Darwinian Fairytales (kirja) - Muutoshistoria

Samuli Koivisto: viitteistys

2017-06-11T17:19:33Z

viitteistys

Samuli Koivisto (11. kesäkuuta 2017 kello 17.04)

2017-06-11T17:04:42Z

← Vanhempi versio		Versio 11. kesäkuuta 2017 kello 17.04
Rivi 1:		Rivi 1:
	Vaikka australialainen filosofi '''[[David Stove]]''' on itse ateisti ja evolutionisti, hän kiinnittää kirjassaan ''Darwinian Fairytales: Selfish Genes, Errors of Heredity and Other Fables of Evolution'' huomiota siihen, että monien ajassamme vaikuttavien darvinististen kertomusten vetovoima perustuu myös niihin sadunomaisiin elementteihin, joita niihin on rakentunut.		Vaikka australialainen filosofi '''[[David Stove]]''' on itse ateisti ja evolutionisti, hän kiinnittää kirjassaan ''Darwinian Fairytales: Selfish Genes, Errors of Heredity and Other Fables of Evolution'' huomiota siihen, että monien ajassamme vaikuttavien darvinististen kertomusten vetovoima perustuu myös niihin sadunomaisiin elementteihin, joita niihin on rakentunut.


	== Richard Dawkinsin satu itsekkäästä geenistä ==		== Richard Dawkinsin satu itsekkäästä geenistä ==


	Stove ottaa yhdeksi esimerkiksi [[Richard Dawkins]]in ajatuksen ”itsekkäästä geenistä”.		Stove ottaa yhdeksi esimerkiksi [[Richard Dawkins]]in ajatuksen ”itsekkäästä geenistä”.
Rivi 42:		Rivi 40:

	Stoven mukaan tämä uusi geeniuskonto on vain vähän tarkennettu muunnelma Darwinin alkuperäisestä uskonnosta, jonka mukaan kaikkea elävää luonnehtii tarkoitushakuinen pyrkimys lisääntyä. Vaikka darvinismi pyrki poistamaan tarkoitushakuisuuden ja suunnitelmallisuuden luonnosta kieltäessään luonnon olevan älykkään Luojan luomusta, se päätyi tuomaan tarkoitushakuisuuden luontoon takaisin antamalla jumalallisia ominaisuuksia aineellisille tekijöille.		Stoven mukaan tämä uusi geeniuskonto on vain vähän tarkennettu muunnelma Darwinin alkuperäisestä uskonnosta, jonka mukaan kaikkea elävää luonnehtii tarkoitushakuinen pyrkimys lisääntyä. Vaikka darvinismi pyrki poistamaan tarkoitushakuisuuden ja suunnitelmallisuuden luonnosta kieltäessään luonnon olevan älykkään Luojan luomusta, se päätyi tuomaan tarkoitushakuisuuden luontoon takaisin antamalla jumalallisia ominaisuuksia aineellisille tekijöille.

			== Lähteet ==
			* {{Kirjaviite \| Tekijä = [[David Stove\|Stove, David]] \| Nimeke = Darwinian Fairytales: Selfish Genes, Errors of Heredity and Other Fables of Evolution \| Julkaisija = New York: Encounter Books \| Vuosi = 2007 \| Sivu = }}

			== viitteet ==
			{{viitteet\|sarakkeet}}

	{{Evoluutio}}		{{Evoluutio}}

	[[Luokka: Kirjat]]		[[Luokka: Kirjat]]

Spectator (15. syyskuuta 2010 kello 08.46)

2010-09-15T08:46:13Z

← Vanhempi versio		Versio 15. syyskuuta 2010 kello 08.46
Rivi 43:		Rivi 43:
	Stoven mukaan tämä uusi geeniuskonto on vain vähän tarkennettu muunnelma Darwinin alkuperäisestä uskonnosta, jonka mukaan kaikkea elävää luonnehtii tarkoitushakuinen pyrkimys lisääntyä. Vaikka darvinismi pyrki poistamaan tarkoitushakuisuuden ja suunnitelmallisuuden luonnosta kieltäessään luonnon olevan älykkään Luojan luomusta, se päätyi tuomaan tarkoitushakuisuuden luontoon takaisin antamalla jumalallisia ominaisuuksia aineellisille tekijöille.		Stoven mukaan tämä uusi geeniuskonto on vain vähän tarkennettu muunnelma Darwinin alkuperäisestä uskonnosta, jonka mukaan kaikkea elävää luonnehtii tarkoitushakuinen pyrkimys lisääntyä. Vaikka darvinismi pyrki poistamaan tarkoitushakuisuuden ja suunnitelmallisuuden luonnosta kieltäessään luonnon olevan älykkään Luojan luomusta, se päätyi tuomaan tarkoitushakuisuuden luontoon takaisin antamalla jumalallisia ominaisuuksia aineellisille tekijöille.

			{{Evoluutio}}

	[[Luokka: Kirjat]]		[[Luokka: Kirjat]]

Darter: wikifiointia

2010-09-13T07:53:39Z

wikifiointia

← Vanhempi versio		Versio 13. syyskuuta 2010 kello 07.53
Rivi 5:		Rivi 5:


	Stove ottaa yhdeksi esimerkiksi Richard ~~Dawkinsin~~ ajatuksen ”itsekkäästä geenistä”.		Stove ottaa yhdeksi esimerkiksi [[Richard Dawkins]]in ajatuksen ”itsekkäästä geenistä”.

	{{sitaatti\|Dawkins oli kaikkia edeltäjiään nokkelampi ja ymmärsi, että koska geenit ovat salattuja, voimakkaita ja moraalittomia, ne tarjoavat aineistoa kirjalle ”Kuningas Geenin hovin salaisuudet ja skandaalit”. Mikään voima maan päällä ei olisi voinut estää tätä kirjaa menestymästä. (Stove 2007: 178.)}}		{{sitaatti\|Dawkins oli kaikkia edeltäjiään nokkelampi ja ymmärsi, että koska geenit ovat salattuja, voimakkaita ja moraalittomia, ne tarjoavat aineistoa kirjalle ”Kuningas Geenin hovin salaisuudet ja skandaalit”. Mikään voima maan päällä ei olisi voinut estää tätä kirjaa menestymästä. \|Stove\| 2007: 178.}}

	Geenit ovat hyvin salattuja: ennen viime vuosisataa kukaan ei tiennyt mitään niiden olemassaolosta. Dawkinsin mukaan geenit ovat hyvin voimakkaita: ne ohjaavat kaikkien elävien olentojen elämää. Lisäksi ne ovat äärimmäisen moraalittomia: Dawkinsin kuvauksen mukaan geenit ovat häikäilemättömän itsekkäitä. Dawkinsilla on kyky esittää ajatuksensa kertomuksen muodossa, joka tavoittaa ihmisten mielikuvituksen. Samalla hän voi yliopistollisen asemansa takia esittää kaikki tieteen auktoriteetilla.		Geenit ovat hyvin salattuja: ennen viime vuosisataa kukaan ei tiennyt mitään niiden olemassaolosta. Dawkinsin mukaan geenit ovat hyvin voimakkaita: ne ohjaavat kaikkien elävien olentojen elämää. Lisäksi ne ovat äärimmäisen moraalittomia: Dawkinsin kuvauksen mukaan geenit ovat häikäilemättömän itsekkäitä. Dawkinsilla on kyky esittää ajatuksensa kertomuksen muodossa, joka tavoittaa ihmisten mielikuvituksen. Samalla hän voi yliopistollisen asemansa takia esittää kaikki tieteen auktoriteetilla.
Rivi 23:		Rivi 23:
	Yksi Dawkinsin kirjoitusten kiinnostavuuden ja vetovoiman perusteista on juuri tämä epäselvä tapa lähestyä altruismin ongelmaa.		Yksi Dawkinsin kirjoitusten kiinnostavuuden ja vetovoiman perusteista on juuri tämä epäselvä tapa lähestyä altruismin ongelmaa.

	{{sitaatti\|Jos et (esimerkiksi) lukiessasi [Dawkinsin] kirjaa Itsekäs Geeni pysty saamaan selville, kieltääkö kirjan tekijä sukulaisten välisen altruismin olemassaolon vai tarjoaako hän sille kausaalisen selityksen (ja tosiasiassa et pysty saamaan sitä selville), niin siihen on todennäköisesti syynä se, että kirjan tekijän ajatukset kyseisestä aiheesta ovat täsmälleen yhtä epäjohdonmukaisessa tilassa kuin hänen kirjansa. – – Lisäksi jos kirja olisi sanonut selvästi ja johdonmukaisesti joko että sukulaisten välistä altruismia ei ole olemassa tai että sitä on olemassa, kirja olisi menettänyt paljon kiehtovuudestaan ja sitä olisi myyty vähemmän. Sen epäjohdonmukaisuus tämän perustavan kysymyksen osalta – vaikka se epäilemättä uskollisesti heijastaa tekijänsä mielentilaa – on juuri yksi niistä tekijöistä, jotka pitävät lukijat kiinnostuneina arvailemassa. Se on yhtä aikaa lukijoiden kiinnostuksen ja kirjan tekijän tulon lähde. Johdonmukaisuus olisi maksanut tekijälle rahaa. (Stove 2007: 247.)}}		{{sitaatti\|Jos et (esimerkiksi) lukiessasi Dawkinsin kirjaa ''Itsekäs Geeni'' pysty saamaan selville, kieltääkö kirjan tekijä sukulaisten välisen altruismin olemassaolon vai tarjoaako hän sille kausaalisen selityksen (ja tosiasiassa et pysty saamaan sitä selville), niin siihen on todennäköisesti syynä se, että kirjan tekijän ajatukset kyseisestä aiheesta ovat täsmälleen yhtä epäjohdonmukaisessa tilassa kuin hänen kirjansa. – – Lisäksi jos kirja olisi sanonut selvästi ja johdonmukaisesti joko että sukulaisten välistä altruismia ei ole olemassa tai että sitä on olemassa, kirja olisi menettänyt paljon kiehtovuudestaan ja sitä olisi myyty vähemmän. Sen epäjohdonmukaisuus tämän perustavan kysymyksen osalta – vaikka se epäilemättä uskollisesti heijastaa tekijänsä mielentilaa – on juuri yksi niistä tekijöistä, jotka pitävät lukijat kiinnostuneina arvailemassa. Se on yhtä aikaa lukijoiden kiinnostuksen ja kirjan tekijän tulon lähde. Johdonmukaisuus olisi maksanut tekijälle rahaa. \|Stove\|2007: 247.)}}

