Muokataan sivua Käyttäjä:Apollos/Harjoituskenttä/Maailman ikä - teologinen näkökulma

| Pelastuskysymyksenä<ref>"Pelastuskysymys-kysymys" on sinänsä huomionarvoinen, sillä sen vastaus – siis selonteko siitä, mitä pelastuskysymys-käsite itse asiassa tarkkaan ottaen merkitsee – on aina osa jonkinlaista laajempaa teologista ajattelutapaa.<br />''Ct'':n puitteissa myönnetään, että vain Herra tuntee erehtymättömästi omansa ja että ihmiset toisaalta voivat olla "autuaallisesti epäjohdonmukaisia" eli pitää julkisesti mutta lopultakin osittain epäjohdonmukaisesti kiinni sellaisista väitteistä, joiden ''johdonmukainen uskominen'' veisi heidät pelastavan uskon ulkopuolelle, silti samalla pelastavaan uskoonkin, joskin osittain epäjohdonmukaisesti, sisimmässään pitäytyen ja siksi pelastuksen säilyttäen. Kun siis jotakin seikkaa, kuten tässä raamattunäkemystä, sanotaan ''ct'':n puitteissa pelastuskysymykseksi, tarkoitetaan sitä, että ''johdonmukainen pitäytyminen oikean käsityksen vastaiseen kantaan tässä kohdin'' vie ihmisen pelastuksen ulkopuolelle; sen sijaan mitään kantaa ei, edelläsanotusta syystä, oteta siihen, voiko joku tietty henkilö, jolla muiden ihmisten edessä on tässä kohdin "anti-''ct''-kanta", samaan aikaan olla Jumalan edessä (lat. ''coram Deo'') pelastuksesta osallinen vaiko ei. – Teologia on julkisen opetuksen, perustelun ja väittelyn asia, sydämen uskon (tai sen puutteen) näkee (asianomaisen ihmisen lisäksi) vain Jumala yksin.<br />Raamattunäkemys on pelastuskysymys siksi, että ''ct'':n mukaan juuri Raamattu ja viime kädessä yksin Raamattu (lat. ''sola Scriptura'') on Jumalan antama perusarmonväline, jota välineenään käyttäen Pyhä Henki lahjoittaa sekä ''kaikki muutkin armonvälineet seurakunnalle'' että näiden muidenkin armonvälineiden välityksellä myös ''pelastavan uskon kullekin pelastuvalle yksilölle'', ja "'''ei ole mahdollista epäillä sitä, minkä kautta on uskon saanut'''".</ref> on lähtökohtaisesti raamattunäkemys sinänsä, ei jonkin tietyn osan tulkinta erikseen<ref>Kadottavan harhan kadottavuuden ytimenä on viime kädessä oikean pelastavan uskon sammuttaminen ja korvaaminen väärällä ei-pelastavalla uskomuksistolla. Siinä mielessä kysymys jonkin tietyn raamatunkohdan oikeasta tai väärästä tulkinnasta on epäolennainen, että pelastuksen kannalta ratkaisevat asiat on esitetty Raamatussa "monesti ja monella tapaa" eikä asiaa ole siis jätetty minkään yhden kohdan oikean tulkinnan varaan. Toisaalta tietysti yhden kohdan tulkinta heijastuu helposti muidenkin kohtien tulkintoihin, niin että oikea tulkinta yhdessä kohtaa auttaa tulkitsemaan oikein muitakin kohtia, väärä puolestaan pyrkii vääristämään muidenkin kohtien tulkinnat.</ref>. Jos Raamattua pidetään vapaan tulkinnan varaisena, se ei voi olla perimmäinen opillinen auktoriteetti, vaan auktoriteetti on siirretty selittäjille, joiden edesottamukset ovat suureksi osaksi kontrolloimattomissa. ''Ct'':n mukaan Raamattu on omien selitystensä tuomari, ts. mikään selitys ei ole hyväksyttävä, ellei se osoittaudu Raamatun tekstin kanssa tarkasti yhteensopivaksi, ja vain tekstiuskollisinta selitystä voi kussakin kohdassa turvallisesti ja hyvällä omallatunnolla seurata.

