Muokataan osiota sivusta Usko, tieto ja myytit (kirja)

=== Ilmoituksen torjuminen ===

Koska kristillinen teismi olettaa, että Jumalaa koskeva tieto on luontaista jokaiselle ihmiselle, sen täytyy pystyä selittämää, että osa ihmisistä kieltää Jumalan olemassaolon tai Jumalaa koskevan tiedon mahdollisuuden. Toisin sanoen, kristillisen teismin täytyy tarjota jokin selitys sille tosiasialle, että maailmassa on ateisteja ja agnostikkoja ja että ihmisillä on monia keskenään ristiriitaisia käsityksiä Jumalasta. Yksi mahdollinen selitys tälle asioidentilalle on torjunta: osa ihmisistä torjuu Jumalaa koskevan tiedon pois tietoisuudestaan, koska he kokevat sen uhkaksi itsemääräämisoikeudelleen, elämäntavalleen tai onnellisuudelleen.
	
Tällainen teistinen selitys on joissakin suhteissa samankaltainen kuin projektiiviset ateistiset teoriat, jotka selittävät uskonnollisuutta ihmisen pyrkimyksellä etsiä uskonnosta lohdutusta ja mielenrauhaa. Niiden mukaan usko perustuu toiveajatteluun. Projektiivisten teorioiden avulla pyritään selittämään ihmisen taipumusta uskoa Jumalaan. Niiden perustana olevaa ajatusta projektiosta voidaan käyttää myös selittämään ateistista uskoa, ettei Jumalaa ole olemassa, tai agnostista uskoa siihen, ettei ole mahdollista saada tietoa Jumalan olemassaolosta. Tällaisen projektion tarve voi syntyä siitä, että ihminen kokee Jumalan olemassaolon jossakin mielessä uhkaavaksi. Siksi ihminen toivoo ja haluaa uskoa, ettei Jumalaa ole olemassa, tai ainakin, ettei häntä ole olemassa sellaisena, että hän uhkaisi ihmisen mielihaluja.
	
Teismin on pystyttävä selittämään, että maailmassa on ateisteja ja agnostikkoja, ihmisiä, jotka kokevat Jumalan poissaolevaksi. Teismin mukaan kokemus Jumalan poissaolosta voi johtua siitä, että ihminen haluaa paeta Jumalaa ja kääntyy pois Jumalasta. Jumalaa on kuitenkin mahdotonta paeta niin kauan kuin ihminen on avoin todellisuudelle, koska Jumala on läsnä kaikkialla. Käännyttyään pois Jumalasta, ihminen kokee Jumalan kaikkivaltiuden, kaikkitietävyyden ja moraalisen täydellisyyden uhkaksi itselleen. Erityisesti ihminen kokee uhkaavaksi ajatuksen Jumalan oikeudenmukaisuudesta ja pyhyydestä. Siksi ihmisellä on tarve neutralisoida ja selittää pois Jumalasta sellaiset ominaisuudet, jotka uhkaavat hänen mielenrauhaansa. Ainoa tapa paeta Jumalaa, on torjua hänet tietoisuutensa ulottumattomiin. Torjuttuaan Jumalan ihminen luo Jumalalle korvikkeita, myyttisiä mielikuvia, koska muuten hän joutuisi kohtaamaan oman haavoittuvuutensa ja rajallisuutensa. Mikään näistä korvikkeista ei kuitenkaan todellisuudessa voi ottaa Jumalan paikkaa. Kun ihminen asettaa elämänsä tarkoitukseksi ja keskipisteeksi jonkin Jumalan korvikkeen, hän turhautuu oman olemassaolonsa tyhjyyteen ja merkityksettömyyteen. Tätä turhautumista hän pakenee myyttisiin mielikuviin, jotka esittävät ihmisen tilanteen kauniissa ja miellyttävässä valossa. Hän uskoo yhtäältä voivansa elää täysin itseriittoisesti, mutta toisaalta hän on koko ajan vaarassa päätyä kokemukseen omasta avuttomuudestaan ja voimattomuudestaan. Hän päätyy kehään, jota voidaan kutsua ylpeyden ja itsevihan kehäksi. Tavallinen tapa tämän kehän vastakkaisuuksien tuottaman ahdistuksen lieventämiseksi on nähdä todellisuus myyttien valossa.