Muokataan osiota sivusta Evoluutioteorian vastaiset argumentit

===Hengellisen pimeyden tosiasian vakavasti ottamisen vaikutus evoluutiokritiikin luonteeseen===

====Yleistä taustaa====

Edellä sanotusta käy ilmi, että evolutionismin perusteita ja pätevyyttä ei voida arvioida "viileän akateemisesti": kyseessä ovat perimmältään sekä yksilön, läntisen kulttuuripiirin että viime kädessä koko ihmiskunnan kohtalonkysymykset, joita puitaessa jokaisella on "oma lehmä ojassa". Tätä aihepiiriä käsittelevän tekstin ei siksi, edustamastaan kannasta riippumatta, ole mielekästä esiintyä jonain "asiantuntijan objektiivisena selontekona", vaan puolin ja toisin on parasta pyrkiä nimeämään oma kanta, myöntämään oma asianosaisasema ja sitten selvittämään asioita omasta näkökulmastaan mahdollisimman "syvätarkasti", pelkkiin pintaraapaisuihin tyytymättä. Näin menetellen ei lukijaakaan olla johtamassa sokean auktoriteettiuskon vaan "omilla aivoilla ajattelemisen" suuntaan.

On täysin mahdollista, että "evoluutiokeisarilla" ei loppujen lopuksi "ole vaatteita lainkaan" eli että koko evoluutioteorian uskomusrakennelma on olemassa pikemminkin todistusaineistosta huolimatta kuin sen varaan rakentuvana. Tämä ei ole yhtään sen epäuskottavampaa kuin äärinaturalistien "[[Kiila-strategia|kiilasalaliittoskenaariotkaan]]". Sikäli kuin yksilötason kanta ei ole periaatteessa lopullisesti lukittu, parhaaseen tulokseen pääsemiseksi kaikkia tutkimuslinjoja olisi seurattava, kunnes niiden luonne ja suhteellinen painoarvo selviää. Asiat ovat isoja, ja skarppina olisi siksi pysyttävä. "Paras argumentti voittakoon!"

====Apologeettisia johtopäätöksiä====

Jos taustan hahmottelu on yllä osunut jokseenkin kohdalleen, asian luonteesta seuraa, että evoluutioteorian kritiikin kulttuurinen teho jää tyypillisesti kauas sen asiallisesta argumentaatiovoimasta<ref>Pimeyden kysyntä ei katoa sen osoittamisesta pimeydeksi.</ref>, ja tämä on tietenkin turhauttavaa. Sitä suurempi syy joka tapauksessa on kiinnittää "omiin" argumentteihin erityistä huomiota: aina välillä hengellinen pimeys joutuu hölläämään otettaan ihmisestä ja juuri näissä teologisessa kielenkäytössä ''etsikkoajoiksi'' kutsutuissa vaiheissa myös totuutta esiin tuovilla pätevillä argumenteilla on sekä kysyntää että siitä johtuva tilaisuus päästä vaikuttamaan. Siksi niitä tulisi aina pitää tarjolla: emmehän me etukäteen tiedä, milloin keilläkin on Jumalan antama etsikkoaika.

Huolellisen evoluutiokritiikin tulisi sisältää evoluutioteorian menestystekijöiden yleisen taustaselvityksen lisäksi myös kuvaus evoluutioteorian käytännön vaikutustavasta. Jos evoluutioteoriaan sitoutuminen on perimmältään vain hengellisen pimeyden maksimointipyrkimystä, kuten yllä on annettu ymmärtää, miten sitten voi olla mahdollista, että se pitää otteessaan niin monia niin kauan, jopa kristillisissäkin piireissä? Tottumus, auktoriteettiusko, konformistinen mukavuudenhalu, kasvojen säilyttämisen tarve, ivan ja syrjinnän osin tiedostamatonkin pelko, omien ajallisten menestysmahdollisuuksien turvaamistarve ja vastaavat langenneen ihmisen elämälle tyypilliset tekijät selittävät kyllä paljon, mutta eivät kaikkea. Menestyvällä valheella on oltava paitsi kysyntää myös uskottavuutta, ja evolutionismin uskottavuuspuoltakin olisi jotenkin valaistava.

