksessä havaittavat yhtäläisyydet selittyvät sillä, että jokainen ihmisalkion kehitysvaihe on välttämätön seuraavalle vaiheelle ja koko ihmisen rakentumiselle ja voidaan siten ymmärtää ilman evoluutiotakin. Ihminen on ihminen alusta asti.<ref>[http://www.kreationismi.fi/~~?p=1&id=9~~ Tieteellinen kreationismi ry] Luettu 7.11.~~2010~~.</ref> Aiheesta lisää: [[Rekapitulaatioteoria]]		Mayr spekuloikin hyvin vakuuttavan tuntuisesti lajien välisistä suhteista eri eliöiden sikiöissä ja myöhemmissä kehitysvaiheissa olevien samankaltaisuuksien perusteella. Tällaiset spekulaatiot ovat kuitenkin edelleen todistamattomia hypoteeseja, ja niiden tueksi esitettyjä havaintoja tulkitaan lähtöoletuksista riippuen eri tavoin: samat havainnot voidaan yhtä hyvin selittää luomisnäkökulmasta. Esim. ihmisen ja selkärankaisten alkionkehityksessä havaittavat yhtäläisyydet selittyvät sillä, että jokainen ihmisalkion kehitysvaihe on välttämätön seuraavalle vaiheelle ja koko ihmisen rakentumiselle ja voidaan siten ymmärtää ilman evoluutiotakin. Ihminen on ihminen alusta asti.<ref>[http://www.kreationismi.fi/artikkelit/vertaileva-biologia Tieteellinen kreationismi ry] Luettu 21.6.2013.</ref> Aiheesta lisää: [[Rekapitulaatioteoria]]

	=== Surkastumat ===		=== Surkastumat ===

Samuli Koivisto: /* Molekyylikello */ linkin korjaus

2013-06-21T09:01:24Z

Molekyylikello: linkin korjaus

← Vanhempi versio		Versio 21. kesäkuuta 2013 kello 09.01
Rivi 161:		Rivi 161:
	Tilanne on vastaavanlainen verrattaessa selkärangattoman silkkiperhosen sytokromi-C:tä selkärankaiseen nahkiaiseen, karppiin, kilpikonnaan, kyyhkyseen ja hevoseen. Kaikki nämä selkärankaiset poikkeavat silkkiperhosesta jokseenkin yhtä paljon (27–30 %). Samoin nahkiaisen globiinit<ref>Nahkiainen on ”primitiivinen” ''cyclostome'', eräänlainen leuaton kala.</ref> ovat niin karpin, sammakon, kanan, kengurun kuin ihmisenkin globiineihin nähden jotakuinkin yhtä etäisiä (73–81 %). Karpin ja härkäsammakon, kilpikonnan, kanan, kanin ja hevosen välillä tehdyt sytokromi-C:n vertailut osoittavat nekin yhtäläisiä 13–14 %:n keskinäiseroavaisuuksia. Evoluutioteorian vaatimista siirtymäjaksoista<ref>''cyclostome'' ⇒ kala ⇒ sammakkoeläin ⇒ matelija ⇒ nisäkäs tai lintu</ref> ei sen sijaan ole mitään merkkejä.		Tilanne on vastaavanlainen verrattaessa selkärangattoman silkkiperhosen sytokromi-C:tä selkärankaiseen nahkiaiseen, karppiin, kilpikonnaan, kyyhkyseen ja hevoseen. Kaikki nämä selkärankaiset poikkeavat silkkiperhosesta jokseenkin yhtä paljon (27–30 %). Samoin nahkiaisen globiinit<ref>Nahkiainen on ”primitiivinen” ''cyclostome'', eräänlainen leuaton kala.</ref> ovat niin karpin, sammakon, kanan, kengurun kuin ihmisenkin globiineihin nähden jotakuinkin yhtä etäisiä (73–81 %). Karpin ja härkäsammakon, kilpikonnan, kanan, kanin ja hevosen välillä tehdyt sytokromi-C:n vertailut osoittavat nekin yhtäläisiä 13–14 %:n keskinäiseroavaisuuksia. Evoluutioteorian vaatimista siirtymäjaksoista<ref>''cyclostome'' ⇒ kala ⇒ sammakkoeläin ⇒ matelija ⇒ nisäkäs tai lintu</ref> ei sen sijaan ole mitään merkkejä.

