Muokataan sivua Tietoteoria

'''Tietoteoria''' (myös '''tieto-oppi''', '''epistemologia''', '''gnoseologia''') on [[filosofia]]n osa, jossa tutkitaan käsitteellisin, filosofisin menetelmin [[tieto]]a, tiedon mahdollisuutta, luonnetta, alkuperää ja rajoja sekä käsitysten tai [[teoria|teorioiden]] oikeutusta yleensä.<ref name="Hetemäki">{{Kirjaviite | Tekijä=Hetemäki, Ilari (toim.) | Nimeke=Filosofian sanakirja | Sivu=205 | Julkaisupaikka=Porvoo: Helsinki: Juva | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1999 | Tunniste=ISBN 951-0-23766-3}}</ref><ref name="Klein-2005">Klein, Peter D.: ”Epistemology”. Teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä=Craig, Edward (toim.) | Nimeke=The Shorter Routledge Encyclopedia of Philosophy | Julkaisupaikka=London, New York | Julkaisija=Routledge | Vuosi=2005 | Tunniste=ISBN 0-415-32495-5}}</ref>

[[Tieteenfilosofia]] luetaan joskus tietoteorian osaksi.<ref name="Hetemäki"/> Tietoteoriaan liittyviä suuntauksia ovat muun muassa [[rationalismi (tietoteoria)|rationalismi]], [[empirismi]], reformoitu epistemologia, [[skeptismi|skeptisismi]], [[pragmatismi]] ja [[agnostismi]].

== Johdanto ==

Sana ''epistemologia'' juontuu [[kreikan kieli|kreikan]] sanasta ''epistēmē'', joka merkitsee sekä käsitteellistä tietoa että käytännön taitoa. Sana ''gnoseologia'' puolestaan juontaa juurensa kreikan sanoista ''[[gnosis]]'' eli tieto ja ''[[logos]]'' eli puhe, sana, peruste, oppi.

Sanalla ''tieto'' on tavallisesti kolme erilaista käyttötapaa,<ref>Lammenranta 1993: 72–75.</ref> mikä aiheuttaa usein epäselvyyttä tietoa koskevissa keskusteluissa. Eri käyttötavat ovat:

# ''Tuttuustieto'': ”Tiedän Sauli Niinistön” (eli ”tunnen Sauli Niinistön”).
# ''Taitotieto'' eli osaaminen: ”Tiedän, kuinka polkupyörällä ajetaan” (eli ”osaan ajaa polkupyörää”).
# ''Propositionaalinen'' eli [[propositio|väitelauseilla]] ilmaistava tieto: ”Tiedän, että maapallolla on yksi kuu.”

Näiden erojen lisäksi tehdään jako '''tiedon''' ja '''[[informaatio]]n''' välillä, joskin suomen kielestä puuttuu sanan ''informaatio'' kotoperäinen vastine. Niinpä tietoa voi olla vain toimijalla, kun taas mikä tahansa kaikkeuden osa sisältää informaatiota: ihmiset, kirjat, tietokoneet, kivet ja niin edelleen. Yksi ero informaation ja tiedon välillä on, että informaatio voi olla epätotta. ”Epätosi tieto” on sen sijaan harhaanjohtava käsite, sillä osoittamalla käsityksen epätotuus voidaan osoittaa, ettei kyseinen käsitys ole tietoa. Heikon tiedon määritelmän mukaan tieto tarkoittaa samaa kuin tosi käsitys. Informaation käsite on silti olennainen tieto-opin kannalta, esimerkiksi tieteen tavoitteena voidaan pitää todellisuutta koskevan informaation tuottaminen.<ref>Niiniluoto 1980: 73–77.</ref>