====Evoluutioteorian uskottavuustekijöitä====

Evoluutioteorian ongelmakohtien ja sen uskottavuuden välinen suhde on kiehtovan hienosyinen. Monien ongelmakohtien kriittinen tarkastelu ''avautuu kahteen suuntaan'': yhtäältä se 
# osoittaa ''evoluutioteorian olevan'' tältäkin osin ''ongelmissa'',  toisaalta 
# selvittää, miten on onnistuttu 
#* ''piilottamaan nämä ongelmat oppisisällöissä ja joukkotiedotuksessa''  ja jopa 
#* ''saamaan asiat näyttämään päinvastoin'' siltä, että "kaikki uudet havainnot ovat aina vahvistaneet evoluutioteorian totuuden". 
: Juuri tämä '''kokonaisvaltainen tiedotuksellinen markkinointi''' antaa merkittävän osaselityksen evoluutioteorian nauttimalle uskottavuuden maineelle: yhteiskunnassamme tuskin voi elää törmäämättä "evomainontaan".

Evoluutioteoriaa on siis usein tapana perustella juuri sellaisella '''havaintoaineistolla, joka''' tarkemmin katsoen '''ei sovi''' sen kanssa lainkaan hyvin yhteen. Tällä tavoin rakennetaan mielikuvaa, jonka mukaan "evoluutioteorialla on puolellaan kaikki luonnontieteellinen todistusaineisto, luomisnäkemyksellä ei mitään". Samoin evoluutioteoreetikkojen käyttämä '''tarkoitushakuinen terminologia''' on yhtäältä esimerkki evoluutioteoriaan liittyvästä ''epäkohdasta'', mutta ellei tätä tiedosteta, juuri terminologia ''haksahduttaa helpostikin'' tältä osin kriittiseen ajatteluun harjaantumattoman mielen luulemaan saaneensa ''pelkkää termistöä opiskelemalla'' jonkinlaisen evoluutiomallin ''todisteen''<ref>Tämä efekti toimii usein myös "käänteisesti": termistön opetellut luulee voivansa osoittaa evoluutiokritiikin epäpäteväksi, jos kriitikko ei ole käyttänyt evoluutioteoreetikkojen suosimaa terminologiaa. Kun toisaalta evoluutioterminologia on laadittu orwellilaisen "uuskielen" (engl. ''newspeak'') tapaan käyttäjiensä ajattelua ohjaamaan, niin tämä kielellinen määrittelytemppuilu tuottaa ajan mittaan esim. nettiin suunnattoman määrän tekstiä, jonka olennaisena sisältönä on sen todistelu, miten kaikki "asiantuntevat" (eli "uuskieltä" käyttävät) hyväksyvät evoluutioteorian totuuden, kun sitä vastoin sen kriitikot "eivät tunne edes oikeita termejä" (eli eivät puhu "uuskieltä", jolla kritiikkiä ei aina olisikaan voinut kunnolla ilmaista).</br>Edelläsanottu ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö evoluutioteorian yksityiskohtaisen kritiikin osuvuus edellyttäisi nimenomaan teorian yksityiskohtien ja siis myös niitä ilmaisevan, teorian käyttämän termistön opettelua. Kyse on vain sen seikan tiedostamisesta, että tämä ''termistö ei ole neutraalia'' vaan nimenomaan ''heijastaa kyseisen teorian ajattelu- ja päättelymalleja''. Siksi siitä on joissain tapauksissa tietoisestikin poikettava. Sitä paitsi kaiken kritiikin pätevyys riippuu joka tapauksessa sen sisällöstä eikä ilmaisutavasta.</ref>. Jokaisen kriittisen argumentin kohdalla voikin halutessaan pysähtyä hetkeksi miettimään asioita siitä näkökulmasta, miten paljon uskottavammalta evoluutiomalli vaikuttaakaan, jos sen tästäkään ongelmasta ei ole tietoinen. Kun kaikki kritiikki jää tuntemattomaksi, mikä hyvänsä propagandistinen ajatussisältö vaikuttaa ilmeiseltä totuudelta.