	Molekyylikellopäätelmiin tukeutuvan evolutionismin perustavanlaatuinen ongelma on sekin, miten molekyylikello olisi ylipäänsä voinut käydä samaan tahtiin niin monien eri organismien kaikissa vastinproteiineissa.<ref>Tässä tarkastelussa ei edes oteta huomioon edellä mainittujen havaintoaineistojen tuottamia vaikeuksia, vaan kysymystä tarkastellaan "puhtaalta pöydältä" periaatteellisella tasolla.</ref> Tällöinhän useimpien organismien mutaationopeuksien olisi oltava keskenään yhtä suuret. Havainnot kuitenkin osoittavat, että mutaationopeudet riippuvat eliösukupolvien määrästä eivätkä kuluneesta ajasta sinänsä, joten mutaatioita tulisi kertyä paljon nopeammin niihin organismeihin, joiden sukupolvet vaihtuvat tiuhimpaan tahtiin, kuten bakteereihin, ja paljon hitaammin harvakseltaan lisääntyviin lajeihin, kuten esimerkiksi norsuihin. Hyönteissukupolvetkin ovat sangen vaihtelevan mittaisia – ne kestävät kärpästen muutamista viikoista kaskaiden useisiin vuosiin – eikä silti tunneta ainuttakaan todistetta siitä, että vaikkapa kärpäset olisivat etääntyneet oletetusta yhteisestä kantamuodosta kaskaita pitemmälle. Niinpä teoria, jonka mukaan molekyylivertailujen säännönmukaisuudet olisivat parhaiten selitettävissä elämän hitaan kehityksen myötä vähitellen kertyneillä mutaatioilla, ei ole havaintoaineiston vahvistama vaan pikemminkin kumoama.<ref>http://www.kreationismi.fi/~~?p=1&id=40~~ Luettu 7.11.~~2010~~.</ref>		Molekyylikellopäätelmiin tukeutuvan evolutionismin perustavanlaatuinen ongelma on sekin, miten molekyylikello olisi ylipäänsä voinut käydä samaan tahtiin niin monien eri organismien kaikissa vastinproteiineissa.<ref>Tässä tarkastelussa ei edes oteta huomioon edellä mainittujen havaintoaineistojen tuottamia vaikeuksia, vaan kysymystä tarkastellaan "puhtaalta pöydältä" periaatteellisella tasolla.</ref> Tällöinhän useimpien organismien mutaationopeuksien olisi oltava keskenään yhtä suuret. Havainnot kuitenkin osoittavat, että mutaationopeudet riippuvat eliösukupolvien määrästä eivätkä kuluneesta ajasta sinänsä, joten mutaatioita tulisi kertyä paljon nopeammin niihin organismeihin, joiden sukupolvet vaihtuvat tiuhimpaan tahtiin, kuten bakteereihin, ja paljon hitaammin harvakseltaan lisääntyviin lajeihin, kuten esimerkiksi norsuihin. Hyönteissukupolvetkin ovat sangen vaihtelevan mittaisia – ne kestävät kärpästen muutamista viikoista kaskaiden useisiin vuosiin – eikä silti tunneta ainuttakaan todistetta siitä, että vaikkapa kärpäset olisivat etääntyneet oletetusta yhteisestä kantamuodosta kaskaita pitemmälle. Niinpä teoria, jonka mukaan molekyylivertailujen säännönmukaisuudet olisivat parhaiten selitettävissä elämän hitaan kehityksen myötä vähitellen kertyneillä mutaatioilla, ei ole havaintoaineiston vahvistama vaan pikemminkin kumoama.<ref>http://www.kreationismi.fi/evoluution-kumoaminen/evoluution-kumoaminen-2-luku-6-vaitos-yhtenevaiset-rakenteet-viittaavat-yhteiseen-syntyperaan, Luettu 21.6.2013.</ref>