	Dawkinsin käsityksen epäselvyys tekee hänelle mahdolliseksi torjua kritiikki, esitettiin se miltä suunnalta tahansa. Jos darvinistista teoriaa kritisoidaan siitä, ettei se pysty antamaan selitystä altruismille, on aina mahdollista viitata siihen, että itse asiassa darvinistinen teoria nimenomaan selittää altruismin olemassaolon pyrkimyksellä geenien leviämisen edistämiseen. Jos taas darvinistista teoriaa kritisoidaan siitä, että altruismin olettaminen ei sovi yhteen eloonjäämisen kamppailun perusajatuksen kanssa, on aina mahdollista vastata, että itse asiassa teoria geenien itsekkyydestä osoittaa altruismin olevan perimmältään illuusiota.		Dawkinsin käsityksen epäselvyys tekee hänelle mahdolliseksi torjua kritiikki, esitettiin se miltä suunnalta tahansa. Jos darvinistista teoriaa kritisoidaan siitä, ettei se pysty antamaan selitystä altruismille, on aina mahdollista viitata siihen, että itse asiassa darvinistinen teoria nimenomaan selittää altruismin olemassaolon pyrkimyksellä geenien leviämisen edistämiseen. Jos taas darvinistista teoriaa kritisoidaan siitä, että altruismin olettaminen ei sovi yhteen eloonjäämisen kamppailun perusajatuksen kanssa, on aina mahdollista vastata, että itse asiassa teoria geenien itsekkyydestä osoittaa altruismin olevan perimmältään illuusiota.
Rivi 39:		Rivi 39:
	Darvinismi on koko historiansa ajan käyttänyt tarkoitushakuisia ilmauksia selittämään lajien sopeutumista, vaikka darvinismin perususkomusten mukaan tällaisen tarkoitushakuisuuden olemassaoloa ei ole luvallista olettaa. Niinpä darvinistien pitäisi pystyä tekemään selkoa siitä, miten heidän tarkoitushakuinen kielensä tulisi kääntää ja ymmärtää niin, että tämä darvinistisista lähtökohdista luvaton tarkoitushakuisuus eliminoitaisiin. Kukaan ei kuitenkaan ole onnistunut tarjoamaan tällaista selkeyttävää tulkintaa. Stoven mukaan uusdarvinistisen ”geeniuskonnon” edustajat ovat itse asiassa haluttomia selventämään näitä peruskäsitteitä, koska se tuhoaisi heidän uskontonsa perustan.		Darvinismi on koko historiansa ajan käyttänyt tarkoitushakuisia ilmauksia selittämään lajien sopeutumista, vaikka darvinismin perususkomusten mukaan tällaisen tarkoitushakuisuuden olemassaoloa ei ole luvallista olettaa. Niinpä darvinistien pitäisi pystyä tekemään selkoa siitä, miten heidän tarkoitushakuinen kielensä tulisi kääntää ja ymmärtää niin, että tämä darvinistisista lähtökohdista luvaton tarkoitushakuisuus eliminoitaisiin. Kukaan ei kuitenkaan ole onnistunut tarjoamaan tällaista selkeyttävää tulkintaa. Stoven mukaan uusdarvinistisen ”geeniuskonnon” edustajat ovat itse asiassa haluttomia selventämään näitä peruskäsitteitä, koska se tuhoaisi heidän uskontonsa perustan.

	{{sitaatti\|On hyvin helppoa ymmärtää, miksi geeniuskonnon kannattajat ovat erityisen haluttomia käännösoppaan tuottamiseen. Sillä oletetaan, että projekti voitaisiin viedä menestyksekkäästi päätökseensä: mikä olisi sen vaikutus uuteen uskontoon? Yksinkertainen seuraus olisi, että Dawkins ja hänen kaltaisensa ihmiset eivät voisi enää kuvata geenejä itsekkäiksi ja sellaisiksi, jotka manipuloivat kaikkea auringon alla ja jotka kilpailevat alleeliensa kanssa tulevien sukupolvien markkinaosuuksista, ja niin edelleen samalla kun he lupaavat – mutta eivät koskaan toteuta – noiden lausumien käännöstä ”kunnianarvoiselle kielelle”. Enää ei olisi tarvetta eikä mitään tekosyytä kuvata geenejä tavoilla, joihin sisältyy ajatus tarkoituksesta, älykkyydestä ja vallasta. Kaikki, mitä darvinistien tarvitsisi sanoa selittääkseen sopeutumista, voitaisiin sanoa käyttämättä ilmauksia kuten ”itsekäs”, ”manipulaatio” tai ”kilpailu”. Mutta tämä merkitsisi tietenkin sitä, että uusi geeniuskonto häviäisi kuin unikuva jättämättä mitään jälkeensä. (Stove 2007: 281.)}}		{{sitaatti\|On hyvin helppoa ymmärtää, miksi geeniuskonnon kannattajat ovat erityisen haluttomia käännösoppaan tuottamiseen. Sillä oletetaan, että projekti voitaisiin viedä menestyksekkäästi päätökseensä: mikä olisi sen vaikutus uuteen uskontoon? Yksinkertainen seuraus olisi, että Dawkins ja hänen kaltaisensa ihmiset eivät voisi enää kuvata geenejä itsekkäiksi ja sellaisiksi, jotka manipuloivat kaikkea auringon alla ja jotka kilpailevat alleeliensa kanssa tulevien sukupolvien markkinaosuuksista, ja niin edelleen samalla kun he lupaavat – mutta eivät koskaan toteuta – noiden lausumien käännöstä ”kunnianarvoiselle kielelle”. Enää ei olisi tarvetta eikä mitään tekosyytä kuvata geenejä tavoilla, joihin sisältyy ajatus tarkoituksesta, älykkyydestä ja vallasta. Kaikki, mitä darvinistien tarvitsisi sanoa selittääkseen sopeutumista, voitaisiin sanoa käyttämättä ilmauksia kuten ”itsekäs”, ”manipulaatio” tai ”kilpailu”. Mutta tämä merkitsisi tietenkin sitä, että uusi geeniuskonto häviäisi kuin unikuva jättämättä mitään jälkeensä. \|Stove\|2007: 281.}}

	Stoven mukaan tämä uusi geeniuskonto on vain vähän tarkennettu muunnelma Darwinin alkuperäisestä uskonnosta, jonka mukaan kaikkea elävää luonnehtii tarkoitushakuinen pyrkimys lisääntyä. Vaikka darvinismi pyrki poistamaan tarkoitushakuisuuden ja suunnitelmallisuuden luonnosta kieltäessään luonnon olevan älykkään Luojan luomusta, se päätyi tuomaan tarkoitushakuisuuden luontoon takaisin antamalla jumalallisia ominaisuuksia aineellisille tekijöille.		Stoven mukaan tämä uusi geeniuskonto on vain vähän tarkennettu muunnelma Darwinin alkuperäisestä uskonnosta, jonka mukaan kaikkea elävää luonnehtii tarkoitushakuinen pyrkimys lisääntyä. Vaikka darvinismi pyrki poistamaan tarkoitushakuisuuden ja suunnitelmallisuuden luonnosta kieltäessään luonnon olevan älykkään Luojan luomusta, se päätyi tuomaan tarkoitushakuisuuden luontoon takaisin antamalla jumalallisia ominaisuuksia aineellisille tekijöille.

Apollos: kh, korostuksia

2010-09-11T19:07:26Z

kh, korostuksia

← Vanhempi versio		Versio 11. syyskuuta 2010 kello 19.07
Rivi 1:		Rivi 1:
	Vaikka australialainen filosofi [[David Stove]] on itse ateisti ja evolutionisti, hän kiinnittää kirjassaan ''Darwinian Fairytales: Selfish Genes, Errors of Heredity and Other Fables of Evolution'' huomiota siihen, että monien ajassamme vaikuttavien ~~darwinististen~~ kertomusten vetovoima perustuu myös niihin sadunomaisiin elementteihin, joita niihin on rakentunut.		Vaikka australialainen filosofi '''[[David Stove]]''' on itse ateisti ja evolutionisti, hän kiinnittää kirjassaan ''Darwinian Fairytales: Selfish Genes, Errors of Heredity and Other Fables of Evolution'' huomiota siihen, että monien ajassamme vaikuttavien darvinististen kertomusten vetovoima perustuu myös niihin sadunomaisiin elementteihin, joita niihin on rakentunut.


Rivi 11:		Rivi 11:
	Geenit ovat hyvin salattuja: ennen viime vuosisataa kukaan ei tiennyt mitään niiden olemassaolosta. Dawkinsin mukaan geenit ovat hyvin voimakkaita: ne ohjaavat kaikkien elävien olentojen elämää. Lisäksi ne ovat äärimmäisen moraalittomia: Dawkinsin kuvauksen mukaan geenit ovat häikäilemättömän itsekkäitä. Dawkinsilla on kyky esittää ajatuksensa kertomuksen muodossa, joka tavoittaa ihmisten mielikuvituksen. Samalla hän voi yliopistollisen asemansa takia esittää kaikki tieteen auktoriteetilla.		Geenit ovat hyvin salattuja: ennen viime vuosisataa kukaan ei tiennyt mitään niiden olemassaolosta. Dawkinsin mukaan geenit ovat hyvin voimakkaita: ne ohjaavat kaikkien elävien olentojen elämää. Lisäksi ne ovat äärimmäisen moraalittomia: Dawkinsin kuvauksen mukaan geenit ovat häikäilemättömän itsekkäitä. Dawkinsilla on kyky esittää ajatuksensa kertomuksen muodossa, joka tavoittaa ihmisten mielikuvituksen. Samalla hän voi yliopistollisen asemansa takia esittää kaikki tieteen auktoriteetilla.

	David Berlinski on samaa mieltä Stoven kanssa: Kun Richard Dawkins väittää, että geenit ”loivat meidät, ruumiimme ja mielemme”, hän vetoaa olennaisesti maagiseen yhteyteen. ”Jos geenin käsitettä käytetään täsmällisessä merkityksessä, siinä ei ole mitään sellaista, mikä tekisi joukolle kemikaaleja mahdolliseksi luoda yhtään mitään.” (Berlinski 2008: 199.) Kemikaalikokoelma tuskin kokee turhamaista omahyväisyyttä siitä, että se kopioi itsensä.		'''David Berlinski''' on samaa mieltä Stoven kanssa: Kun Richard Dawkins väittää, että geenit ”loivat meidät, ruumiimme ja mielemme”, hän vetoaa olennaisesti maagiseen yhteyteen. ”Jos geenin käsitettä käytetään täsmällisessä merkityksessä, siinä ei ole mitään sellaista, mikä tekisi joukolle kemikaaleja mahdolliseksi luoda yhtään mitään.” (Berlinski 2008: 199.) Kemikaalikokoelma tuskin kokee turhamaista omahyväisyyttä siitä, että se kopioi itsensä.

