Muokataan osiota sivusta Keskustelu:Suunnitteluteoria

=== "Satunnaisyltämättömyys" tms. ===

Se asia, jota '''''satunnaisyltämättömyys''''' pyrkii kuvaamaan, on seuraavanlainen (Behe: ''Darwin's Black Box'', First Touchstone edition, 1998, s. 15):

"''On a small scale, Darwin's theory has triumphed; it is now about as controversial as an athlete's assertion that he or she could jump over a four-foot ditch. But it is at the level of macroevolution – of large jumps – that the theory evokes skepticism. Many people have followed Darwin in proposing that huge changes can be broken down into plausible, small steps over great periods of time. Persuasive evidence to support that position, however, has not been forthcoming. Nonetheless, like a neighbor's story about vanishing buttes, it has been difficult to evaluate whether the elusive and ill-defined small steps could exist ... until now.''

''With the advent of modern biochemistry we are now able to look at the rock-bottom level of life. We can now make an informed evaluation of whether the putative small steps required to produce large evolutionary changes can ever get small enough. You will see in this book that the canyons separating everyday life forms have their counterparts in the canyons that separate biological systems on a microscopic scale. Like a fractal pattern in mathematics, where a motif is repeated even as you look at smaller and smaller scales, unbridgeable chasms occur even at the tiniest level of life.''"

Kaksois-CCC ei esiinny vielä tässä kirjassa, mutta kummassakin tapauksessa siis on kyse siitä, mikä on ja mikä ei ole uskottavasti selitettävissä tarkoituksettomalla satunnaisuudella.

Asiaan liittyy sekin, että satunnaisuus omalakisena, ohjaamattomana ilmiönä on matemaattisen teorian tutkimuskohde (probabilistiikka, stokastiikka). On osoittautunut, että pelkistä satunnaisuuden perusominaisuuksista kuten kahden satunnaisen ilmiön keskinäisestä riippumattomuudesta lähtien voidaan rakentaa varsin sisällökästä teoriaa, toisin sanoen satunnaisuuden käsitteen sisältöä analysoimalla voidaan varsin pitkälle osoittaa, "miten sattuma toimii". Tästä taas seuraa, että havaittuja kohteita tai ilmiöitä voidaan tarkastella siltä kannalta, kuinka helppoa tai vaikeaa sattuman olisi niitä tuottaa; käytännössä tämä tarkoittaa sitä, kuinka "usein" tällainen tulos "keskimäärin" voisi tulla pelkän sattuman varassa kyseeseen tai kuinka monta yritystä keskimäärin tarvittaisiin, ennenkuin sattumanvarainen yritys onnistuisi. Klassisen tilastotieteen perusideoita on arvioida, tarvitaanko havaittujen tulosten selittämiseen muuta kuin pelkkä sattuma.

Klassisen tilastotieteen tyypillinen tapaus menee seuraavaan malliin: Tutkitaan kahta kokonaan erillistä joukkoa valitsemalla kummastakin jokin määrä edustajia, jotka mitataan eli selvitetään kiinnostavan ominaisuuden arvo. Tämän jälkeen kysytään, onko näissä joukoissa tämän ominaisuuden suhteen jotain systemaattista eroa. Oletetaan, ettei ole – tätä oletusta sanotaan '''nollahypoteesiksi'''. Lasketaan, kuinka (epä)todennäköistä nollahypoteesin voimassaollessa olisi saada sellainen havaintotulos kuin saatiin. Jos se ei ole liian epätodennäköistä, katsotaan, että nollahypoteesi on jäänyt kumoamatta eli ettei tämän tutkimuksen tuloksissa ole näyttöä siitä, etteivätkö tutkitut joukot olisi mitatun ominaisuuden suhteen olennaisesti yhdenmukaiset. Jos kuitenkin saatu todennäköisyys on liian pieni, päätellään, että nollahypoteesi ja satunnaisuus eivät riitä selittämään havaittua eroavaisuutta, vaan nollahypoteesi kumoutuu. (Tämä asetelma tietysti yleistyy useammalle kuin kahdelle joukolle ja mutkikkaampiin tilanteisiin, joissa nollahypoteesikin on mutkikkaampi, mutta perusidea hahmottuu jo tässä yksinkertaisessa tapauksessa.)

Suunnitteluteorian metodologiassa voi hyödyntää tätä samaa ideaa. Klassisen tilastotieteen mukaanhan sattuman selitysvoima on rajallinen ja havaitun tilanteen liian pieni todennäköisyys johtaa sattuman tukeman nollahypoteesin hylkäämiseen havaintojen selittämisessä; on siis haettava (nollahypoteesin tilalle) sellainen selitys, joka ei ikään kuin "ylirasita" sattumaa eli johda liian epätodennäköisiin havaintotuloksiin. Kun tarkastellaan naturalistisen evoluutiohypoteesin selitysvoimaa, sattuma ja välttämättömyys (säännönmukaisuus) ovat ainoat hyväksyttävät selitystekijät. Tällöin nollahypoteesina voi pitää [[AW:S#naturalistinen selittäminen|naturalististen selitysten]] eli tarkoituksettomien syntyskenaarioiden kokonaisuutta, ja kysymys on siitä, miten epätodennäköistä on päästä tietystä tilanteesta täysin sattumanvaraisesti tiettyyn toiseen tilanteeseen. Satunnaisyltämättömyys-käsitteellä pyrin nimeämään tällaisen "ylipitkän satunnaisaskeleen", siis sellaisen, että sitä ei ole järkevää olettaa tapahtuvan sattumalta, vaan jää vain seuraavat kaksi järkevää vaihtoehtoa:
# tilanteen kehitys on sattumanvarainen, eikä kyseistä ilmiötä siksi tapahdu;  tai
# kyseinen ilmiö tapahtuu, eikä tilanteen kehitys siksi ollutkaan sattumanvarainen.

Tällöin kaksois-CCC-argumentin voi ilmaista lyhyesti siten, että '''kaksois-CCC:n vahvuinen kertamuutos (yhdellä kertaa tapahtuva muutos) on satunnaisyltämätön''', siis sellainen, jonka osalta edelläesitetty kahden vaihtoehdon tilanne pätee – ja että tämä asia on selvä sekä matemaattisen päättelyn että empiiristen havaintojen mukaan.

(Tarvittaessa tätä "sananselitystä" voi kyllä jatkaakin. Asia pitäisi saada ymmärrettävästi esitetyksi sekä keskustelussa että itse artikkeleissakin.)

--[[Käyttäjä:Apollos|Apollos]] 24. tammikuuta 2009 kello 22.16 (EET)
Kuvaus	Mitä kirjoitat	Mitä saat
Kursivointi	''Kursivoitu teksti''	Kursivoitu teksti
Lihavointi	'''Lihavoitu teksti'''	Lihavoitu teksti
Lihavointi ja kursivointi	'''''Lihavoitu ja kursivoitu teksti'''''	*Lihavoitu ja kursivoitu teksti*