Muokataan osiota sivusta Lapsen ihmisoikeus: oikeus isään ja äitiin (kirja)

=== Onko sukupuolineutraali avioliitto ihmisoikeus? ===
	
Viimeaikaisessa keskustelussa on noussut esille näkemys, jonka mukaan sukupuolineutraali avioliitto on ihmisoikeus. Tämän näkemyksen mukaan nykyinen avioliittolaki loukkaa Suomen perustuslaissa olevaa yhdenvertaisuuden periaatetta: ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan minkään henkilöön liittyvän syyn perusteella. 
	
Tämä herättää seuraavanlaisia kysymyksiä: Kenellä on oikeus mennä naimisiin? Onko reilua rajoittaa avioliitto ainoastaan niihin, jotka voivat elää seksuaalisuhteessa vastakkaiseen sukupuoleen? Eikö tämä merkitse epäreilua tapaa syrjiä tietyllä tavalla seksuaalisesti suuntautuneita ihmisiä? Tulisiko heidät sulkea pois avioliiton piiristä yksinkertaisesti sen vuoksi, että heiltä puuttuu fyysinen kyky tai halu olla seksuaalisuhteessa vastakkaiseen sukupuoleen?
	
Kysymys oikeudesta avioliittoon kuuluu distributiivisen oikeudenmukaisuuden piiriin, jossa olemme kiinnostuneita tulojen, hyvinvoinnin ja mahdollisuuksien jakautumisesta. Aristoteleen mukaan distributiivinen oikeus koskee rahan lisäksi myös kunnia-asemia ja virkoja. Millä perusteella meidän tulisi päättää, kenellä on oikeus mennä naimisiin?
	
Ensi silmäykseltä vastaus näyttää ilmiselvältä − kaikilla tulisi olla yhtäläinen oikeus mennä avioliittoon ilman erotusta. Mikä tahansa muu tapa olisi syrjivä. Lyhyen pohdinnan jälkeen tämä vastaus on ilmiselvästi väärä: viisivuotiaalla lapsella ei ole oikeutta mennä naimisiin. Aristoteles selventää tätä asiantilaa ja muistuttaa meitä, että kaikki distributiivisen oikeudenmukaisuuden teoriat syrjivät. Olennainen kysymys koskee sitä, mitkä syrjimisen tavat ovat oikeudenmukaisia? Ja vastaus tähän kysymykseen riippuu kyseessä olevan toiminnan tarkoituksesta.
	
Jotta voisimme määritellä reilun tavan myöntää oikeus mennä naimisiin, meidän täytyy määritellä avioliiton tarkoitus ja luonne. Meidän täytyy kysyä: ”Mitä varten avioliitto on olemassa?” Muuten emme voi tietää, mitkä ominaisuudet ovat siinä olennaisia. Muuten emme voi tietää, mikä on hyvä peruste asettaa ihmisiä eri asemaan sen osalta, voivatko he mennä naimisiin. Jos avioliiton tarkoituksena on pelkästään tarjota puolisoille kunnioitusta ansaitseva asema, jonka viitekehyksessä he voivat kokea rakkautta ja seksuaalista nautintoa, silloin tietysti on epäreilua rajoittaa avioliitto niihin, jotka kykenevät olemaan seksuaalisuhteessa vastakkaista sukupuolta oleviin ihmisiin. Mutta jos avioliiton tarkoitukseen kuuluu olennaisesti pitää huolta avioliitosta syntyvistä lapsista ja kunnioittaa heidän oikeuksiaan, silloin avioliiton rajoittaminen niihin, jotka voivat elää seksuaalisuhteessa vastakkaiseen sukupuoleen, ei ole epäreilua syrjintää. Tämä johtuu siitä, että ainoastaan miehen ja naisen välisestä seksuaalisesta yhdynnästä voi syntyä lapsia. Niinpä ainoastaan miehen ja naisen välinen avioliitto tekee lähtökohtaisesti lapselle mahdolliseksi syntyä biologisen isänsä ja äitinsä muodostamaan kotiin ja kasvaa heidän hoidossaan. Samaa sukupuolta olevien parisuhde ei ole hedelmällinen: siitä ei voi syntyä parille biologisesti yhteisiä lapsia. Niinpä samaa sukupuolta olevien parisuhde riistää aina tällaiseen parisuhteeseen syntyvältä lapselta joko isän tai äidin. Se ei voi olla avioliitto, koska se lähtökohtaisesti loukkaa lapsen oikeuksia sen sijaan että se kunnioittaisi niitä. 
	
