Muokataan osiota sivusta Käyttäjä:Apollos/Harjoituskenttä/Argumentaatioanalyysiä

===== Raportoitujen tulosten referointia =====

Mitä nämä tutkijat sitten oman selontekonsa mukaan tarkkaan ottaen havaitsivat? He onnistuivat laatimaan tietokoneohjelman<ref>"Simulaatio" on tässä yhteydessä varsin harhaanjohtava luonnehdinta, sillä kyseinen sinänsä näppärä viritelmä ei ole millään ilmeisellä tavalla analoginen biologisen elämän kanssa. Se toimii kyllä darvinististyyppisen evoluutiomekanismin kokeiluympäristönä muttei anna syytä olettaa, että tällainen mekanismi sopisi nimenomaan biosfäärin monimuotoisuuden selitykseksi.</ref>, joka pyöritti 3.600:n "organismiksi" kutsutun, rinnakkain ajettavan erillisen ohjelman (hilaksi organisoitua) tarhaa, jossa 100.000 päivityskierroksen aikana saattoi kehittyä<ref>Selonteon mukaan tämä onnistui 50 yrittämällä 23 kertaa eli 46 %:ssa ajokerroista.</ref> sellainen ohjelma, joka laski kahden bittijonon bittikohtaisen ekvivalenssifunktion<ref>Toisin sanoen ohjelma tulosti bittijonon, jossa oli 0-bitti niillä kohdilla, joilla syötejonojen bitit olivat erilaiset, ja 1-bitti niillä kohdilla, joilla syötejonojen bitit olivat samanlaiset; tätä sitten hehkutettiin "monimutkaisen funktion syntynä".</ref>. Lisäksi näihin "hilaohjelmiin" kehittyi yksinkertaisemmin toteutettavissa olevia loogisia bittijonofunktioita. Jo alun perin käytettävissä oli operaatiot, joilla nämä funktiot saattoi toteuttaa, kyse oli vain siitä, että satunnaismutaatio-valintaetumenetelmä onnistui löytämään sellaisia operaatiokombinaatioita, jotka todella toteuttivat ne. Tällä "tekoelämällä" ei ollut muuta toiminnallisuutta kuin että se suoritti esimääritellyistä operaatioista muodostuvaa koodia. Kaikki "organismit" pysyivät suoritteistaan riippumatta "hengissä" eli toiminnassa siihen asti, kun joutuivat mahdollisesti päällekirjoitetuksi naapuriin sijoitetun "organismin" suorittaessa koodinpätkän, joka aiheutti suorittajaohjelmansa (mahdollisesti mutatoivan) kopioimisen huono-onnisen naapurinsa paikalle. "Organismeja" rangaistiin koodinsa lyhyydestä ja vastaavasti palkittiin koodinsa pituudesta<ref>niin, että kunkin ohjelman koko koodin läpiajaminen kesti pituudestaan riippumatta lähtökohtaisesti (siis ennen mahdollisesti suorittamistaan loogisista operaatioista annettujen palkintojen huomioonottamista) yhtä monta päivityskierrosta</ref> &ndash; ja '''varsinkin''' loogisten bittijonofunktioiden suorittamisesta.

"Myötäkarvaan tulkittuna" tämän kokeellisen tuloksen voi siis sanoa osoittaneen sen &ndash; järjelle jo etukäteenkin ilmeisen &ndash; tosiseikan, että darvinistinen mekanismi on periaatteessa toimiva eli sillä tavalla voi tapahtua<ref>sopivassa älyllisen suunnitelman mukaan valmistetussa ympäristössä kuten tietokoneessa</ref> tietynlaista kehitystä<ref>Olennaiset palkinnot ja rangaistukset tässä tulivat kylläkin ajettavien ohjelmien ulkopuolisen ''älyllisen tahon nimenomaisesti ennaltamäärääminä'', joten mistään ''luonnonvalinnasta'' ei todellakaan voi puhua.</ref>. Koska kuitenkin oli jo alun perin selvää, että ainoastaan darvinismin toimivuutta osoittavaksi tulkittavissa oleva tulos voitaisiin julkaista<ref>Vai kuvitelleeko joku kenties tosissaan, että ''Nature'' olisi julkaissut jonkin sentapaisen artikkelin, joka olisi voitu otsikoida: ''"Darwin in doubt &ndash; computer simulation failes to evolve complex features"''?</ref>, systeemiä on mitä ilmeisimmin täytynyt viritellä niin "turboksi", että halutut tulokset lopultakin putkahtivat siitä esiin.<ref>Tämä on pääteltävissä siitäkin, että haluttu tulos siis syntyi näilläkin virityksillä vain alle puolessa koeajoista &ndash; virittelyjen osittainenkin purkaminen olisi mitä ilmeisimmin johtanut tuloksen romahtamiseen.</ref> Olennainen informaatio ei tässä siis olekaan se, ''syntyikö'' haluttuja tuloksia vaan ''millä hinnalla niitä saatiin syntymään''.