Muokataan osiota sivusta Indoktrinaation metodikriteeri

=== Näennäisperustelujen käyttö ===
   
Toinen tapa määritellä indoktrinaatiota on luonnehtia sitä opetukseksi, jossa aitojen järkisyiden ja perustelujen sijasta käytetään näennäisperusteita. Opettaja perustelee asioita näennäisen järjellisesti, mutta itse asiassa hänen esittämänsä järkisyyt eivät ole päteviä syitä uskoa kyseiseen uskomukseen (Wilson 1972: 19, 21).
	
On epäilemättä totta, että opetuksessa tulisi käyttää vain päteviä perusteluja. Mutta sikäli kuin opettaja ei tietoisesti vääristele perusteluja ja todistusaineistoa, vaan esittää todistusaineistoa parhaan ymmärryksensä mukaan, ei ole välttämättä tarkoituksenmukaista kutsua hänen opetustaan indoktrinaatioksi sillä perusteella, että hän erehdyksestä tai tietämättömyydestä käyttää perusteluja, jotka eivät itse asiassa olekaan päteviä. Tämänkaltaisia virheitä opettajat oletettavasti tekevät useinkin. 
	 
Ongelmana on pystyä käytännössä erottamaan näennäisperusteet todellisista perusteista. Opetustilanteissa voi olla vaikea arvioida perustelujen pätevyyttä, koska ihmiset useinkin erehtyvät todistusaineiston pätevyydestä (Smart 1973: 39). Jos opetus on indoktrinaatiota aina kun siinä käytetään rationaalisesti kestämättömiä perusteluja, kaikki opettajan päättelyvirheet tekisivät opetuksesta indoktrinaatiota. Tämä on kuitenkin epätarkoituksenmukainen kriteeri kasvatuksellisesti hyväksyttävän opetuksen erottamiseksi indoktrinaatiosta, kun otetaan huomioon miten paljon päättelyvirheitä parhaatkin opettajat todennäköisesti tekevät. Edes parhaat filosofit eivät vältä niitä tutkimuksissaan.