	Myytti ennakkoluulottomasta ja pyyteettömästä tieteentekijästä elää edelleen kulttuurissamme, vaikka se on tieteenfilosofiassa ja tieteen historian tutkimuksessa moneen kertaan kumottu. Mikään ei ole vetoavampaa kuin tällaisen oletetusti pyyteettömän tieteentekijän kertomat sadunomaiset kertomukset olemassaolon arvoituksesta. Kertomukset ovat sekä viihdyttäviä että mieltä ylentäviä. Vaikutelmaa lisää entisestään, jos nämä kertomukset on esitetty muodossa, joka antaa jokaiselle niihin uskovalle älyllisen rohkeuden sädekehän.		Myytti ennakkoluulottomasta ja pyyteettömästä tieteentekijästä elää edelleen kulttuurissamme, vaikka se on tieteenfilosofiassa ja tieteen historian tutkimuksessa moneen kertaan kumottu. Mikään ei ole vetoavampaa kuin tällaisen oletetusti pyyteettömän tieteentekijän kertomat sadunomaiset kertomukset olemassaolon arvoituksesta. Kertomukset ovat sekä viihdyttäviä että mieltä ylentäviä. Vaikutelmaa lisää entisestään, jos nämä kertomukset on esitetty muodossa, joka antaa jokaiselle niihin uskovalle älyllisen rohkeuden sädekehän.
Rivi 19:		Rivi 19:


	Koska ~~darwinismin~~ perusajatuksen mukaan kaikki eliöt pyrkivät selviämään eloonjäämisen jatkuvassa kamppailussa, altruistinen käyttäytyminen on aina muodostanut ongelman naturalistiselle ajattelulle. Dawkins pyrkii ratkaisemaan tämän ongelman puolustamalla kahta ristiriitaista väitettä. Yhtäältä hän pyrkii selittämään altruismin olemassaolon sillä, että jokainen eliö pyrkii takaamaan omien geeniensä jatkuvuuden seuraavissa sukupolvissa. Niinpä eliöt käyttäytyvät altruistisesti omia jälkeläisiään kohtaan, koska vanhempien geenit jatkavat elämäänsä jälkeläisissä. Toisaalta Dawkins pyrkii selittämään altruismin olevan näennäistä, koska perimmältään altruistinen käyttäytyminen on vain seurausta ”geenien itsekkyydestä”.		Koska darvinismin perusajatuksen mukaan kaikki eliöt pyrkivät selviämään eloonjäämisen jatkuvassa kamppailussa, altruistinen käyttäytyminen on aina muodostanut ongelman naturalistiselle ajattelulle. Dawkins pyrkii ratkaisemaan tämän ongelman puolustamalla kahta ristiriitaista väitettä. Yhtäältä hän pyrkii selittämään altruismin olemassaolon sillä, että jokainen eliö pyrkii takaamaan omien geeniensä jatkuvuuden seuraavissa sukupolvissa. Niinpä eliöt käyttäytyvät altruistisesti omia jälkeläisiään kohtaan, koska vanhempien geenit jatkavat elämäänsä jälkeläisissä. Toisaalta Dawkins pyrkii selittämään altruismin olevan näennäistä, koska perimmältään altruistinen käyttäytyminen on vain seurausta ”geenien itsekkyydestä”.

	Yksi Dawkinsin kirjoitusten kiinnostavuuden ja vetovoiman perusteista on juuri tämä epäselvä tapa lähestyä altruismin ongelmaa.		Yksi Dawkinsin kirjoitusten kiinnostavuuden ja vetovoiman perusteista on juuri tämä epäselvä tapa lähestyä altruismin ongelmaa.
Rivi 25:		Rivi 25:
	{{sitaatti\|Jos et (esimerkiksi) lukiessasi [Dawkinsin] kirjaa Itsekäs Geeni pysty saamaan selville, kieltääkö kirjan tekijä sukulaisten välisen altruismin olemassaolon vai tarjoaako hän sille kausaalisen selityksen (ja tosiasiassa et pysty saamaan sitä selville), niin siihen on todennäköisesti syynä se, että kirjan tekijän ajatukset kyseisestä aiheesta ovat täsmälleen yhtä epäjohdonmukaisessa tilassa kuin hänen kirjansa. – – Lisäksi jos kirja olisi sanonut selvästi ja johdonmukaisesti joko että sukulaisten välistä altruismia ei ole olemassa tai että sitä on olemassa, kirja olisi menettänyt paljon kiehtovuudestaan ja sitä olisi myyty vähemmän. Sen epäjohdonmukaisuus tämän perustavan kysymyksen osalta – vaikka se epäilemättä uskollisesti heijastaa tekijänsä mielentilaa – on juuri yksi niistä tekijöistä, jotka pitävät lukijat kiinnostuneina arvailemassa. Se on yhtä aikaa lukijoiden kiinnostuksen ja kirjan tekijän tulon lähde. Johdonmukaisuus olisi maksanut tekijälle rahaa. (Stove 2007: 247.)}}		{{sitaatti\|Jos et (esimerkiksi) lukiessasi [Dawkinsin] kirjaa Itsekäs Geeni pysty saamaan selville, kieltääkö kirjan tekijä sukulaisten välisen altruismin olemassaolon vai tarjoaako hän sille kausaalisen selityksen (ja tosiasiassa et pysty saamaan sitä selville), niin siihen on todennäköisesti syynä se, että kirjan tekijän ajatukset kyseisestä aiheesta ovat täsmälleen yhtä epäjohdonmukaisessa tilassa kuin hänen kirjansa. – – Lisäksi jos kirja olisi sanonut selvästi ja johdonmukaisesti joko että sukulaisten välistä altruismia ei ole olemassa tai että sitä on olemassa, kirja olisi menettänyt paljon kiehtovuudestaan ja sitä olisi myyty vähemmän. Sen epäjohdonmukaisuus tämän perustavan kysymyksen osalta – vaikka se epäilemättä uskollisesti heijastaa tekijänsä mielentilaa – on juuri yksi niistä tekijöistä, jotka pitävät lukijat kiinnostuneina arvailemassa. Se on yhtä aikaa lukijoiden kiinnostuksen ja kirjan tekijän tulon lähde. Johdonmukaisuus olisi maksanut tekijälle rahaa. (Stove 2007: 247.)}}

	Dawkinsin käsityksen epäselvyys tekee hänelle mahdolliseksi torjua kritiikki, esitettiin se miltä suunnalta tahansa. Jos ~~darwinistista~~ teoriaa kritisoidaan siitä, ettei se pysty antamaan selitystä altruismille, on aina mahdollista viitata siihen, että itse asiassa ~~darwinistinen~~ teoria nimenomaan selittää altruismin olemassaolon pyrkimyksellä geenien leviämisen edistämiseen. Jos taas ~~darwinistista~~ teoriaa kritisoidaan siitä, että altruismin olettaminen ei sovi yhteen eloonjäämisen kamppailun perusajatuksen kanssa, on aina mahdollista vastata, että itse asiassa teoria geenien itsekkyydestä osoittaa altruismin olevan perimmältään illuusiota.		Dawkinsin käsityksen epäselvyys tekee hänelle mahdolliseksi torjua kritiikki, esitettiin se miltä suunnalta tahansa. Jos darvinistista teoriaa kritisoidaan siitä, ettei se pysty antamaan selitystä altruismille, on aina mahdollista viitata siihen, että itse asiassa darvinistinen teoria nimenomaan selittää altruismin olemassaolon pyrkimyksellä geenien leviämisen edistämiseen. Jos taas darvinistista teoriaa kritisoidaan siitä, että altruismin olettaminen ei sovi yhteen eloonjäämisen kamppailun perusajatuksen kanssa, on aina mahdollista vastata, että itse asiassa teoria geenien itsekkyydestä osoittaa altruismin olevan perimmältään illuusiota.

	== Darvinismin uskonnolliset piirteet ==		== Darvinismin uskonnolliset piirteet ==

Apollos: /* Darwinismin uskonnolliset piirteet */ typofix, kh

2010-09-11T19:02:22Z

Darwinismin uskonnolliset piirteet: typofix, kh

← Vanhempi versio		Versio 11. syyskuuta 2010 kello 19.02
Rivi 27:		Rivi 27:
	Dawkinsin käsityksen epäselvyys tekee hänelle mahdolliseksi torjua kritiikki, esitettiin se miltä suunnalta tahansa. Jos darwinistista teoriaa kritisoidaan siitä, ettei se pysty antamaan selitystä altruismille, on aina mahdollista viitata siihen, että itse asiassa darwinistinen teoria nimenomaan selittää altruismin olemassaolon pyrkimyksellä geenien leviämisen edistämiseen. Jos taas darwinistista teoriaa kritisoidaan siitä, että altruismin olettaminen ei sovi yhteen eloonjäämisen kamppailun perusajatuksen kanssa, on aina mahdollista vastata, että itse asiassa teoria geenien itsekkyydestä osoittaa altruismin olevan perimmältään illuusiota.		Dawkinsin käsityksen epäselvyys tekee hänelle mahdolliseksi torjua kritiikki, esitettiin se miltä suunnalta tahansa. Jos darwinistista teoriaa kritisoidaan siitä, ettei se pysty antamaan selitystä altruismille, on aina mahdollista viitata siihen, että itse asiassa darwinistinen teoria nimenomaan selittää altruismin olemassaolon pyrkimyksellä geenien leviämisen edistämiseen. Jos taas darwinistista teoriaa kritisoidaan siitä, että altruismin olettaminen ei sovi yhteen eloonjäämisen kamppailun perusajatuksen kanssa, on aina mahdollista vastata, että itse asiassa teoria geenien itsekkyydestä osoittaa altruismin olevan perimmältään illuusiota.

	== ~~Darwinismin~~ uskonnolliset piirteet ==		== Darvinismin uskonnolliset piirteet ==

	Stove kiinnittää huomiota siihen, että ~~darwinismin~~ sisään on rakentunut uskonnollisia piirteitä. Tämä näkyy erityisesti siinä, että ~~darwinismi~~ kuvaa luontoa tarkoitushakuisena toimijana. Dawkins on moderni esimerkki tästä jo klassiselle ~~darwinismille~~ ominaisesta piirteestä.		Stove kiinnittää huomiota siihen, että darvinismin sisään on rakentunut uskonnollisia piirteitä. Tämä näkyy erityisesti siinä, että darvinismi kuvaa luontoa tarkoitushakuisena toimijana. Dawkins on moderni esimerkki tästä jo klassiselle darvinismille ominaisesta piirteestä.

	Dawkinsin mukaan ”olemme - - robotteja, jotka on sokeasti ohjelmoitu säilyttämään itsekkäät molekyylit, jotka tunnetaan geenien nimellä”. Hän sanoo, että ”meitä manipuloidaan, jotta varmistaisimme geeniemme eloonjäämisen”. Hän pitää perustavana totuutena, että ”organismi on DNA:n työväline” ja ”elävät organismit ovat olemassa DNA:n hyväksi”.		Dawkinsin mukaan ”olemme - - robotteja, jotka on sokeasti ohjelmoitu säilyttämään itsekkäät molekyylit, jotka tunnetaan geenien nimellä”. Hän sanoo, että ”meitä manipuloidaan, jotta varmistaisimme geeniemme eloonjäämisen”. Hän pitää perustavana totuutena, että ”organismi on DNA:n työväline” ja ”elävät organismit ovat olemassa DNA:n hyväksi”.

	Näissä lainauksissa Dawkins antaa geeneille ominaisuuksia, jotka tekevät geeneistä jossakin mielessä jumalallisia. Ne ovat ihmistä mahtavampia, koska ne pystyvät manipuloimaan ihmistä. Ihminen on olemassa geenejä varten. Geenit ovat jopa jossakin mielessä ikuisia: ”geeni - - ei tule vanhaksi; se ei ole lähempänä kuolemaa ollessaan miljoonan vuoden ikäinen kuin ollessaan sadan vuoden ikäinen. Se siirtyy ruumiista toiseen sukupolvien kuluessa, manipuloiden ruumista toisensa jälkeen omalla tavallaan ja omia tarkoitusperiään varten, hyläten kuolevaiset ruumiit ennen kuin ne vaipuvat vanhuuteen ja kuolemaan. Geenit ovat kuolemattomia - - .” Jos Dawkins on oikeassa ”tiede on antanut meille sen, mitä ihmissydän on aina kaivannut, mutta ei ole koskaan aikaisemmin saavuttanut: tiedon olennoista, jotka ovat niin valtavan ylivertaisia meihin nähden, että ne ~~ansaitsevan~~ kunnoituksemme ja palvontamme” (Stove 2007: 256-257).		Näissä lainauksissa Dawkins antaa geeneille ominaisuuksia, jotka tekevät geeneistä jossakin mielessä jumalallisia. Ne ovat ihmistä mahtavampia, koska ne pystyvät manipuloimaan ihmistä. Ihminen on olemassa geenejä varten. Geenit ovat jopa jossakin mielessä ikuisia: ”geeni - - ei tule vanhaksi; se ei ole lähempänä kuolemaa ollessaan miljoonan vuoden ikäinen kuin ollessaan sadan vuoden ikäinen. Se siirtyy ruumiista toiseen sukupolvien kuluessa, manipuloiden ruumista toisensa jälkeen omalla tavallaan ja omia tarkoitusperiään varten, hyläten kuolevaiset ruumiit ennen kuin ne vaipuvat vanhuuteen ja kuolemaan. Geenit ovat kuolemattomia - - .” Jos Dawkins on oikeassa ”tiede on antanut meille sen, mitä ihmissydän on aina kaivannut, mutta ei ole koskaan aikaisemmin saavuttanut: tiedon olennoista, jotka ovat niin valtavan ylivertaisia meihin nähden, että ne ansaitsevat kunnoituksemme ja palvontamme” (Stove 2007: 256-257).

