Muokataan osiota sivusta Konstruktivistinen hermeneutiikka

== Dekonstruktio ==

Postmoderni hermeneutiikka painottaa modernin ajattelun ja käytännön purkamista (dekonstruktiota) ja ristiriitojen paljastamista. Niinpä postmoderni hermeneutiikka ei pyri tekstin rekonstruktioon, sen uudelleen rakentamiseen, vaan sen dekonstruktioon, sen purkamiseen. Teksti on ensin hajotettava osiinsa, että se voitaisiin uudestaan koota näistä osista luovalla tavalla. Dekonstruktio kuorii pois tekstin historialliset, ideologiset ja retoriset kerrokset ja paljastaa sen keinotekoisen kielellisen luonteen ja romahduttaa sen sisältä käsin. Tekstillä tai todellisuudella ei ole mitään yhtenäistä merkitystä, ja tämä on tuotava esille dekonstruktiossa.
	
Aikaisempia tulkintoja ei omaksuta sellaisenaan, vaan tekstin annetaan tuottaa uusia merkityksiä ja uusia ajatuksia ohjaamattomasti. Oppija vapautetaan konstruoimaan omia tiedollisia rakenteitaan vapaana perinteen ja opetussisältöjen tuomista rajoituksista. Näin tarjotaan ponnahduslauta luoville tiedollisille konstruktioille.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Caputo, John D. | Nimeke = Radical Hermeneutics. Repetition, Deconstruction, and the Hermeneutic Project | Julkaisija = Bloomington: Indiana University Press | Vuosi = 1987 | Sivu = 150 }}</ref>{{,}}<ref>Gallagher 1992: 278</ref>. Olennaista ei ole ymmärtää tekstiä niin kuin se on kirjoitettu vaan saada siitä herätteitä uusiin ajatuksiin ja luoviin oivalluksiin. Jokainen teksti tuottaa tällä tavalla lukemattoman määrän erilaisia tulkintatapoja.
	
Oppijan on avauduttava tekstille voidakseen avata tekstin muodostaman merkitysjärjestelmän ja tuottaa sen uudessa muodossa. Tarkoituksena ei ole pelkästään toistaa, mitä teksti sanoo eikä myöskään sanoa mitä tahansa mielivaltaista, vaan tuottaa jotakin uutta tekstin tarjoamien mahdollisuuksien pohjalta. Tavanomainen tulkinta helposti toistaa sellaisenaan tekstin taustalla olevan maailmankatsomuksellisen viitekehyksen, joka on kaiken ymmärtämisen taustana. (Gallagher 1992: 281-282). Dekonstruktion pyrkimyksenä on purkaa tämä maailmankatsomuksellinen viitekehys. Kuitenkaan Derridan mielestä täydellinen vapautuminen ei ole mahdollista, koska dekonstruktio tapahtuu aina jossakin maailmankatsomuksellisessa suhteutuskehikossa.<ref>Derrida 1976: 14</ref>
	
Ei ole mitään tapaa antaa ehdotonta oikeutusta tulkinnan lähtökohdalle. Teksti on avoin järjestelmä, joka tuottaa monia eri merkityksiä. Siksi tulkitsija ei saa rajoittua yhteen merkitykseen, vaan hänen tulee ottaa huomioon monia eri mahdollisuuksia.<ref>Derrida 1976: 161</ref> Koska on monia eri mahdollisuuksia, mitään tiettyä merkitystä ei voida todistaa oikeaksi. Tekstin on oltava samalla sekä suojakaide että kuilu. Sen on vältettävä sekä kaavamainen toistaminen että mielivaltaisuus.<ref>Gallagher 1992: 283</ref>