Muokataan osiota sivusta Naturalistinen tutkimusohjelma

== Naturalististen tiedonlähteiden riittämättömyys ==

Naturalistisen tutkimusohjelman ensimmäinen ongelma koskee sen kyvyttömyyttä oikeutta tavallisessa kokemuksessamme ilmenevien aineellisten objektien olemassaolosta. Tällöin siirrymme keskustelemaan filosofian osa-alueesta, jota kutsutaan ontologiaksi. Ontologia on oppi siitä, mitä on olemassa. Perustavia filosofisia vaihtoehtoja ontologisten kysymysten osalta ovat [[konstruktivismi]], idealismi ja [[realismi]].

Naturalistinen, intuitionistinen ja supranaturalistinen tutkimusohjelma tarjoavat erilaisia lähtökohtia esittää tiedollisesti oikeutettuja väitteitä siitä, mitä on olemassa. Niinpä tutkimusohjelman valinta vaikuttaa siihen, voidaanko tiedollisesti oikeutetulla tavalla omaksua realistinen, idealistinen vai konstruktivistinen käsitys aineellisten esineiden ja olioiden olemassaolosta. Yksi supranaturalismin puolesta puhuvia asioita on Michael Rean<ref name="Rea2002" /> mukaan se, että ainoastaan supranaturalismin pohjalta tulee mahdolliseksi perustellusti omaksua realistinen käsitys tavallisessa kokemuksessa ilmenevien aineellisten objektien olemassaolosta. Naturalistinen tutkimusohjelma johtaa [[Konstruktivistinen ontologia | konstruktivistiseen ontologiaan]].

Realismi suhteessa aineellisiin objekteihin tarkoittaa käsitystä, jonka mukaan on olemassa objekteja, joilla on tajunnasta riippumattomia luontaisia (intrinsic) ominaisuuksia B ominaisuuksia, jotka eivät ole sidoksissa ihmisten tapaan hahmottaa ja käsitteellistää objekteja. Idealismilla tarkoitetaan tässä käsitystä, jonka mukaan on olemassa ainoastaan tajunta ja siitä riippuvia ideoita. Konstruktivismi on kenties mielekkäintä ymmärtää käsitykseksi, jonka mukaan on olemassa tajunnasta riippumaton maailma, mutta tämän maailman meille ilmenevä muoto on tajunnasta riippuvainen. Naturalistisen tutkimusohjelman ongelmana on se, että se johtaa konstruktivismiin suhteessa aineellisiin objekteihin.

Konstruktivismin mukaan todellisuus on ihmisen tavoittamattomissa.

{{sitaatti|Ainoa riippumaton todellisuus on tietomme ja kielemme tavoittamattomissa. Tiedetty maailma on osittain käsitteiden konstruoima. Nämä käsitteet eroavat (kielellisestä, sosiaalisesta, tieteellisestä) ryhmästä toiseen. Kukin tällainen maailma on olemassa vain suhteessa kunkin ryhmän soveltamiin käsitteisiin.|Michael Devitt<ref> {{Kirjaviite | Tekijä = Devitt, Michael | Nimeke = Realism and Truth | Julkaisija = Oxford: Blackwell | Vuosi = 1991 | Sivu = 235 }} Suomennos {{Kirjaviite | Tekijä = Lammenranta, Markus | Nimeke = Tietoteoria | Julkaisija = Tampere: Gaudeamus | Vuosi = 1993 | Sivu = 58 }}</ref>}}

Konstruktivismin kanssa on yhteensopivaa, että on olemassa tajunnasta riippumattomia objekteja, mutta sen mukaan meidän ei ole mahdollista tunnistaa näiden objektien luontaisia ominaisuuksia, joten emme tiedä mitä nämä objektit ovat. Konstruktivisti on toisin sanoen realisti suhteessa tajunnan ulkopuoliseen maailmaan, mutta ei suhteessa aineellisiin objekteihin. Niinpä kaikki objektien meille ilmenevät ominaisuudet määräytyvät ulkoapäin (extrinsically) ja ovat riippuvaisia tavasta, jolla havaitsemme ja käsitteellistämme objekteja. Emme voi tietää, koostuuko maailma yhdestä objektista vai lukemattomista objekteista, koska emme tiedä mitään objektien luontaisista ominaisuuksista.

