Muokataan osiota sivusta Indoktrinaation metodikriteeri

=== Indoktrinaatio keskittyy siihen mitä opitaan, ei siihen miten opitaan ===

Toisen luonnehdinnan mukaan indoktrinaatio keskittyy tietyn asiasisällön opettamiseen ja tiettyjen käsitysten omaksumiseen, eikä se kiinnitä huomiota siihen, millä tavalla oppilaat päätyvät kyseiseen käsitykseen tai vastaukseen. Onko heillä päteviä syitä kyseisen käsityksen omaksumiseen? 
Toisin sanoen, sikäli kuin opetuksessa on kiinnostuttu ainoastaan johdattamaan yksilö oikeaan vastaukseen, mutta ei olla vastaavasti kiinnostuneita siitä, että hän saavuttaa tuon vastauksen hyvien järkisyiden perusteella, kyse on indoktrinaatiosta, uskomuksen tuottamisesta vailla perusteita (Green 1972: 37).
Tällä tavalla luonnehdittuna suuri osa tavallisesta kouluopetuksesta lienee indoktrinaatiota. Hyvässä kouluopetuksessa tosin esitetään perusteluja ja järkisyitä, mutta osin oppilaat joutuvat uskomaan asioihin sillä perusteella, mitä oppikirjoihin on kirjoitettu tai mitä opettaja sanoo, pystymättä itsenäisesti tarkistamaan heille opetettavien asioiden pätevyyttä. Näin on asianlaita erityisesti koulun alkuvaiheessa. 
	
Kouluopetus tapahtuu monien rajoitusten alaisena. Jos jokainen historiantunnilla opetettava tosiasia pyritään perustelemaan tai todistamaan oikeaksi, käsiteltävää aluetta täytyy olennaisesti supistaa, koska asioiden perustelu vie paljon enemmän aikaa kuin niiden esittely. Lisäksi asioiden kunnollinen perustelu edellyttäisi yksityiskohtaista tutustumista historiatieteen käyttämiin tutkimusmenetelmiin ja niiden ongelmiin. Tällaiset tutkimusmenetelmiin liittyvät pohdinnat ovat vaativia ja vievät niin paljon aikaa, että koko koulun historian kurssin luonne muuttuisi olennaisesti. 
	
On useinkin helpompaa oppia historian tosiasiat tapahtumina, joiden tiedetään tapahtuneen tietyllä tavalla, kuin vertailla keskenään kilpailevia hypoteeseja ja luoda käsitys tietystä historiallisesta tapahtumasta. Epäilemättä jälkimmäinen olisi tervetullut lisä historianopetukseen, mutta sitä ei pystytä viemään johdonmukaisesti läpi tai sitten läpikäytäviä tapahtumia täytyy hyvin ratkaisevasti vähentää. 
	
Käytännössä ei liene kuitenkaan mielekästä muuttaa koululaisten historianopiskelua historiatieteen tutkimusmenetelmien ja sen perustana olevan tieteenfilosofian opiskeluksi. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, etteikö oppilaille voitaisi pyrkiä antamaan jonkinlaista käsitystä opetettavien historiallisten tosiasioiden luonteesta ja asemasta tiedon kentässä. Voi olla mielekästä esimerkiksi esitellä erilaisia tulkintoja joistakin historian tapahtumista (esimerkiksi erilaisia selitysmalleja vuosien 1917─1918 tapahtumista Suomen historiassa) tai perustella joitakin väitteitä esimerkinomaisesti niin, että oppilas saa aavistuksen siitä, millä tavalla historiatieteessä tehdään päätelmiä ja millaisia epävarmuustekijöitä niihin sisältyy.
	