Koska avioliiton kannalta on keskeistä pitää huolta tulevasta sukupolvesta, avioliitolle kuuluvaa kunnioitusta ei voida antaa sellaiselle parisuhteelle, joka riistää tulevalta sukupolvelta heidän perusoikeutensa kasvaa biologisen isänsä ja äitinsä hoidossa. Tulevien sukupolvien oikeudenmukainen kohtelu vaatii avioliiton rajoittamista niihin, jotka voivat elää seksuaalisuhteessa vastakkaiseen sukupuoleen. Muussa tapauksessa avioliittolaki ohjaisi kansalaisia loukkaamaan tulevien sukupolvien oikeuksia, vaikka avioliiton merkitykseen olennaisesti kuuluu tulevien sukupolvien oikeuksien kunnioittaminen. Tämä on vastakkainen avioliittoinstituution olennaiselle tarkoitukselle kunnioittaa lapsia itseisarvoisina olentoina eikä vanhempien tarpeiden tyydyttäjinä.
	
Tämä perustava biologinen ja moraalinen tosiasia on unohtunut julkisesta keskustelusta. SDP:n puoluejohtaja, valtiovarainministeri '''Antti Rinne''' puolusti SDP:n verkkosivulla 28.6.2014 sukupuolineutraalia avioliittolakia ihmisoikeuksien, yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon nimissä. Rinteen näkemyksen mukaan avioliitto on perustuslakikysymys, koska Suomen perustuslaissa todetaan näin: ”Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.” Samassa yhteydessä todetaan, että ”ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä”.
	
Rinteen käsityksen mukaan nykyinen avioliittolaki asettaa samaa sukupuolta olevat parit seksuaalisen suuntautumisensa takia juridisesti eri asemaan kuin nais-miesparit. Heitä avioliittolaki ei koske. Rinne kirjoittaa: ”Ihmiset eivät ole yhdenvertaisia, jos lainsäädäntö erottelee heidät seksuaalisen suuntautumisen mukaan. Se on rakenteellista, lainsäädännössä tapahtuvaa syrjintää.” Hän totesi avioliittolaista: ”Se ei ole tunnekysymys tai omantunnonkysymys, eikä siinä ole kyse liberaaliudesta tai konservatiivisuudesta. Yhdenvertaisuus on perustavanlaatuinen ihmisoikeuskysymys.”
	
Kokoomuksen puoluejohtaja, pääministeri '''Alexander Stubb''' vetoaa myös yhdenvertaisuuteen kirjoittaessaan aiheesta blogissaan 28.6.2014. Stubbin mukaan erilaisia mielipiteitä pitäisi kuitenkin kunnioittaa ja ihmisillä tulisi olla asiassa omantunnonvapaus.  

Helsingin Sanomien politiikantoimittaja '''Martta Nieminen''' ylistää heidän ihanteellista moraaliaan kolumnissaan ”Rinne ja Stubb syrjintää vastaan” (HS 30.6.2014) toteamalla: ”Kumpikin otti voimakkaasti kantaa tasa-arvoisen avioliittolain puolesta −− Heidän yhteisiä teemojaan ovat yhdenvertaisuus, ihmisoikeuskysymys ja taistelu syrjintää vastaan.” 
	
Stubbin kolumni on kirjoitettu maltillisesti ja hän ilmaisee kunnioittavansa niiden mielipiteitä, jotka ovat hänen kanssaan eri mieltä. Tämä kertonee siitä, että hän on avoin vasta-argumenteille.  Rinteen kanta on jyrkempi, kuten Nieminen toteaa: ”Rinne vetoaa lakiin. Syrjivät lait johtavat helposti syrjiviin asenteisiin.” 
	
Nieminen ei omaksu journalistille kuuluvaa kriittisen analysoivaa asennetta vaan tyytyy toistamaan ja jopa ihannoimaan esitettyjä käsityksiä. Hän ei tuo esille sitä, että sukupuolineutraali avioliittolaki poistaa laista lapsen oikeuden isään ja äitiin ja että tällä tavalla isättömyyteen ja äidittömyyteen tuomittujen lasten ihmisoikeuksia loukataan perustavalla tavalla. Tällä tavalla väärin kohdeltujen lasten oikeustaju voi kärsiä heidän ymmärtäessään, että valtiovalta on riistänyt heidän perusoikeutensa. Valtalehdistön harrastama sensuuri pitää valitettavasti huolen siitä, ettei tämä lasten näkökulma pääse esille julkisessa keskustelussa. Poliittisen eliitin, suuren rahan ja joukkotiedotusvälineiden yhteinen liitto, jossa kukin kilvan kehuu toisiaan sankarillisuudestaan oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon puolustamisessa, herättää epäilyksiä demokratian toimivuudesta.
	
