Muokataan osiota sivusta Raamatun alkukertomuksien luotettavuus

==Vedenpaisumus==

Onko Raamatun vedenpaisumuskertomusta pidettävä Mesopotamiasta lainattuna myyttinä? On selvää, että mesopotamialaiset uskoivat myös vedenpaisumukseen. Millä perusteilla voidaan kuitenkin olettaa että {{rp|1. Moos. 6-9}} on säilynyt itsenäisesti? Itsenäisyyttä tukee tälläkin kertaa sisällön liiallinen eroavuus. Suoraa kopiointia ei ole tapahtunut kumpaankaan suuntaan. Lukuisia eroja ovat muun muassa: 
#	Raamatun mukaan rangaistus seuraa moraalisesta rappiosta. Mesopotamialaisen kertomuksen mukaan jumalat raivostuvat ihmisten metelöintiin.
#	Raamatun mukaan Jumala käskee vanhurskaan Nooan rakentaa arkin. Mesopotamialaisen version mukaan ystävällismielinen jumala salamyhkäisesti paljastaa asian sankarille.
#	Raamatun mukaan Nooan arkki on rakennettu nykyisten laivan mukaisiin mittasuhteisiin. Mesopotamialaisen myytin mukaan laiva on kuutio.<!--Eikös 1:6 ole optimaalinen paikallaan pysyvälle alukselle, kun taas nykyiset laivat pyrkivät etenemään vauhdikkaasti. Esimerkiksi titanicin suhteet ovat n. 1:9.-->
#	Raamattu kuvaa vedenpaisumuksen ajan. Mesopotamialaisen kuvauksen mukaan aikaa ei määritellä.
#	Raamatun kuvauksessa arkkiin menee Nooan perhe. Mesopotamialaisen tarinan mukaan arkissa on monien työalojen edustajia.
#	Lintujen lähettäminen on yhteistä traditiota, mutta hyvin erilaisesti kerrottuna.
#	Raamatun mukaan Nooa lähtee arkista Jumalan käskystä ja uhraa kiitosuhrin. Mesopotamialaisessa versiossa sankari pakenee arkista ja joutuu siksi uhraamaan lepyttääkseen jumalia.
#	Raamatun mukaan maa täyttyy eläimistä ja ihmisistä luonnollisella tavalla. Mesopotamialaisen myytin mukaan jumalat osallistuvat yliluonnollisesti elämän palauttamiseen.

On selvää, että vedenpaisumus on ollut sekä Raamatun että mesopotamialaisen tradition keskeinen osa. Eroavaisuudet ovat kuitenkin niin suuret, että suoraa yhteyttä kertomuksien välillä ei ole. Ensimmäisen Mooseksen kirjan kuvaus vastaa noin 120 riviä mesopotamialaista tekstiä. Mesopotamialaiset tekstit ovat 200-370 riviä pitkiä. Raamatun vedenpaisumuskertomus ei voi olla mesopotamialaisen myytin edelleen kehittelyä, koska Raamatun kertomus on tiiviimpi ja yksinkertaisempi. Kyse ei ole lainauksesta kumpaankaan suuntaan, vaan takana on yhteinen traditio.

Voidaanko vedenpaisumuskertomusta sitten pitää historiankuvauksena? On mielenkiintoista, että sekä sumerilaiset että babylonialaiset käsittelivät vedenpaisumusta faktana. Raamattukin pitää vedenpaisumusta tosiasiana. Toisaalta tiedämme, että Mesopotamiassa tulvat olivat aivan yleisiä. Vedenpaisumus siis kuvaa jotain poikkeavaa. Assyrologit yleisesti pitävät perusteltuna, että jokin suuri katastrofi on ollut Mesopotamian muinaisuudessa.