Sama pätee matematiikassa. Matematiikassakaan ei ole perusteltua opettaa oppilaille pelkästään matemaattisten kaavojen sovelluksia ilman että he ymmärtävät niitä perusteita, joilla näitä kaavoja pidetään pätevinä, tai laajemminkin matemaattisen ajattelun luonnetta (Green 1972: 37). Ei riitä, että oppilaat saavat tulokseksi oikean vastauksen, vaan heidän on ymmärrettävä sen tyyppisen ajattelun luonnetta, jonka avulla oikeaan vastaukseen päädytään. Jos matematiikanopetus ei tarjoa tällaista perustavaa matemaattista ymmärrystä, sitä on joidenkin tutkijoiden mielestä pidettävä indoktrinaationa.  
	
On kuitenkin huomattava, että opettaja joutuu käytännössä toimimaan monenlaisten rajoitusten alaisena. Matemaattisten kaavojen soveltaminen on usein helpompaa kuin niiden todistusten ymmärtäminen. Voitaneen pitää suositeltavana, että matemaattisen ajattelun luonnetta ja perusteluja opetetaan oppilaille heidän kehitystasonsa ja edellytystensa rajoissa. Olennaista on se, minkälaisia valmiuksia oppilaissa kehitetään. Kasvatuksellisessa opetuksessa pyritään asteittain kehittämään oppilaissa valmiuksia itsenäisesti arvioida heille opetettavien asioiden pätevyyttä. Oppilaiden huomiota voidaan kiinnittää vähän kerrassaan perusteluihin ja niiden ongelmiin.
	
Tai ajatellaan moraaliopetusta. On kasvatuksellisesti hyväksyttävää opettaa lapsille moraaliperiaatteita ilman että täytyisi aina käydä läpi kaikki niitä vastaan esitetyt argumentit. Jos lapsille opetetaan, että toisia ei saa tarkoituksellisesti vahingoittaa, ei liene kriittisyyden nimissä aina välttämätöntä mainita, että on olemassa terroristeja, joiden mielestä on joskus oikeutettua räjäyttää ihmisiä kappaleiksi oikeudenmukaisuuden puolesta käytävässä taistelussa. Riittänee, että vedotaan yleiseen moraaliperiaatteeseen, jonka mukaan ihmisten tulisi kohdella toisia niin kuin he toivovat muiden kohtelevan heitä.    
	
Vaikka siis onkin perusteltua kiinnittää huomiota siihen, miten opitaan eikä pelkästään siihen, mitä opitaan, ei voida vaatia kaiken perustelemista. Opettajat eivät tiedä kaikkia käsiteltäviin asioihin liittyviä tosiasioita, perusteluja ja näkökulmia. He tarkastelevat asioita rajoittuneesta näkökulmastaan. He tuntevat oppilaat puutteellisesti. Heillä on käytettävissään rajallinen aika ja rajalliset voimavarat. He eivät voi aina olla yhtä innostuneita ja rohkaisevia. He pitävät toisista oppilaista enemmän kuin toisista ja ymmärtävät toisia paremmin kuin toisia. He tekevät päättelyvirheitä. He eivät voi perustella jokaista opettamaansa asiaa tyhjentävästi. He eivät voi edes tarkistaa jokaisen opettamansa asian pätevyyttä, vaan he joutuvat nojautumaan oppikirjojen ja asiantuntijoiden auktoriteettiin. Oppilaiden oppimiskyvyllä on rajoituksensa, ja oppilaat ovat erilaisia kehitysasteeltaan, kehitystarpeiltaan ja valmiuksiltaan. Myös opetussuunnitelmat, joiden asettamassa kehyksessä opettajat tekevät työtään, ovat puutteellisia, rajallisia ja epätäydellisiä. Vaikka opetuksessa ei pystytäkään perustelemaan kaikkia opetettavia uskomuksia tai niitä ei pystytä perustelemaan riittävästi, oppilaissa tulisi kuitenkin pyrkiä kehittämään valmiuksia arvioida perusteluja. Olennaista on, että oppilaita autetaan kypsymään kokonaisina persoonallisuuksina sillä tavalla, että he ajan mittaan pystyvät itsenäisesti arvioimaan heille opetettujen asioiden pätevyyttä.