Muokataan osiota sivusta Oslon-Utøyan verilöyly 2011

=== Aatehistoriallinen tausta-arvio ===

Systemaattinen ja laaja-alainen poliittinen väkivalta on Euroopan ja maailman historiassa saanut monia muotoja. Eurooppalaisista esimerkeistä käyvät mm. Ranskan vallankumous giljotiineineen, anarkismi, mm. Venäjän nihilistit attentaatteineen, bolševismi ja kommunistiset liikkeet ylipäänsä, fasismi ja falangismi, kansallissosialismi sekä 1900-luvun loppupuolen "Punaiset prikaatit", Baader-Meinhof-ryhmä ja muut poliittiset terroristiorganisaatiot.

Kaikissa tapauksissa on ollut kyse mm. systemaattisesta väkivallan käytöstä yhteiskunnallisen vallan havittelemiseksi. Yhteistä on myös se, että poliittinen väkivalta on kaikissa näissä tapauksissa saavuttanut laajaa julkisuutta jo tuoreeltaan ja että sikäli kuin valtapyrkimykset ovat onnistuneet, väkivaltaisia menetelmiä on uuden hallitsemistavan mukaisina jatkettu sekä ylipäänsä vallan pönkitykseen että erityisesti uusien vallanpitäjien keskinäisten valtataistelujen ratkaisutapoina; sitä paitsi niitä on ainakin kyseisten yhteiskuntien virallisessa julkisuudessa yleensä pidetty täysin asianmukaisina ja hyväksyttävinä. Silloinkin, kun väkivaltaiset kumouspyrkimykset eivät ole onnistuneet, ne ovat yleensä saavuttaneet ainakin jonkinasteista vastakaikua ja kannatusta kyseisten yhteiskuntien joissain kansanosissa.

Breivik vaikuttaisikin tavoitelleen jokseenkin samantapaista päämäärää: käsiteltyään teoksensa laatimisen vaatimia taloudellisia uhrauksia hän jatkaa: "Tuo kaikkihan on silti tuskin mitään verrattuna niihin uhrauksiin, jotka liittyvät tämän kirjan levittämiseen, sen varsinaiseen markkinointioperaatioon;)"<ref>engl. ''"All that, however, is barely noticeable compared to the sacrifices made in relation to the distribution of this book, the actual marketing operation;)"''</ref>, mikä hymiöineen lienee varsin suora, joskin käytännön syistä tietenkin epämääräiseksi jätetty viittaus hänen suunnittelemiinsa terrori-iskuihin ja niiden odotettavissa oleviin seuraamuksiin miehelle itselleen. Myös hänen vaatimuksensa oikeusprosessin julkisuudesta on hyvin linjassa tämän tulkinnan kanssa: hän tahtoi teoillaan ja niiden jälkipuinnilla saada ajamilleen poliittisille tavoitteille mahdollisimman laajaa huomiota ja siten maksimaalisen yleisön, jonka joukosta löytyisi myös uutta kannatuspohjaa, mikä saattaisi ajan mittaan johtaa tavoitteiden toteutumiseen ja miehen itsensä nousuun jälkipolvien mielessä jonkinlaiseksi "uuden eurooppalaisuuden edelläkävijäksi".