Muokataan osiota sivusta Todennettavuusehto

=== Soveltajia ja sovelluksia ===

==== 1700-luku: David Hume ====

Ennen loogisia empiristejä jo skottilainen filosofi '''David Hume''' (1711–1776) on puolustanut tämänsuuntaista näkemystä: 

{{sitaatti|Jos otamme käsiimme minkä tahansa teoksen, joka käsittelee esimerkiksi jumaluusoppia tai metafysiikkaa, kysykäämme: Onko siinä abstraktia päättelyä lukumääristä tai numeroista? Ei. Onko siinä mitään kokeellista päättelyä tosiasioista tai olemassaolosta? Ei. Heitä se sitten liekkeihin: sillä siinä ei voi olla mitään muuta kuin hienostelevaa sanailua ja harhakuvitelmia.|Hume<ref name="Humeref">{{Kirjaviite | Tekijä = Hume, David | Nimeke = An Enquiry Concerning Human Understanding | Julkaisija = Oxford: Clarendon Press | Vuosi = 1975 | Selite = Toim. L. A. Selby-Bigge, 3rd editon | Sivu = 165 }}</ref>}}

==== 1900-luku: positivistit ====

Yksi tapa perustella väitettä, jonka mukaan uskonnolliset uskomukset ovat vailla mielekästä merkitystä, on käyttää perustana ns. todennettavuusehtoa (verifikaatiokriteeriä), jonka [[wp:positivismi|positivistiset]] tieteenfilosofit esittivät 1900-luvun alkupuoliskolla. Sen mukaan kaikki mielekkäät väitteet ovat empiirisesti todennettavia: niiden totuus tai epätotuus voidaan osoittaa aistihavaintoihin perustuvan kokemuksen avulla. Väitteet, joita ei voida havaintojen avulla todentaa, ovat vailla mielekästä merkitystä. Toisin sanoen niiden merkitystä ei voi edes ymmärtää. Uskonnolliset uskomukset ovat tämän käsityksen mukaan vailla mieltä, koska ei ole olemassa mitään perusteita, joiden avulla olisi mahdollista ratkaista niiden totuus tai epätotuus.

===== Rudolf Carnap =====

'''Rudolf Carnap''' (1891–1970) sovelsi tätä kriteeriä puheeseen Jumalasta: 

{{sitaatti|Kun sanaa "Jumala" käytetään metafyysisessä merkityksessä, se viittaa johonkin sellaiseen, mikä on kokemuksen tavoittamattomissa. Sanasta on tietoisesti poistettu viittaus fyysiseen olentoon tai henkiseen olentoon, joka olisi läsnä fysikaalisessa. Ja kun sille ei anneta uutta merkitystä, se on merkityksetön.|Carnap<ref>Carnap, Rudolf: ''The Elimination of Metaphysics Through Logical analysis of Language'', teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä = Ayer A. J. (toim.) | Nimeke = Logical Positivism | Julkaisija = Glencoe, Ill.: Greenwood Press | Vuosi = 1959 | Sivu = 63 }}</ref>}}

===== Alfred Ayer =====

Toinen esimerkki loogisten positivisten tavasta käsitellä Jumalan olemassaoloa on '''A. J. Ayer'''in (1910-1989) lausuma kirjassa ''Language, Truth and Logic'':

{{sitaatti|Termi ”jumala” on metafyysinen termi. Ja jos ”jumala” on metafyysinen termi, silloin ei voi olla edes todennäköistä, että jumala on olemassa. Sillä kun sanotaan, että 'jumala on olemassa' lausutaan metafyysinen lausuma joka ei voi olla joko tosi tai epätosi. Saman kriteerin pohjalta millään sellaisella lauseella, mikä väittää kuvaavansa tuonpuoleisen jumalan luonnetta, ei voi olla mitään kirjaimellista merkitystä.|Ayer<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Ayer A. J. | Nimeke = Language, Truth and Logic | Julkaisija = 2nd edn. London: Gollanz | Vuosi = 1946 | Sivu = 115 }}</ref>}}

Ayer ei esitä tässä väitettä, ettei Jumala ole olemassa. Hän siirtää kysymyksen Jumalan olemassaolosta kokonaan keskustelun ulkopuolelle. Hänen mielestään koko kysymys ei ole mielekäs. Sitä ei voi edes ymmärtää. Hän olettaa ensin kaksi lähtökohtalausetta: 

{{sitaatti|1. Jos emme pysty todentamaan Jumalan olemassaoloa kokemusperäisesti (empiirisesti), on merkityksetöntä sanoa, että Jumala on olemassa. 
2. Emme pysty todentamaan Jumalan olemassaoloa empiirisesti.}}

Näiden pohjalta hän tekee johtopäätöksen:

{{sitaatti|3. On merkityksetöntä sanoa, että Jumala on olemassa.|Davies<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Davies, Brian | Nimeke = An Introduction to the Philosophy of Religion | Julkaisija = Oxford: Oxford University Press | Selite = Third editon | Vuosi = 2004 | Sivu = 24 }}</ref>}}