===="Suunnaton todistusaineisto"====

Yksittäisten ongelmien esiintuomisen lisäksi tarvitaan myös '''kokonaiskäsitys evoluutioajattelun ratkaisevasta vaikutuksesta havaintoaineiston tulkintaan'''. Evoluutioteorian kannattajilla on näet liuta tyypillisiä retorisia taktiikkoja, ja yksi niistä on ''kulloinkin esiin otetun ongelman vähättely'': kaikkiin tieteen teorioihinhan liittyy jatkokysymyksiä, tieteellehän ei ole luonteenomaista valmiiden tulosten luetteleminen vaan jatkuva dynaaminen tutkimus jne. Tällaisen väistöliikkeen mukaan kriitikko ei olisi ymmärtänyt tieteen luonnetta eikä evoluutioteorian puolesta puhuvan vakuuttavan todistusaineiston valtavuutta. Kokonaiskuva on kuulemma jo selvä, pikku yksityiskohtien epäselvyydet eivät sitä voi muuksi muuttaa, ja vielä jäljelläolevat ongelmat selviävät, kun tutkimus edistyy. Tämän retoriikan mukaan evoluutioteoria on siis joka tapauksessa äärimmäisen vankalla empiirisellä pohjalla, olivat ongelmat millaisia hyvänsä. Kriitikot siis eivät ideologisista syistä kykenisi "näkemään metsää puilta" vaan pyrkisivät "tekemään kärpäsistä härkäsiä". Siksi evoluutioteorian vastustamista voikin<ref>siis tämän retoriikan mukaan</ref> ilman muuta pitää "tieteen<ref>tai vähintäänkin [[Huuhaa-palkinto_2008#Skepsiksen ongelmalliset perustelut|"tieteen hyvin perusteltujen teorioiden"]]</ref> vastustamisena".

Tällaisen retoriikan vastapainoksi ja sen menestyksellisen kohtaamisen mahdollistamiseksi tarvitaan järkevä selvitys siitä, ''miten voi olla mahdollista, että'' biologisten alojen ''huippuasiantuntijoiden enemmistö'' vuosikymmenestä, jopa vuosisadasta toiseen ''on tosiaankin ollut näkevinään tutkimuskohteensa evoluution synnyttäminä'', jos ei asia todella niin ollutkaan. Joidenkin mukaan Jumala olisi jopa joutunut näkemään paljon vaivaa saadakseen kaiken vaikuttamaan niin evoluutioprosessien kautta syntyneeltä kuin se tutkijan silmissä vaikuttaa.