Tietoteoriaan on viimeisten viidenkymmenen vuoden aikana tullut käytännöllisempiä piirteitä. Kun antiikin ajoista lähtien on tietoteoreetikkojen mieliä vaivannut muun muassa [[akateeminen skeptisismi|akateemisen skeptisismin]] haaste eli kysymys siitä, onko sanalla ''tieto'' lainkaan ristiriidattomia käyttöjä, on sittemmin osa mielenkiinnosta suuntautunut niin kutsuttuja '''[[naturalismi (tietoteoria)|naturalistisia]]''' tietoteorioita kohtaan, jotka pyrkivät käsittelemään tietävää toimijaa [[luonnontiede|luonnontieteiden]] näkökulmasta. Naturalistisen tietoteorian mukaan tietoteoria voidaan nähdä osana [[psykologia]]a.<ref>Lammenranta 1993: 36–41.</ref>

== Tiedon määritelmä ==

=== Perinteinen tiedon määritelmä ===

Tässä luvussa selitetään käsitystä tiedosta, jota filosofisissa teksteissä usein kutsutaan "perinteiseksi" tai ”klassiseksi” tiedon käsitykseksi. Yleensä se ilmaistaan muodossa ”tieto on [[oikeutusteoria|hyvin perusteltu]] [[totuus|tosi]] [[uskomus]]”. Käsitys juontaa juurensa jo [[Platon]]in dialogiin ''[[Theaitetos (dialogi)|Theaitetos]]''. Vaikka käsitys onkin hyvin arkiajattelun kanssa yhteensopiva, poikkeavat sille perustuvat sanan ''tieto'' käytöt tarkoituksella yhdessä kohdin tavanomaisista sanan ''tieto'' käytöistä. Tämä liittyy siihen, että sanan ''tieto'' arkipäiväisten käyttöjen ajatellaan yleensä olevan monimielisiä. Aivan yhtä hyvin kuin voin sanoa: ”tiedän, että olen Helsingissä”, voin myös sanoa: ”tiedän Sauli Niinistön” tai ”tiedän, kuinka pyörällä ajetaan”. Kuitenkin kaksi jälkimmäistä käyttöä poikkeavat ensimmäisestä siinä, että vain ensimmäinen on puhdas todellisuutta koskevan käsityksen ilmaus. On hyviä perusteita väittää, että ”tiedän Sauli Niinistön” ilmoittaa tietyn ihmisen olevan tuttu ja ”tiedän, kuinka pyörällä ajetaan” vaikuttaa sanovan samaa kuin ”osaan ajaa pyörällä”. Tästä eteenpäin rajoitutaan tässä luvussa vain ensiksi mainittun väitteen esittämään tietoon, niin kutsuttuun propositionaaliseen eli väitelausetietoon.

Perinteinen tiedon määritelmä jakaa tiedon käsitteen kolmeen osaan. Ensiksi ajatellaan, että jos joku tietää jotakin, esimerkiksi ”ulkona sataa”, hänellä on oltava uskomus kyseisestä asiasta, toisin sanoen hän ajattelee, että lause ”ulkona sataa” on tosi. Toiseksi ei voi olla niin, että joku tietäisi, että ”ulkona sataa”, mutta lause ”ulkona sataa” olisi epätosi. Tieto edellyttää siis totuutta. Kolmanneksi sanan ''tieto'' soveltamisella toimijaan ja tiettyyn väitteeseen annetaan merkki kyseisen toimijan luotettavuudesta mainitun väitteen suhteen. Yleensä myös ajatellaan, että toimijalla tulisi tällaisissa tapauksissa olla jonkinlainen henkilökohtainen ja luotettavuudesta viestivä varmuus tarkastellun väitteen suhteen, ja on luonnollista, että tällaisesta varmuudesta seuraa kyky esittää järkeviä perusteluja totena pidetylle väitteelle. 

Muodollisesti esitettynä klassinen tiedon analyysi on seuraava (alla ''S'' [subjekti] edustaa tietäväksi väitetyn nimeä ja ''p'' [propositio] puolestaan väitettä, joka sanotaan tiedetyksi):

: ''S'' tietää, että ''p'', jos ja vain jos seuraavat kolme ehtoa ovat voimassa.

:: 1. ''S'' uskoo, että ''p'';
:: 2. ''p'' on [[totuus|tosi]];
:: 3. ''S'' on oikeutettu pitämään totena, että ''p''.