Väite sukupuolineutraalista avioliitosta ihmisoikeutena ymmärtää väärin ihmisoikeuden käsitteen. Ihmisoikeus on määritelmän mukaan oikeus, joka ihmisellä on pelkästään sillä perusteella, että hän on ihminen. Avioliitto ei ole ihmisoikeus tässä mielessä jo pelkästään sen takia, että avioliitto edellyttää tiettyä ikää ja sukukypsyyttä. Vastasyntyneellä lapsella ei ole oikeutta mennä naimisiin, vaikka hän on ihminen. Avioliitto ei ole edes ihmispersoona-oikeus, koska ihmiset ovat persoonia kauan ennen kuin he ovat sukukypsiä ja heillä on ikänsä puolesta oikeus mennä avioliittoon. Näin siis puhuminen avioliitosta ihmisoikeutena on harhaanjohtavaa.
	
Sen sijaan oikeus isään ja äitiin on ihmisoikeus. Jokaisella ihmisellä on oikeus isään ja äitiin pelkästään sillä perusteella, että hän on ihminen. Niinpä sukupuolineutraali avioliittolaki on tosiaan ihmisoikeuskysymys, mutta päinvastoin kuin asiat medioissa esitetään: sukupuolineutraali avioliittolaki merkitsee lasten ihmisoikeuksien loukkausta. 
	
Jotta samaa sukupuolta olevien avioliittoa voitaisiin pitää ihmisoikeutena, pitäisi olettaa, että perinteisen avioliiton perustana oleva sukupuolivaatimus (avioliitto on miehen ja naisen liitto), on mielivaltainen, toisin sanoen, että tämä vaatimus on ilman hyvää perustetta. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) ei kuitenkaan pidä sukupuolivaatimusta mielivaltaisena vaan hyväksyy sen, että kukin maa saa päättää avioliittoasiasta omalla tavallaan. EIT pitää siis hyväksyttävänä, että nais-mies-parit ja samaa sukupuolta olevat parit asetetaan eri asemaan. EIT:n linjaukset ovat Suomea sitovaa oikeutta ja sen tuomiot tulee ottaa huomioon oikeuskäytännössä ja uusia lakeja säädettäessä. Näin ollen väite nykyisen avioliittolain mielivaltaisuudesta kieltää vallitsevan oikeuskäsityksen, jonka mukaan heteroseksuaalisessa avioliitossa on jotakin erityistä ja ainutlaatuista, joka oikeuttaa instituution määrittelemisen sukupuolten väliseksi. Vallitsevan oikeuskäsityksen mukaan ihmisen oikeus mennä avioliittoon on sidoksissa siihen, että hän on tietyn iän saavuttanut mies tai nainen ja avioliittoinstituution tarkoituksena on näiden sukupuolten yhdistäminen. 
	
Vallitseva oikeuskäsitys on tietysti altis muutoksille eikä sen varaan voi rakentaa moraalisia perusteluja. Mutta avioliiton erityisluonteen perustelu on mahdollista tehdä myös moraalisilla perusteilla irrallaan vallitsevasta oikeuskäsityksestä. Perustelu avioliiton erityisluonteelle on se, että ainoastaan naisen ja miehen avioliitosta voi luonnollista tietä syntyä lapsia ja sukupolvien ketjuja. Avioliiton tarkoituksena on huolehtia lapsista ja luoda lapsen ja aikuisten turvaksi niitä sukurakenteita ja sukulaisuusketjuja, jotka ovat aina olleet ihmisyhteisön perusta. Koska samaa sukupuolta olevien parisuhteesta ei synny luonnollisella tavalla lapsia, ne eivät luo biologisen sukulaisuuden varaan rakentuvaa perustaa lasten identiteetin ja hyvinvoinnin kehittymiselle eivätkä ne voi toimia samalla tavalla sukujen perustana. Suurin osa sateenkaarilapsista on peräisin puolisoiden aikaisemmista heteroseksuaalisista suhteista, mikä sekin korostaa heteroseksuaalisen avioliiton erityisluonnetta ja sitä, ettei homoseksuaalisesti suuntautuneita yksilöitä syrjitä ihmisinä: heillä on oikeus mennä heteroseksuaaliseen avioliittoon ja monet heistä ovat käyttäneet tätä oikeutta.