Jotta näitä näkökohtia voisi asiallisesti arvioida, on otettava huomioon se tapa, jolla tiedettä tehdään. Havainnot ja niiden tulkinnat eivät tule tutkijan mieleen ikään kuin eri reittejä pitkin, toisistaan selvästi erillisinä, niin että ensin tehtäisiin jonkinlainen "puhdas havainto" ja että havaintojen tulkinta syntyisi jälkikäteen kunkin havainnon objektiivisen tarkastelun tuloksena, jolloin tutkimuksen edistyessä (tässä tapauksessa evoluutio)teorian totuudelle olisi saatu yhä kasautuva määrä ''riippumatonta todistusaineistoa''.<ref>Juuri tämä ajatus evoluutioteorian "suunnattomasta todistusaineistosta" (engl. ''overwhelming evidence'') on evoluutiopropagandan keskeinen kantava idea.</ref> Todellisuus onkin ratkaisevasti erilainen: Kaiken, minkä koulutettu mieli havaitsee, se havaitsee suhteessa oppimiinsa ajattelukategorioihin.<ref>Tutkija siis ensinnäkin yleensä ''kokee elävänsä'' sellaisessa maailmassa, joka hänet on ''opetettu havaitsemaan''. Niinpä esim. ennen Newtonia oppineimmat ja ennakkoluulottomimmatkin mielet kokivat elävänsä maailmassa, jossa "kuunylisiä liikkeitä" sääteli erilainen dynamiikka kuin "kuunalisia liikkeitä" &ndash; ja tämä käsitettiin nimenomaan (vallitsevan todellisuuskäsityksen oikeaksi todistavaksi) ''empiiriseksi tulokseksi'': avaruudessahan kappaleet kulkevat säännöllisiä ratoja pitkin, kun taas maan päällä ei ole havaittavissa vastaavia liikeilmiöitä.</br>Toiseksi tutkijana toimiminen edellyttää kykyä saada tutkimustuloksiaan julkaistuiksi tunnustetuilla tieteen foorumeilla, ja tämä taas on mahdollista lähinnä vain vallitsevan paradigman puitteissa: "vallankumouksellisia" näkemyksiä ei hyväksytä. Niinpä saatujen tutkimustulosten esittelyyn liitetty "evoluutioteoreettinen kuorrutus" on julkaisemiskynnyksen ylittämiseksi käyttökelpoinen varotoimi niillekin tutkijoille, jotka eivät henkilökohtaisesti ole vakuuttuneita ko. teorian pätevyydestä: sehän juuri osaltaan osoittaa heidän tutkimusotteensa vallitsevan paradigman mukaiseksi eli "tieteelliseksi".</br>Paradigma siis vaikuttaa yhtäältä sekä tutkimusaiheiden ja -menetelmien valinnassa että tehtyjen havaintojen tulkinnassa, toisaalta tarjottujen tutkimusartikkelien hyväksymisessä eri julkaisusarjoihin. Tiede tosin kyllä pakon edessä korjaa itseään, mutta enimmäkseen sen käytänteet aiheuttavat huomattavia esteitä tällaisten korjausliikkeiden käynnistymiselle.</ref> Kun siis tutkimusohjelman ideana on löytää evoluutioteorian mukaisia tuloksia, niitä ei voi olla löytymättä. Kaikki havaittava tulee tieteellisesti merkitykselliseksi vain tutkijan mielen, kielen ja kuvauksen kautta kulkevaa reittiä pitkin. Niin kauan kun evoluutioteoria on biotieteellisen tutkimuksen ainut [[wp:tieteensosiologia|tieteensosiologisesti]] sallittu [[wp:paradigma|paradigma]], lähestulkoon kaikki "virallinen" tieteellinen julkaiseminen on mahdollista vain sen puitteissa &ndash; ja siksi ruokkii mielikuvaa "valtavan todistusaineiston kasautumisesta". Jos<ref>ja &ndash; toivottavasti &ndash; kun</ref> sitten tapahtuukin [http://en.wikipedia.org/wiki/Paradigm_shift tieteellinen vallankumous]<ref>jollaisia on luonnontieteen tutkimusalueilla ajan mittaan tapahtunut jo useita ja jollaisen myötä darvinististyyppiset ajatusmallitkin aikanaan nousivat valta-asemaan</ref>, ollaan nopeasti tilanteessa, jossa entinen valtaparadigma onkin todettu tutkimuksen kehitystä hankaloittaneeksi ja jarruttaneeksi, aikansa eläneeksi ajatusluutumaksi, josta olikin jo korkea aika päästä eroon.<ref>Tällöin siis päädytään näkemykseen, jonka mukaan suuri osa jo pitkään tunnetuista havainnoista onkin paremmin selitettävissä aiemmasta valtalinjasta poikkeavalla kuin sen mukaisella tavalla.</br>Joissain tapauksissa kaikkikin havainnot selitetään tieteellisen vallankumouksen myötä uusiksi. Näin kävi esim. flogiston-teorialle. Nykyisen (uus)darvinistisen paradigman tulkinnasta riippuu, onko oikein sanoa sen selittävän oikein joitain havaintoja vai eikö mitään niistä. &ndash; Tarkemmin sanoen tämä riippuu siitä, 
* miten tämä teoria tarkkaan ottaen muotoillaan, 
* miten sen eri osatekijöitä painotetaan (eli mitä kaikkea pidetään välttämättömänä, jotta jotain selitystä voisi pitää "uusdarvinistisena")  sekä siitä, 
* miten tarkkaan selityksen vaaditaan vastaavan havaintoja, jotta sitä voisi pitää "oikeana".</ref>

