A New Critique of Theoretical Thought (kirja) - Muutoshistoria

Samuli Koivisto: viitefix

2017-07-06T14:16:09Z

viitefix

← Vanhempi versio		Versio 6. heinäkuuta 2017 kello 14.16
Rivi 268:		Rivi 268:
	Kristuksen tuoma ilmoitus johtaa yhtäältä uskoon, että maailmankaikkeus on ymmärrettävä, ja samanaikaisesti perinpohjaiseen kriittisyyteen ihmisen tietoväitteitä kohtaan. Ihmisen tietoväitteisiin kohdistuva epäilys ei kuitenkaan johda paikalleen pysähtyneeseen apaattisuuteen, koska Kristuksen lunastustyön valossa synnin aiheuttamia vaurioita voidaan myös tiedon alueella tehokkaasti pyrkiä rajoittamaan ja korjaamaan.		Kristuksen tuoma ilmoitus johtaa yhtäältä uskoon, että maailmankaikkeus on ymmärrettävä, ja samanaikaisesti perinpohjaiseen kriittisyyteen ihmisen tietoväitteitä kohtaan. Ihmisen tietoväitteisiin kohdistuva epäilys ei kuitenkaan johda paikalleen pysähtyneeseen apaattisuuteen, koska Kristuksen lunastustyön valossa synnin aiheuttamia vaurioita voidaan myös tiedon alueella tehokkaasti pyrkiä rajoittamaan ja korjaamaan.

	'''Thomas F. Torrance'''<ref>Torrace, Thomas F.: "Ultimate and Penultimate Beliefs in Science", teoksessa {{Kirjaviite \| Tekijä = van der Meer, Jitse M. (toim.) \| Nimeke = Facets of Faith and Science \| ~~Julkaisija~~ = Vol I-IV \| Vuosi = 1996 \| Sivu = 166-172 }}</ref> argumentoi, että varhainen kristillinen teologia loi tiedollisen pohjan länsimaiselle tieteelle pohtiessaan inkarnaation ja luomisen välistä suhdetta ajan ja paikan rakenteiden sisällä. Kun Jumalan sana tuli ihmiseksi, syntyi käsite sellaisesta yksittäisestä historiallisesta tapahtumasta, joka ei ainoastaan ole ymmärrettävä vaan joka tekee kaiken muun ymmärrettäväksi. Ajatus ainutlaatuisesta tapahtumasta, joka on kaiken ymmärrettävyyden perusta, on vastenmielinen monille ihmisille. Tämän näemme jo siinä, miten ihmiset suhtautuvat alkuräjähdysteoriaan, jonka mukaan yksi ainutlaatuinen tapahtuma on alkuna koko maailmankaikkeuden synnylle ja kehitykselle. Monien mielestä tällainen riippuvuus yksittäisestä historiallisesta tapahtumasta kaiken ymmärrettävyyden perustana on mahdoton hyväksyä. Heidän mielestään kaiken tulee olla suhteellista ja siksi samanarvoista, niin että maailma jatkuu samanlaisena nyt kuin se on aina ollut menneisyydessä ja tulee aina olemaan tulevaisuudessa. Sekä rationalistit että empiristit tuntevat siksi vastenmielisyyttä sitä ajatusta kohtaan, että ainutlaatuiset tapahtumat voisivat olla järjellisesti ymmärrettäviä. Siksi tieteentekijät ovat luoneet teorioita, joissa he pyrkivät palauttamaan käsityksen jonkinlaisesta pysyvästä järjestelmästä, jonka osaksi alkuräjähdys voitaisiin tulkita.		'''Thomas F. Torrance'''<ref>Torrace, Thomas F.: "Ultimate and Penultimate Beliefs in Science", teoksessa {{Kirjaviite \| Tekijä = van der Meer, Jitse M. (toim.) \| Nimeke = Facets of Faith and Science \| Selite = Vol I-IV \| Julkaisija = Lanham: University Press of America \| Vuosi = 1996 \| Sivu = 166-172 }}</ref> argumentoi, että varhainen kristillinen teologia loi tiedollisen pohjan länsimaiselle tieteelle pohtiessaan inkarnaation ja luomisen välistä suhdetta ajan ja paikan rakenteiden sisällä. Kun Jumalan sana tuli ihmiseksi, syntyi käsite sellaisesta yksittäisestä historiallisesta tapahtumasta, joka ei ainoastaan ole ymmärrettävä vaan joka tekee kaiken muun ymmärrettäväksi. Ajatus ainutlaatuisesta tapahtumasta, joka on kaiken ymmärrettävyyden perusta, on vastenmielinen monille ihmisille. Tämän näemme jo siinä, miten ihmiset suhtautuvat alkuräjähdysteoriaan, jonka mukaan yksi ainutlaatuinen tapahtuma on alkuna koko maailmankaikkeuden synnylle ja kehitykselle. Monien mielestä tällainen riippuvuus yksittäisestä historiallisesta tapahtumasta kaiken ymmärrettävyyden perustana on mahdoton hyväksyä. Heidän mielestään kaiken tulee olla suhteellista ja siksi samanarvoista, niin että maailma jatkuu samanlaisena nyt kuin se on aina ollut menneisyydessä ja tulee aina olemaan tulevaisuudessa. Sekä rationalistit että empiristit tuntevat siksi vastenmielisyyttä sitä ajatusta kohtaan, että ainutlaatuiset tapahtumat voisivat olla järjellisesti ymmärrettäviä. Siksi tieteentekijät ovat luoneet teorioita, joissa he pyrkivät palauttamaan käsityksen jonkinlaisesta pysyvästä järjestelmästä, jonka osaksi alkuräjähdys voitaisiin tulkita.

	Kristinuskon perustana on ajatus ainutlaatuisesta tapahtumasta kaiken ymmärrettävyyden perustana. Maailman luominen oli tällainen tapahtuma ja Jumalan tulo ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa oli tällainen tapahtuma.		Kristinuskon perustana on ajatus ainutlaatuisesta tapahtumasta kaiken ymmärrettävyyden perustana. Maailman luominen oli tällainen tapahtuma ja Jumalan tulo ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa oli tällainen tapahtuma.

Samuli Koivisto: fix

2017-06-29T12:22:26Z

fix

← Vanhempi versio		Versio 29. kesäkuuta 2017 kello 12.22
Rivi 3:		Rivi 3:
	Dooyeweerdin filosofinen tutkimus lähtee liikkeelle länsimaisen ajattelun perusteiden kritiikistä. Hän päättelee länsimaisen filosofian olevan epäkriittinen olettaessaan ajattelun perustan olevan ennakkoluulottomassa järjessä. Länsimainen filosofia on sokea omille uskonnollisille sitoumuksilleen. Sen on ollut vaikea suhtautua itsekriittisesti omaan perusvakaumukseensa, jonka mukaan järki pystyy toimimaan itseriittoisesti ilman Jumalan ilmoituksen apua. Tämä perusvakaumus on johtanut länsimaista ajattelua tietynlaiseen suuruudenhulluuteen, jossa se ei ole valmis tiedostamaan ajattelunsa tosiasiallisia rajoituksia.		Dooyeweerdin filosofinen tutkimus lähtee liikkeelle länsimaisen ajattelun perusteiden kritiikistä. Hän päättelee länsimaisen filosofian olevan epäkriittinen olettaessaan ajattelun perustan olevan ennakkoluulottomassa järjessä. Länsimainen filosofia on sokea omille uskonnollisille sitoumuksilleen. Sen on ollut vaikea suhtautua itsekriittisesti omaan perusvakaumukseensa, jonka mukaan järki pystyy toimimaan itseriittoisesti ilman Jumalan ilmoituksen apua. Tämä perusvakaumus on johtanut länsimaista ajattelua tietynlaiseen suuruudenhulluuteen, jossa se ei ole valmis tiedostamaan ajattelunsa tosiasiallisia rajoituksia.