{{sitaatti|"Objektit" eivät ole olemassa käsitejärjestelmistä riippumatta. Me jaamme maailman objekteihin, kun otamme käyttöön jonkin kuvausjärjestelmän. Koska objektit ja merkit ovat samalla tavalla kuvausjärjestelmälle sisäisiä, on mahdollista sanoa, mikä vastaa mitäkin.|<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Putnam, Hilary | Nimeke = Reason, Truth and History | Julkaisija = Cambridge: Cambridge university Press | Vuosi = 1981 | Sivu = 52 }}</ref>}}

Maailma on olemassa ihmisen tajunnasta riippumatta, mutta objekteja lajittelevat ominaisuudet ilmenevät vain tajunnan ja maailman suhteissa. Objektien ominaisuudet ovat riippuvaisia käsitejärjestelmästä, jolla kuvaamme maailmaa.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Lammenranta, Markus | Nimeke = Tietoteoria | Julkaisija = Tampere: Gaudeamus | Vuosi = 1993 | Sivu = 57-59 }}</ref>

Jorge Luis Borgesin esimerkki luokittelusta esseessään John Wilkinsin analyyttinen kieli konkretisoi luontaisten ja ulkoisesti määräytyvien ominaisuuksien välistä käsitteellistä eroa. Borges viittaa "erääseen kiinalaiseen tietosanakirjaan", jossa eläimet on jaettu seuraaviin ryhmiin: keisarille kuuluvat, balsamoidut, kesytetyt, siat, merenneidot, tarunomaiset, juoksukoirat, tässä luokitellut, ne jotka riehuvat kuin hullut, lukemattomat, hyvin hienolla kamelinkarvasiveltimellä piirretyt, ja niin edelleen, juuri nahkansa luoneet, etäältä kärpästä muistuttavat.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Borges, Jorge Luis | Nimeke = Haarautuvien polkujen puutarha | Julkaisija = Porvoo: WSOY | Vuosi = 1969 | Sivu = 233 }}</ref>{{,}}<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Luostarinen, Heikki & Väliverronen Esa | Nimeke = Tekstinsyöjät. Yhteiskunnallisen kirjallisuuden lukutaidosta | Julkaisija = Tampere: Vastapaino | Vuosi = 1991 | Sivu = 68 }}</ref>

Borgesin esittelemä "kiinalaisen tietosanakirjan" luokittelutapa konkretisoi yhden tavan luokitella eläimiä kohteelle ulkoisten käsitteiden avulla. Konstruktivistien mielestä kaikki luokittelutavat ovat tällä tavalla ulkoisia, riippuvaisia kulttuurisesta tai paradigmaattisesta käsitejärjestelmästä. Borgesin luokittelutapa tuntuu meistä oudolta, koska omassa kulttuurissamme kyseistä ilmiötä käsitteellistetään erilaisen käsitejärjestelmän pohjalta. Hänen kuvaamansa kiinalaiset pitäisivät tämän oletuksen mukaan meidän käsitejärjestelmäämme yhtä ulkoisena kuin me heidän käsitejärjestelmäänsä. Michel Foucault (1926-1984) sai sysäyksen kirjaansa Les Mots et les choses Borgesin esimerkistä: sen erikoiselta tuntuva tapa luokitella asioita sai hänet miettimään omien luokittelutapojensa taustalla vaikuttavia oletuksia.<ref>Vrt. {{Kirjaviite | Tekijä = Luostarinen, Heikki & Väliverronen Esa | Nimeke = Tekstinsyöjät. Yhteiskunnallisen kirjallisuuden lukutaidosta | Julkaisija = Tampere: Vastapaino | Vuosi = 1991 | Sivu = 68-69 }}</ref>

Realistit olettavat, että pystymme arvioimaan käsitejärjestelmien pätevyyttä sen pohjalta, miten hyvin ne tekevät oikeutta olioiden luontaisille ominaisuuksille, joihin olemme kosketuksissa kokemuksen välityksellä. Kokemus ei ole kokonaan käsitejärjestelmiemme muokkaama, vaan siinä on inhimillisistä tulkinnoista riippumaton perusta, joka saattaa meidät kosketuksiin todellisuuden kanssa. Ihmisen kokemus ei ole kokonaan riippumaton tulkinnoista, mutta havainnoissa on myös tulkinnoista riippumaton perusta, joka takaa yhteyden todellisuuteen. 

Maltillista realismia edustava Ilkka Niiniluoto luonnehtii luokittelujen taustalla olevia oletuksia termeillä essentialisti ja nominalisti:

{{sitaatti|Traditionaalisesti on tehty ero luonnollisten ja keinotekoisten luokitusten välillä, jossa edelliset perustuvat yksilöiden 'olennaisiin' ominaisuuksiin. Nominalistille kaikki luokittelut ovat yhtä keinotekoisia, joten hän ei voi hyväksyä tätä erottelua, joka näyttää ainakin jyrkässä muodossa edellyttävän essentialistista perusnäkemystä. Nominalisti voi kuitenkin myöntää, että eri luokitustavat voivat olla enemmän tai vähemmän soveliaita jonkin tutkimusohjelman kannalta. Maltillinen realisti voi lisäksi hyväksyä ajatuksen, jonka mukaan luokitusten välillä vallitsee aste-ero niiden luonnollisuuden suhteen - -.|Niiniluoto<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Niiniluoto, Ilkka | Nimeke=Johdatus tieteenfilosofiaan: Käsitteen- ja teorianmuodostus | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Otava | Vuosi=1980 | Sivu = 175| Tunniste=ISBN 951-1-05435-X}}</ref>}}