	Stoven mukaan Dawkins on omalta osaltaan ollut luomassa uskontoa, jossa geeneille annetaan monia niistä ominaisuuksista, joita on perinteisesti annettu Jumalalle. Dawkins on ”polyteisti” sikäli, että geeni-jumalia on hyvin suuri määrä. Hänen uskontonsa eroaa kristillisestä teismistä sikäli, että hänen jumalansa eivät ole hyviä vaan säälimättömän itsekkäitä. Mutta ne ovat Jumalan kaltaisia sikäli, että ne ovat mahtavia, tarkoitushakuisia, älykkäitä ja kuolemattomia. (Stove 2007: 269.) Dawkins tosin sanoo muutaman kerran, että geenit eivät ole tarkoitushakuisia toimijoita. Mutta jokaista tällaista lausumaa kohden Dawkinsilla on ”sata lausumaa, joihin sisältyy ajatus, että geenit ovat tarkoitushakuisia” (Stove 2007: 272).		Stoven mukaan Dawkins on omalta osaltaan ollut luomassa uskontoa, jossa geeneille annetaan monia niistä ominaisuuksista, joita on perinteisesti annettu Jumalalle. Dawkins on ”polyteisti” sikäli, että geeni-jumalia on hyvin suuri määrä. Hänen uskontonsa eroaa kristillisestä teismistä sikäli, että hänen jumalansa eivät ole hyviä vaan säälimättömän itsekkäitä. Mutta ne ovat Jumalan kaltaisia sikäli, että ne ovat mahtavia, tarkoitushakuisia, älykkäitä ja kuolemattomia. (Stove 2007: 269.) Dawkins tosin sanoo muutaman kerran, että geenit eivät ole tarkoitushakuisia toimijoita. Mutta jokaista tällaista lausumaa kohden Dawkinsilla on ”sata lausumaa, joihin sisältyy ajatus, että geenit ovat tarkoitushakuisia” (Stove 2007: 272).

	~~Darwinismi~~ on koko historiansa ajan käyttänyt tarkoitushakuisia ilmauksia selittämään lajien sopeutumista, vaikka ~~darwinismin~~ perususkomusten mukaan tällaisen tarkoitushakuisuuden olemassaoloa ei ole luvallista olettaa. Niinpä ~~darwinistien~~ pitäisi pystyä tekemään selkoa siitä, miten heidän tarkoitushakuinen kielensä tulisi kääntää ja ymmärtää niin, että tämä ~~darwinistisista~~ lähtökohdista luvaton tarkoitushakuisuus eliminoitaisiin. Kukaan ei kuitenkaan ole onnistunut tarjoamaan tällaista selkeyttävää tulkintaa. Stoven mukaan ~~uusdarwinistisen~~ ”geeniuskonnon” edustajat ovat itse asiassa haluttomia selventämään näitä peruskäsitteitä, koska se tuhoaisi heidän uskontonsa perustan.		Darvinismi on koko historiansa ajan käyttänyt tarkoitushakuisia ilmauksia selittämään lajien sopeutumista, vaikka darvinismin perususkomusten mukaan tällaisen tarkoitushakuisuuden olemassaoloa ei ole luvallista olettaa. Niinpä darvinistien pitäisi pystyä tekemään selkoa siitä, miten heidän tarkoitushakuinen kielensä tulisi kääntää ja ymmärtää niin, että tämä darvinistisista lähtökohdista luvaton tarkoitushakuisuus eliminoitaisiin. Kukaan ei kuitenkaan ole onnistunut tarjoamaan tällaista selkeyttävää tulkintaa. Stoven mukaan uusdarvinistisen ”geeniuskonnon” edustajat ovat itse asiassa haluttomia selventämään näitä peruskäsitteitä, koska se tuhoaisi heidän uskontonsa perustan.

	{{sitaatti\|On hyvin helppoa ymmärtää, miksi geeniuskonnon kannattajat ovat erityisen haluttomia käännösoppaan tuottamiseen. Sillä oletetaan, että projekti voitaisiin viedä menestyksekkäästi päätökseensä: mikä olisi sen vaikutus uuteen uskontoon? Yksinkertainen seuraus olisi, että Dawkins ja hänen kaltaisensa ihmiset eivät voisi enää kuvata geenejä itsekkäiksi ja sellaisiksi, jotka manipuloivat kaikkea auringon alla ja jotka ~~kilpaileva~~ alleeliensa kanssa tulevien sukupolvien markkinaosuuksista, ja niin edelleen samalla kun he lupaavat – mutta eivät koskaan toteuta – noiden lausumien käännöstä ”kunnianarvoiselle kielelle”. Enää ei olisi ~~tarvettä~~ eikä mitään tekosyytä kuvata geenejä tavoilla, joihin sisältyy ajatus tarkoituksesta, älykkyydestä ja vallasta. Kaikki, mitä ~~darwinistien~~ tarvitsisi sanoa selittääkseen sopeutumista, voitaisiin sanoa käyttämättä ilmauksia kuten ”itsekäs”, ”manipulaatio” tai ”kilpailu”. Mutta tämä merkitsisi tietenkin sitä, että uusi geeniuskonto häviäisi kuin unikuva jättämättä mitään jälkeensä. (Stove 2007: 281.)}}		{{sitaatti\|On hyvin helppoa ymmärtää, miksi geeniuskonnon kannattajat ovat erityisen haluttomia käännösoppaan tuottamiseen. Sillä oletetaan, että projekti voitaisiin viedä menestyksekkäästi päätökseensä: mikä olisi sen vaikutus uuteen uskontoon? Yksinkertainen seuraus olisi, että Dawkins ja hänen kaltaisensa ihmiset eivät voisi enää kuvata geenejä itsekkäiksi ja sellaisiksi, jotka manipuloivat kaikkea auringon alla ja jotka kilpailevat alleeliensa kanssa tulevien sukupolvien markkinaosuuksista, ja niin edelleen samalla kun he lupaavat – mutta eivät koskaan toteuta – noiden lausumien käännöstä ”kunnianarvoiselle kielelle”. Enää ei olisi tarvetta eikä mitään tekosyytä kuvata geenejä tavoilla, joihin sisältyy ajatus tarkoituksesta, älykkyydestä ja vallasta. Kaikki, mitä darvinistien tarvitsisi sanoa selittääkseen sopeutumista, voitaisiin sanoa käyttämättä ilmauksia kuten ”itsekäs”, ”manipulaatio” tai ”kilpailu”. Mutta tämä merkitsisi tietenkin sitä, että uusi geeniuskonto häviäisi kuin unikuva jättämättä mitään jälkeensä. (Stove 2007: 281.)}}

	Stoven mukaan tämä uusi geeniuskonto on vain vähän tarkennettu muunnelma Darwinin ~~alkuperäisesta~~ uskonnosta, jonka mukaan kaikkea elävää luonnehtii tarkoitushakuinen pyrkimys lisääntyä. Vaikka ~~darwinismi~~ pyrki poistamaan tarkoitushakuisuuden ja suunnitelmallisuuden luonnosta kieltäessään luonnon olevan älykkään Luojan luomusta, se päätyi tuomaan tarkoitushakuisuuden luontoon takaisin antamalla jumalallisia ominaisuuksia aineellisille tekijöille.		Stoven mukaan tämä uusi geeniuskonto on vain vähän tarkennettu muunnelma Darwinin alkuperäisestä uskonnosta, jonka mukaan kaikkea elävää luonnehtii tarkoitushakuinen pyrkimys lisääntyä. Vaikka darvinismi pyrki poistamaan tarkoitushakuisuuden ja suunnitelmallisuuden luonnosta kieltäessään luonnon olevan älykkään Luojan luomusta, se päätyi tuomaan tarkoitushakuisuuden luontoon takaisin antamalla jumalallisia ominaisuuksia aineellisille tekijöille.



	[[Luokka: Kirjat]]		[[Luokka: Kirjat]]

Spectator (7. syyskuuta 2010 kello 09.52)

2010-09-07T09:52:18Z

← Vanhempi versio		Versio 7. syyskuuta 2010 kello 09.52
Rivi 11:		Rivi 11:
	Geenit ovat hyvin salattuja: ennen viime vuosisataa kukaan ei tiennyt mitään niiden olemassaolosta. Dawkinsin mukaan geenit ovat hyvin voimakkaita: ne ohjaavat kaikkien elävien olentojen elämää. Lisäksi ne ovat äärimmäisen moraalittomia: Dawkinsin kuvauksen mukaan geenit ovat häikäilemättömän itsekkäitä. Dawkinsilla on kyky esittää ajatuksensa kertomuksen muodossa, joka tavoittaa ihmisten mielikuvituksen. Samalla hän voi yliopistollisen asemansa takia esittää kaikki tieteen auktoriteetilla.		Geenit ovat hyvin salattuja: ennen viime vuosisataa kukaan ei tiennyt mitään niiden olemassaolosta. Dawkinsin mukaan geenit ovat hyvin voimakkaita: ne ohjaavat kaikkien elävien olentojen elämää. Lisäksi ne ovat äärimmäisen moraalittomia: Dawkinsin kuvauksen mukaan geenit ovat häikäilemättömän itsekkäitä. Dawkinsilla on kyky esittää ajatuksensa kertomuksen muodossa, joka tavoittaa ihmisten mielikuvituksen. Samalla hän voi yliopistollisen asemansa takia esittää kaikki tieteen auktoriteetilla.

	~~Stove saa tukea muilta ajattelijoilta.~~ Kun Richard Dawkins väittää, että geenit ”loivat meidät, ruumiimme ja mielemme”, hän vetoaa olennaisesti maagiseen yhteyteen. ”Jos geenin käsitettä käytetään täsmällisessä merkityksessä, siinä ei ole mitään sellaista, mikä tekisi joukolle kemikaaleja mahdolliseksi luoda yhtään mitään.” (Berlinski 2008: 199.) Kemikaalikokoelma tuskin kokee turhamaista omahyväisyyttä siitä, että se kopioi itsensä.		David Berlinski on samaa mieltä Stoven kanssa: Kun Richard Dawkins väittää, että geenit ”loivat meidät, ruumiimme ja mielemme”, hän vetoaa olennaisesti maagiseen yhteyteen. ”Jos geenin käsitettä käytetään täsmällisessä merkityksessä, siinä ei ole mitään sellaista, mikä tekisi joukolle kemikaaleja mahdolliseksi luoda yhtään mitään.” (Berlinski 2008: 199.) Kemikaalikokoelma tuskin kokee turhamaista omahyväisyyttä siitä, että se kopioi itsensä.