	Yksi Dooyeweerdin filosofisen tutkimustyön pääkohteista oli tieteellisen ajattelun transsendentaalinen kritiikki. Siinä Dooyeweerd pyrkii hahmottamaan niitä edellytyksiä, jotka ovat välttämättömiä, jotta tieteellinen tutkimus ja tieteellinen ajattelu yleensä olisivat mahdollisia. Transsendentaalinen kritiikki eroaa transsendenttisesta kritiikistä. Viimemainittu on kritiikkiä, joka lähtee kritisoitavan ajattelusysteemin ulkopuolelta ja kritisoi sitä joidenkin sille vieraiden ennakko-oletusten pohjalta. Transsendentaalinen kritiikki sen sijaan pyrkii vastaamaan seuraavanlaisiin kysymyksiin: Mikä tekee tieteen mahdolliseksi? Kuinka usko (uskonnollinen lähtökohta) ohjaa tiedettä ja filosofiaa? Kuinka usko voi myös johtaa tieteellistä ajattelua harhaan? Dooyeweerdin transsendentaalinen kritiikki ”kohdistaa huomionsa itse tieteen ilmiöihin, seuraten tieteellisen ajattelun kulkua sisältä käsin päästäkseen käsiksi sen lähtökohtaan: kaiken tieteellisen tutkimustyön salattuun uskonnolliseen lähtökohtaan” <ref>{{Lehtiviite \| Tekijä = Klapwijk, Jacob \| Otsikko = Dooyeweerd's Christian Philosophy: Antithesis and Critique \| Julkaisu = Reformed Journal \| Ajankohta = March 1980 \| Numero = \| Sivut = 22 }} </ref>		Yksi Dooyeweerdin filosofisen tutkimustyön pääkohteista oli tieteellisen ajattelun transsendentaalinen kritiikki. Siinä Dooyeweerd pyrkii hahmottamaan niitä edellytyksiä, jotka ovat välttämättömiä, jotta tieteellinen tutkimus ja tieteellinen ajattelu yleensä olisivat mahdollisia. Transsendentaalinen kritiikki eroaa transsendenttisesta kritiikistä. Viimemainittu on kritiikkiä, joka lähtee kritisoitavan ajattelusysteemin ulkopuolelta ja kritisoi sitä joidenkin sille vieraiden ennakko-oletusten pohjalta. Transsendentaalinen kritiikki sen sijaan pyrkii vastaamaan seuraavanlaisiin kysymyksiin: Mikä tekee tieteen mahdolliseksi? Kuinka usko (uskonnollinen lähtökohta) ohjaa tiedettä ja filosofiaa? Kuinka usko voi myös johtaa tieteellistä ajattelua harhaan? Dooyeweerdin transsendentaalinen kritiikki ”kohdistaa huomionsa itse tieteen ilmiöihin, seuraten tieteellisen ajattelun kulkua sisältä käsin päästäkseen käsiksi sen lähtökohtaan: kaiken tieteellisen tutkimustyön salattuun uskonnolliseen lähtökohtaan”<ref>{{Lehtiviite \| Tekijä = Klapwijk, Jacob \| Otsikko = Dooyeweerd's Christian Philosophy: Antithesis and Critique \| Julkaisu = Reformed Journal \| Ajankohta = March 1980 \| Numero = \| Sivut = 22 }}</ref>

	Transsendentaalinen kritiikki pyrkii paljastamaan eri ajattelusysteemien välillä olevan perimmäisen vastakkainasettelun. Dooyeweerd piti ”inhimillisen tiedonhankinnan perustavana sääntönä sitä, että totuus saavutetaan vain erilaisten mielipiteiden välisen avoimen konfliktin kautta”<ref>Dooyeweerd 1953: ix</ref>. Kun kunkin ajattelusysteemin perimmäinen lähtökohta paljastetaan transsendentaalisen kritiikin kautta, tulee helpommaksi käydä avointa kriittistä keskustelua eri lähtökohtaoletusten pohjalta muodostettujen tieteellisten ja filosofisten järjestelmien kyvystä tehdä oikeutta todellisuuden asiaintiloille.		Transsendentaalinen kritiikki pyrkii paljastamaan eri ajattelusysteemien välillä olevan perimmäisen vastakkainasettelun. Dooyeweerd piti ”inhimillisen tiedonhankinnan perustavana sääntönä sitä, että totuus saavutetaan vain erilaisten mielipiteiden välisen avoimen konfliktin kautta”<ref>Dooyeweerd 1953: ix</ref>. Kun kunkin ajattelusysteemin perimmäinen lähtökohta paljastetaan transsendentaalisen kritiikin kautta, tulee helpommaksi käydä avointa kriittistä keskustelua eri lähtökohtaoletusten pohjalta muodostettujen tieteellisten ja filosofisten järjestelmien kyvystä tehdä oikeutta todellisuuden asiaintiloille.

Samuli Koivisto: /* Idea osa-alueiden välisestä yhteydestä */ vanhan viitemerkinnän poisto

2017-04-09T19:55:37Z

Idea osa-alueiden välisestä yhteydestä: vanhan viitemerkinnän poisto

← Vanhempi versio		Versio 9. huhtikuuta 2017 kello 19.55
Rivi 375:		Rivi 375:
	Jos rationalistista lähestymistapaa hallitsee tieteen ihanne, todellisuuden yhdistävänä tekijänä pidetään ajattelun jatkuvuutta absolutisoidulla alueella. Tämä johtaa moniin erilaisiin käsityksiin jatkuvuudesta kuten matematismiin, mekanismiin, fysikalismiin, biologismiin ja psykologismiin. Ajattelu on reduktionistista, pelkistävää, koska todellisuus pyritään käsitteellistämään absolutisoidun osa-alueen pohjalta.		Jos rationalistista lähestymistapaa hallitsee tieteen ihanne, todellisuuden yhdistävänä tekijänä pidetään ajattelun jatkuvuutta absolutisoidulla alueella. Tämä johtaa moniin erilaisiin käsityksiin jatkuvuudesta kuten matematismiin, mekanismiin, fysikalismiin, biologismiin ja psykologismiin. Ajattelu on reduktionistista, pelkistävää, koska todellisuus pyritään käsitteellistämään absolutisoidun osa-alueen pohjalta.

