Muokataan osiota sivusta Anselm Canterburylainen

=== Jumalatodistukset ===
{{Pääartikkeli|[[Anselmin jumalatodistus]]}}

Anselmin jumalatodistukset ovat hänen teostensa ''Monologion'' ja ''Proslogion'' pääaiheena. ''Monologionissa'' todistus perustuu realismin tavallisiin perusteisiin ja muistuttaa hyvin paljon [[Augustinus|Augustinuksen]] <!--vai [[Augustinus Canterburylainen]], tuskin??? "coincides to some extent with the earlier theory of [[Augustine of Canterbury|Augustine]], though it is carried out with singular boldness and fulness"--> aiempaa teoriaa. Asioita kutsutaan hyviksi monilla tavoilla ja monessa määrin. Tämä ei olisi mahdollista, jos ei olisi olemassa ehdotonta mittapuuta, jotain joka on hyvää itsessään, josta kaikki hyvät asiat olisivat osallisia. Sama pätee sellaisiin asioihin kuin suuruus, oikeudenmukaisuus ja niin edelleen. &mdash; ne ovat osallisia jostain tietystä suuruudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Asioiden olemassaolo olisi mahdotonta ilman jotain Olemassa olevaa, josta ne tulevat oleviksi. Tämä absoluuttinen Olemassaolo, tämä hyvyys, suuruus ja oikeudenmukaisuus, on Jumala.

Anselm ei ollut täysin tyytyväinen tähän päättelyyn &ndash; se alkoi ''[[AW:S#a posteriori|a posteriori]]'' -perustelulla ja sisälsi useita toisistaan lähteviä todistuksia. Hän halusi muotoilla yhden, lyhyen todistuksen. Tämän todistuksen hän esitti ''Proslogionissa''. Kyseessä on hänen kuuluisa [[ontologinen jumalatodistus|ontologinen todistuksensa]] Jumalan olemassaolosta. Todistuksen mukaan Jumala oli se, mitä suurempaa ei voida kuvitella. Jos tämä, mitä suurempaa ei voida kuvitella, olisi vain ajatuksissa, se ei voisi olla kaikkein suurin, koska siihen voitaisiin lisätä myös olemassaolo, jolloin se tulisi vielä suuremmaksi. Tästä seuraa, että olennolla jota suurempaa ei voida käsittää, eli Jumalalla, on todellinen olemassaolo.

Tämä päättely, jolla Anselm monella tavoin ennakoi [[René Descartes|René Descarteen]] ajattelua, on harvoin vaikuttanut täysin tyydyttävältä. Omana aikanaan sitä vastusti munkki [[Gaunilo]] nimellä ''Pro Insipiente'' (''Mielettömän puolesta'') tunnetussa kirjoitelmassa sillä perusteella, että ajatuksesta ei voida edetä suoraan olemassaoloon. Samanlaista arvostelua ovat esittäneet monet myöhemmät oppineet, heidän joukossaan [[Tuomas Akvinolainen]]. [[Immanuel Kant]] käytti sitä todistusaineistona kaikkia ontologisia todistuksia vastaan. Nykyaikana muun muassa [[wp:Roger Haight|Roger Haight]] on esittänyt vastauksen Anselmin jumalatodistukselle. Anselm vastasi Gaunilon vastalauseisiin nimellä ''Responsio'' tunnetussa kirjoitelmassa (suom. ''Vastaus Gaunilolle'') ja liitti sekä Gaunilon kritiikin että oman vastauksensa ''Proslogionin'' loppuun sen liitteiksi. 

Anselm kirjoitti myös muita todistuksia Jumalan olemassaolon puolesta. Ne perustuivat kosmologisille ja teleologisille todisteluille.