Esimerkiksi perinteisen tiedonanalyysin nojalla Pekka tietää, että jääkaapissa on maitoa, jos Pekalla on tosi käsitys ”jääkaapissa on maitoa” ja hän pystyy tarvittaessa esittämään järkiperäisen perustelun (tai muuten osoittamaan tiedollisen asemansa) käsitykselleen, esimerkiksi: ”Kävin juuri kaupassa ja laitoin ostamani maidot jääkaappiin, ja tiedän, ettei kukaan ole käynyt jääkaapilla jälkeeni.”

=== Gettierin vastaesimerkit ===
{{Pääartikkeli|[[Gettierin ongelma]]}}

Perinteinen tiedon käsitys on arkiajattelun valossa varsin hyväksyttävä. Kuitenkin [[Edmund Gettier]] hätkähdytti filosofeja vuonna 1963 julkaisemallaan artikkelilla ”Is Justified True Belief Knowledge?”,<ref name="Gettier">{{Lehtiviite | Tekijä=Gettier, Edmund | Otsikko=Is Justified True Belief Knowledge? | Julkaisu=Analysis | Vuosikerta=23 | Numero=6 | Vuosi=1963 | Sivut=121–123}}.</ref> jossa hän pyrki osoittamaan klassisen näkemyksen virheellisyyden. Gettierin artikkeli on ollut innokkaan keskustelun kohteena tietoteoreetikkojen piirissä julkaisuajankohdastaan lähtien.

Artikkelissaan Gettier pyrki kahden [[Vastaesimerkki|vastaesimerkin]] avulla osoittamaan, että klassisen näkemyksen kolmen ehdon täyttyminen ei vielä riitä siihen, että voimme sanoa jonkin henkilön tietävän jotakin. Toinen Gettierin vastaesimerkeistä on seuraavan kaltainen tarina:

{{Sitaatti|Smith ja Jones ovat hakeneet samaa työpaikkaa ja istuvat nyt johtajan toimiston ulkopuolella odottaen kutsua haastatteluun. Työpaikan saaja päätetään välittömästi haastattelun jälkeen. Smith on johtajan hyvä ystävä ja Jonesia kokeneemmaksi tunnustettu työntekijä, joten Smith uskoo saavansa työpaikan Jonesin sijaan. Odotellessaan Smith hypistelee taskussaan olevia kolikoita ja toteaa, että hänellä on täsmälleen 3 kolikkoa taskussaan. Hetken kuluttua Smith ja Jones kutsutaan haastatteluun, erikseen kuten tapana on. Smithin haastattelu sujuu normaalisti. Kun molemmat haastattelut ovat ohi, ei työpaikan saajan nimeä syystä tai toisesta ilmoiteta heti. Silti Smith uskoo, että työpaikan saajalla on täsmälleen 3 kolikkoa taskussaan.<ref name="Gettier"/>}}

Smithillä on hyvä perustelu käsitykselleen. Jos hänen käsityksensä on vielä tosi, seuraa perinteisen näkemyksen nojalla, että hän tietää, että työpaikan saajalla on täsmälleen 3 kolikkoa taskussaan. Ajatellaan, että on käynyt seuraavasti. Johtaja päättikin kaikkien yllätykseksi, että Jones saa työpaikan. Lisäksi, aivan sattumalta, Jonesillakin on taskussaan täsmälleen 3 kolikkoa. Tässä tapauksessa Smithillä todellakin on oikeutettu tosi käsitys, joten vaikuttaa siltä, että jos klassinen näkemys pitää paikkaansa, niin Smith tietää, että työpaikan saajalla on täsmälleen 3 kolikkoa taskussaan.

Monet filosofit, Gettier etunenässä, ovat tehneet yllä esitetystä tarinasta ja muista vastaavista sen johtopäätöksen, että perinteisessä näkemyksessä on jotakin vikaa. Tarina ei tunnu kuvaavan tilannetta, jossa Smithillä on tietoa, vaan tilanteen, jossa Smithillä on tosi uskomus ja vain ''sattumalta'' oikeaan uskomukseen ohjanneet perustelut.

