Muokataan osiota sivusta Indoktrinaation metodikriteeri

=== Toisto, ulkoaopettelu ja ajatukseton harjoittelu ===

Indoktrinaation on katsottu olevan tunnistettavissa myös sillä perusteella, että sitä hallitsevat toisto, ulkoaopettelu ja ajatukseton harjoittelu (Passmore 1967: 193-194). Näiden opetusmenetelmien ei uskota antavan valmiuksia itsenäiseen pohdintaan eikä edistävän oppilaan kypsymistä arvioimaan asioita itsenäisesti. Ne sopivat lähinnä uskomusten siirtämiseen ajatuksettomasti opettajalta oppilaalle ilman että kriittiset valmiudet kehittyvät. 
	
On varmasti perusteltua väittää, että opetus, johon ei sisälly muuta kuin toistoa, ulkoaopettelua ja ajatuksetonta harjoittelua, on luonteeltaan indoktrinoivaa. Tällaista opetusta voi kuitenkin olla vaikea löytää mistään. Vaikka opetuksessa käytettäisiin esimerkiksi ulkoaopettelua, siinä käytetään yleensä muutakin. Indoktrinaatioksi määritelläänkin tavallisesti sellainen opetus, jota hallitsevat nämä epäkriittiset opetusmenetelmät. Tällöin ongelmaksi tulee sen määritteleminen, mitä tällä tarkoitetaan. Lienee selvää, että opetus ei ole indoktrinoivaa pelkästään sillä perusteella, että siinä käytetään toistoa, ulkoaopettelua ja ajatuksetonta harjoittelua, koska näitä menetelmiä voidaan käyttää myös kasvatuksellisesti hyväksyttävällä tavalla. Tätä kriteeriä ei siten voi soveltaa yksiselitteisesti ja kaavamaisesti, eikä se käytännössä useinkaan tarjoa helposti tunnistettavaa perustetta, jolla indoktrinaatiota erotettaisiin kasvatuksellisesta opetuksesta.  
	
Ulkoaopettelu voi olla joissakin tapauksissa täysin perusteltu opetus- ja oppimismenetelmä. Ei liene mielekästä pitää opettajan vaatimusta kertotaulun ulkoaopettelusta merkkinä indoktrinaatiosta. Ulkoaopettelu ei siten ole välttämättä indoktrinoivaa eikä sinänsä haitallista. On kuitenkin mahdollista perustella käsitystä, että indoktrinoivaa on sellainen opetus, jonka yksipuolisena päämääränä on asioiden mieleenpainaminen ilman että oppilaissa kehitetään valmiuksia kriittisesti arvioida heille opetettavien asioiden pätevyyttä. Sama voidaan sanoa toistosta. Vieraita kieliä opetettaessa lienee hyväksyttävää ja hyödyllistäkin käyttää toistoa asioiden mieleenpainamiseksi. Tuskin olisi mielekästä kutsua tämäntyyppisten opetussovellusten käyttöä indoktrinaatioksi. Asioiden toisto voi olla tarpeellista oppimisen kannalta, ja useita asioita on mielekästä harjoitella niin, että niistä tulee automaattisia. Tämä pätee erityisesti moniin taitoihin. Toisto ja ajatukseton harjoittelu ovat indoktrinoivia silloin, kun opetukseen ei mahdu ollenkaan pohdintaa, omaehtoista ajattelua ja kyseenalaistamista. Kysymys on erilaisten opetusmenetelmien suhteellisesta osuudesta ja tasapainosta opetussuunnitelmassa.