====Aristotelismi ja evoluutioteoria: paradigmavertailua====

Luonnontieteellisten paradigmojen kulloisenkin havaintoaineistokertymän tulkintaa ja selittämistä ohjaavan luonteen ymmärtämiseksi voidaan tarkastella tieteenhistoriaa: kauan tieteen valtavirtana toimineen aristotelismin mukaan havainnot tosin olivat tiedon hankinnan kannalta tarpeellisia, mutta niiden yksityiskohdat eivät silti olleet merkittäviä, vaan kunkin kysymyksen tieteellinen käsittely oli rakennettava sen varaan, mikä jo ennen havaintojen tekemistä vaikutti järkevimmältä ajatukselta. Evoluutioteoriassa tuntuu olevan hyvin paljon samoja piirteitä: havaintoja kyllä käytetään väitteiden perusteluissa, mutta varsinainen järkeily on peräisin aivan muualta kuin havainnoista sinänsä. Kyse on siis sellaisesta ideasta, jota ei voi millään havainnoilla kumota, koska se ottaa asiakseen selittää havainnot ennen kuin niistä edes tulee minkään varsinaisen tieteellisen keskustelun kohteita. Tässä mielessä siis evoluutioteoria on ikään kuin tieteellisen kritiikin yläpuolella kuten aristotelismikin pitkään oli.

Aristotelismi ei kuitenkaan ole enää nykytieteen perustana, vaan tieteessä on tapahtunut "vallankumous". Tieteellisiä vallankumouksia tapahtuu silloin, kun todetaan, että koko perinteinen ajattelukehikko on epätyydyttävä, ja uskaltaudutaan esittämään sen tilalle jotakin aivan muuta. Tämän osion perusväite on, että evoluutioteoria toimii biologisen tutkimuksen ja eritasoisen biologian opetuksen kannalta lähinnä pakkopaitana ja että tällaisista pakkopaidoista on syytä pyrkiä kokonaan eroon. Kaikki konkreettinen biotieteellinen tutkimus voi vain hyötyä tutkimuksen vapaudesta ja sitä tukevan avoimen keskusteluavaruuden tarjoamista herätteistä.

Jos evoluutioteoria kuitenkin olisikin oikea käsitys, se kyllä pystyisi "paras argumentti voittakoon" -periaatteella tapahtuvassa moniparadigmatutkimuksessa kiilaamaan uudelleen "paalupaikalle". Tieteen mahdollisuudethan perustuvat ylipäänsäkin sen varaan, että tutkimus etenee tehokkaimmin juuri kulloisiakin parhaita argumentteja seuraamalla. Virallista loukkaamattomuutta nauttivia "lopullisia tieteellisiä totuuksia" tai "pravdoja" ei siis tieteen oman edistymismahdollisuuden nimissä voi loputtomiin hyysätä. Jo tämän osion loppuosa riittää mielestäni osoittamaan, että tämä yleinen periaate koskee myös ja nimenomaan evolutionistista tarkoituksettomuususkoa.