Muokataan osiota sivusta Indoktrinaation seurauskriteeri

== Indoktrinaation moraalinen ongelmallisuus ==

Mikä sitten indoktrinaatiossa on väärää? Kleinig (1982: 65) ehdottaa, että indoktrinaatio on hyökkäys yksilön autonomiaa vastaan. Jos yksilö mielletään itseohjautuvaksi olennoksi, joka on vastuussa ajatuksistaan ja teoistaan, indoktrinaatio loukkaa hänen itseohjautuvuuttaan. Indoktrinaatio tekee kohteelleen vaikeaksi tai mahdottomaksi kyetä arvioimaan uskomustensa, asenteidensa ja arvojensa pätevyyttä ja estää häntä siltä osin ohjaamasta omaa elämäänsä. Indoktrinaatio ei yleensä kohdistu yksilön kaikkiin uskomuksiin ja arvostuksiin, vaan pelkästään kaikkein keskeisimpiin ja tärkeimpiin. Estäessään ihmistä arvioimasta keskeisten uskomustensa ja arvostustensa pätevyyttä indoktrinaatio rajoittaa hänen rationaalisia mahdollisuuksia ohjata elämäänsä. Tässä mielessä se estää hänen itsenäisiä toimintamahdollisuuksiaan. Käsittelen tätä puolta indoktrinaation ongelmasta tarkemmin auktoriteetin ja autonomian käsitettä pohtivassa luvussa (8. luku).
 	
Indoktrinaatio on moraalisesti ongelmallista myös  menetelmällisen totuudenvastaisuutensa takia. Se heikentää luottamusta, jonka varaan ihmissuhteet, erityisesti läheiset ihmissuhteet, rakentuvat. Se murentaa kommunikaation kaikkein olennaisimpia perusteita, mikä vaikeuttaa ihmissuhteiden perustana olevaa vuorovaikutusta. 
	
Jos tällainen menetelmällinen totuudenvastaisuus sisäistyy yksilön omaan pohdintaan ja arviointiin, se estää häntä saavuttamasta aitoa itsetuntemusta. Ilman totuudenmukaisuutta menettää kaikkein huolellisinkin päättely myönteisen merkityksensä ja muuttuu itsepetoksen välineeksi. Koska indoktrinaatio ei kehitä yksilön valmiuksia arvioida käsityksiä järkiperäisesti, hän ei opi arvioimaan uskomusten pätevyyttä. Tästä seuraa, että yksilö saattaa tietämättään omaksua epätosia uskomuksia ja ohjautua niiden pohjalta. Väärät käsitykset tosiasioista voivat estää häntä saavuttamasta tavoitteitaan, koska ne johtavat häntä tekemään virheellisiä ratkaisuja.
	
Kolmas perustava eettinen ongelma indoktrinaatiossa on sen persoonaa kaventava ja passivoiva vaikutus. Oppilaiden älyllistä aktiivisuutta ja pyrkimystä omaehtoiseen arviointiin ei kehitetä. Hänessä muokataan älyllisesti passiivista, mukautuvaa asennetta, asioiden hyväksymistä sellaisenaan. Pyrkimystä muutokseen ei rohkaista. Poliittisesti indoktrinoidulta ihmiseltä riistetään edellytyksiä asennoitua kriittisesti yhteiskunnassa vallitseviin käsityksiin ja arvoihin. Siten erityisesti yhteiskunnan vähäosaisilta viedään edellytyksiä parantaa omaa asemaansa ja lisätä yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta. Poliittisella indoktrinaatiolla on taipumus pitää yllä yhteiskunnan epäoikeudenmukaisia rakenteita, koska se tukee kritiikittömästi vallitsevia oloja. 
	
Indoktrinaatio siis pinnallistaa ihmisen persoonallisuutta ja heikentää hänen moraalista ja rationaalista eheyttään. Indoktrinaatio saa ajattelun sulkeutumaan todellisuudelta ja järkisyiltä. Hume (1965, Book I, Part 3, Section 9) pitää eräänä ihmisluonnon perustavana heikkoutena taipumusta antaa mielipiteiden "saada niin syvät juuret, että tulee mahdottomaksi kaikella järjen ja kokemuksen voimallakaan enää kitkeä niitä pois". Sokrateen mukaan nuoret ovat helposti muokattavissa ja heihin tehty vaikutus jättää herkästi pysyvän jäljen (Platon: Valtio 539 a/b). Tätä on pidetty vastakohtana kriittiselle avoimuudelle, joka on humanistisen kasvatusihanteen keskeisiä arvoja. Kriittistä avoimuutta pidetään tärkeänä ihanteena, koska kriittisesti avoimen mielen katsotaan todennäköisemmin päätyvän totuudenmukaiseen ja perusteltuun käsitykseen kuin sulkeutuneen mielen. 

Indoktrinoidun yksilön kaikkein ilmeisin tunnusmerkki on, että hänellä on tietty näkökulma eikä hän avaa mieltään mahdollisuudelle, että tuo näkökulma olisi virheellinen. Indoktrinoidun yksilön ajattelu on sulkeutunutta. (Barrow & Woods 1988: 73.)

Tämän luonnehdinnan mukaan indoktrinaation keskeinen ongelma on, että se tuottaa ihmisiä, joiden ajattelu on lukkiutunut. Tämä on ristiriidassa kriittisen avoimuuden ihanteen kanssa, joka on  keskeinen humanistinen kasvatusihanne.