	Darwinismi on yksi esimerkki matemaattisen tieteen ihanteen sovelluksesta luonnon ilmiöiden selittämiseen siten, että todellisuuden yhdistävänä tekijänä pidetään ajattelun jatkuvuutta absolutisoidulla alueella. Darwinismissa oletetaan, että vähittäisten muutosten välityksellä etenevä mekanistinen prosessi pystyy selittämään sen, miten inhimillinen persoona on kehittynyt alkeellisista elämän muodoista. Dooyeweerdin sanoin ilmaistuna darwinismi on ”humanistisen tieteen ihanteen naturalistinen ja spekulatiivinen tuote”.<ref name="Dooyeweerd97">{{Kirjaviite \| Tekijä = Dooyeweerd, Herman \| Nimeke = Christian Philosophy and the Meaning of History \| Julkaisija = Lewiston: The Edwin Mellen Press \| Vuosi = 1997 \| Sivu = 89 }}</ref> ~~(Dooyeweerd 1997: 89.)~~ Tieteen ihanteen vaikutus kulttuurimme on niin valtava, että Dooyeweerd puhuu tässä yhteydessä ”evoluution hypnoosista”. Tämän hypnoosin voima näkyy siinä, että darwinistisella evoluutioteorialla on lähes kyselemätön asema, vaikka yksikään tosiasia ei suoranaisesti tue sen oletusta kokonaisvaltaisesta makroevolutiivisesta muutosprosessista.		Darwinismi on yksi esimerkki matemaattisen tieteen ihanteen sovelluksesta luonnon ilmiöiden selittämiseen siten, että todellisuuden yhdistävänä tekijänä pidetään ajattelun jatkuvuutta absolutisoidulla alueella. Darwinismissa oletetaan, että vähittäisten muutosten välityksellä etenevä mekanistinen prosessi pystyy selittämään sen, miten inhimillinen persoona on kehittynyt alkeellisista elämän muodoista. Dooyeweerdin sanoin ilmaistuna darwinismi on ”humanistisen tieteen ihanteen naturalistinen ja spekulatiivinen tuote”.<ref name="Dooyeweerd97">{{Kirjaviite \| Tekijä = Dooyeweerd, Herman \| Nimeke = Christian Philosophy and the Meaning of History \| Julkaisija = Lewiston: The Edwin Mellen Press \| Vuosi = 1997 \| Sivu = 89 }}</ref> Tieteen ihanteen vaikutus kulttuurimme on niin valtava, että Dooyeweerd puhuu tässä yhteydessä ”evoluution hypnoosista”. Tämän hypnoosin voima näkyy siinä, että darwinistisella evoluutioteorialla on lähes kyselemätön asema, vaikka yksikään tosiasia ei suoranaisesti tue sen oletusta kokonaisvaltaisesta makroevolutiivisesta muutosprosessista.

	{{sitaatti\|Tieteellinen tutkimus ei tuottanut yhtään ainoaa tosiasiaa, joka olisi tukenut darwinistisen teorian perustavaa hypoteesia, nimittäin sitä, että todelliset eliölajit saavat täysin vaihtelevia muotoja ja kehittyvät mekaanisen ”sopeutumisen” jatkuvan prosessin kautta.\|Dooyeweerd<ref name="Dooyeweerd97" />}}		{{sitaatti\|Tieteellinen tutkimus ei tuottanut yhtään ainoaa tosiasiaa, joka olisi tukenut darwinistisen teorian perustavaa hypoteesia, nimittäin sitä, että todelliset eliölajit saavat täysin vaihtelevia muotoja ja kehittyvät mekaanisen ”sopeutumisen” jatkuvan prosessin kautta.\|Dooyeweerd<ref name="Dooyeweerd97" />}}
Rivi 383:		Rivi 383:
	Jos taas rationalistista lähestymistapaa hallitsee persoonallisuuden ihanne, täysin vapaaksi käsitetyn ihmispersoonallisuuden jokin ominaisuus korotetaan koko todellisuuden yhdistäväksi tekijäksi. Toinen mahdollisuus on, että ihminen luo arvojen järjestelmän, jossa määritellään arvojen suhde toisiinsa.		Jos taas rationalistista lähestymistapaa hallitsee persoonallisuuden ihanne, täysin vapaaksi käsitetyn ihmispersoonallisuuden jokin ominaisuus korotetaan koko todellisuuden yhdistäväksi tekijäksi. Toinen mahdollisuus on, että ihminen luo arvojen järjestelmän, jossa määritellään arvojen suhde toisiinsa.

	Irrationalismissa ihmisen kokeman maailman yhtenäisyys perustuu siihen, että kukin yksilö tai yhteisö elää itse konstruoimassaan tai luomassaan maailmassa. Toinen mahdollisuus on se, että ihminen on osa irrationaalista elämän virtaa. Irrationalismia edustavat myös ateistisen eksistentialismin eri muodot.		Irrationalismissa ihmisen kokeman maailman yhtenäisyys perustuu siihen, että kukin yksilö tai yhteisö elää itse konstruoimassaan tai luomassaan maailmassa. Toinen mahdollisuus on se, että ihminen on osa irrationaalista elämän virtaa. Irrationalismia edustavat myös ateistisen eksistentialismin eri muodot.

	===Lain ja subjektin suhde===		===Lain ja subjektin suhde===

Samuli Koivisto: +loput kaksi viitettä

2017-04-09T19:54:43Z

+loput kaksi viitettä

← Vanhempi versio		Versio 9. huhtikuuta 2017 kello 19.54
Rivi 355:		Rivi 355:
	Humanistinen ajattelu jakautuu rationalistiseen ja irrationalistiseen suuntaukseen. Rationalismi kiinnittää ensisijaisen huomion kosmoksen lainomaiseen järjestykseen ja antaa ihmisjärjelle keskeisen merkityksen kosmoksen lainomaisen järjestyksen määrittämisessä. Rationalistinen lähestymistapa jakautuu kahteen haaraan, joista yhtä motivoi ihanne kaikkikäsittävästä tieteellisestä järjestelmästä ja toista ihanne täysin vapaasta persoonasta.		Humanistinen ajattelu jakautuu rationalistiseen ja irrationalistiseen suuntaukseen. Rationalismi kiinnittää ensisijaisen huomion kosmoksen lainomaiseen järjestykseen ja antaa ihmisjärjelle keskeisen merkityksen kosmoksen lainomaisen järjestyksen määrittämisessä. Rationalistinen lähestymistapa jakautuu kahteen haaraan, joista yhtä motivoi ihanne kaikkikäsittävästä tieteellisestä järjestelmästä ja toista ihanne täysin vapaasta persoonasta.

	Tieteen ihanteen hallitessa kosmoksen järjestyksen katsotaan olevan heijastusta ihmisen tavasta tieteellisesti käsitteellistää maailmaa osana erityistieteiden ajattelua (matemaattista, mekaanista, biologista, psykologista jne. ajattelua). Koska tieteellisellä ajattelulla on keskeinen osa kosmoksen järjestyksen määrittämisessä, luonnon järjestyksen ei tunnusteta olevan älykkään suunnitelman tulosta. Luonto vain näyttää suunnitellulta, kuten Dawkins toteaa: ”Elävien olentojen moninaisuus johtuu niiden rakenteesta, joka näyttää tarkkaan suunnitellulta.” (Dawkins ~~1996b~~: 9.)		Tieteen ihanteen hallitessa kosmoksen järjestyksen katsotaan olevan heijastusta ihmisen tavasta tieteellisesti käsitteellistää maailmaa osana erityistieteiden ajattelua (matemaattista, mekaanista, biologista, psykologista jne. ajattelua). Koska tieteellisellä ajattelulla on keskeinen osa kosmoksen järjestyksen määrittämisessä, luonnon järjestyksen ei tunnusteta olevan älykkään suunnitelman tulosta. Luonto vain näyttää suunnitellulta, kuten Dawkins toteaa: ”Elävien olentojen moninaisuus johtuu niiden rakenteesta, joka näyttää tarkkaan suunnitellulta.”<ref>{{Kirjaviite \| Tekijä = Richard Dawkins \| Nimeke = Sokea kelloseppä \| Julkaisija = Helsinki: WSOY \| Vuosi = 1989 \| Kappale = \| Sivu = 9 \| Selite =suom. Risto Varteva \| Tunniste = }}</ref>