| Tekstissä luomistyö nimenomaan todetaan päättyneeksi, ja luomispäiviähän oli ''kuusi, '''ei''' seitsemän''. &ndash; Tässä perusteluyrityksessä käytetty logiikka on täysin absurdia: jos seitsemäs päivä olisi erikseen todettu päättyneeksi, olisi aina voitu väittää, että kahdeksas jatkuu yhä, tai yleisessä tapauksessa, että jos '''''n.''''' päivä on erikseen todettu päättyneeksi, niin '''''n+1.''''' päivä jatkuu yhä;<ref>Tässä tehdään "[[käänteinen todistustaakka]]" -perusteluvirhe, kun päätellään siitä, mitä teksti ''ei sano'' ("Seitsemäs päivä ei ilmeisesti pääty, [sillä] sen päättymisestä ei käytetä samaa 'Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, N:nnäs päivä' -rakennetta) eikä siitä, mitä se ''sanoo'' ("Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, N:nnäs päivä", ts. tässä tekstissä tarkoitetut päivät ovat olleet valon ja pimeän vaihtelun määrittämiä vuorokausia kuten nykyäänkin, joten seitsemäskin niistä on päättynyt jo ajat sitten – ja kuvattu luomistyöhän oli päättynyt jo kuudennen myötä).<br />Jos seitsemännen päivän päättyminen ''olisi'' erikseen mainittu tekstissä, eiköhän joku olisi äitynyt juuri siitä päättelemään vastaavasti, että "siis Jumalalla ilmeisesti alkoi Raamatun mukaan siinä vaiheessa taas uusi luomistyöviikko, joten uniformitarianismi onkin näin ollen raamatullisesti perusteltu kanta, koska Jumala ei siis tämän tekstin mukaan ilmeisesti ole luomistyöstään lopullisesti lakannutkaan vaan pitänyt vain joskus yhden välipäivän siitä"!</ref> mikään teksti ei siis pystyisi vakuuttamaan näitä selittelijöitä siitä, että päivät ovat siinä kirjaimellisia. – Varsinainen "päivänvaihtumispäättelysääntöhän" on kyllä annettu itse tekstissä: aina kun pimeän ja valoisan jakson muodostama kokonaisuus on vuorokausirytmissä päättynyt uuden pimeän jakson alkaessa, tekstin määrittelemä "päivä" on päättynyt ja uusi alkanut; se, että näin on jo monen monta kertaa tapahtunut omanakin elinaikanamme eikä "luomisen seitsemäs päivä" siis suinkaan enää jatku, on siis selvää suoraan yleisen ilmoituksen perusteella.

| Vrt. '''Luther''' (teologisia vastustajiaan ironisoiden):<br />''Minäkin voin todistaa Raamatulla, että käki söi lepinkäisen sulkineen päivineen: "alussa" = 'käki'; "loi" = 'söi'; "Jumala taivaan ja maan" = 'lepinkäisen sulkineen päivineen'.''<br />Ts. tulkinnallinen mielivaltaisuus voi lopultakin peittää minkä hyvänsä Raamatun tekstinkohdan selvän merkityksen täysin ja korvata sen millaisella ajatuksella hyvänsä. – Oikean selityksen tarkoitus ei missään tapauksessa voi olla Sanan "venyttäminen" haluttuun suuntaan tai kaiken jättäminen avoimeksi mielipiteiden temmellyskentäksi vaan päinvastoin mahdollisimman täydellinen eroon pääseminen kaikista tekstin oman aidon merkityksen ihmismielessä hämmentävistä epäselvyyksistä, epävarmuuksista ja virhekäsityksistä.

| ''Pt''-referaatti: "Tässä '''J. Salehammer'''in, huomattavan evankelikaalisen Vanhan testamentin tutkijan, esiin tuomassa kannassa ajatellaan, että {{rp|1. Moos. 1:1}} kertoo maailman luomisesta ja {{rp|1. Moos.  1:2-2:4a}} maan valmistamisesta (Eedenin puutarha/luvattu maa) <ref name="GenUnbound" />."

| Minkä tekstin mukaan? – Jos nimenomaan 1.Moos:n sukuluettelot ovat totta, ne antavat myös kuluneen kokonaisajan: Jos on ''totta'', että "MM:lle syntyi" NN MM:n ollessa '''''k''''':n vuoden ikäinen, on ''kuluneen kokonaisajan kannalta'' aivan samantekevää, oliko MM NN:n isä, isoisä vaiko muu esi-isä suoraan ylenevässä polvessa.