	=== Uudet geenit ===		=== Uudet geenit ===

Samuli Koivisto: /* Uudet geenit */ Linkit kuntoon, tarpeetonta sisältöä pois

2013-06-21T08:56:37Z

Uudet geenit: Linkit kuntoon, tarpeetonta sisältöä pois

← Vanhempi versio		Versio 21. kesäkuuta 2013 kello 08.56
Rivi 167:		Rivi 167:
	Mayr argumentoi uusien geenien syntyvän pääosin jo olemassaolevan geenin kahdentuessa ja liittyessä kromosomiin edeltäjänsä viereen. Ajan myötä uusi geeni voi saada uuden tehtävän mutta vanha geeni jää edelleen toimittamaan vanhaa tehtäväänsä. Mayrin mukaan kahdentuminen ei aina koske vain yksittäistä geeniä vaan voi koskea myös koko kromosomistoa tai genomia.<ref>''Evoluutio'' s. 73</ref>		Mayr argumentoi uusien geenien syntyvän pääosin jo olemassaolevan geenin kahdentuessa ja liittyessä kromosomiin edeltäjänsä viereen. Ajan myötä uusi geeni voi saada uuden tehtävän mutta vanha geeni jää edelleen toimittamaan vanhaa tehtäväänsä. Mayrin mukaan kahdentuminen ei aina koske vain yksittäistä geeniä vaan voi koskea myös koko kromosomistoa tai genomia.<ref>''Evoluutio'' s. 73</ref>

	~~Kromosomin lisäksi myös geeni voi kahdentua~~. ~~Tällöin eliön geneettinen aines lisääntyy~~. ~~Tällaiset kahdentumiset~~, ~~joita mm. bakteereilla on havaittu~~, ~~eivät yleensä ole pysyviä. Ne häviävät kun valintapaine poistuu~~, ~~koska ylimääräinen geeni~~ on ~~normaalitilanteessa tarpeeton. Periaatteessa tällainen tapahtuma voisi kuitenkin olla rakennusaineena uuden toiminnon syntymiselle. Kahdentunut geeni~~ voi ~~vaimentua ja muuttua toimimattomaksi~~, ~~mutta aktivoitua tai muuttua myöhemmin suorittamaan jotain uutta tehtävää~~. ~~Geeniduplikaatio~~ ei sinänsä synnytä uutta informaatiota; olemassa oleva informaatio vain monistuu. Makroevolutiivisten askelten tapahtuminen geeniduplikaatioiden kautta on hyvin epätodennäköistä. Mauno Peltosen mukaan voidaan laskea, että jos esim. ihmisen ja simpanssin välinen ero riippuisi vain tällaisesta geeniduplikaatioprosessista, täytyisi odottaa noin 10 000 miljardia vuotta jotta ~~tapahtuma esiintyisi yhden kerran. Ja senkin jälkeen se todennäköisesti häviäisi rekombinaation myötä~~.<ref>http://www.~~netikka~~.~~net~~/~~mpeltonen~~/~~evoteor3.htm~~ Luettu 1.12.~~2010~~.</ref>		Mutaatioita ei kuitenkaan esiinny ainoastaan geenien kaksoiskappaleissa; niitä esiintyy läpi genomin. Siitä syystä kaikkien muiden genomin sisältämien vahingollisten mutaatioiden täytyy tulla eliminoiduiksi kelvottomien kuoleman kautta. Selektiiviset mutaatiot tavoitteena olevassa duplikaattigeenissä ovat äärimmäisen harvinaisia – eläimen genomissa se saattaa edustaa ainoastaan 1 osaa 30 000:sta. Mitä isompi genomi, sitä suurempi ongelma, sillä mitä suurempi genomi, niin sitä alhaisempi on mutaatioiden määrä, jonka eläin voi kestää ilman virhekatastrofia; tuloksena tästä, minkä tahansa duplikaattigeenin mutaation ilmaantuminen vie enemmän aikaa, puhumattakaan toivotunkaltaisesta mutaatiosta. Aikaa ei ole yksinkertaisesti ollut riittävästi jotta kyseisen kaltainen naturalistinen prosessi voisi selittää näkemiemme elävien olentojen sisältämän geneettisen informaation.<ref name="2l5">http://www.kreationismi.fi/evoluution-kumoaminen/evoluution-kumoaminen-2-luku-5-vaitos-jotkin-mutaatioista-ovat-hyodyllisia Luettu 21.6.2013.</ref>