	Persoonallisuuden ihanteen hallitessa järjestyneen kosmoksen alkuperäksi ymmärretään vapaan ihmisen itsetietoisuus. Ihmistietoisuuden tapa hahmottaa todellisuutta on edellytys sille, että kosmos koetaan järjestyneeksi. Ihmistietoisuuden tapa hahmottaa todellisuutta määrää muodollisesti luonnontieteelliset lait ja vapaan ihmisen oma ajattelu määrää moraaliset lait. (Kant)		Persoonallisuuden ihanteen hallitessa järjestyneen kosmoksen alkuperäksi ymmärretään vapaan ihmisen itsetietoisuus. Ihmistietoisuuden tapa hahmottaa todellisuutta on edellytys sille, että kosmos koetaan järjestyneeksi. Ihmistietoisuuden tapa hahmottaa todellisuutta määrää muodollisesti luonnontieteelliset lait ja vapaan ihmisen oma ajattelu määrää moraaliset lait. (Kant)
Rivi 365:		Rivi 365:
	Idea kokonaistarkoituksesta sisältää samalla idean maailmankaikkeuden yhtenäisyyden perustasta. Myös kokonaistarkoitus ymmärretään eri tavalla rationalistisessa ja irrationalistisessa lähestymistavassa.		Idea kokonaistarkoituksesta sisältää samalla idean maailmankaikkeuden yhtenäisyyden perustasta. Myös kokonaistarkoitus ymmärretään eri tavalla rationalistisessa ja irrationalistisessa lähestymistavassa.

	Rationalistinen lähestymistapa jakautuu tieteen ihanteen ja persoonallisuuden ihanteen hallitsemaan lähestymistapaan. Tieteen ihanteen hallitessa pyritään tieteelliset tosiasiat jonkin osa-alueen sisällä yhdistämään kokonaisjärjestelmäksi, jossa osoitetaan eri yksityiskohtien toiminnalliset riippuvuudet toisistaan. Tämä osa-alue ymmärretään kosmoksen kokonaistarkoitukseksi ja sille annetaan ehdoton asema niin, että muut osa-alueet nähdään sen osina. Tällöin koko muu todellisuus nähdään absolutisoidun osa-alueen ehdoilla. Esimerkiksi biologismin pohjalta voidaan ihmisen moraali tulkita puhtaasti biologiseksi ilmiöksi. Tai fysiikan lainalaisuuksien pohjalta voidaan pyrkiä selittämään koko maailmankaikkeus. Perimmältään tieteen ihanteen motivoimassa ajattelussa on pyrkimys rakentaa ”täydellinen yhtenäisteoria, joka selittäisi koko maailmankaikkeuden kerralla” siten, että se tekisi Jumalan tarpeettomaksi (Hawking 1990: 154).		Rationalistinen lähestymistapa jakautuu tieteen ihanteen ja persoonallisuuden ihanteen hallitsemaan lähestymistapaan. Tieteen ihanteen hallitessa pyritään tieteelliset tosiasiat jonkin osa-alueen sisällä yhdistämään kokonaisjärjestelmäksi, jossa osoitetaan eri yksityiskohtien toiminnalliset riippuvuudet toisistaan. Tämä osa-alue ymmärretään kosmoksen kokonaistarkoitukseksi ja sille annetaan ehdoton asema niin, että muut osa-alueet nähdään sen osina. Tällöin koko muu todellisuus nähdään absolutisoidun osa-alueen ehdoilla. Esimerkiksi biologismin pohjalta voidaan ihmisen moraali tulkita puhtaasti biologiseksi ilmiöksi. Tai fysiikan lainalaisuuksien pohjalta voidaan pyrkiä selittämään koko maailmankaikkeus. Perimmältään tieteen ihanteen motivoimassa ajattelussa on pyrkimys rakentaa ”täydellinen yhtenäisteoria, joka selittäisi koko maailmankaikkeuden kerralla” siten, että se tekisi Jumalan tarpeettomaksi<ref>{{Kirjaviite \| Tekijä = Hawking, Stephen \| Nimeke = Ajan lyhyt historia: Alkuräjähdyksestä mustiin aukkoihin \| Julkaisija = Helsinki: WSOY \| Vuosi = 1990 \| Sivu = 154 \| Selite =suom. Risto Varteva}}</ref>.

	Persoonallisuuden ihanteen hallitessa kokonaistarkoitukseksi tehdään esimerkiksi vapaan ihmisen luoma arvojen järjestelmä, jonka ajatellaan käsittävän kaikki ihmiselämän alueet.		Persoonallisuuden ihanteen hallitessa kokonaistarkoitukseksi tehdään esimerkiksi vapaan ihmisen luoma arvojen järjestelmä, jonka ajatellaan käsittävän kaikki ihmiselämän alueet.

Samuli Koivisto: + viitteet, vielä kaksi puuttuu

2017-04-08T11:53:11Z

+ viitteet, vielä kaksi puuttuu

Näytä muutokset

Samuli Koivisto: +viitteitä

2017-04-07T10:30:08Z

+viitteitä

Näytä muutokset

Samuli Koivisto: parantelua

2015-07-04T16:59:07Z

parantelua

Näytä muutokset

Apollos: /* Voiko looginen käsite antaa tietoa maailmasta? */ selkeytysyrityksiä

2012-01-21T18:44:51Z

Voiko looginen käsite antaa tietoa maailmasta?: selkeytysyrityksiä

← Vanhempi versio		Versio 21. tammikuuta 2012 kello 18.44
Rivi 180:		Rivi 180:
	Dooyeweerdin mukaan on olemassa kaksi intuition muotoa: välittömän kokemuksen intuitio, josta kaikki ihmiset ovat riippuvaisia tavallisessa elämässään, ja teoreettinen intuitio, jonka varassa tieteellinen käsitteenmuodostus tulee mahdolliseksi. Välittömän kokemuksen intuition kautta koemme yhteyden muuhun todellisuuteen. Teoreettinen intuitio puolestaan auttaa meitä analysoimaan osa-alueet ja muodostamaan tieteellisiä käsitteitä. Molempien intuitiivisten kokonaisnäkemysten totuus riippuu siitä, onko ihminen aidosti kosketuksissa todellisuuden yhtenäisyyden perustaan vai rakentuuko intuitio jonkin mytologisen kuvitelman varaan. Tämän arvioiminen on itsetuntemuksen asia.		Dooyeweerdin mukaan on olemassa kaksi intuition muotoa: välittömän kokemuksen intuitio, josta kaikki ihmiset ovat riippuvaisia tavallisessa elämässään, ja teoreettinen intuitio, jonka varassa tieteellinen käsitteenmuodostus tulee mahdolliseksi. Välittömän kokemuksen intuition kautta koemme yhteyden muuhun todellisuuteen. Teoreettinen intuitio puolestaan auttaa meitä analysoimaan osa-alueet ja muodostamaan tieteellisiä käsitteitä. Molempien intuitiivisten kokonaisnäkemysten totuus riippuu siitä, onko ihminen aidosti kosketuksissa todellisuuden yhtenäisyyden perustaan vai rakentuuko intuitio jonkin mytologisen kuvitelman varaan. Tämän arvioiminen on itsetuntemuksen asia.