[[Kuva:Gettierin tapainen ongelma.jpg|thumb|right|320px|Gettierin ongelman tapainen "Lammas laitumella -ongelma".]]
Toinen Gettier-kaltainen esimerkki, joka kertoo tiedon klassisen määritelmän heikkoudesta, on ns. "lammas laitumella" -esimerkki, joka kuuluu seuraavasti: Henkilö näkee laitumella lampaan, joka todellisuudessa onkin lammaskoira. Näköesteen (esim. kivi tai kukkula) takana on samalla laitumella kuitenkin oikea lammas. Eli jos henkilö väittää tietävänsä, että "laitumella on lammas" hän on oikeassa, vaikka ei näekään oikeaa lammasta vaan koiran. Filosofinen ongelma siis kuuluu: Onko henkilöllä tietoa lampaasta? Klassisen tiedon määritelmän mukaan on, mutta tämä perustelu on ristiriidassa arkijärjen kanssa.

Perinteiselle tiedonanalyysille on esitetty monia parannuksia tarkoituksena estää Gettier-tyyppiset ongelmat. Jotkut filosofit ovat etsineet neljättä ehtoa, jonka lisääminen tekisi perinteisestä tiedon analyysistä hyväksyttävän. Toiset ovat taas yrittäneet esittää niin kutsutun [[reliabilismi|reliabilistisen]] tietoteorian, analysoiden sanan ”tieto” merkitystä korvaten perinteisen oikeutusehdon jonkinlaisella luotettavuusehdolla. Tällaisista teorioista on mainetta kerännyt muiden muassa [[Robert Nozick]]in teoria. Niin kutsutussa [[hyvetietoteoria]]ssa, jonka tunnetuimpiin kehittäjiin kuuluu [[Linda T. Zagzebski]], puolestaan tarkastellaan käsityksen muodostajan ominaisuuksia.<ref name="Klein-2005"/>

== Tiedon oikeuttaminen ==

Eräs tietoteoreettinen kysymys on, mikä tekee uskomuksista oikeutettuja? Uskomusten oikeutusta voidaan lähestyä kahdesta näkökulmasta, joko internalistisesti tai eksternalistisesti:<ref name="Neta">Neta, Ram & Pritchard, Duncan: "Introduction to part five". Teoksessa Teoksessa Neta & Pritchard 2009: 151-153.</ref>

* [[Internalismi ja eksternalismi (tietoteoria)|Internalismin]] mukaan uskomusten oikeutus voi tulla vain [[mieli|mielemme]] sisältä. Internaalinen voidaan tässä tulkita esimerkiksi niin, että internaaliset asiat ovat ihmiselle jotenkin erityisellä tavalla saavutettavissa.
* [[Internalismi ja eksternalismi (tietoteoria)|Eksternalismin]] mukaan uskomusten oikeutus tulee tai voi tulla myös mielemme ulkopuolelta.

=== Oikeutusteoriat ===
{{Pääartikkeli|[[Oikeutusteoria]]}}

Uskomusten oikeutusteorioita ovat muun muassa:<ref name="Lammenranta-1993"/>

*  Perustusteoria eli fundamentalismi: on olemassa perususkomuksia, joista muut uskomukset riippuvat.
** Radikaali perustusteoria: perususkomukset ovat erehtymättömiä, kumoamattomia tai epäilyksettömiä.
** Maltillinen perustusteoria: perususkomukset voivat kumoutua, jos toisin todistetaan.
* [[Koherentismi]]: uskomukset ovat oikeutettuja, jos ne sopivat yhteen muiden uskomusten kanssa.
** Positiivinen koherentismi: uskomusten oikeutus vaatii perusteita eli muiden uskomusten tukea.
** Negatiivinen koherentismi: uskomukset ovat lähtökohtaisesti oikeutettuja ja uskomukset voidaan kumota vain perustellusti.
* [[Infinitismi]]: uskomus voi saada oikeutuksensa [[äärettömyys|äärettömän]] ja ei-kehämäisen oikeuttamisen ketjun kautta.<ref name="Klein-2009">Klein, Peter: "Human Knowledge and the Infinite Regress of Reasons". Teoksessa Neta & Pritchard 2009: 249-251.</ref>
* [[Reliabilismi]]: uskomukset oikeuttaa tiedon tuottavan prosessin luotettavuus.
** Hyvereliabilismi: uskomus on oikeutettu, kun se on tulos älyllisten hyveiden käyttämisestä.

