Muokataan osiota sivusta Tieteellinen maailmankatsomus

===2.3.3. Näkökulmien moninaisuus ja totuus===

Yllä esitetyt näkökohdat maailmankatsomuksen suhteesta tieteelliseen tietoon eivät kiellä tiedon, edistyksen ja totuuden olemassaoloa. Se, että tieteellistä tutkimusta tehdään erilaisista maailmankatsomuksellisista lähtökohdista, ei tee totuuden käsitettä tyhjäksi. Kilpailevien tutkimusohjelmien tai paradigmojen paremmuutta voidaan vertailla niiden selitysvoiman perusteella. Sama pätee vallitseviin tapoihin ymmärtää järjellisyyttä. Vaikka järjellisyys saa erilaisia tulkintoja erilaisista arvolähtökohdista ja maailmankatsomuksista käsin, järjellisyyden olemus ei ole mielivaltaisesti määritettävissä. Vaikka maailmankatsomukselliset tekijät ja arvostukset voivatkin vaikuttaa tapoihin rajata järkiperäiset periaatteet järjenvastaisista, on järjen käytöllä tärkeä merkitys totuuden selville saamisessa.

Tieteellisyyteen ja järjellisyyteen liittyvät ongelmat eivät tee turhaksi pyrkimystä löytää totuutta, vaan korostavat sen tärkeyttä. Ilman totuuden käsitettä ei ole mahdollista puhua siitä, miten tieto vääristyy tietystä näkökulmasta. Heti kun "totuudesta" aletaan puhua tuotettuna tai muokattuna, se ymmärretään lainausmerkeissä. Tämä tekee mahdolliseksi puhua totuudesta ilman lainausmerkkejä. Aitoa totuutta olisivat esimerkiksi väitteet, jotka paljastaisivat sen, miten tietty näkökulma naamioituu "totuuden" taakse.<ref>[[Charles Taylor|Taylor, Charles]]: ''Foucault on Freedom and Truth'', teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Roy, David Cozens (toim.) | Nimeke = Foucault: A Critical Reader | Julkaisija = Oxford: Basil Blackwell | Vuosi = 1991 | Sivu = 94 }}</ref>

Inhimillisen tiedon epävarmuudesta ei seuraa, etteikö tulisi pyrkiä pääsemään selville totuudesta. Vaikka jotkut totuusväitteet ovat osoittautuneet vääriksi, ei ole mielekästä luopua itse totuuden käsitteestä. Totuuden tavoittelun tulee olla jatkuvaa ja johdonmukaista, koska tavoitteen saavuttaminen on vaikeaa, eikä sitä tieteessä koskaan lopullisesti saavuteta. Kun tiedostetaan, että tieteellinen tutkimus tapahtuu tietystä näkökulmasta käsin ja tiettyjen oletusten pohjalta, tulee tärkeäksi kehittää kriittistä arviointikykyä. Epäileminen ei ole itsetarkoitus, mutta ne ovat hyödyllisiä metodologisena varotoimenpiteenä. On mielekästä suhtautua epäilevästi vallitseviin käsityksiin, koska se auttaa totuuden löytämisessä. Ei ole kuitenkaan mielekästä omaksua relativistista näkemystä, jonka mukaan totuuden löytäminen ei ole mahdollista, koska relativismiin pitäytyminen johtaisi sen kaltaiseen passiivisuuteen, joka tekisi totuuden löytymisen mahdottomaksi. Älyllisen passiivisuuden sijasta tarvitaan älyllisiä hyveitä, joista keskeisiä ovat tiedonhalu ja syvä kiinnostus totuuteen.