Muokataan osiota sivusta Tieteellinen maailmankatsomus

====2.3.1. Tieteen maailmankatsomuksellisia oletuksia====

Voidaan perustellusti väittää, että tiede joutuu tekemään koko joukon maailmankatsomuksellisia oletuksia. John Kekes on kiteyttänyt joitakin näistä oletuksista seuraavalla tavalla:

{{Quotation|Luonnontiede on sitoutunut useisiin ennakko-olettamuksiin: Luonnontieteen [[AW:S#eksistentaalinen|eksistentiaalisia]] ennakko-olettamuksia ovat, että luonto on olemassa, että sillä on järjestys, josta voidaan päästä selville ja että se on yhtenäinen. Luokitteluun perustuvia ennakko-olettamuksia ovat erottelut ajan ja avaruuden, syyn ja seurauksen, havainnoitsijan ja havaitun, todellisen ja näennäisen, järjestyneen ja kaoottisen välillä. Luonnontieteen metodologisia ennakko-olettamuksia ovat [[AW:S#intersubjektiivisuus|intersubjektiivinen]] testattavuus, [[AW:S#kvantiteetti|kvantifioitavuus]] ja tosiasia-aineiston julkinen saatavuus. Sen arvo-olettamuksia ovat tulosten rehellinen raportointi, tosiasioiden oikean kuvauksen arvo ja tarkkuus vältettäessä havaintoon ja kokeisiin liittyviä virheitä. Jos mikä tahansa näistä ennakko-oletuksista hylättäisiin, ei luonnontiedettä enää voitaisi toteuttaa sellaisena kuin sen tunnemme. Kuitenkaan minkään näiden ennakko-oletusten hyväksyminen ei ole itsestäänselvyys, koska jokainen niistä on kyseenalaistettu ja jokaiselle on olemassa vaihtoehtoja.|Kekes<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Kekes, John | Nimeke = The Nature of Philosophy | Julkaisija = Totowa, N.J.: Rowman and Littlefield | Vuosi = 1980 | Sivu = 156-157 }}</ref>}}

Tiede perustuu ensinnäkin olettamukseen, että on olemassa ihmisen tajunnasta riippumaton maailma. Koko todellisuus ei siis koostu pelkästään mielikuvista ja ajatuksista. Vaikka tämä olettamus tuntuukin itsestäänselvyydeltä, se kyseenalaistetaan useissa maailmankatsomuksellisissa ja uskonnollisissa lähestymistavoissa.<ref>Moreland 1989: 109-110</ref>

Toiseksi tiede olettaa, että maailmalla on järjestys, joka ei ole ihmisen mielen luomusta vaan ihmisen tajunnasta riippumatonta. Tieteellinen tutkimus pyrkii pääsemään tästä järjestyksestä selville. Se paljastaa esimerkiksi kemiallisten alkuaineiden järjestyksen ja niiden muodostamat luokat. Kuitenkin filosofit ovat kyseenalaistaneet, että maailman järjestys on riippumaton ihmisen luokituksista. Tunnetuin näistä filosofeista on Immanuel Kant, joka väittää, että ihmisen maailmassa näkemä järjestys on ihmisen omaa luomusta. Tämä filosofinen kiista kohdistuu tieteellisen tutkimuksen perusteisiin, ja osoittaa, että tieteellinen tutkimus nykyisessä muodossaan perustuu osin maailmankatsomuksellisiin oletuksiin.<ref>Moreland 1989: 111–112</ref>

Tieteellinen tutkimus tekee [[AW:S#induktiivinen|induktiivisia]] päätelmiä yksittäistapauksista yleistyksiin. Induktiivisesta päätelmästä on esimerkki: "Kaikki havaitsemamme korpit ovat mustia, niinpä kaikki korpit ovat mustia." Tämän päätelmän johtopäätös sisältää enemmän informaatiota kuin lähtökohtalause, koska johtopäätös puhuu kaikista korpeista ja lähtökohtalause puhuu niistä korpeista, jotka on havaittu. Tällaisia yleistyksiä ei voida perustella muuta kuin olettamalla, että maailma on yhtenäinen ja että sen järjestys ulottuu kaikkialle samanlaisena. Tätä oletusta ei kuitenkaan ole mahdollista todistaa oikeaksi. Se on luonteeltaan maailmankatsomuksellinen.<ref>Moreland 1989: 112–115</ref>

Tiede olettaa, että aistihavaintojen perusteella voidaan saada kohtuullisen luotettava käsitys todellisuudesta ja että olemme niiden välityksellä kosketuksissa ulkopuolisen maailman kanssa. Se olettaa, että inhimillisen järjen päätelmät auttavat meitä pääsemään selville maailman rakenteesta. Se olettaa esimerkiksi, että matemaattiset kaavat sopivat kuvaamaan aineellisen maailman ilmiöitä. Luonnontieteen [[AW:S#valtatraditio|valtatraditio]] olettaa, että inhimillinen kieli pystyy tavoittamaan ja ilmaisemaan olennaisia asioita maailman rakenteesta. Mitään näistä asioista ei voida todistaa ehdottomasti. Ne edellyttävät tietynlaisen maailmankatsomuksen. Monilla näistä maailmankatsomuksellisista oletuksista on myös uskonnollisia kytkentöjä.<ref>Moreland 1989: 120–121</ref>