'''Alasdair Macintyren'''<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Macintyre, Alasdair | Nimeke = Hyveiden jäljillä: Moraaliteoreettinen tutkimus | Selite = Suom. Niko Noponen | Julkaisija = Helsinki: Gaudeamus | Vuosi = 2004 | Sivu = }}</ref> mukaan ihminen voi käsittää elämänsä kertomuksen vain ymmärtämällä tarinoita, joiden osaksi hänen elämänsä kietoutuu. Itsensä ymmärtäminen ja moraalinen pohdinta ovat näin sidoksissa jäsenyyteen ja yhteenkuulumiseen, perheeseen ja sukuihin. Ihminen elää aina jonkin tietyn sosiaalisen identiteetin haltijana, kuten Sandel<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Sandel, Michael J.| Nimeke = Oikeudenmukaisuus | Julkaisija = Helsinki: HS kirjat | Selite = Suom. Anni Lassila, Janne Luotola, Petja Pelli ja Juha Sainio  | Vuosi = 2012 | Sivu = 251 }}</ref> asian kiteyttää: ”Olen jonkun poika tai tytär, jonkun toisen serkku tai setä. Olen tämän kaupungin kansalainen, tämän killan tai ammattikunnan jäsen, kuulun tähän klaaniin, tähän heimoon tai tähän kansaan.” Näin ihminen perii perheensä, sukunsa, kaupunkinsa, heimonsa tai kansansa menneisyyden ja siihen sisältyvät oikeutetut odotukset ja velvollisuudet. ”Näin muodostuu se, mikä on elämässäni annettua, oma moraalinen lähtökohtani. Juuri tämä antaa elämälleni osan sen omasta erityislaadusta.” Sukupuolineutraali avioliittokäsitys haluaa määritellä lapsen normaalitilaksi tällaisten sukuyhteyksien katkeamisen ainakin yhden vanhemman puolelta. Kasvaessaan lesboäitinsä ja tämän kumppanin kodissa '''Jean-Dominique Bunel''' kertoo: ”Koin isän puutteen ikään kuin amputaationa.”<ref>Bunel, sit. {{Verkkoviite | Nimeke = J'ai été élevé par deux femmes | Osoite = http://www.lefigaro.fr/mon-figaro/2013/01/09/10001-20130109ARTFIG00644-j-ai-ete-eleve-par-deux-femmes.php | Viitattu = 9.7.2017 | Selite = | Tekijä = Guénois, Jean-Marie | Julkaisija = Le Figaro | Ajankohta = 1.10.2013 }}</ref>
	
Sukupuolineutraalia avioliittoa koskevassa julkisessa keskustelussa vältellään olennaista kysymystä avioliiton merkityksestä ja sen erityispiirteistä. Sen sijaan keskitytään puhumaan aikuisten välisestä yhdenvertaisuudesta, tasa-arvosta ja syrjivyydestä, ikään kuin avioliiton rajoittaminen naisen ja miehen väliseksi olisi mielivaltaista syrjintää. Tällöin unohdetaan, että naisen ja miehen seksuaalisuhde on ainutlaatuinen kyvyssään tuottaa parille yhteisiä biologisia lapsia, ja että avioliiton ytimessä on huolehtiminen lapsista, joiden eteen aikuisten on epäsymmetrisesti tehtävä uhrauksia. Sukupolvien jatkuvuuden turvaamiseen tähtäävän avioliittoinstituution perusrakenteena on siten lainsäädännöllisesti tukea uhrautumisen hyvettä, koska ilman sitä lapset jäävät heitteille. Tasa-arvoretoriikka ei tee oikeutta lasten erityistarpeille eikä isän ja äidin toisiaan täydentäville kyvyille lasten terveen kehityksen edellytyksinä.<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = Gay marriage and the future of human sexuality | Osoite = http://www.abc.net.au/religion/articles/2012/03/13/3452229.htm | Viitattu = 9.7.2017 | Selite = | Tekijä = Milbank, John | Julkaisija = ABC Religion and Ethics | Ajankohta = 13 March 2012 }}</ref>