	Yhteenvetona voidaan todeta, että teoreettinen käsitteenmuodostus on tietoisuuden sisällä tapahtuva teko, jossa analyyttinen ajattelu ja analyysin kohteena oleva todellisuuden aspekti yhdistetään. Minuus toteuttaa tämän yhdistämisen intuition avulla. Intuitio on analyysin pohjakerros, jonka avulla ihminen suhteuttaa kaikki todellisuuden aspektit itseensä. Tämä suhteuttaminen edellyttää joko ~~tukeutumista~~ Jumalan ilmoitukseen tai johonkin omaan uskonnolliseen vakaumukseen todellisuudesta kokonaisuutena. Intuitiivisella tasolla ihminen pyrkii tulemaan tietoiseksi todellisuuden eri osa-alueiden välisestä yhteydestä, koska hän jollakin minuutensa tasolla pystyy ottamaan etäisyyttä aikaan. Tieteellinen käsitteenmuodostus edellyttää sekä todellisuuden aspektien välistä ajallista yhteyttä että sitä, että käsitteitä muodostava ihminen pystyy saamaan kosketuksen todellisuuden kokonaistarkoitukseen, johon kaikki keskittyy ja jossa kaikki löytää yhteytensä. Niinpä kaikki tieto lopulta edellyttää itsetuntemusta.		Yhteenvetona voidaan todeta, että teoreettinen käsitteenmuodostus on tietoisuuden sisällä tapahtuva teko, jossa analyyttinen ajattelu ja analyysin kohteena oleva todellisuuden aspekti yhdistetään. Minuus toteuttaa tämän yhdistämisen intuition avulla. Intuitio on analyysin pohjakerros, jonka avulla ihminen suhteuttaa kaikki todellisuuden aspektit itseensä. Tämä suhteuttaminen edellyttää tukeutumista joko Jumalan ilmoitukseen tai johonkin omaan uskonnolliseen vakaumukseen todellisuudesta kokonaisuutena. Intuitiivisella tasolla ihminen pyrkii tulemaan tietoiseksi todellisuuden eri osa-alueiden välisestä yhteydestä, koska hän jollakin minuutensa tasolla pystyy ottamaan etäisyyttä aikaan. Tieteellinen käsitteenmuodostus edellyttää sekä todellisuuden aspektien välistä ajallista yhteyttä että sitä, että käsitteitä muodostava ihminen pystyy saamaan kosketuksen todellisuuden kokonaistarkoitukseen, johon kaikki keskittyy ja jossa kaikki löytää yhteytensä. Niinpä kaikki tieto lopulta edellyttää itsetuntemusta.

	Naturalistisen oletuksen mukaan tieteellinen ajattelu on itseriittoista siinä mielessä, ettei se tarvitse mitään itsensä ulkopuolista tukipistettä. Tieteisuskoisessa ajattelussa oletetaan, että ajattelun tukipiste on matemaattis-loogisessa ajattelussa, joka voidaan todentaa havaintojen välityksellä. Humanistiseen persoonallisuuden ihanteeseen nojautuva ajattelu olettaa, että tieteellisen käsitteenmuodostuksen tukipiste on ihmisen arvotajunnassa ja siihen perustuvassa ajattelussa. Näiden irrationalistiset vastineet etsivät ajattelun tukipistettä tajunnan virrasta, eksistentiaalisesta kokemuksesta tai konstruktivistisista tulkinnoista. Teistinen realismi puolestaan etsii ajattelun Arkhimedeen pistettä ihmisen ulkopuolelta, Jumalasta, mikä edellyttää sitä, että Jumala ilmoittaa itsensä. Kristillinen ajattelu tarkentaa tätä siten, että ajattelun Arkhimedeen piste on Kristus, joka on ihmiseksi tullut Jumala. Tullessaan ihmiseksi Jumala on samalla tullut inhimillisten havaintojen kohteeksi. Koska Kristuksen elämää koskevat silminnäkijätodistukset on tallennettu kirjalliseen muotoon evankeliumeissa, Kristus voidaan tuntea näiden todistusten pohjalta. Silminnäkijätodistukset välittävät Kristuksen itseilmoituksen, joka on rakennettu niin hienosyisten sisäisten todisteiden varaan, että se on itse itsensä todistava. Tämän itseilmoituksen pohjalta ihminen voi olla Kristuksesta osallinen minuudessaan. Tämä tekee mahdolliseksi sen, että hän voi muodostaa tieteelliset käsitteensä tukeutuen Kristuksen itseilmoitukseen. Kristus on yhdistävä tekijä ajattelun ja sen kohteen välillä, koska hän on molempien alkuperä ja koska hän pitää kaikkea koossa.		Naturalistisen oletuksen mukaan tieteellinen ajattelu on itseriittoista siinä mielessä, ettei se tarvitse mitään itsensä ulkopuolista tukipistettä. Tieteisuskoisessa ajattelussa oletetaan, että ajattelun tukipiste on matemaattis-loogisessa ajattelussa, joka voidaan todentaa havaintojen välityksellä. Humanistiseen persoonallisuuden ihanteeseen nojautuva ajattelu olettaa, että tieteellisen käsitteenmuodostuksen tukipiste on ihmisen arvotajunnassa ja siihen perustuvassa ajattelussa. Näiden irrationalistiset vastineet etsivät ajattelun tukipistettä tajunnan virrasta, eksistentiaalisesta kokemuksesta tai konstruktivistisista tulkinnoista. Teistinen realismi puolestaan etsii ajattelun Arkhimedeen pistettä ihmisen ulkopuolelta, Jumalasta, mikä edellyttää sitä, että Jumala ilmoittaa itsensä. Kristillinen ajattelu tarkentaa tätä siten, että ajattelun Arkhimedeen piste on Kristus, joka on ihmiseksi tullut Jumala. Tullessaan ihmiseksi Jumala on samalla tullut inhimillisten havaintojen kohteeksi. Koska Kristuksen elämää koskevat silminnäkijätodistukset on tallennettu kirjalliseen muotoon evankeliumeissa, Kristus voidaan tuntea näiden todistusten pohjalta. Silminnäkijätodistukset välittävät Kristuksen itseilmoituksen, joka on rakennettu niin hienosyisten sisäisten todisteiden varaan, että se on itse itsensä todistava. Tämän itseilmoituksen pohjalta ihminen voi olla Kristuksesta osallinen minuudessaan. Tämä tekee mahdolliseksi sen, että hän voi muodostaa tieteelliset käsitteensä tukeutuen Kristuksen itseilmoitukseen. Kristus on yhdistävä tekijä ajattelun ja sen kohteen välillä, koska hän on molempien alkuperä ja koska hän pitää kaikkea koossa.

	Jos ihminen ei ota ajattelunsa lähtökohdaksi Jumalan ilmoitusta, hän joutuu tekemään itseriittoiseksi lähtökohdakseen jonkin osan luomakunnasta. Tällöin tämä lähtökohdaksi valittu tekijä absolutisoidaan~~, eli~~ tehdään ehdottomaksi siinä mielessä, että sitä ei enää perustella millään muulla eikä sen ajatella perimmältään riippuvan mistään muusta.		Jos ihminen ei ota ajattelunsa lähtökohdaksi Jumalan ilmoitusta, hän joutuu tekemään itseriittoiseksi lähtökohdakseen jonkin osan luomakunnasta. Tällöin tämä lähtökohdaksi valittu tekijä absolutisoidaan: se tehdään ehdottomaksi siinä mielessä, että sitä ei enää perustella millään muulla eikä sen ajatella perimmältään riippuvan mistään muusta.