	Myytti ennakkoluulottomasta ja pyyteettömästä tieteentekijästä elää edelleen kulttuurissamme, vaikka se on tieteenfilosofiassa ja tieteen historian tutkimuksessa moneen kertaan kumottu. Mikään ei ole vetoavampaa kuin tällaisen oletetusti pyyteettömän tieteentekijän kertomat sadunomaiset kertomukset olemassaolon arvoituksesta. Kertomukset ovat sekä viihdyttäviä että mieltä ylentäviä. Vaikutelmaa lisää entisestään, jos nämä kertomukset on esitetty muodossa, joka antaa jokaiselle niihin uskovalle älyllisen rohkeuden sädekehän.		Myytti ennakkoluulottomasta ja pyyteettömästä tieteentekijästä elää edelleen kulttuurissamme, vaikka se on tieteenfilosofiassa ja tieteen historian tutkimuksessa moneen kertaan kumottu. Mikään ei ole vetoavampaa kuin tällaisen oletetusti pyyteettömän tieteentekijän kertomat sadunomaiset kertomukset olemassaolon arvoituksesta. Kertomukset ovat sekä viihdyttäviä että mieltä ylentäviä. Vaikutelmaa lisää entisestään, jos nämä kertomukset on esitetty muodossa, joka antaa jokaiselle niihin uskovalle älyllisen rohkeuden sädekehän.
Rivi 27:		Rivi 27:
	Dawkinsin käsityksen epäselvyys tekee hänelle mahdolliseksi torjua kritiikki, esitettiin se miltä suunnalta tahansa. Jos darwinistista teoriaa kritisoidaan siitä, ettei se pysty antamaan selitystä altruismille, on aina mahdollista viitata siihen, että itse asiassa darwinistinen teoria nimenomaan selittää altruismin olemassaolon pyrkimyksellä geenien leviämisen edistämiseen. Jos taas darwinistista teoriaa kritisoidaan siitä, että altruismin olettaminen ei sovi yhteen eloonjäämisen kamppailun perusajatuksen kanssa, on aina mahdollista vastata, että itse asiassa teoria geenien itsekkyydestä osoittaa altruismin olevan perimmältään illuusiota.		Dawkinsin käsityksen epäselvyys tekee hänelle mahdolliseksi torjua kritiikki, esitettiin se miltä suunnalta tahansa. Jos darwinistista teoriaa kritisoidaan siitä, ettei se pysty antamaan selitystä altruismille, on aina mahdollista viitata siihen, että itse asiassa darwinistinen teoria nimenomaan selittää altruismin olemassaolon pyrkimyksellä geenien leviämisen edistämiseen. Jos taas darwinistista teoriaa kritisoidaan siitä, että altruismin olettaminen ei sovi yhteen eloonjäämisen kamppailun perusajatuksen kanssa, on aina mahdollista vastata, että itse asiassa teoria geenien itsekkyydestä osoittaa altruismin olevan perimmältään illuusiota.

	== ~~Luonnon personifiointi peittää selityksen aukot~~ ==		== Darwinismin uskonnolliset piirteet ==

	Dawkinsin retoriikka on niin taitavaa, että hän pystyy sivuuttamaan fysikaalisten voimien hienosäädön ja niiden selittämiseksi tarvittavan älykkään suunnitelman tarpeellisuuden ilman argumentteja yksinkertaisesti puhumalla fysikaalisista prosesseista personifioivalla tavalla. Hän pystyy luomaan harhakuvan, että itse näiden hienosäädettyjen fysikaalisten voimien olemassaolo tekee tarpeettomaksi olettaa luonnolla olevan älykäs luoja, vaikka järkevästi ajatellen asia on juuri päinvastoin: hienosäädettyjä fysikaalisia voimia on vaikea selittää ilman älykästä suunnittelijaa. Dawkins ei anna mitään älyllistä syytä omalle naturalistiselle väitteelleen, hän ei edes yritä perustella sitä. Hän luottaa täysin retoristen kielikuvien voimaan. Stoven (2007) käyttämän ilmaisun mukaan hän kertoo ”darwiniaanisia satuja”.

	Dawkinsin mukaan ”olemme - - robotteja, jotka on sokeasti ohjelmoitu säilyttämään itsekkäät molekyylit, jotka tunnetaan geenien nimellä”. Hän sanoo, että ”meitä manipuloidaan, jotta varmistaisimme geeniemme eloonjäämisen”. Hän pitää perustavana totuutena, että ”organismi on DNA:n työväline” ja ”elävät organismit ovat olemassa DNA:n hyväksi”. Näissä lainauksissa Dawkins antaa geeneille ominaisuuksia, jotka tekevät geeneistä jossakin mielessä jumalallisia. Ne ovat ihmistä mahtavampia, koska ne pystyvät manipuloimaan ihmistä. Ihminen on olemassa geenejä varten. Geenit ovat jopa jossakin mielessä ikuisia: ”geeni - - ei tule vanhaksi; se ei ole lähempänä kuolemaa ollessaan miljoonan vuoden ikäinen kuin ollessaan sadan vuoden ikäinen. Se siirtyy ruumiista toiseen sukupolvien kuluessa, manipuloiden ruumista toisensa jälkeen omalla tavallaan ja omia tarkoitusperiään varten, hyläten kuolevaiset ruumiit ennen kuin ne vaipuvat vanhuuteen ja kuolemaan. Geenit ovat kuolemattomia - - .” Jos Dawkins on oikeassa ”tiede on antanut meille sen, mitä ihmissydän on aina kaivannut, mutta ei ole koskaan aikaisemmin saavuttanut: tiedon olennoista, jotka ovat niin valtavan ylivertaisia meihin nähden, että ne ansaitsevan kunnoituksemme ja palvontamme” (Stove 2007: 256-257).

			Stove kiinnittää huomiota siihen, että darwinismin sisään on rakentunut uskonnollisia piirteitä. Tämä näkyy erityisesti siinä, että darwinismi kuvaa luontoa tarkoitushakuisena toimijana. Dawkins on moderni esimerkki tästä jo klassiselle darwinismille ominaisesta piirteestä.

	~~== Darwinismin uskonnolliset piirteet ==~~		Dawkinsin mukaan ”olemme - - robotteja, jotka on sokeasti ohjelmoitu säilyttämään itsekkäät molekyylit, jotka tunnetaan geenien nimellä”. Hän sanoo, että ”meitä manipuloidaan, jotta varmistaisimme geeniemme eloonjäämisen”. Hän pitää perustavana totuutena, että ”organismi on DNA:n työväline” ja ”elävät organismit ovat olemassa DNA:n hyväksi”.

	~~Stove kiinnittää huomiota siihen~~, ~~että darwinismin sisään~~ on ~~rakentunut uskonnollisia piirteitä~~. ~~Tämä näkyy erityisesti siinä~~, ~~että darwinismi kuvaa luontoa tarkoitushakuisena toimijana~~. Dawkins on ~~moderni esimerkki tästä jo klassiselle darwinismille ominaisesta piirteestä~~.		Näissä lainauksissa Dawkins antaa geeneille ominaisuuksia, jotka tekevät geeneistä jossakin mielessä jumalallisia. Ne ovat ihmistä mahtavampia, koska ne pystyvät manipuloimaan ihmistä. Ihminen on olemassa geenejä varten. Geenit ovat jopa jossakin mielessä ikuisia: ”geeni - - ei tule vanhaksi; se ei ole lähempänä kuolemaa ollessaan miljoonan vuoden ikäinen kuin ollessaan sadan vuoden ikäinen. Se siirtyy ruumiista toiseen sukupolvien kuluessa, manipuloiden ruumista toisensa jälkeen omalla tavallaan ja omia tarkoitusperiään varten, hyläten kuolevaiset ruumiit ennen kuin ne vaipuvat vanhuuteen ja kuolemaan. Geenit ovat kuolemattomia - - .” Jos Dawkins on oikeassa ”tiede on antanut meille sen, mitä ihmissydän on aina kaivannut, mutta ei ole koskaan aikaisemmin saavuttanut: tiedon olennoista, jotka ovat niin valtavan ylivertaisia meihin nähden, että ne ansaitsevan kunnoituksemme ja palvontamme” (Stove 2007: 256-257).

	Stoven mukaan Dawkins on omalta osaltaan ollut luomassa uskontoa, jossa geeneille annetaan monia niistä ominaisuuksista, joita on perinteisesti annettu Jumalalle. Dawkins on ”polyteisti” sikäli, että geeni-jumalia on hyvin suuri määrä. Hänen uskontonsa eroaa kristillisestä teismistä sikäli, että hänen jumalansa eivät ole hyviä vaan säälimättömän itsekkäitä. Mutta ne ovat Jumalan kaltaisia sikäli, että ne ovat mahtavia, tarkoitushakuisia, älykkäitä ja kuolemattomia. (Stove 2007: 269.) Dawkins tosin sanoo muutaman kerran, että geenit eivät ole tarkoitushakuisia toimijoita. Mutta jokaista tällaista lausumaa kohden Dawkinsilla on ”sata lausumaa, joihin sisältyy ajatus, että geenit ovat tarkoitushakuisia” (Stove 2007: 272).		Stoven mukaan Dawkins on omalta osaltaan ollut luomassa uskontoa, jossa geeneille annetaan monia niistä ominaisuuksista, joita on perinteisesti annettu Jumalalle. Dawkins on ”polyteisti” sikäli, että geeni-jumalia on hyvin suuri määrä. Hänen uskontonsa eroaa kristillisestä teismistä sikäli, että hänen jumalansa eivät ole hyviä vaan säälimättömän itsekkäitä. Mutta ne ovat Jumalan kaltaisia sikäli, että ne ovat mahtavia, tarkoitushakuisia, älykkäitä ja kuolemattomia. (Stove 2007: 269.) Dawkins tosin sanoo muutaman kerran, että geenit eivät ole tarkoitushakuisia toimijoita. Mutta jokaista tällaista lausumaa kohden Dawkinsilla on ”sata lausumaa, joihin sisältyy ajatus, että geenit ovat tarkoitushakuisia” (Stove 2007: 272).

Spectator (7. syyskuuta 2010 kello 09.14)

2010-09-07T09:14:00Z

← Vanhempi versio		Versio 7. syyskuuta 2010 kello 09.14
Rivi 1:		Rivi 1:
	Vaikka australialainen filosofi [[David Stove]] on itse ateisti ja evolutionisti, hän kiinnittää kirjassaan ''Darwinian Fairytales'' huomiota siihen, että monien ajassamme vaikuttavien darwinististen kertomusten vetovoima perustuu myös niihin sadunomaisiin elementteihin, joita niihin on rakentunut.		Vaikka australialainen filosofi [[David Stove]] on itse ateisti ja evolutionisti, hän kiinnittää kirjassaan ''Darwinian Fairytales: Selfish Genes, Errors of Heredity and Other Fables of Evolution'' huomiota siihen, että monien ajassamme vaikuttavien darwinististen kertomusten vetovoima perustuu myös niihin sadunomaisiin elementteihin, joita niihin on rakentunut.

