Muokataan osiota sivusta A Secular Age (kirja)

== Sulkeutuneen naturalismin dogmaattisuus ==

Naturalismin suljettu maailmankuva luo dogmaattisen keskusteluavaruuden, jossa tietyt mahdollisuudet on suljettu pois: ”voimakas mielikuva estää näkemästä tärkeitä ulottuvuuksia todellisuudessa”<ref>Taylor 2007: 551</ref>. Jumalan ilmoituksen sulkemista tieteellisen metodin ulkopuolelle on pidetty järjellisesti perusteltuna, mutta itse asiassa kyse on suljetun maailmankuvan tuottamasta illuusiosta. Maailmankuvan sulkeutuminen tuonpuoleiselta ei ole seurausta tietoisesta teoreettisesta päättelystä vaan osittain tiedostamattomalla tasolla vaikuttavien ”syvien mielikuvien” vaikutuksesta.<ref>Taylor 2007: 556</ref> 

Modernin tiedeyhteisön taipumusta sulkea keskusteluavaruus perimmäisten kysymysten osalta motivoi tietynlainen käsitys tiedosta. Tietokäsityksen perustana on näkemys siitä, minkälainen tieto saavutetaan ensiksi ja mitä voidaan tietää ensiksi tunnetun pohjalta. 

# Oletuksen mukaan tiedon muodostajana on ensisijaisesti yksilö eikä yhteisö. 
# Yksilö muodostaa tietoa sisäisten käsitysten ja tulkintojen pohjalta, joiden on tarkoitus kuvata ulkoista todellisuutta. 
# Tunnemme maailman ensiksi tosiasioiden tasolla ennen kuin voimme muodostaa käsityksiä arvoista. 
# Jos yleensä on mahdollista tietää jotakin Jumalasta, tämän tiedon tulee oletettavasti olla johdettavissa luonnollisista tosiasioista. 

Nämä neljä oletusta voivat johtaa naturalistisesti suljettuun keskusteluavaruuteen, koska näiden oletusten valossa tieto Jumalasta näyttää kaikkein epävarmimmalta ja hauraimmalta. Tämä tietoteoreettinen kuva motivoi pyrkimystä sulkea Jumalaa koskeva tieto kokonaan tieteen ulkopuolelle.<ref>Taylor 2007: 557–558</ref>

Taylorin mukaan jokainen näistä tietoteoreettisista oletuksista on harhaanjohtava.  

# Tiedon hankkiminen on läpikotaisin yhteisöllinen prosessi. 
# Tieto ei perustu ensisijaisesti sisäisiin tulkintoihin vaan käytännölliseen vuorovaikutukseen ympäröivän todellisuuden kanssa. 
# Emme ole tekemisissä arvoista irrotettujen tosiasioiden kanssa, vaan tosiasioilla on meille aina jokin tietty merkitys ja arvo. 
# Joillakin tosiasioiden ymmärtämistä ohjaavilla merkityksillä on korkeampi asema, niin että ne jäsentävät koko elämäntapaamme ja tapaamme ymmärtää todellisuutta. Kysymys Jumalan ja ihmisen suhteesta on yksi tällainen perusulottuvuus, jonka pohjalta maailmankuvamme jäsentyy. Kysymys Jumalasta ei ole tietoprosessin viimeinen askel vaan tietoprosessin lähtökohta, jonka pohjalta kaikki muu jäsentyy. Kysymys Jumalasta on inhimillisen toiminnan väistämätön viitekehys. Jos tämä kysymys siirretään syrjään, ei pystytä tekemään kriittisesti selkoa tietoprosessin kaikkein perustavimmista lähtökohdista.<ref>Taylor 2007: 558–559</ref>

Naturalistinen käsitys tiedosta näyttää ongelmattomalta, kun sitä tarkastellaan naturalistisen maailmankuvan sisältä. Sen seuraajien mielestä se usein näyttää itsestään selvältä löydöltä. Mutta kriittisesti analysoituna tällaisen itsestään selvyyden antaminen tälle kiistanalaiselle tietokäsitykselle ”on kaikkein suurinta sokeutta”<ref>Taylor 2007: 559</ref>. 

{{sitaatti|Itse asiassa kävi niin, että kokemus veistettiin tietynlaiseen muotoon voimakkaan teorian avulla, joka asetti ensisijaiseksi yksilön, neutraaliuden, ja mielensisäisen ja piti niitä varmuuden lähteinä. Mikä ohjasi ja motivoi tätä teoriaa? Tietyt ”arvot”, hyveet, ansiot: itsenäinen, etäisyyttä ottava subjekti, joka vastuullisesti pohtimalla hallitsee omaa ajatteluprosessiaan, kuten Husserl sanoisi. Tätä lähestymistapaa ohjaa tietty eettinen näkemys, joka korostaa itsenäisyyttä, itsehallintaa, vastuullisuutta, etäisyyden ottamista hallinnan saavuttamiseksi. Kyseinen eettinen näkemys vaatii rohkeutta, luopumista auktoriteetin tottelemisen tuomasta mukavuudesta, lumotun maailman tuomasta lohdutuksesta, antautumista aistien todistukselle. Koko kuva on läpeensä ”arvojen” muokkaamaa, vaikka se esitetään tuloksena huolellisesta, objektiivisesta, ennakkoluulottomasta tutkimuksesta. Se esitetään ikään kuin sillä olisi aina ollut valta-asema ja ikään kuin se ohjaisi kaikkea ”tutkimusta”.|Taylor<ref>Taylor 2007: 559–560</ref>}}

Naturalistinen lähestymistapa esitetään nykyisessä tiedekeskustelussa mielellään neutraaliin tietoon perustuvana lähtökohtana, jolle ei ole olemassa varteenotettavaa tiedollista vaihtoehtoa. Tämä arvoneutraalius ja itsestään selvyys on kuitenkin syvään juurtuneen mielikuvan tuottama kulttuurinen illuusio. Kun tiedostetaan, että naturalistinen mielikuvamaailma perustuu tietynlaiseen ihmiskäsitykseen ja tiettyihin arvoihin, sitä ei voida käyttää neutraalina perusteena sulkea älyllisen keskustelun ulkopuolelle näkemys, jonka mukaan ihminen elää aina suhteessa Jumalaan ja että ihmisellä on tietoa Jumalasta.

Jos tutkija ei ole tietoinen käyttämiensä tutkimusmenetelmien taustalla vaikuttavista oletuksista, hän ei pysty itsekriittisesti pohtimaan oman tutkimuksensa edellytyksiä. Tällöin hän saattaa rakentaa tutkimuksensa sellaisen uskon varaan, josta hän ei itsekään ole täysin tietoinen ja jonka perusteita hän ei ole koskaan pohtinut tai arvioinut. Hän saattaa käyttää käsitteitä, teorioita ja menetelmiä, joiden ennakko-oletuksia hän ei tiedosta ja joiden täyttä merkitystä hän ei siksi ymmärrä. Hän saattaa ajatella käyttämänsä tutkimusmenetelmän olevan yleispätevä ja neutraali avain tietoon.