== Tiedon hankkiminen ==

=== Rationalismi ===

{{Pääartikkeli|[[Rationalismi (tietoteoria)|Rationalismi]]}}

Rationalismin eli järkeisajattelun mukaan totuuteen pääsee järkeilyllä. [[Dialektiikka]] on [[Sokrates|Sokrateen]] rationalistinen menetelmä, jossa vuoropuhelulla yritetään päästä totuuden ytimeen. [[Platonismi|Platonistisen]] käsityksen mukaan todellisuus on perimmältään [[idealismi (ontologinen)|idealistinen]], eli tosi tieto on pelkkiä ideoita ideoiden maailmassa. Ideoihin pääsee käsiksi ainoastaan järkeilemällä ja päättelemällä.

[[René Descartes]] päätteli myöhemmin, että ulkoinen todellisuus saattaisi hyvin olla pelkkää unta ja että kaikki aistihavainnot saattaisivat pettää, joten pelkkä päättely ja epäily olivat kaiken puhtaan tiedon perusta. Descartesin mukaan tosi idea on selkeärajainen ja tarkka.

=== Empirismi ===

{{Pääartikkeli|[[Empirismi]]}}

Empirismin eli kokemusajattelun mukaan totuuteen päästään vain tekemällä riittävästi havaintoja. [[David Hume]] oli jopa sitä mieltä, että [[kausaliteetti|kausaliteetille]] ei ole minkäänlaista pohjaa kokemuksessamme eikä kokemuksen pohjalta tehdyillä yleistyksillä ole muuta perustelua kuin arkikokemus. Vaikka joka aamu olemme nähneet auringon nousevan, emme voi päätellä niin tapahtuvan myös huomenna. Olemme yksinkertaisesti tottuneet ajattelemaan näin, mutta tieteellinen todiste se ei ole.

Empirismiin liittyvät [[naturalismi (tietoteoria)|naturalistiset tietoteoriat]].

=== Kantilaisuus ===

{{Pääartikkeli|[[Kantilaisuus]]}}

[[Immanuel Kant]] arvosteli sekä rationalismia että empirismiä yksipuolisesta näkemyksestä. Hän arvosteli rationalismia siitä, että järkeilyllä saavutettuja ideoita voi verrata vain havaintoihin. Toisaalta myös ideat ovat havaintojen tuloksia.

Hän toisaalta arvosteli empirismiä siitä, että havaintojen käsitteellistämisellä päästään tulokseen, joka ylittää äärellisen havaintokyvyn rajat. Toisaalta myöskään empirismi ei ole puolueetonta, vaan tietoisuuden rakenteet ja sisältö vaikuttavat havaintokokemukseen.

=== Pragmatismi ===

{{Pääartikkeli|[[Pragmatismi]]}}

[[C. S. Peirce]] laajensi tietoteoriaa käytännön tasolle. Hän uskoi, että parhaiten todellisuudesta sai tietoa toimimalla ja että tiedon tärkein arviointiperuste oli sen toimivuus.

Peirce ei ollut sitä mieltä, että pragmatismi voisi laajentaa käsityskyvyn rajoja. Hänen perusväitteensä oli, että mikäli toimintamme onnistuu tietyllä tavalla, tulee maailman vastata toiminnan kannalta tärkein osin oletuksiamme.

=== Reformoitu epistemologia === 

Reformoidun epistemologian edustaja [[Alvin Plantinga]] esittää, että ihminen tietää Jumalan olevan olemassa periaatteessa samalla tavalla kuin hän tietää tajunnan ulkopuolisten esineiden ja muiden ihmispersoonien olevan olemassa. Uskomukset ovat tietoa sikäli kuin tiedolliset kyvyt toimivat asianmukaisesti niille sopivassa ympäristössä. Uskomukset voidaan kuitenkin joutua hylkäämään, jos niille voidaan esittää [[kumoaja]], jota ei voida kumota. Kristinuskoa vastaan esitetyistä kumoajista Plantinga mainitsee erityisesti [[kärsimyksen ongelma]]n, [[projektiiviset ateistiset teoriat]] ja naturalistisen raamattukritiikin. Plantinga osoittaa, että nämä kumoajat ovat kumottavissa.