	Naturalistinen lähestymistapa pyrkii löytämään Arkhimedeen pisteen ajallisen todellisuuden osa-alueiden sisäpuolelta. Tämä voidaan sanoa toisinkin: naturalistinen lähestymistapa pyrkii löytämään Arkhimedeen pisteen itse tieteellisen ajattelun sisältä. Tieteellisessä käsitteenmuodostuksessa looginen osa-alue yhdistetään tutkittavan osa-alueen kanssa. Tällaista yhdistämistä Dooyeweerd kutsuu käsitteelliseksi synteesiksi. On siis olemassa yhtä monta muotoa käsitteellistä synteesiä kuin on olemassa osa-alueitakin. Kun Arkhimedeen pistettä etsitään teoreettisen alueen sisältä, jokin näistä osasynteeseistä tehdään absoluuttiseksi ja kaikki muut teoreettisen synteesin muodot nähdään sille alistettuina. Tällainen absolutisointi on aina luonteeltaan myyttistä, koska se projisoi kohteeseensa jotakin sellaista, mitä sillä ei todellisuudessa ole, nimittäin ehdottoman aseman todellisuuden perustana. Tällainen todellisuuden osa-alueiden mytologisointi on merkinnyt erilaisten -ismien kuten materialismin, logisismin, biologismin, historismin jne. syntymistä.		Naturalistinen lähestymistapa pyrkii löytämään Arkhimedeen pisteen ajallisen todellisuuden osa-alueiden sisäpuolelta. Tämä voidaan sanoa toisinkin: naturalistinen lähestymistapa pyrkii löytämään Arkhimedeen pisteen itse tieteellisen ajattelun sisältä. Tieteellisessä käsitteenmuodostuksessa looginen osa-alue yhdistetään tutkittavan osa-alueen kanssa. Tällaista yhdistämistä Dooyeweerd kutsuu käsitteelliseksi synteesiksi. On siis olemassa yhtä monta muotoa käsitteellistä synteesiä kuin on olemassa osa-alueitakin. Kun Arkhimedeen pistettä etsitään teoreettisen alueen sisältä, jokin näistä osasynteeseistä tehdään absoluuttiseksi ja kaikki muut teoreettisen synteesin muodot nähdään sille alistettuina. Tällainen absolutisointi on aina luonteeltaan myyttistä, koska se projisoi kohteeseensa jotakin sellaista, mitä sillä ei todellisuudessa ole, nimittäin ehdottoman aseman todellisuuden perustana. Tällainen todellisuuden osa-alueiden mytologisointi on merkinnyt erilaisten -ismien kuten materialismin, logisismin, biologismin, historismin jne. syntymistä.

Apollos: /* Voiko looginen käsite antaa tietoa maailmasta? */ typofix & kh

2012-01-21T18:30:25Z

Voiko looginen käsite antaa tietoa maailmasta?: typofix & kh

← Vanhempi versio		Versio 21. tammikuuta 2012 kello 18.30
Rivi 168:		Rivi 168:
	Kun ihminen muodostaa tieteellisiä käsitteitä, hän toimii kokonaisvaltaisena ihmisenä välittömän kokemuksensa varassa. Niinpä hänen toimintaansa ohjaavat kokonaisvaltaiset intuitiot todellisuuden perimmäisestä luonteesta. Nämä intuitiot eivät ole neutraaleja havaintoja, vaan ne muokkautuvat osittain sen pohjalta, mitä ihminen pitää tietonsa perimmäisenä kiintopisteenä. Miten ihminen sitten suorittaa tieteellisen käsitteenmuodostuksen pohjana olevan teoreettisen synteesin, käsitteellisen yhdistämisen?		Kun ihminen muodostaa tieteellisiä käsitteitä, hän toimii kokonaisvaltaisena ihmisenä välittömän kokemuksensa varassa. Niinpä hänen toimintaansa ohjaavat kokonaisvaltaiset intuitiot todellisuuden perimmäisestä luonteesta. Nämä intuitiot eivät ole neutraaleja havaintoja, vaan ne muokkautuvat osittain sen pohjalta, mitä ihminen pitää tietonsa perimmäisenä kiintopisteenä. Miten ihminen sitten suorittaa tieteellisen käsitteenmuodostuksen pohjana olevan teoreettisen synteesin, käsitteellisen yhdistämisen?

	Teoreettinen synteesi eli todellisuuden joidenkin tekijöiden tavoittaminen tieteellisessä käsitteessä tapahtuu ihmisen tietoisuuden sisällä. Käsitteitä muodostaessaan tutkija pyrkii saamaan käsitteellisesti otteen jostakin todellisuuden osa-alueesta. Voidakseen muodostaa tutkimuskohteestaan käsitteen hänen täytyy muodostaa näkemys sen suhteesta muuhun todellisuuteen. Tällaisen kokonaisnäkemyksen tutkija voi saavuttaa vain intuitiivisesti, koska tutkija ei ole kaikkitietävä olento. Hänen täytyy siis suhteuttaa tutkimuskohde omiin intuitiivisiin käsityksiinsä todellisuudesta kokonaisuutena. Nämä intuitiot ~~voi~~ olla enemmän tai vähemmän oikeaan osuvia.		Teoreettinen synteesi eli todellisuuden joidenkin tekijöiden tavoittaminen tieteellisessä käsitteessä tapahtuu ihmisen tietoisuuden sisällä. Käsitteitä muodostaessaan tutkija pyrkii saamaan käsitteellisesti otteen jostakin todellisuuden osa-alueesta. Voidakseen muodostaa tutkimuskohteestaan käsitteen hänen täytyy muodostaa näkemys sen suhteesta muuhun todellisuuteen. Tällaisen kokonaisnäkemyksen tutkija voi saavuttaa vain intuitiivisesti, koska tutkija ei ole kaikkitietävä olento. Hänen täytyy siis suhteuttaa tutkimuskohde omiin intuitiivisiin käsityksiinsä todellisuudesta kokonaisuutena. Nämä intuitiot voivat olla enemmän tai vähemmän oikeaan osuvia.

