Muokataan osiota sivusta Vapaa-ajattelijan käsikirja

==Matti A. Miettinen ja ihmeparaneminen==
 
Varsin usein Suomessa vapaa-ajattelijat ja muut argumentoivat ei-kristityt viittaavat lääketieteen tohtori Matti A. Miettisen väitöskirjaan, jossa hän tutki Niilo Yli-Vainion toiminnan yhteydessä uskonnollisen parantumisen kokeneita suomalaisia.<ref>Miettinen Matti A. (1990) Uskonnolliset ihmeparantumiset lääketieteellispsykologisesta näkökulmasta, Kirkon tutkimuskeskus, Sarja A, Nro 51,</ref> Tutkimuksen ensisijainen tarkoitus ei ollut, kuten Miettinen itse toteaa, ihmeiden kumoaminen tai vahvistaminen, vaan uskonnollisen parantamistoiminnan tarkastelu.<ref>Miettinen Matti A. (1990) Uskonnolliset ihmeparantumiset lääketieteellispsykologisesta näkökulmasta, Kirkon tutkimuskeskus, Sarja A, Nro 51, s. 29</ref> Miettisen tutkimus on perusteellisesti ja huolellisesti tehty, kuten väitöskirjalta sopii odottaakin. Tutkimuksen kyvystä selittää uskonnollisen parantumisen ilmiötä nousee kuitenkin joitakin kysymyksiä.

===Miettisen metodi tieteenfilosofisesti luokiteltuna===
En ole nähnyt yhdenkään vapaa-ajattelijan tai ateistin pohtivan Miettisen metodologian ”tieteellisyyttä”, vaikka ilmiselvästi kyseessä ei ole luonnontieteellinen tutkimus tiukimmin kategoroituna. Perustuuhan tutkimus monessa suhteessa ongelmalliseen ihmisten kerrontaan, filosofisiin kysymyksiin sairauden ja terveyden määrittelyistä, lääkäreiden tekemiin osin subjektiivisiin diagnooseihin jne. Kuitenkin tutkimus katsotaan usein ilman muuta validiksi. Hyväksymällä Miettisen tutkimuksen validiuden joudumme implisiittisesti hyväksymään ihmeparanemisten tutkimuksen tällä metodilla ylipäätään. Itse hyväksyn Miettisen metodin ja katson sen soveltamisen aiheen tutkimiseen olevan suositeltavaa. Toisaalta samaa menetelmää noudattaen esimerkiksi pyörätuoliurheilija William Kempin paranemista ilmeisesti voitaisiin pitää ”ihmeenä”. Vakavasti moottoripyöräonnettomuudessa loukkaantunut (mm. alaraajahalvaus) Kemp parani Rod Parsleyn kokouksessa 5. marraskuuta vuonna 2000, minkä hänen lääkärinsä Dino Delaportas vahvistaa.<ref>http://www.christian-faith.com/quadraplegic-healed-by-god-william-kent/, viitattu 4.5.2017</ref>

===Adekvaatti hoito===
Miettisen mukaan 85 % tutkimuksissa esitetyistä sairauksista oli diagnosoitu ja niihin oli annettu adekvaattia hoitoa. Esimerkiksi syöpien suhteen kaikki parantuneiksi itsensä ilmoittaneet olivat saaneet hoitoa sairauteensa. Voidaan perustellusti kysyä, moniko ihminen tietää sairastavansa syöpää ilman lääkärin diagnoosia, ja lisäksi, kuinka monella sellaisella henkilöllä on syöpä, joka ei saa siihen asianmukaista hoitoa. Vaikka joku näin ollen rukoustilanteessa paranisikin syövästä, tämä saattaisi tutkimusmenetelmällisesti "selittyä" sytostaattihoidon vaikutuksella. Jatkoselvitykseen päässeistä 611 tutkittavasta henkilöstä yli 500 oli saanut asianmukaista hoitoa vaivaansa. Onko asiaintila ymmärrettävä siten, että itse asiassa ihmeen mahdollisuutta tutkittiin vain alle sadan ihmisen kohdalla?

===Kysymys Lourdesin parantumisista===
Miettisen lähtökohtana oli tapahtuneiden ilmiöiden tutkiminen, jolloin hän sovelsi tavallaan historiallista metodia, jota usein maailmankatsomuksellisissa keskusteluissa kritisoidaan. Miten suhtautua esimerkiksi Miettisen mainitsemiin Lourdesin ihmeisiin, jotka lääketieteellinen tutkimusryhmä on vahvistanut?<ref>Lourdesin ihmeitä tutkivan lautakunnan käyttämät kriteerit esitellään osoitteessa <nowiki>http://www.lourdes-france.org/gb/gbsb0027.htm</nowiki> . Luettelo parantuneiksi vahvistetuista on osoitteessa <nowiki>http://www.lourdes-france.org/ftp/gbsb0035.pdf</nowiki> Yksittäinen ”todistus” on 66. Parantuneeksi julistetun Mr Jean-Pierre Belyn parantuminen MS-taudista. <nowiki>http://www.lourdes-france.org/gb/gbsa0021.htm</nowiki>. Linkit tarkistettu ja hajonneiksi todettu 4.5.2017</ref> Miten selitämme esimerkiksi kolmen MS-tautipotilaan paranemisen? Miettinen ei lähde näitä selittämään tai kumoamaan, mikä osaltaan osoittaa, että Miettinen ei ole yhden miehen ristiretkellä ihmeitä vastaan. Miettinen antaa ymmärtää, että Lourdesin ihmeitä tutkivan valiokunnan kriteerit olisivat päteviä paranemisen "ihmeluonteen" vahvistamiseksi. Tämä nouseekin olennaiseksi kysymykseksi skeptikoille: "Ovatko Lourdesin kriteerit riittäviä vahvistamaan ihmeen tapahtuneen?" Mikäli vastaus tähän on kieltävä, on koko väitettyjen ihmeiden totuudellisuuden selvittämiseltä pohja pois. Jos ei ole olemassa päteviä kriteereitä ihmeparanemisen määrittelemiseksi, ei ole mielekästä edes tutkia koko aihetta. Jos vastaus toisaalta on myöntävä, Lourdesin vahvistetut ihmeet (64 vuoteen 1978 mennessä) on jotenkin "poisselitettävä", mikäli naturalistinen maailmankatsomus halutaan säilyttää horjumattomana.