== Tietoteoreettinen skeptisismi ==

{{Pääartikkeli|[[skeptismi|Skeptisismi]]}}

Tietoteoreettinen skeptisismi eli epäily on aina ollut jossakin muodossa olennaisena osana tietoteoriassa. Tietoteoreettinen skeptikko epäilee, tai esiintyy kuten epäilisi, tiedon mahdollisuutta yleensä. Skeptikko tarjoaa perusteluja näkemykselleen tai ainakin pyrkii osoittamaan, ettei vastakkainen näkemys ole perustellumpi kuin hänen omansa. Jos skeptikko onnistuu pyrkimyksissään, hän on osoittanut, ettei tietoväitteillä voi olla järkiperäisiä perusteluja. 

=== Skeptiset perustelut ===

Skeptikon tarjoamat todistelut perustuvat ajatukselle, että voimme kuvitella tilanteita, joissa tietona pitämät käsityksemme olisivatkin epätosia. Tilanne voisi olla esimerkiksi tieteisfiktiosta tunnettu tieteellinen koe nimeltä ”[[aivot altaassa]]”, jossa aivomme olisi erotettu kehostamme, upotettu ravinneliuokseen ja niitä sähköisesti ärsyttämällä meille muodostettaisiin täsmälleen samat aistimukset kuin nyt. [[René Descartes]] taas kirjoitti [[kartesiolainen demoni|pahasta demonista]] joka tekee parhaansa johtaakseen meidät harhaan. 

Tutustumista skeptikon todisteluun helpottaa, kun otamme käyttöön seuraavat lyhennysmerkinnät väitteille:

: ''p'': Tiedän, että luen tekstiä tietokoneelta.
: ''q'': Tiedän, että en ole aivot ravinneliuoksessa.

Edellisten lauseiden tietoväitteistä ''p'':n on tarkoitus edustaa sellaista, joka on tosi, ''jos'' ylipäänsä tiedän yhtään mitään. Väitteitä, kuten "luen tekstiä tietokoneelta", joiden epäileminen arkikokemuksen valossa vaikuttaa mielettömältä, kutsutaan joskus ''[[G. E. Moore|moorelaisiksi]] tosiasioiksi''; ''q'' puolestaan viittaa ''skeptiseen skenaarioon''.

Nyt skeptisen todistelun perusta voidaan esittää ytimekkäässä muodossa:

# Jos ''p'', niin ''q'';
# ¬''q'';
# Siis: ¬''p''.

Yllä rivit 1 ja 2 edustavat todistelun alkuehtoja eli oletuksia, 3 on skeptinen johtopäätös. Esitetyssä muodossa todistelu on muodoltaan moitteeton [[modus tollendo tollens]]. Jos siis emme ole valmiit hyväksymään skeptistä johtopäätöstä, ehkä muiden perustelujen vuoksi, meidän on siis kiistettävä toinen alkuehdoista. Filosofisessa kirjallisuudessa on paljon esimerkkejä erilaisista yrityksistä näyttää, että meillä on hyviä syitä pitää jompaakumpaa alkuehtoa epätotena.

=== Skeptisten perustelujen arvostelu ===

Skeptisiä todisteluja vastaan on filosofian historiassa hyökätty useaan otteeseen, tunnetuimpina Descartes, [[Immanuel Kant]] ja [[G. E. Moore]]. Jo [[Aristoteles]] ihmetteli tapaa, jolla [[skeptikot]] eivät kuitenkaan elä epäilynsä mukaan. Jyrkkä skeptisismi näyttää johtavan myös käsitteellisiin ristiriitoihin. 

Viime aikoina [[naturalismi (tietoteoria)|naturalistiset tietoteoriat]] ovat pyrkineet vastustamaan skeptisiä todisteluja luonnontieteen näkökulmasta. Myös perinteisemmät tavat yrittää kumota tietoepäilyä viehättävät edelleen monia filosofeja.