	Ihminen toimii koko ajan kaikilla todellisuuden osa-alueilla: fysikaalisella, biologisella, psyykkisellä, loogisella, kielellisellä, sosiaalisella, moraalisella, taloudellisella ja uskon alueella. Toiminnassaan ihminen koko ajan yhdistää nämä osa-alueet toisiinsa. Kun ihminen suhteuttaa osa-alueet omaan peruskokemukseensa, hän luo käsityksen osa-alueiden keskinäisestä yhteydestä perustautuen intuitiiviseen käsitykseensä todellisuuden perimmäisestä yhteydestä ja alkuperästä. Intuitio merkitsee ensinnäkin tietoisuutta ajallisen todellisuuden jatkuvuudesta. Toisaalta intuitio merkitsee itsetietoisuutta, koska kaikki osa-alueet koetaan osana minuuden toiminnan piiriä ja minuuden maailmankokonaisuutta.		Ihminen toimii koko ajan kaikilla todellisuuden osa-alueilla: fysikaalisella, biologisella, psyykkisellä, loogisella, kielellisellä, sosiaalisella, moraalisella, taloudellisella ja uskon alueella. Toiminnassaan ihminen koko ajan yhdistää nämä osa-alueet toisiinsa. Kun ihminen suhteuttaa osa-alueet omaan peruskokemukseensa, hän luo käsityksen osa-alueiden keskinäisestä yhteydestä perustautuen intuitiiviseen käsitykseensä todellisuuden perimmäisestä yhteydestä ja alkuperästä. Intuitio merkitsee ensinnäkin tietoisuutta ajallisen todellisuuden jatkuvuudesta. Toisaalta intuitio merkitsee itsetietoisuutta, koska kaikki osa-alueet koetaan osana minuuden toiminnan piiriä ja minuuden maailmankokonaisuutta.
Rivi 174:		Rivi 174:
	Dooyeweerdin mukaan Arkhimedeen pisteen täytyy olla jotakin sellaista, mistä ihminen on kokemuksellisesti osallinen minuudessaan, koska ajattelua toteuttamassa on aina ajattelija. Jos ihminen ei voisi olla kokemuksellisesti kosketuksissa Arkhimedeen pisteeseen, hänen olisi mahdotonta ohjautua käsitteenmuodostuksessaan sen pohjalta, koska se jäisi hänen tietoisuudelleen vieraaksi. Ihmisen on mahdotonta käsitteenmuodostuksessa ohjautua jonkin sellaisen pohjalta, josta hänellä ei ole mitään intuitiivista käsitystä. Kristillisen näkemyksen mukaan Kristus voi toimia tieteellisen käsitteenmuodostuksen perustana, koska Kristus on koko todellisuuden yhtenäisyyden perusta, josta tutkija voi olla minuudessaan osallinen.		Dooyeweerdin mukaan Arkhimedeen pisteen täytyy olla jotakin sellaista, mistä ihminen on kokemuksellisesti osallinen minuudessaan, koska ajattelua toteuttamassa on aina ajattelija. Jos ihminen ei voisi olla kokemuksellisesti kosketuksissa Arkhimedeen pisteeseen, hänen olisi mahdotonta ohjautua käsitteenmuodostuksessaan sen pohjalta, koska se jäisi hänen tietoisuudelleen vieraaksi. Ihmisen on mahdotonta käsitteenmuodostuksessa ohjautua jonkin sellaisen pohjalta, josta hänellä ei ole mitään intuitiivista käsitystä. Kristillisen näkemyksen mukaan Kristus voi toimia tieteellisen käsitteenmuodostuksen perustana, koska Kristus on koko todellisuuden yhtenäisyyden perusta, josta tutkija voi olla minuudessaan osallinen.

	Jokainen tieteentekijä on eksistentiaalisesti jossakin tilanteessa. Hän katsoo todellisuutta joidenkin perustavien intuitioiden pohjalta ja pyrkii ymmärtämään todellisuutta niiden valossa. Tutkija rakentaa tiedolliset käsityksensä kokonaisvaltaisten intuitioiden varaan, ja nojaa niihin tulkitessaan kokemuksessaan ilmenevää maailmaa. Jokaisen tieteentekijän perustava ongelma on pystyä määrittelemään oman ajattelunsa tukipisteet suhteessa todellisuuteen, ilman että määrittely tapahtuu täysin hänen subjektiivisen näkökulmansa ehdoilla.		Jokainen tieteentekijä on eksistentiaalisesti jossakin tilanteessa. Hän katsoo todellisuutta joidenkin perustavien intuitioiden pohjalta ja pyrkii ymmärtämään todellisuutta niiden valossa. Tutkija rakentaa tiedolliset käsityksensä kokonaisvaltaisten intuitioiden varaan ja nojaa niihin tulkitessaan kokemuksessaan ilmenevää maailmaa. Jokaisen tieteentekijän perustava ongelma on pystyä määrittelemään oman ajattelunsa tukipisteet suhteessa todellisuuteen, ilman että määrittely tapahtuu täysin hänen subjektiivisen näkökulmansa ehdoilla.

	Dooyeweerdin mielestä ihminen voi ymmärtää osa-alueiden välisen yhteyden vain intuition kautta. Intuitio puolestaan on sidottu analyyttiseen ajatteluun: ”Meidän täytyy hylätä jokainen yritys erottaa intuitio analyyttisesta aspektista ja asettaa se vastakohdaksi analyyttiselle ajattelulle salaperäisenä metafyysisenä kykynä.” (Dooyeweerd 1955: 480.) Intuitio on se analyyttisen ajattelun pohjakerros, jonka kautta analyyttinen ajattelu on yhteydessä muihin osa-alueisiin.		Dooyeweerdin mielestä ihminen voi ymmärtää osa-alueiden välisen yhteyden vain intuition kautta. Intuitio puolestaan on sidottu analyyttiseen ajatteluun: ”Meidän täytyy hylätä jokainen yritys erottaa intuitio analyyttisesta aspektista ja asettaa se vastakohdaksi analyyttiselle ajattelulle salaperäisenä metafyysisenä kykynä.” (Dooyeweerd 1955: 480.) Intuitio on se analyyttisen ajattelun pohjakerros, jonka kautta analyyttinen ajattelu on yhteydessä muihin osa-alueisiin.

	Dooyeweerdin mukaan on olemassa kaksi intuition muotoa: välittömän kokemuksen intuitio, josta kaikki ihmiset ovat riippuvaisia tavallisessa elämässään ja teoreettinen intuitio, jonka varassa tieteellinen käsitteenmuodostus tulee mahdolliseksi. Välittömän kokemuksen intuition kautta koemme yhteyden muuhun todellisuuteen. Teoreettinen intuitio puolestaan auttaa meitä analysoimaan osa-alueet ja muodostamaan tieteellisiä käsitteitä. Molempien intuitiivisten kokonaisnäkemysten totuus riippuu siitä, onko ihminen aidosti kosketuksissa todellisuuden yhtenäisyyden perustaan, vai rakentuuko intuitio jonkin mytologisen kuvitelman varaan. Tämän arvioiminen on itsetuntemuksen asia.		Dooyeweerdin mukaan on olemassa kaksi intuition muotoa: välittömän kokemuksen intuitio, josta kaikki ihmiset ovat riippuvaisia tavallisessa elämässään, ja teoreettinen intuitio, jonka varassa tieteellinen käsitteenmuodostus tulee mahdolliseksi. Välittömän kokemuksen intuition kautta koemme yhteyden muuhun todellisuuteen. Teoreettinen intuitio puolestaan auttaa meitä analysoimaan osa-alueet ja muodostamaan tieteellisiä käsitteitä. Molempien intuitiivisten kokonaisnäkemysten totuus riippuu siitä, onko ihminen aidosti kosketuksissa todellisuuden yhtenäisyyden perustaan vai rakentuuko intuitio jonkin mytologisen kuvitelman varaan. Tämän arvioiminen on itsetuntemuksen asia.

