Muokataan osiota sivusta Indoktrinaation valtakriteeri

=== Opettaja tiedollisena auktoriteettina ===

Mitä sitten tiedollisella auktoriteetilla tarkoitetaan? Ajatellaanpa seuraavanlaisia esimerkkejä: Lääkärinsä kanssa käymiensä keskustelujen perusteella joku alkaa uskoa, että hänellä on vatsahaava. Naapurinsa kertomusten perusteella joku alkaa ajatella, että Turun saaristo on hyvä lomanviettopaikka. Säätiedotuksen perusteella joku alkaa epäillä, että lähipäivinä sää viilenee. Kussakin tapauksessa on tiedollisen auktoriteetin omaava yksilö ja toinen ihminen, joka uskoo auktoriteetin omaavan yksilön parempaan tietoon. Tämä luottamus tiedolliseen auktoriteettiin johtaa siihen, että ihminen alkaa pitää jotain käsitystä oikeana tai todennäköisemmin oikeana kuin aikaisemmin. (Neiman 1988: 68.)
	
Kouluissa opettajat toimivat tiedollisina auktoriteetteina. Oppilaat pitävät aluksi laskukaavaa oikeana sillä perusteella, että se on painettu oppikirjaan ja heidän opettajansa opettaa sitä. Oppilaat eivät heti pysty itsenäisesti arvioimaan laskukaavan puolesta esitetyn todistuksen pätevyyttä. He uskovat tehneensä kielioppivirheen aineessaan sillä perusteella, että opettaja on merkinnyt tietyn ilmaisun virheelliseksi. He omaksuvat periaatteita kirjallisuuden tulkitsemiseen saamansa opetuksen perusteella. Kielen, kirjallisuuden ja matematiikan opiskelu perustuu alussa tämänkaltaiseen luottamukseen. Opetuksen tarkoituksena on kehittää oppilaissa valmiuksia itsenäisesti arvioida asioita, mutta alkuvaiheessa opettajan tiedollisella auktoriteetilla on keskeinen asema. 
	
Oletetaan, että vaikkapa englannin kielen opiskelija vaatii, että kaikki hänelle opetettavat asiat täytyy todistaa oikeiksi ennen kuin hän suostuu omaksumaan ne. Oppilas vaatii opettajaa todistamaan oikeiksi hänelle opetettavien sanojen merkitykset. Hän vaatii perusteluja sille, että hänen tulisi hyväksyä opettajan tiedollinen auktoriteetti. Hän vaatii todisteita kielioppikirjan opettamien asioiden pätevyydestä. Näihin kysymyksiin voidaan pyrkiä vastaamaan määrärajaan asti. On mahdollista tuoda useampia kirjoja ja pyytää oppilasta vertailemaan niitä keskenään. Voi olla mahdollista pyytää jotakuta englantia äidinkielenään puhuvaa vierailemaan luokassa. Mutta jos oppilas kyseenalaistaa kirjojen luotettavuuden ja englantia äidinkielenään puhuvan kielitajun pätevyyden, on hyvin vaikea opettaa hänelle mitään aiheesta. On olemassa raja sille, mitä voidaan luokkahuonetilanteessa osoittaa oikeaksi (Neiman 1988: 69). Lapsia opetettaessa on vaikea olla turvautumatta tiedolliseen auktoriteettiin, vaikka tarkoituksena onkin kasvattaa heidät kykeneviksi itsenäisesti arvioimaan heille esitettyjen tiedollisten väitteiden pätevyyttä.