Muokataan osiota sivusta Myytit kuolevasta ja ylösnousevasta jumalasta

== Myyttisen juonikuvion merkitys ==

Varsinkin 1900-luvun alussa antropologi ja folkloristi [[wp:James Frazer|James Frazer]] ja psykologi [[wp:Carl Jung|Carl Jung]] liittivät Jeesuksen osaksi tätä myyttien jatkumoa, ja monet myyttihypoteesin kannattajat pitävätkin tätä samankaltaisuutta jonkinlaisena osoituksena Jeesuksen ja hänen ylösnousemuksensa epähistoriallisuudesta.

Kyse on pikemminkin universaalista ihmisluontoon kuuluvasta kuoleman voittamisen ja ikuisen elämän kaipuun tarinallisesta teemasta, joka on juurtunut syvälle ihmisen psyykeeseen. Raamatun kertomus puhuttelee ihmisen syviä kaipauksia osaltaan juuri siksi, että se tarjoaa vastauksen ihmisen ajattomiin ja universaaleihin kaipauksiin.

Jonathan Pageau huomauttaakin, että kristillisten juonikuvioiden löytyminen maailman myyteistä on pikemminkin kristinuskon sanomaa tukeva kuin sitä kyseenalaistava ilmiö. Kristinusko ensinnäkin vie juonikuvion aivan uudelle tasolle: 

{{Lainaus|On kristittyjä apologeettoja, jotka taistelevat näitä ihmisiä vastaan, ikään kuin puolustautuakseen syytökseltä että Kristuksen tarina on analoginen muiden muinaisten kertomusten kanssa.

Mutta itse asiassa olen valmis olemaan erittäin antelias näiden tutkijoiden kanssa. Jos otat vain hyvin lavean kuvion, jossa joku menee alamaailmaan, tai jopa alas veteen, tai luolaan kohdatakseen jonkun, tai hakeakseen jotain, etsiäkseen aarretta kuten Aladdin tai pelastaakseen jonkun, kuten Horus Osiriksen. ... Olen valmis antamaan kaikessa myöden heille ja sanomaan: "Kyllä, tuo juonikuvio on olemassa, ja se on yksi ihmistietoisuuden perusrakenteista." Mutta sitten sinun täytyy kysyä, mitä Kristuksen tarina tekee tälle kuviolle? Nämä tutkijat, kuten Frazer ja Jung ja jopa Campbell, ovat nähkääs jättäneet huomiotta koko sen tarinan, jonka kristityt todellisuudessa kertovat.

On väärin väittää, että kristityt uskovat Kristuksen matkustaneen alamaailmaan ja tulleen sitten sieltä ulos. Ensinnäkin me uskomme että Kristus kuoli, pitäen sisällään kaiken mitä kuolemaan liittyy. Hän ei käynyt kuolemassa, vaan hän yhdisti itsensä kuolemaan, hän otti kuoleman itseensä. Raamatun ulkopuolisissa perinteissä on kuvia Hadeksesta joka iloitsee ja luulee voittaneensa, koska hän on ottanut kaiken sisäänsä, vain yllättyäkseen.

Entä menikö Kristus alas Hadekseen pelastamaan jonkun ja palasiko hän sitten takaisin? Ei! Se ei ole se tarina, jota kerromme!

Tuomalla Jumalan kuolemaan, me uskomme kristittyinä, apostolin sanoin, että Kristus kukisti kuoleman!|Jonathan Pageau<ref name="pageau"/>}}

Pageaun mukaan Kristus samalla kertaa täyttää ja mullistaa tämän mytologisen juonikuvion, ollen esimerkki Kristuksen maailmaa muuttavasta voimasta:

{{lainaus|Löydämme esimerkin siitä, mitä Kristuksen tarina tekee kaikille tarinoille. Mitä hän tekee kaikelle. Että hän kerralla ylittää, hän jopa hävittää kuvion. Silti hän samanaikaisesti universaalisoi sen, yhdistää sen, luo sille perustan, valaisee sen. Haadekseen laskeutumisen ja sieltä paluun kuvio on sekä ylittynyt että täyttynyt samaan aikaan – ja tämä on muodonmuutos.

Eikä kyse ole vain siitä, vaan yhtäkkiä kaikki nämä vanhat tarinat nähdään implisiittisesti Kristuksen kautta. 

Ja siinä näkyy antikristillisen 1900-luvun hulvaton ironia: kun nämä Frazerin kaltaiset tutkijat käyttävät kaikkia tuntemiasi muinaisia myyttejä niin kutsutusta kuolevasta jumalasta vähätelläkseen Kristinuskoa, huomaatkin että he katsovat kaikkia niitä myyttejä Kristuksen linssin läpi. Kristinusko oli niin maata mullistava tapahtuma, että monet sitä vastustavat eivät tänäkään päivänä osaa vastustaa sitä katsomatta Kristinuskon heille antamien lasien läpi.|Jonathan Pageau<ref name="pageau"/>
}}