	Yhteenvetona voidaan todeta, että teoreettinen käsitteenmuodostus on tietoisuuden sisällä tapahtuva teko, jossa analyyttinen ajattelu ja analyysin kohteena oleva todellisuuden aspekti yhdistetään. Minuus toteuttaa tämän yhdistämisen intuition avulla. Intuitio on analyysin pohjakerros, jonka avulla ihminen suhteuttaa kaikki todellisuuden aspektit itseensä. Tämä suhteuttaminen edellyttää joko tukeutumista Jumalan ilmoitukseen tai johonkin omaan uskonnolliseen vakaumukseen todellisuudesta kokonaisuutena. Intuitiivisella tasolla ihminen pyrkii tulemaan tietoiseksi todellisuuden eri osa-alueiden välisestä yhteydestä, koska hän jollakin minuutensa tasolla pystyy ottamaan etäisyyttä aikaan. Tieteellinen käsitteenmuodostus edellyttää sekä todellisuuden aspektien välistä ajallista yhteyttä että sitä, että käsitteitä muodostava ihminen pystyy saamaan kosketuksen todellisuuden kokonaistarkoitukseen, johon kaikki keskittyy ja jossa kaikki löytää yhteytensä. Niinpä kaikki tieto lopulta edellyttää itsetuntemusta.		Yhteenvetona voidaan todeta, että teoreettinen käsitteenmuodostus on tietoisuuden sisällä tapahtuva teko, jossa analyyttinen ajattelu ja analyysin kohteena oleva todellisuuden aspekti yhdistetään. Minuus toteuttaa tämän yhdistämisen intuition avulla. Intuitio on analyysin pohjakerros, jonka avulla ihminen suhteuttaa kaikki todellisuuden aspektit itseensä. Tämä suhteuttaminen edellyttää joko tukeutumista Jumalan ilmoitukseen tai johonkin omaan uskonnolliseen vakaumukseen todellisuudesta kokonaisuutena. Intuitiivisella tasolla ihminen pyrkii tulemaan tietoiseksi todellisuuden eri osa-alueiden välisestä yhteydestä, koska hän jollakin minuutensa tasolla pystyy ottamaan etäisyyttä aikaan. Tieteellinen käsitteenmuodostus edellyttää sekä todellisuuden aspektien välistä ajallista yhteyttä että sitä, että käsitteitä muodostava ihminen pystyy saamaan kosketuksen todellisuuden kokonaistarkoitukseen, johon kaikki keskittyy ja jossa kaikki löytää yhteytensä. Niinpä kaikki tieto lopulta edellyttää itsetuntemusta.

Apollos: /* Voiko looginen käsite antaa tietoa maailmasta? */ kh & selkeytysyritys

2012-01-21T18:21:41Z

Voiko looginen käsite antaa tietoa maailmasta?: kh & selkeytysyritys

← Vanhempi versio		Versio 21. tammikuuta 2012 kello 18.21
Rivi 168:		Rivi 168:
	Kun ihminen muodostaa tieteellisiä käsitteitä, hän toimii kokonaisvaltaisena ihmisenä välittömän kokemuksensa varassa. Niinpä hänen toimintaansa ohjaavat kokonaisvaltaiset intuitiot todellisuuden perimmäisestä luonteesta. Nämä intuitiot eivät ole neutraaleja havaintoja, vaan ne muokkautuvat osittain sen pohjalta, mitä ihminen pitää tietonsa perimmäisenä kiintopisteenä. Miten ihminen sitten suorittaa tieteellisen käsitteenmuodostuksen pohjana olevan teoreettisen synteesin, käsitteellisen yhdistämisen?		Kun ihminen muodostaa tieteellisiä käsitteitä, hän toimii kokonaisvaltaisena ihmisenä välittömän kokemuksensa varassa. Niinpä hänen toimintaansa ohjaavat kokonaisvaltaiset intuitiot todellisuuden perimmäisestä luonteesta. Nämä intuitiot eivät ole neutraaleja havaintoja, vaan ne muokkautuvat osittain sen pohjalta, mitä ihminen pitää tietonsa perimmäisenä kiintopisteenä. Miten ihminen sitten suorittaa tieteellisen käsitteenmuodostuksen pohjana olevan teoreettisen synteesin, käsitteellisen yhdistämisen?

	Teoreettinen synteesi eli todellisuuden joidenkin tekijöiden tavoittaminen tieteellisessä käsitteessä tapahtuu ihmisen tietoisuuden sisällä. Käsitteitä muodostaessaan tutkija pyrkii saamaan käsitteellisesti otteen jostakin todellisuuden osa-alueesta. Voidakseen muodostaa käsitteen ~~tutkimuskohteestaan,~~ hänen täytyy muodostaa näkemys sen suhteesta muuhun todellisuuteen. Tällaisen kokonaisnäkemyksen tutkija voi saavuttaa vain intuitiivisesti, koska tutkija ei ole kaikkitietävä olento. Hänen täytyy siis suhteuttaa tutkimuskohde omiin intuitiivisiin käsityksiinsä todellisuudesta kokonaisuutena. Nämä intuitiot voi olla enemmän tai vähemmän oikeaan osuvia.		Teoreettinen synteesi eli todellisuuden joidenkin tekijöiden tavoittaminen tieteellisessä käsitteessä tapahtuu ihmisen tietoisuuden sisällä. Käsitteitä muodostaessaan tutkija pyrkii saamaan käsitteellisesti otteen jostakin todellisuuden osa-alueesta. Voidakseen muodostaa tutkimuskohteestaan käsitteen hänen täytyy muodostaa näkemys sen suhteesta muuhun todellisuuteen. Tällaisen kokonaisnäkemyksen tutkija voi saavuttaa vain intuitiivisesti, koska tutkija ei ole kaikkitietävä olento. Hänen täytyy siis suhteuttaa tutkimuskohde omiin intuitiivisiin käsityksiinsä todellisuudesta kokonaisuutena. Nämä intuitiot voi olla enemmän tai vähemmän oikeaan osuvia.

	Ihminen toimii koko ajan kaikilla todellisuuden osa-alueilla: fysikaalisella, biologisella, psyykkisellä, loogisella, kielellisellä, sosiaalisella, moraalisella, taloudellisella ja uskon alueella. Toiminnassaan ihminen koko ajan yhdistää nämä osa-alueet toisiinsa. Kun ihminen suhteuttaa osa-alueet omaan peruskokemukseensa, hän luo käsityksen osa-alueiden keskinäisestä yhteydestä perustautuen intuitiiviseen käsitykseensä todellisuuden perimmäisestä yhteydestä ja alkuperästä. Intuitio merkitsee ensinnäkin tietoisuutta ajallisen todellisuuden jatkuvuudesta. Toisaalta intuitio merkitsee itsetietoisuutta, koska kaikki osa-alueet koetaan osana minuuden toiminnan piiriä ja minuuden maailmankokonaisuutta.		Ihminen toimii koko ajan kaikilla todellisuuden osa-alueilla: fysikaalisella, biologisella, psyykkisellä, loogisella, kielellisellä, sosiaalisella, moraalisella, taloudellisella ja uskon alueella. Toiminnassaan ihminen koko ajan yhdistää nämä osa-alueet toisiinsa. Kun ihminen suhteuttaa osa-alueet omaan peruskokemukseensa, hän luo käsityksen osa-alueiden keskinäisestä yhteydestä perustautuen intuitiiviseen käsitykseensä todellisuuden perimmäisestä yhteydestä ja alkuperästä. Intuitio merkitsee ensinnäkin tietoisuutta ajallisen todellisuuden jatkuvuudesta. Toisaalta intuitio merkitsee itsetietoisuutta, koska kaikki osa-alueet koetaan osana minuuden toiminnan piiriä ja minuuden maailmankokonaisuutta.