Muokataan osiota sivusta Konstruktivistinen hermeneutiikka

== Tulkinta ja todellisuus ==

Radikaalin konstruktivistisen hermeneutiikan kaksi pääsuuntausta ovat postmoderni ja uuspragmatistinen hermeneutiikka. Jacques Derrida (1930-) on postmodernismin ja Richard Rorty (1931-) ja Stanley Fish uuspragmatismin tunnetuimpia edustajia. Derrida hylkää ajatuksen, että puhe, tekstit ja opetus kertoisivat meille jotakin siitä, millainen maailma on. Ihmisellä ei ole intuitiivista kosketusta todellisuuteen. Todellisuus ei ole millään tavalla läsnä ihmisen tietoisuudessa. Derridan mukaan "tekstin ulkopuolella ei ole mitään". Jopa luonnolliset esineet ja oliot "kirjoitetaan" tai luokitellaan jonkin kielellisen järjestelmän mukaisesti. Kaikki tiedostaminen tapahtuu merkkien välityksellä, jotka muodostavat keinotekoisia erotteluja ja vastakkainasetteluja eikä ihminen koskaan vapaudu merkkien vankeudesta. Puhe luo maailman, jota se kuvaa. Ennen kuin kieli luo merkityksen, ei ole olemassa puheen kohteena olevaa asiaa. Kun puhumme pöydistä ja tuoleista, emme kerro jotakin maailmasta vaan omista ajatuksistamme. Ihminen näkee maailman tietynlaisena, koska hän puhuu siitä tietyllä tavalla. Jos hän käyttäisi erilaisia käsitteitä puhuessaan maailmasta, maailma myös näyttäisi erilaiselta.  
	
Oppijan tulisi tarkkailla, millä tavalla kieli itse hallitsee todellisuuden tulkintaa ja rajoittaa ja ohjaa ilmaisumahdollisuuksia. Tätä kielen rajoittavuutta nimitetään tekstuaalisuudeksi. Kaikki tulkinta on tekstuaalista sikäli, että se on osa suurempaa merkitys- ja kielijärjestelmää. Kielen järjestelmä ei ole pysyvä, vaan se muuttuu koko ajan ja vaihtelee kielen kehityksen mukana. Siksi kielen järjestelmä ei tarjoa pysyvää lähtökohtaa todellisuuden tulkinnalle. Todellisuus voidaan ymmärtää monilla eri tavoilla erilaisista lähtökohdista käsin. Sama sana saa eri merkityksen, kun se sijoitetaan eri yhteyteen. Kielen kehittyessä sanojen merkitykset muuttuvat ja niiden asema kielen järjestelmässä vaihtuu. Kun todellisuutta tulkitaan kielen uudessa kehitysvaiheessa, se saa välttämättä uuden merkityksen uudessa yhteydessä.<ref>Derrida 1976: 158-165</ref>{{,}}<ref>Gallagher 1992: 279-280</ref> Silti jokainen tulkinta rajoittaa tekstin epäyhtenäisyyttä, vaikka dekonstruktio pyrkii rajoittamaan sitä vähemmän kuin perinteiset tulkinnat tai ainakin tekemään sen tietoisesti.