Muokataan osiota sivusta Konstruktivismi vs. Realismi: Maailmankatsomus ja uskonto

== Yhteenveto ==

Maailmankatsomukselliset konstruktivistit määrittelevät Jumalan ihmisen mielikuvituksen tuotteeksi tai ainakin sanovat, että Jumalasta ei ole mahdollista puhua reaalisesti olemassaolevana olentona. Näitä määritelmiä ja rajauksia tehdessään he kuitenkin samalla ylittävät vetämänsä rajan ja puhuvat Jumalasta ja pyrkivät määrittelemään hänen olemustaan tavalla, joka on heidän oman teoriansa mukaan on mahdotonta. Uskonnonopetukseen sovellettuna konstruktivistisella lähestymistavalla on taipumus johtaa suopeuden periaatteen loukkaamiseen, koska se liittyy usein naturalistiseen ideologiaan, jonka mukaan tieteellinen käsitys maailmasta ei voi sisältää mitään yliluonnollisia tekijöitä. Tämä tieteellisyyden nimissä esitetty ideologia johtaa uskonnonopetuksessa helposti siihen, että uskonnon oman perinteen sijasta opetetaan naturalistisista lähtökohdista nousevaa uskontokritiikkiä. 

Koska realistinen teoria olettaa Jumalan luoneen ihmisen ja koko maailmankaikkeuden, on luonnollista olettaa, että ihminen pystyy puhumaan Jumalasta. Niinpä konstruktivistista teoriaa vaivaavaa sisäistä ristiriitaa ei pääse syntymään realistisessa lähestymistavassa. Useat teologiset realistit suosittelevat pluralistista lähestymistapaa tieteelliseen tutkimukseen, jossa erilaiset uskonnollisiin ja metafyysisiin lähtökohtiin nojautuvat tutkimusohjelmat kilpailevat toistensa kanssa. Tieteellisen tutkimuksen neutraalisuus tulee sitä kyseenalaisemmaksi, mitä läheisemmin tutkimus koskettaa ihmisenä elämisen merkitystä. Pyrkimys salata tutkimuksen maailmankatsomukselliset lähtökohdat johtaa helposti ideologiseen mielipiteenmuokkaukseen. Kun tutkija tiedostaa, että teksteihin kohdistuva tieteellinen tutkimus on sekin aina uskonnollisesti siotutunutta, hän saa itsekriittisen näkökulman omiin tulkintoihinsa. 

Teologiset realistit puolustavat suopeuden periaatetta uskonnon opetuksessa. Pyhät tekstit on pyrittävät tulkitsemaan niiden omista lähtökohdista käsin ja tehtävä oikeutta niiden omille lähtäkohtaoletuksille. Realistinen uskonnonopetus pystyy hermeneuttisista lähtökohdistaan käsin perustelemaan suopeuden periaatteen tärkeyden kaikkien uskontojen ja maailmankatsomusten opettamisessa.  

Teoksen seuraavassa osassa on tarkoitus esitellä ja arvioida erilaisia opetuksen malleja, joita on kehitetty toisaalta konstruktivistisen ja toisaalta realistisen lähestymistavan pohjalta. Ensinmainittujen mallien konstruktivistisuuden aste vaihtelee lähes olemattomasta aina radikaaliin konstruktivismiin saakka. Niitä esittelemällä pyritään luomaan käsitys siitä, millaisia opetuksellisia seuraamuksia on konstruktivismin erilaisilla painotuksilla. Asettamalla niiden vastapainoksi realistinen opetuksen teoria pyritään saamaan konstruktivismin muunnelmien myönteinen panos parhaiten esille. Ne voidaan mielekkäimmin niveltää toisiinsa jos ne uudelleen tulkitaan realistisessa teoriataustassa.