Spectator (7. syyskuuta 2010 kello 09.05)

2010-09-07T09:05:54Z

@@ Rivi 1: / Rivi 1: @@
-Kirjassaan Darwinian Fairytales australialainen filosofi [[David Stove]] kritisoi esimerkiksi [[Richard Dawkins]]in teoriaa ”itsekkäistä geeneistä”. Koska darwinismin perusajatuksen mukaan kaikki eliöt pyrkivät selviämään eloonjäämisen jatkuvassa kamppailussa, altruistinen käyttäytyminen on aina muodostanut ongelman naturalistiselle ajattelulle. Dawkins pyrkii ratkaisemaan tämän ongelman puolustamalla kahta ristiriitaista väitettä. Yhtäältä hän pyrkii selittämään altruismin olemassaolon sillä, että jokainen eliö pyrkii takaamaan omien geeniensä jatkuvuuden seuraavissa sukupolvissa. Niinpä eliöt käyttäytyvät altruistisesti omia jälkeläisiään kohtaan, koska vanhempien geenit jatkavat elämäänsä jälkeläisissä. Toisaalta Dawkins pyrkii selittämään altruismin olevan näennäistä, koska perimmältään altruistinen käyttäytyminen on vain seurausta ”geenien itsekkyydestä”.
+Vaikka australialainen filosofi [[David Stove]] on itse ateisti ja evolutionisti, hän kiinnittää kirjassaan ''Darwinian Fairytales'' huomiota siihen, että monien ajassamme vaikuttavien darwinististen kertomusten vetovoima perustuu myös niihin sadunomaisiin elementteihin, joita niihin on rakentunut.
 Yksi Dawkinsin kirjoitusten kiinnostavuuden ja vetovoiman perusteista on juuri tämä epäselvä tapa lähestyä altruismin ongelmaa.
@@ Rivi 6: / Rivi 26: @@
 Dawkinsin käsityksen epäselvyys tekee hänelle mahdolliseksi torjua kritiikki, esitettiin se miltä suunnalta tahansa. Jos darwinistista teoriaa kritisoidaan siitä, ettei se pysty antamaan selitystä altruismille, on aina mahdollista viitata siihen, että itse asiassa darwinistinen teoria nimenomaan selittää altruismin olemassaolon pyrkimyksellä geenien leviämisen edistämiseen. Jos taas darwinistista teoriaa kritisoidaan siitä, että altruismin olettaminen ei sovi yhteen eloonjäämisen kamppailun perusajatuksen kanssa, on aina mahdollista vastata, että itse asiassa teoria geenien itsekkyydestä osoittaa altruismin olevan perimmältään illuusiota.
 Dawkinsin mukaan ”olemme - - robotteja, jotka on sokeasti ohjelmoitu säilyttämään itsekkäät molekyylit, jotka tunnetaan geenien nimellä”. Hän sanoo, että ”meitä manipuloidaan, jotta varmistaisimme geeniemme eloonjäämisen”. Hän pitää perustavana totuutena, että ”organismi on DNA:n työväline” ja ”elävät organismit ovat olemassa DNA:n hyväksi”. Näissä lainauksissa Dawkins antaa geeneille ominaisuuksia, jotka tekevät geeneistä jossakin mielessä jumalallisia. Ne ovat ihmistä mahtavampia, koska ne pystyvät manipuloimaan ihmistä. Ihminen on olemassa geenejä varten. Geenit ovat jopa jossakin mielessä ikuisia: ”geeni - - ei tule vanhaksi; se ei ole lähempänä kuolemaa ollessaan miljoonan vuoden ikäinen kuin ollessaan sadan vuoden ikäinen. Se siirtyy ruumiista toiseen sukupolvien kuluessa, manipuloiden ruumista toisensa jälkeen omalla tavallaan ja omia tarkoitusperiään varten, hyläten kuolevaiset ruumiit ennen kuin ne vaipuvat vanhuuteen ja kuolemaan. Geenit ovat kuolemattomia - - .” Jos Dawkins on oikeassa ”tiede on antanut meille sen, mitä ihmissydän on aina kaivannut, mutta ei ole koskaan aikaisemmin saavuttanut: tiedon olennoista, jotka ovat niin valtavan ylivertaisia meihin nähden, että ne ansaitsevan kunnoituksemme ja palvontamme” (Stove 2007: 256-257).
-David Stoven mukaan Dawkins on omalta osaltaan ollut luomassa uskontoa, jossa geeneille annetaan monia niistä ominaisuuksista, joita on perinteisesti annettu Jumalalle. Dawkins on ”polyteisti” sikäli, että geeni-jumalia on hyvin suuri määrä. Hänen uskontonsa eroaa kristillisestä teismistä sikäli, että hänen jumalansa eivät ole hyviä vaan säälimättömän itsekkäitä. Mutta ne ovat Jumalan kaltaisia sikäli, että ne ovat mahtavia, tarkoitushakuisia, älykkäitä ja kuolemattomia. (Stove 2007: 269.) Dawkins tosin sanoo muutaman kerran, että geenit eivät ole tarkoitushakuisia toimijoita. Mutta jokaista tällaista lausumaa kohden Dawkinsilla on ”sata lausumaa, joihin sisältyy ajatus, että geenit ovat tarkoitushakuisia” (Stove 2007: 272).
 Darwinismi on koko historiansa ajan käyttänyt tarkoitushakuisia ilmauksia selittämään lajien sopeutumista, vaikka darwinismin perususkomusten mukaan tällaisen tarkoitushakuisuuden olemassaoloa ei ole luvallista olettaa. Niinpä darwinistien pitäisi pystyä tekemään selkoa siitä, miten heidän tarkoitushakuinen kielensä tulisi kääntää ja ymmärtää niin, että tämä darwinistisista lähtökohdista luvaton tarkoitushakuisuus eliminoitaisiin. Kukaan ei kuitenkaan ole onnistunut tarjoamaan tällaista selkeyttävää tulkintaa. Stoven mukaan uusdarwinistisen ”geeniuskonnon” edustajat ovat itse asiassa haluttomia selventämään näitä peruskäsitteitä, koska se tuhoaisi heidän uskontonsa perustan.
@@ Rivi 17: / Rivi 46: @@
 Stoven mukaan tämä uusi geeniuskonto on vain vähän tarkennettu muunnelma Darwinin alkuperäisesta uskonnosta, jonka mukaan kaikkea elävää luonnehtii tarkoitushakuinen pyrkimys lisääntyä. Vaikka darwinismi pyrki poistamaan tarkoitushakuisuuden ja suunnitelmallisuuden luonnosta kieltäessään luonnon olevan älykkään Luojan luomusta, se päätyi tuomaan tarkoitushakuisuuden luontoon takaisin antamalla jumalallisia ominaisuuksia aineellisille tekijöille.
-Dawkinsin retoriikka on niin taitavaa, että hän pystyy sivuuttamaan fysikaalisten voimien hienosäädön ja niiden selittämiseksi tarvittavan älykkään suunnitelman tarpeellisuuden ilman argumentteja yksinkertaisesti puhumalla fysikaalisista prosesseista personifioivalla tavalla. Hän pystyy luomaan harhakuvan, että itse näiden hienosäädettyjen fysikaalisten voimien olemassaolo tekee tarpeettomaksi olettaa luonnolla olevan älykäs luoja, vaikka järkevästi ajatellen asia on juuri päinvastoin: hienosäädettyjä fysikaalisia voimia on vaikea selittää ilman älykästä suunnittelijaa. Dawkins ei anna mitään älyllistä syytä omalle naturalistiselle väitteelleen, hän ei edes yritä perustella sitä. Hän luottaa täysin retoristen kielikuvien voimaan. Australialaisen filosofin David Stoven (2007) käyttämän ilmaisun mukaan hän kertoo ”darwiniaanisia satuja”.
 [[Luokka: Kirjat]]

Spectator (7. syyskuuta 2010 kello 08.20)

2010-09-07T08:20:23Z

← Vanhempi versio		Versio 7. syyskuuta 2010 kello 08.20
Rivi 1:		Rivi 1:
	Kirjassaan Darwinian ~~fairytales~~ australialainen filosofi [[David Stove]] kritisoi esimerkiksi [[Richard Dawkins]]in teoriaa ”itsekkäistä geeneistä”. Koska darwinismin perusajatuksen mukaan kaikki eliöt pyrkivät selviämään eloonjäämisen jatkuvassa kamppailussa, altruistinen käyttäytyminen on aina muodostanut ongelman naturalistiselle ajattelulle. Dawkins pyrkii ratkaisemaan tämän ongelman puolustamalla kahta ristiriitaista väitettä. Yhtäältä hän pyrkii selittämään altruismin olemassaolon sillä, että jokainen eliö pyrkii takaamaan omien geeniensä jatkuvuuden seuraavissa sukupolvissa. Niinpä eliöt käyttäytyvät altruistisesti omia jälkeläisiään kohtaan, koska vanhempien geenit jatkavat elämäänsä jälkeläisissä. Toisaalta Dawkins pyrkii selittämään altruismin olevan näennäistä, koska perimmältään altruistinen käyttäytyminen on vain seurausta ”geenien itsekkyydestä”.		Kirjassaan Darwinian Fairytales australialainen filosofi [[David Stove]] kritisoi esimerkiksi [[Richard Dawkins]]in teoriaa ”itsekkäistä geeneistä”. Koska darwinismin perusajatuksen mukaan kaikki eliöt pyrkivät selviämään eloonjäämisen jatkuvassa kamppailussa, altruistinen käyttäytyminen on aina muodostanut ongelman naturalistiselle ajattelulle. Dawkins pyrkii ratkaisemaan tämän ongelman puolustamalla kahta ristiriitaista väitettä. Yhtäältä hän pyrkii selittämään altruismin olemassaolon sillä, että jokainen eliö pyrkii takaamaan omien geeniensä jatkuvuuden seuraavissa sukupolvissa. Niinpä eliöt käyttäytyvät altruistisesti omia jälkeläisiään kohtaan, koska vanhempien geenit jatkavat elämäänsä jälkeläisissä. Toisaalta Dawkins pyrkii selittämään altruismin olevan näennäistä, koska perimmältään altruistinen käyttäytyminen on vain seurausta ”geenien itsekkyydestä”.

	Yksi Dawkinsin kirjoitusten kiinnostavuuden ja vetovoiman perusteista on juuri tämä epäselvä tapa lähestyä altruismin ongelmaa.		Yksi Dawkinsin kirjoitusten kiinnostavuuden ja vetovoiman perusteista on juuri tämä epäselvä tapa lähestyä altruismin ongelmaa.

← Vanhempi versio		Versio 11. kesäkuuta 2017 kello 17.19
Rivi 5:		Rivi 5:
	Stove ottaa yhdeksi esimerkiksi [[Richard Dawkins]]in ajatuksen ”itsekkäästä geenistä”.		Stove ottaa yhdeksi esimerkiksi [[Richard Dawkins]]in ajatuksen ”itsekkäästä geenistä”.