| Todennäköisyydet<ref>Tässä käytetään subjektiivisia todennäköisyyksiä, jotka kuvaavat henkilön "uskomuksen astetta", ja kukin lukija onkin vapaa arvioimaan kyseisten kantojen kunkin kysymyksen yhteydessä saamia arvoja omaa ymmärrystään parhaiten vastaavalla tavalla. Esim. concordia-teologian kannattajien arviot poikennevat keskimäärin varsin selvästi talukossa esitetyistä, eikä kyseessä puolin tai toisin tarvitse silti olla mielivaltainen "mutu" vaan omiin lähtökohtiin ja perususkomuksiin pohjautuvanakin huolellisesti harkittu ja mielekkäästi perusteltu arvio.<br />Koska nämä todennäköisyydet koskevat nimenomaan sitä, miten hyvin jokin tietty seikka selittyisi, ''jos'' jokin selitysvaihtoehto olisi totta, eikä sitä, miten todennäköisesti kukin vaihtoehto lähtökohtaisesti on totta (tässä on oletettu yhtä suuri lähtökohtainen todennäköisyys, mutta sekin voitaisiin valita toisin), lisätyt todennäköisyydet eivät ole suoria kannanottoja eri vaihtoehtojen puolesta tai niitä vastaan, ja koko menetelmän hyödyllisyys perustuukin osittain siihen, että näin menetellen sitä voidaan käyttää suhteellisen tasapuolisesti avoimessa keskusteluavaruudessa, jossa keskenään erimieliset tahot voivat vapaasti vaihtaa ajatuksia.</ref> perustuvat kannan sisäiseen ennusteeseen eli siihen, miten todennäköistä kannan perusteella kyseinen havainto Raamatusta tai luonnosta on. Todennäköisyydet tässä ovat suuntaa antavia arvioita ja henkilön taustaymmärryksestä riippuvaisia. Niitä muuttavat se, kuinka varmana henkilö pitää tämän hetken tietämystämme. Jos esimerkiksi ajattelemme, että tällä hetkellä tiedämme 80% kaikesta tieteellisestä tiedosta, voimme pitää sitä, ettei kanta pysty selittämään mittaustulosta, suurena ongelmana ja siten todennäköisyyttä pienenä. Mikäli ajattelemme, että tiedämme 20% kaikesta tiedosta, kannan ongelma nykytietämyksen kanssa ei tee kannasta kovin epätodennäköistä. Asia ei ole kovin yksinkertainen, voidaan toki olettaa, että jatkotutkimus ei tule olemaan paljonkaan ristiriidassa nykyisten teorioiden kanssa, jolloin nykytietämykseen voitaisiin luottaa aika paljonkin. Mutta tämä on vain oletus ja hyvinkin tapauskohtainen, riippuen siitä, kuinka paljon ja kuinka välitöntä tietoa tapauksessa käytetään ja kuinka paljon teoreettisempaa tietoa ja taustaoletuksia tapaus käyttää.

| Perususkomusnäkökulmasta kysymystä ei voine paketoida noin yksinkertaisiin prosentteihin, vaan on syytä analysoida, mitä uskomusjärjestelmää seuraten johonkin käsitykseen on tultu. Vaikka meillä olisi koko maailmankaikkeuden nykytilaa koskeva kattava data-aineisto (mikä tietenkin on mahdotonta), emme ilman ulkopuolisia uskomuksia ja oletuksia saisi siitä vielä minkäänlaista arviota siitä, mikä on tämän systeemin tai sen osien ikä. Perususkomuksia taas ei voi jälkikäteenkään oikeiksi todistaa, vaan ne ovat mukana jo tutkimusta suunniteltaessa, sitten sitä suoritettaessa ja jäävät vielä pysyvästi tutkimustuloksiinkin. Jotta niitä ylipäänsä voisi jotenkin järkevästi kontrolloida ja perustella, on oltava jokin sellainen kriteeri, jonka katsotaan pysyvän luotettavana tutkimustiedosta riippumatta. Naturalisteille se on "tieteen metodi" eli itse (metodologinen) naturalismi, ''ct'':lle Raamattu sellaisenaan, siis järjen näpelöimättömänä kaikkitietävän, kaikkivaltiaan ja ehdottoman luotettavan Jumalan sanallisena ilmoituksena, jota ilman olemme ja pysymme hengellisessä pimeydessä. &ndash; ''Ct''-kanta ei sinänsä selitä havaintoja. Sen sijaan se asettaa kyseisen uskomusjärjestelmän puitteissa sallituille selityksille normatiiviset reunaehdot. Selityksessä on näet aina käytettävä joitain muitakin perususkomuksia kuin pelkkä ''ct'', ellei sitten tahdota tyytyä ns. "''God did it''" -selitykseen. Tämähän on kyllä perimmältään oikea selitys,<ref>Naturalistien "''goddidit''-irvailuihin" voi aina mielessään vastata: "Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa!"</ref> mutta lisäoletukset voivat antaa mahdollisuuden [[John Hartnettin kosmologinen malli|yksityiskohtaisempaan mallinrakenteluun]], mitä luonnontieteissä yleensä nimenomaan syystäkin tavoitellaan. &ndash; Aivan vastaavasti toimii muuten myös metodologinen naturalismi: sehän ei sinänsä selitä mitään <ref>"Kaikelle havaitulle kannattaa etsiä luonnollisia selityksiä vaikka loputtomiin, sillä luonnollinen selityshän voi aina olla olemassa, vaikkei sitä vielä olisi löydettykään, eikä sitä ainakaan etsimättä kyllä varmaan koskaan löydettäisikään, mikä olisi vahinko, jos se nimittäin on olemassa, mitä mahdollisuutta ei milloinkaan voi täysin sulkea pois, koska emme vielä nyt emmekä varmaan koskaan myöhemminkään tiedä kaikkea; yliluonnollisten selitysten hyväksyminen voisi sen sijaan heikentää pyrkimyksiä luonnollisten selitysten etsintään, mikä edelläsanotusta syystä olisi paha asia, joten yliluonnollisia selityksiä ei saa hyväksyä ainakaan mahdollisiksi tieteellisiksi selityksiksi" -ajatus ei itsessään ole yhtään minkään luonnontieteellisen asiaintilan mahdollinen selitys.</ref>, mutta antaa selittäjille periaatteessa täysin joustamattomia reunaehtoja, joiden ulkopuolella toimimista ei hyväksytä oikeaksi tutkimukseksi.