== Tietoteorian käsitteitä ==

* Lähestymistapoja tietoon:<ref name="Lammenranta-1993">Lammenranta, 1993</ref>
** [[Autonomismi (tietoteoria)|Autonomismi]]: tietoteoria edeltää todellisuuden luonnetta koskevaa tutkimusta
** [[Naturalismi (tietoteoria)|Naturalismi]]: kaikki on periaatteessa luonnontieteellisesti selitettävissä, tietoteorian on nojattava tieteen ja kokemuksen tarjoamaan tietoon
* [[Skeptisismi|Tietoteoreettinen skeptisismi]]:<ref name="Lammenranta-1993"/>
** Lokaali skeptisismi: kieltää tiedon mahdollisuuden jostain asiasta
** Globaali skeptisismi: kieltää kaiken tiedon mahdollisuuden
** [[Fallibilismi]]: globaalin skeptisismin muoto, joka kieltää erehtymättömyyden
** Muotoja:
*** [[Akateeminen skeptisismi]]: aistit pettävät, eikä tiedolle ole kriteerejä, joten mitään ei voida tietää. Ihmisillä voi olla vain uskomuksia
*** [[Pyrrhonismi|Pyrrhonistinen skeptisismi]]: kaikkiin väitteisiin on vastakkaisia todennäköisiä mielipiteitä, siksi myös uskomuksista tulee pidättäytyä
* [[Internalismi ja eksternalismi (tietoteoria)|Internalismi ja eksternalismi]]
* [[Metodismi (tietoteoria)|Metodismi]] ja [[partikularismi (tietoteoria)|partikularismi]]

== Lähteet ==
===Kirjallisuus===
* {{Kirjaviite | Tekijä=Neta, Ram & Pritchard, Duncan (toim.) | Nimeke=Arguing about Knowledge | Julkaisupaikka=London & New York | Julkaisija=Routledge | Vuosi=2009 | Tunniste=ISBN 0-415-44839-5}}

=== Viitteet ===
{{Viitteet|sarakkeet}}

== Kirjallisuutta ==
* {{Kirjaviite | Tekijä=Goldman, Alvin I. | Nimeke=Knowledge in a social world | Julkaisupaikka=Oxford | Julkaisija=Clarendon | Vuosi=1999 | Tunniste=ISBN 0-19-823777-4 }}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Juti, Riku | Nimeke=Tiedon filosofia antiikista nykyaikaan | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Gaudeamus | Vuosi=2013 | Tunniste=ISBN 978-952-495-287-3}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Lammenranta, Markus | Nimeke=Tietoteoria | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Gaudeamus | Vuosi=1993 | Tunniste=ISBN 951-662-572-X}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Neta, Ram (toim.) | Nimeke=Current Controversies in Epistemology | Julkaisija=Routledge | Julkaisupaikka=New York | Vuosi=2014 | Isbn=978-0-415-51814-7 }}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Niiniluoto, Ilkka | Nimeke=Johdatus tieteenfilosofiaan: Käsitteen- ja teorianmuodostus | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Otava | Vuosi=1980 | Tunniste=ISBN 951-1-05435-X}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Niiniluoto, Ilkka | Nimeke=Tiede, filosofia ja maailmankatsomus: Filosofisia esseitä tiedosta ja sen arvosta | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Otava | Vuosi=1984 | Tunniste=ISBN 951-1-08016-4}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Niiniluoto, Ilkka | Nimeke=Informaatio, tieto ja yhteiskunta: Filosofinen käsiteanalyysi | Selite=5. täydennetty painos (1. painos 1989) | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Edita | Vuosi=1996 | Tunniste=ISBN 951-37-1997-9}}

== Aiheesta muualla ==

* [http://www.peda.net/veraja/projekti/centraali/jao/ryhma3/nikulainen Mitä tieto on?] ''Verkkoveräjä''
* Klein, Peter D.: [http://www.rep.routledge.com/article/P059 Epistemology], ''Routledge Encyclopedia of Philosophy''

[[Luokka:Filosofia]]