	{{sitaatti\|Dawkins oli kaikkia edeltäjiään nokkelampi ja ymmärsi, että koska geenit ovat salattuja, voimakkaita ja moraalittomia, ne tarjoavat aineistoa kirjalle ”Kuningas Geenin hovin salaisuudet ja skandaalit”. Mikään voima maan päällä ei olisi voinut estää tätä kirjaa menestymästä. \|Stove\| 2007: 178.}}		{{sitaatti\|Dawkins oli kaikkia edeltäjiään nokkelampi ja ymmärsi, että koska geenit ovat salattuja, voimakkaita ja moraalittomia, ne tarjoavat aineistoa kirjalle ”Kuningas Geenin hovin salaisuudet ja skandaalit”. Mikään voima maan päällä ei olisi voinut estää tätä kirjaa menestymästä.\|Stove<ref>Stove 2007: 178</ref>}}

	Geenit ovat hyvin salattuja: ennen viime vuosisataa kukaan ei tiennyt mitään niiden olemassaolosta. Dawkinsin mukaan geenit ovat hyvin voimakkaita: ne ohjaavat kaikkien elävien olentojen elämää. Lisäksi ne ovat äärimmäisen moraalittomia: Dawkinsin kuvauksen mukaan geenit ovat häikäilemättömän itsekkäitä. Dawkinsilla on kyky esittää ajatuksensa kertomuksen muodossa, joka tavoittaa ihmisten mielikuvituksen. Samalla hän voi yliopistollisen asemansa takia esittää kaikki tieteen auktoriteetilla.		Geenit ovat hyvin salattuja: ennen viime vuosisataa kukaan ei tiennyt mitään niiden olemassaolosta. Dawkinsin mukaan geenit ovat hyvin voimakkaita: ne ohjaavat kaikkien elävien olentojen elämää. Lisäksi ne ovat äärimmäisen moraalittomia: Dawkinsin kuvauksen mukaan geenit ovat häikäilemättömän itsekkäitä. Dawkinsilla on kyky esittää ajatuksensa kertomuksen muodossa, joka tavoittaa ihmisten mielikuvituksen. Samalla hän voi yliopistollisen asemansa takia esittää kaikki tieteen auktoriteetilla.

	'''David Berlinski''' on samaa mieltä Stoven kanssa: Kun Richard Dawkins väittää, että geenit ”loivat meidät, ruumiimme ja mielemme”, hän vetoaa olennaisesti maagiseen yhteyteen. ”Jos geenin käsitettä käytetään täsmällisessä merkityksessä, siinä ei ole mitään sellaista, mikä tekisi joukolle kemikaaleja mahdolliseksi luoda yhtään mitään.” (Berlinski 2008: 199.) Kemikaalikokoelma tuskin kokee turhamaista omahyväisyyttä siitä, että se kopioi itsensä.		'''David Berlinski''' on samaa mieltä Stoven kanssa: Kun Richard Dawkins väittää, että geenit ”loivat meidät, ruumiimme ja mielemme”, hän vetoaa olennaisesti maagiseen yhteyteen. ”Jos geenin käsitettä käytetään täsmällisessä merkityksessä, siinä ei ole mitään sellaista, mikä tekisi joukolle kemikaaleja mahdolliseksi luoda yhtään mitään.”<ref>Berlinski 2008: 199</ref> Kemikaalikokoelma tuskin kokee turhamaista omahyväisyyttä siitä, että se kopioi itsensä.

	Myytti ennakkoluulottomasta ja pyyteettömästä tieteentekijästä elää edelleen kulttuurissamme, vaikka se on tieteenfilosofiassa ja tieteen historian tutkimuksessa moneen kertaan kumottu. Mikään ei ole vetoavampaa kuin tällaisen oletetusti pyyteettömän tieteentekijän kertomat sadunomaiset kertomukset olemassaolon arvoituksesta. Kertomukset ovat sekä viihdyttäviä että mieltä ylentäviä. Vaikutelmaa lisää entisestään, jos nämä kertomukset on esitetty muodossa, joka antaa jokaiselle niihin uskovalle älyllisen rohkeuden sädekehän.		Myytti ennakkoluulottomasta ja pyyteettömästä tieteentekijästä elää edelleen kulttuurissamme, vaikka se on tieteenfilosofiassa ja tieteen historian tutkimuksessa moneen kertaan kumottu. Mikään ei ole vetoavampaa kuin tällaisen oletetusti pyyteettömän tieteentekijän kertomat sadunomaiset kertomukset olemassaolon arvoituksesta. Kertomukset ovat sekä viihdyttäviä että mieltä ylentäviä. Vaikutelmaa lisää entisestään, jos nämä kertomukset on esitetty muodossa, joka antaa jokaiselle niihin uskovalle älyllisen rohkeuden sädekehän.


	== Altruismin ongelma ==		== Altruismin ongelma ==


	Koska darvinismin perusajatuksen mukaan kaikki eliöt pyrkivät selviämään eloonjäämisen jatkuvassa kamppailussa, altruistinen käyttäytyminen on aina muodostanut ongelman naturalistiselle ajattelulle. Dawkins pyrkii ratkaisemaan tämän ongelman puolustamalla kahta ristiriitaista väitettä. Yhtäältä hän pyrkii selittämään altruismin olemassaolon sillä, että jokainen eliö pyrkii takaamaan omien geeniensä jatkuvuuden seuraavissa sukupolvissa. Niinpä eliöt käyttäytyvät altruistisesti omia jälkeläisiään kohtaan, koska vanhempien geenit jatkavat elämäänsä jälkeläisissä. Toisaalta Dawkins pyrkii selittämään altruismin olevan näennäistä, koska perimmältään altruistinen käyttäytyminen on vain seurausta ”geenien itsekkyydestä”.		Koska darvinismin perusajatuksen mukaan kaikki eliöt pyrkivät selviämään eloonjäämisen jatkuvassa kamppailussa, altruistinen käyttäytyminen on aina muodostanut ongelman naturalistiselle ajattelulle. Dawkins pyrkii ratkaisemaan tämän ongelman puolustamalla kahta ristiriitaista väitettä. Yhtäältä hän pyrkii selittämään altruismin olemassaolon sillä, että jokainen eliö pyrkii takaamaan omien geeniensä jatkuvuuden seuraavissa sukupolvissa. Niinpä eliöt käyttäytyvät altruistisesti omia jälkeläisiään kohtaan, koska vanhempien geenit jatkavat elämäänsä jälkeläisissä. Toisaalta Dawkins pyrkii selittämään altruismin olevan näennäistä, koska perimmältään altruistinen käyttäytyminen on vain seurausta ”geenien itsekkyydestä”.
Rivi 21:		Rivi 19:
	Yksi Dawkinsin kirjoitusten kiinnostavuuden ja vetovoiman perusteista on juuri tämä epäselvä tapa lähestyä altruismin ongelmaa.		Yksi Dawkinsin kirjoitusten kiinnostavuuden ja vetovoiman perusteista on juuri tämä epäselvä tapa lähestyä altruismin ongelmaa.

	{{sitaatti\|Jos et (esimerkiksi) lukiessasi Dawkinsin kirjaa ''Itsekäs Geeni'' pysty saamaan selville, kieltääkö kirjan tekijä sukulaisten välisen altruismin olemassaolon vai tarjoaako hän sille kausaalisen selityksen (ja tosiasiassa et pysty saamaan sitä selville), niin siihen on todennäköisesti syynä se, että kirjan tekijän ajatukset kyseisestä aiheesta ovat täsmälleen yhtä epäjohdonmukaisessa tilassa kuin hänen kirjansa. – – Lisäksi jos kirja olisi sanonut selvästi ja johdonmukaisesti joko että sukulaisten välistä altruismia ei ole olemassa tai että sitä on olemassa, kirja olisi menettänyt paljon kiehtovuudestaan ja sitä olisi myyty vähemmän. Sen epäjohdonmukaisuus tämän perustavan kysymyksen osalta – vaikka se epäilemättä uskollisesti heijastaa tekijänsä mielentilaa – on juuri yksi niistä tekijöistä, jotka pitävät lukijat kiinnostuneina arvailemassa. Se on yhtä aikaa lukijoiden kiinnostuksen ja kirjan tekijän tulon lähde. Johdonmukaisuus olisi maksanut tekijälle rahaa. \|Stove\|2007: 247.)}}		{{sitaatti\|Jos et (esimerkiksi) lukiessasi Dawkinsin kirjaa ''Itsekäs Geeni'' pysty saamaan selville, kieltääkö kirjan tekijä sukulaisten välisen altruismin olemassaolon vai tarjoaako hän sille kausaalisen selityksen (ja tosiasiassa et pysty saamaan sitä selville), niin siihen on todennäköisesti syynä se, että kirjan tekijän ajatukset kyseisestä aiheesta ovat täsmälleen yhtä epäjohdonmukaisessa tilassa kuin hänen kirjansa. – – Lisäksi jos kirja olisi sanonut selvästi ja johdonmukaisesti joko että sukulaisten välistä altruismia ei ole olemassa tai että sitä on olemassa, kirja olisi menettänyt paljon kiehtovuudestaan ja sitä olisi myyty vähemmän. Sen epäjohdonmukaisuus tämän perustavan kysymyksen osalta – vaikka se epäilemättä uskollisesti heijastaa tekijänsä mielentilaa – on juuri yksi niistä tekijöistä, jotka pitävät lukijat kiinnostuneina arvailemassa. Se on yhtä aikaa lukijoiden kiinnostuksen ja kirjan tekijän tulon lähde. Johdonmukaisuus olisi maksanut tekijälle rahaa. \|Stove<ref>Stove 2007:247</ref>}}

	Dawkinsin käsityksen epäselvyys tekee hänelle mahdolliseksi torjua kritiikki, esitettiin se miltä suunnalta tahansa. Jos darvinistista teoriaa kritisoidaan siitä, ettei se pysty antamaan selitystä altruismille, on aina mahdollista viitata siihen, että itse asiassa darvinistinen teoria nimenomaan selittää altruismin olemassaolon pyrkimyksellä geenien leviämisen edistämiseen. Jos taas darvinistista teoriaa kritisoidaan siitä, että altruismin olettaminen ei sovi yhteen eloonjäämisen kamppailun perusajatuksen kanssa, on aina mahdollista vastata, että itse asiassa teoria geenien itsekkyydestä osoittaa altruismin olevan perimmältään illuusiota.		Dawkinsin käsityksen epäselvyys tekee hänelle mahdolliseksi torjua kritiikki, esitettiin se miltä suunnalta tahansa. Jos darvinistista teoriaa kritisoidaan siitä, ettei se pysty antamaan selitystä altruismille, on aina mahdollista viitata siihen, että itse asiassa darvinistinen teoria nimenomaan selittää altruismin olemassaolon pyrkimyksellä geenien leviämisen edistämiseen. Jos taas darvinistista teoriaa kritisoidaan siitä, että altruismin olettaminen ei sovi yhteen eloonjäämisen kamppailun perusajatuksen kanssa, on aina mahdollista vastata, että itse asiassa teoria geenien itsekkyydestä osoittaa altruismin olevan perimmältään illuusiota.
Rivi 29:		Rivi 27:
	Stove kiinnittää huomiota siihen, että darvinismin sisään on rakentunut uskonnollisia piirteitä. Tämä näkyy erityisesti siinä, että darvinismi kuvaa luontoa tarkoitushakuisena toimijana. Dawkins on moderni esimerkki tästä jo klassiselle darvinismille ominaisesta piirteestä.		Stove kiinnittää huomiota siihen, että darvinismin sisään on rakentunut uskonnollisia piirteitä. Tämä näkyy erityisesti siinä, että darvinismi kuvaa luontoa tarkoitushakuisena toimijana. Dawkins on moderni esimerkki tästä jo klassiselle darvinismille ominaisesta piirteestä.

	Dawkinsin mukaan ”olemme ~~- -~~ robotteja, jotka on sokeasti ohjelmoitu säilyttämään itsekkäät molekyylit, jotka tunnetaan geenien nimellä”. Hän sanoo, että ”meitä manipuloidaan, jotta varmistaisimme geeniemme eloonjäämisen”. Hän pitää perustavana totuutena, että ”organismi on DNA:n työväline” ja ”elävät organismit ovat olemassa DNA:n hyväksi”.		Dawkinsin mukaan ”olemme – – robotteja, jotka on sokeasti ohjelmoitu säilyttämään itsekkäät molekyylit, jotka tunnetaan geenien nimellä”. Hän sanoo, että ”meitä manipuloidaan, jotta varmistaisimme geeniemme eloonjäämisen”. Hän pitää perustavana totuutena, että ”organismi on DNA:n työväline” ja ”elävät organismit ovat olemassa DNA:n hyväksi”.