	Mutaatioita ei sitä paitsi esiinny ainoastaan geenien kaksoiskappaleissa; niitä esiintyy läpi genomin. Siitä syystä kaikkien muiden genomin sisältämien vahingollisten mutaatioiden täytyy tulla eliminoiduiksi kelvottomien kuoleman kautta. Selektiiviset mutaatiot tavoitteena olevassa duplikaattigeenissä ovat äärimmäisen harvinaisia – eläimen genomissa se saattaa edustaa ainoastaan 1 osaa 30 000:sta. Mitä isompi genomi, sitä suurempi ongelma, sillä mitä suurempi genomi, niin sitä alhaisempi on mutaatioiden määrä, jonka eläin voi kestää ilman virhekatastrofia; tuloksena tästä, minkä tahansa duplikaattigeenin mutaation ilmaantuminen vie enemmän aikaa, puhumattakaan toivotunkaltaisesta mutaatiosta. Aikaa ei ole yksinkertaisesti ollut riittävästi jotta kyseisen kaltainen naturalistinen prosessi voisi selittää näkemiemme elävien olentojen sisältämän geneettisen informaation.<ref>http://kreationismi.fi/?p=1&id=39 Luettu 1.12.2010.</ref>		Kokonaisen kromosomin duplikaatio on yleensä haitallinen, kuten on esimerkiksi Downin syndrooman yhteydessä. Lisäykset ovat lisäksi erittäin tehokas tapa tuhota totaalisesti olemassa olevien geenien toimivuus. Biofyysikko, tohtori '''Lee Spetner''' analysoi kirjassaan ''Not By Chance'' esimerkkejä mutaatioiden aiheuttamista muutoksista, joiden evolutionistit ovat väittäneet olleen informaatiota lisääviä muutoksia, ja osoittaa, että ne ovat itse asiassa olleet esimerkkejä spesifioitumisen menetyksestä, joka tarkoittaa, että niissä on ollut kyse informaation menetyksestä<ref>Informaation menettäminen olikin odotettavissa informaatioteorian pohjalta.</ref>.<ref name="2l5"></ref>

	Kokonaisen kromosomin duplikaatio on yleensä haitallinen, kuten on esimerkiksi Downin syndrooman yhteydessä. Lisäykset ovat lisäksi erittäin tehokas tapa tuhota totaalisesti olemassa olevien geenien toimivuus. Biofyysikko, tohtori '''Lee Spetner''' analysoi kirjassaan ''Not By Chance'' esimerkkejä mutaatioiden aiheuttamista muutoksista, joiden evolutionistit ovat väittäneet olleen informaatiota lisääviä muutoksia, ja osoittaa, että ne ovat itse asiassa olleet esimerkkejä spesifioitumisen menetyksestä, joka tarkoittaa, että niissä on ollut kyse informaation menetyksestä<ref>Informaation menettäminen olikin odotettavissa informaatioteorian pohjalta.</ref>.<ref>~~http://kreationismi.fi/?p=1&id=39 Luettu 1.12.2010.~~</ref>

	=== Johtopäätökset ===		=== Johtopäätökset ===