Muokataan osiota sivusta Tapio Puolimatka: Käsitykset testataan moniäänisessä dialogissa

===Ateistinen tieteen määritelmä on ristiriidassa dialogismin kanssa===
Olen kirjassani ''[[Usko, tiede ja evoluutio]]'' argumentoinut, että yritys määritellä tiede yhden uskonnollisen lähtökohdan (esim. ateismin) ehdoilla on luonteeltaan epäkriittinen, koska se estää tieteen perimmäisten lähtökohtien kriittisen arvioinnin ja tekee ateistisen vakaumuksen immuuniksi kritiikille. Tieteessä tulisi vallita pluralistinen vapaus, jossa tutkimusta tehdään erilaisista peruslähtökohdista, jotka käyvät dialogia toistensa kanssa.

Kaikki tieteellinen tutkimus edellyttää kokonaisvaltaista ideaa: (a) maailmankaikkeuden alkuperästä, (b) sen yhtenäisyyden perustasta ja (c) sen perimmäisestä järjestyksestä. Näiden filosofisten perusideoiden tasolla jokaisen tieteentekijän työhön vaikuttaa hänen uskonnollinen (teistinen, ateistinen, agnostinen) vakaumuksensa, joka on luonteeltaan välittömän perususkomuksen kaltainen. Tieteellisten hypoteesien taso on alisteinen filosofisten perusideoiden tasolle. Yksityiskohtia ei voi ymmärtää ilman käsitystä kokonaisuudesta, ja kokonaiskäsitystä ei rajallinen ihminen voi rakentaa yksittäisiä tosiasioita koskevan tiedon varaan, koska ihminen ei ole kaikkitietävä olento. Siksi erilaisten kokonaiskäsitysten on kilpailtava tieteellisessä tutkimuksessa ja niitä on arvioitava selitysvoiman ja johdonmukaisuuden pohjalta.

Moderni naturalistinen tietokäsitys ei tee oikeutta tietoprosessin luonteelle väittäessään, että kaiken tiedon lähtökohtana on yksittäisiä luonnollisia tosiasioita koskeva tieto. 
:(1) Oletuksen mukaan tunnemme maailman ensin tosiasioiden tasolla.
:(2) Muodostamme käsityksen arvoista vasta toissijaisesti. 
:(3) Jos yleensä on mahdollista tietää jotakin Jumalasta (todellisuuden alkuperästä, yhtenäisyyden perustasta, kokonaistarkoituksesta), Jumalaa koskevan tiedon tulee olla johdettavissa luonnollisista tosiasioista.

Charles Taylorin mukaan naturalismin kolme tietoteoreettista oletusta ovat harhaanjohtavia. Todellisuudessa tietoprosessin järjestys on päinvastainen. 
:(1) Kysymys Jumalasta ei ole tietoprosessin viimeinen askel vaan tietoprosessin lähtökohta, jonka pohjalta kaikki muu jäsentyy. 
:(2) Käsitys Jumalasta ohjaa käsitystä arvoista. 
:(3) Käsitys Jumalasta jäsentää käsitystä tosiasioista.

Olen kirjassani ''[[Usko, tiede ja evoluutio]]'' antanut useita esimerkkejä siitä, miten Darwinin ja modernien naturalistien luonnontieteellinen päättely rakentuu tietynlaisen jumalakäsityksen varaan. Jokainen ihminen joutuu ensin ottamaan kantaa Jumalaan, koska yksittäiset tosiasiat on tulkittava kokonaiskäsityksen valossa. Tosiasioiden tulkinta värittyy sen pohjalta, millainen käsitys ihmisellä on Jumalasta ja olettaako hän Jumalan olevan olemassa.

[[Kreationismi|Luomisteoria]] tai [[suunnitteluteoria|älykkään suunnitelman]] teoria vaikuttaa ensisijaisesti välittömän perususkomuksen ja sen varaan rakentuvien filosofisten ideoiden tasolla. Tässä mielessä älykkään suunnitelman teoria on ikivanha, koska jo Sokrates ja Platon kannattivat sitä (ks. Sedley 2007). Jos Sokrates eläisi tänään, Skepsis ry ei voisi antaa Sokrateelle Sokrates-palkintoa vaan joutuisi antamaan hänelle huuhaa-palkinnon.