	Näissä lainauksissa Dawkins antaa geeneille ominaisuuksia, jotka tekevät geeneistä jossakin mielessä jumalallisia. Ne ovat ihmistä mahtavampia, koska ne pystyvät manipuloimaan ihmistä. Ihminen on olemassa geenejä varten. Geenit ovat jopa jossakin mielessä ikuisia: ”geeni ~~- -~~ ei tule vanhaksi; se ei ole lähempänä kuolemaa ollessaan miljoonan vuoden ikäinen kuin ollessaan sadan vuoden ikäinen. Se siirtyy ruumiista toiseen sukupolvien kuluessa, manipuloiden ruumista toisensa jälkeen omalla tavallaan ja omia tarkoitusperiään varten, hyläten kuolevaiset ruumiit ennen kuin ne vaipuvat vanhuuteen ja kuolemaan. Geenit ovat kuolemattomia ~~- -~~ .” Jos Dawkins on oikeassa ”tiede on antanut meille sen, mitä ihmissydän on aina kaivannut, mutta ei ole koskaan aikaisemmin saavuttanut: tiedon olennoista, jotka ovat niin valtavan ylivertaisia meihin nähden, että ne ansaitsevat kunnoituksemme ja palvontamme” (Stove 2007: 256-257).		Näissä lainauksissa Dawkins antaa geeneille ominaisuuksia, jotka tekevät geeneistä jossakin mielessä jumalallisia. Ne ovat ihmistä mahtavampia, koska ne pystyvät manipuloimaan ihmistä. Ihminen on olemassa geenejä varten. Geenit ovat jopa jossakin mielessä ikuisia: ”geeni – – ei tule vanhaksi; se ei ole lähempänä kuolemaa ollessaan miljoonan vuoden ikäinen kuin ollessaan sadan vuoden ikäinen. Se siirtyy ruumiista toiseen sukupolvien kuluessa, manipuloiden ruumista toisensa jälkeen omalla tavallaan ja omia tarkoitusperiään varten, hyläten kuolevaiset ruumiit ennen kuin ne vaipuvat vanhuuteen ja kuolemaan. Geenit ovat kuolemattomia – –.” Jos Dawkins on oikeassa ”tiede on antanut meille sen, mitä ihmissydän on aina kaivannut, mutta ei ole koskaan aikaisemmin saavuttanut: tiedon olennoista, jotka ovat niin valtavan ylivertaisia meihin nähden, että ne ansaitsevat kunnoituksemme ja palvontamme”<ref>Stove 2007: 256-257</ref>.

	Stoven mukaan Dawkins on omalta osaltaan ollut luomassa uskontoa, jossa geeneille annetaan monia niistä ominaisuuksista, joita on perinteisesti annettu Jumalalle. Dawkins on ”polyteisti” sikäli, että geeni-jumalia on hyvin suuri määrä. Hänen uskontonsa eroaa kristillisestä teismistä sikäli, että hänen jumalansa eivät ole hyviä vaan säälimättömän itsekkäitä. Mutta ne ovat Jumalan kaltaisia sikäli, että ne ovat mahtavia, tarkoitushakuisia, älykkäitä ja kuolemattomia. (Stove 2007: 269.) Dawkins tosin sanoo muutaman kerran, että geenit eivät ole tarkoitushakuisia toimijoita. Mutta jokaista tällaista lausumaa kohden Dawkinsilla on ”sata lausumaa, joihin sisältyy ajatus, että geenit ovat tarkoitushakuisia” (Stove 2007: 272).		Stoven mukaan Dawkins on omalta osaltaan ollut luomassa uskontoa, jossa geeneille annetaan monia niistä ominaisuuksista, joita on perinteisesti annettu Jumalalle. Dawkins on ”polyteisti” sikäli, että geeni-jumalia on hyvin suuri määrä. Hänen uskontonsa eroaa kristillisestä teismistä sikäli, että hänen jumalansa eivät ole hyviä vaan säälimättömän itsekkäitä. Mutta ne ovat Jumalan kaltaisia sikäli, että ne ovat mahtavia, tarkoitushakuisia, älykkäitä ja kuolemattomia.<ref>Stove 2007: 269</ref> Dawkins tosin sanoo muutaman kerran, että geenit eivät ole tarkoitushakuisia toimijoita. Mutta jokaista tällaista lausumaa kohden Dawkinsilla on ”sata lausumaa, joihin sisältyy ajatus, että geenit ovat tarkoitushakuisia”<ref>Stove 2007: 272</ref>.

	Darvinismi on koko historiansa ajan käyttänyt tarkoitushakuisia ilmauksia selittämään lajien sopeutumista, vaikka darvinismin perususkomusten mukaan tällaisen tarkoitushakuisuuden olemassaoloa ei ole luvallista olettaa. Niinpä darvinistien pitäisi pystyä tekemään selkoa siitä, miten heidän tarkoitushakuinen kielensä tulisi kääntää ja ymmärtää niin, että tämä darvinistisista lähtökohdista luvaton tarkoitushakuisuus eliminoitaisiin. Kukaan ei kuitenkaan ole onnistunut tarjoamaan tällaista selkeyttävää tulkintaa. Stoven mukaan uusdarvinistisen ”geeniuskonnon” edustajat ovat itse asiassa haluttomia selventämään näitä peruskäsitteitä, koska se tuhoaisi heidän uskontonsa perustan.		Darvinismi on koko historiansa ajan käyttänyt tarkoitushakuisia ilmauksia selittämään lajien sopeutumista, vaikka darvinismin perususkomusten mukaan tällaisen tarkoitushakuisuuden olemassaoloa ei ole luvallista olettaa. Niinpä darvinistien pitäisi pystyä tekemään selkoa siitä, miten heidän tarkoitushakuinen kielensä tulisi kääntää ja ymmärtää niin, että tämä darvinistisista lähtökohdista luvaton tarkoitushakuisuus eliminoitaisiin. Kukaan ei kuitenkaan ole onnistunut tarjoamaan tällaista selkeyttävää tulkintaa. Stoven mukaan uusdarvinistisen ”geeniuskonnon” edustajat ovat itse asiassa haluttomia selventämään näitä peruskäsitteitä, koska se tuhoaisi heidän uskontonsa perustan.

	{{sitaatti\|On hyvin helppoa ymmärtää, miksi geeniuskonnon kannattajat ovat erityisen haluttomia käännösoppaan tuottamiseen. Sillä oletetaan, että projekti voitaisiin viedä menestyksekkäästi päätökseensä: mikä olisi sen vaikutus uuteen uskontoon? Yksinkertainen seuraus olisi, että Dawkins ja hänen kaltaisensa ihmiset eivät voisi enää kuvata geenejä itsekkäiksi ja sellaisiksi, jotka manipuloivat kaikkea auringon alla ja jotka kilpailevat alleeliensa kanssa tulevien sukupolvien markkinaosuuksista, ja niin edelleen samalla kun he lupaavat – mutta eivät koskaan toteuta – noiden lausumien käännöstä ”kunnianarvoiselle kielelle”. Enää ei olisi tarvetta eikä mitään tekosyytä kuvata geenejä tavoilla, joihin sisältyy ajatus tarkoituksesta, älykkyydestä ja vallasta. Kaikki, mitä darvinistien tarvitsisi sanoa selittääkseen sopeutumista, voitaisiin sanoa käyttämättä ilmauksia kuten ”itsekäs”, ”manipulaatio” tai ”kilpailu”. Mutta tämä merkitsisi tietenkin sitä, että uusi geeniuskonto häviäisi kuin unikuva jättämättä mitään jälkeensä. \|Stove\|2007: 281.}}		{{sitaatti\|On hyvin helppoa ymmärtää, miksi geeniuskonnon kannattajat ovat erityisen haluttomia käännösoppaan tuottamiseen. Sillä oletetaan, että projekti voitaisiin viedä menestyksekkäästi päätökseensä: mikä olisi sen vaikutus uuteen uskontoon? Yksinkertainen seuraus olisi, että Dawkins ja hänen kaltaisensa ihmiset eivät voisi enää kuvata geenejä itsekkäiksi ja sellaisiksi, jotka manipuloivat kaikkea auringon alla ja jotka kilpailevat alleeliensa kanssa tulevien sukupolvien markkinaosuuksista, ja niin edelleen samalla kun he lupaavat – mutta eivät koskaan toteuta – noiden lausumien käännöstä ”kunnianarvoiselle kielelle”. Enää ei olisi tarvetta eikä mitään tekosyytä kuvata geenejä tavoilla, joihin sisältyy ajatus tarkoituksesta, älykkyydestä ja vallasta. Kaikki, mitä darvinistien tarvitsisi sanoa selittääkseen sopeutumista, voitaisiin sanoa käyttämättä ilmauksia kuten ”itsekäs”, ”manipulaatio” tai ”kilpailu”. Mutta tämä merkitsisi tietenkin sitä, että uusi geeniuskonto häviäisi kuin unikuva jättämättä mitään jälkeensä.\|Stove<ref>Stove 2007: 281</ref>}}

	Stoven mukaan tämä uusi geeniuskonto on vain vähän tarkennettu muunnelma Darwinin alkuperäisestä uskonnosta, jonka mukaan kaikkea elävää luonnehtii tarkoitushakuinen pyrkimys lisääntyä. Vaikka darvinismi pyrki poistamaan tarkoitushakuisuuden ja suunnitelmallisuuden luonnosta kieltäessään luonnon olevan älykkään Luojan luomusta, se päätyi tuomaan tarkoitushakuisuuden luontoon takaisin antamalla jumalallisia ominaisuuksia aineellisille tekijöille.		Stoven mukaan tämä uusi geeniuskonto on vain vähän tarkennettu muunnelma Darwinin alkuperäisestä uskonnosta, jonka mukaan kaikkea elävää luonnehtii tarkoitushakuinen pyrkimys lisääntyä. Vaikka darvinismi pyrki poistamaan tarkoitushakuisuuden ja suunnitelmallisuuden luonnosta kieltäessään luonnon olevan älykkään Luojan luomusta, se päätyi tuomaan tarkoitushakuisuuden luontoon takaisin antamalla jumalallisia ominaisuuksia aineellisille tekijöille.
Rivi 43:		Rivi 41:
	== Lähteet ==		== Lähteet ==
	* {{Kirjaviite \| Tekijä = [[David Stove\|Stove, David]] \| Nimeke = Darwinian Fairytales: Selfish Genes, Errors of Heredity and Other Fables of Evolution \| Julkaisija = New York: Encounter Books \| Vuosi = 2007 \| Sivu = }}		* {{Kirjaviite \| Tekijä = [[David Stove\|Stove, David]] \| Nimeke = Darwinian Fairytales: Selfish Genes, Errors of Heredity and Other Fables of Evolution \| Julkaisija = New York: Encounter Books \| Vuosi = 2007 \| Sivu = }}
			* {{Kirjaviite \| Tekijä = Berlinski, David \| Nimeke = The Devil's Delusion: Atheism and its Scientific Pretensions \| Julkaisija = New York: Crown Forum \| Vuosi = 2008 \| Sivu = }}

	== viitteet ==		== viitteet ==