Muokataan osiota sivusta Itsepetostaipumus

== Itsekriittisyyden edellytyksenä itsetuntemus ==

[[Herman Dooyeweerd | Herman Dooyeweerdin]] mukaan itsetuntemus ja tieto alkuperästä saavutetaan ihmisen minuuden syvyystasolla. Tämä tieto ei kuitenkaan kosketa pelkästään minuuden syvyystasoa, vaan se vaikuttaa kaikkeen toimintaan. Itsetuntemuksella on merkitystä myös tieteelliselle käsitteenmuodostukselle, koska sen valossa teoreettisesti toisistaan erotetut todellisuuden aspektit suhteutetaan minuuteen ja minuuden välityksellä toisiinsa.

Ne vakaumukset, joiden pohjalta ihminen tuntee itsensä ja määrittelee itsensä, ohjaavat hänen tapaansa tarkastella todellisuutta. Kriittisessä itsereflektiossa tutkijan on tarkoitus tulla tietoiseksi syvimmistä motiiveistaan. Jos tutkija ei ole tietoinen elämäänsä ohjaavasta perusmotiivista, se pääsee huomaamatta vaikuttamaan hänen tieteelliseen näkemykseensä. Siksi kriittinen itsereflektio on keskeinen edellytys tieteellisen tutkimuksen itsekriittisyydelle.

Jotta tieteentekijä voisi tulkita tutkimuskohdettaan totuudenmukaisesti, hänellä täytyy olla itsekriittinen käsitys itsestään ihmisenä ja tutkijana. Totuudellisuus sisältää myös sen, että hän tuntee itsensä rehellisesti. Ihmisen syntiinlankeemuksesta johtuva luontainen itsepetostaipumus tekee kuitenkin ihmiselle mahdottomaksi tuntea itsensä rehellisesti pelkästään itsensä varassa. Itsetuntemus edellyttää luotettavaa peiliä, josta ihminen voi nähdä itsensä totuudenmukaisessa valossa. Jos ihminen pyrkii saamaan itsekriittisen käsityksen itsestään omaehtoisesti pelkästään itsensä varassa, hän kiertää omien illuusioidensa ja oman toiveajattelunsa kehää. Pyrkiessään tuntemaan itsensä ihminen helposti joutuu syvemmälle itsepetokseen, koska hänen on vaikeaa tai mahdotonta omaehtoisesti kohdata totuutta omasta pahuudestaan.

'''Dietrich Bonhoeffer'''in mukaan ihminen ei voi koskaan ymmärtää itseään totuudenmukaisesti pelkästään itsensä varassa. Ihminen ei pysty asettamaan omaa olemassaoloaan totuuden valoon. Ainoastaan ilmoitus voi antaa ihmiselle totuudenmukaisen itseymmärryksen. 

{{sitaatti|Oman olemassaolonsa postulaateista lähtien ihminen ajattelee voivansa arvioida itseään oikein ja asettaa itsensä totuuteen. Mutta tämä on jotakin sellaista, minkä vain ilmoitus voi toteuttaa, jos se oikein ymmärretään sellaiseksi. Sen tähden, vain ne, jotka on asetettu totuuteen, voivat ymmärtää itsensä totuudessa.|Bonhoeffer<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Bonhoeffer, Dietrich | Nimeke = Act and Being. Transcendental Philosophy and Ontology in Systematic Theology | Julkaisija = Dietrich Bonhoeffer Works, Volume 2, Minneapolis | Vuosi = 1996 | Kappale = | Sivu = 81 | Selite = Toim. W. W. Floyed, Käänt. H. M. Rurnscheidt | Tunniste = }}</ref>}}

Ihminen ei pysty saavuttamaan aitoa itsetuntemusta omassa varassaan, ilman Jumalan ilmoitusta. Vielä suurempi ongelma on se, että ihminen ei itsensä varassa pysty edes tunnistamaan omaa epäonnistumistaan itsensä ymmärtämisessä, vaan hän pitää omia harhaisia käsityksiään aitona itsetuntemuksena. Tietoisuus omasta epäonnistumisesta tässä suhteessa edellyttäisi sitä, että ihminen olisi jo asetettu totuuteen. Niinpä ihminen syntiinlankeemuksen tähden luonnostaan pitää aitona itsetuntemuksena sitä vääristynyttä käsitystä, jonka hän luo itsestään. Hänen ainoa mahdollisuutensa nähdä itsensä oikeassa valossa on tulla tuntemaan itsensä Jumalan ilmoituksen valossa. Syntiinlangenneessa tilassaan ihminen ei kuitenkaan pysty omista lähtökohdistaan ymmärtämään ilmoituksen merkitystä.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Gregor, Brian | Otsikko = Formal Indication, Philosophy and Theology: Bonhoeffer's Critique of Heidegger | Julkaisu = Faith and Philosophy | Ajankohta = 2007 | Numero = 24:2 | Sivut = 194–195 | Tunniste = | Viitattu = }} </ref>

Ihminen voi löytää totuuden vain, jos hänelle paljastetaan totuus hänestä itsestään ulkoapäin. Näin hänen itsepetostaipumukseensa tulee niin merkittävä särö, että hän joutuu kohtaamaan itsensä sellaisena kuin hän on. Bonhoeffer korostaa sitä, että ilmoitus on olennaisesti elävä Persoona, Kristus. Ihminen voi perimmältään tuntea itsensä vain elävässä persoonallisessa suhteessa Kristukseen. Itsetuntemus edellyttää Kristuksen tuntemista.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Laato, Timo | Nimeke = Romarbrevets hermeneutik. En lärobok för teologer om vetenskaplig metod | Julkaisija = Göteborg: Församlingsförlaget | Vuosi = 2006 | Kappale = | Sivu = 38–40 | Selite = | Tunniste = }}</ref>

Tutkijan ei siten ole mahdollista saavuttaa neutraalia lähtökohtaa. Hänellä on vain kaksi vaihtoehtoa: olla joko Kristuksessa tai Aadamissa, olla joko Kristuksen pelastama syntinen, joka pystyy ajoittain aavistamaan jotakin oman itsepetoksensa syvyydestä, tai olla kokonaan oman itsepetoksensa ehdoilla ajatteleva ihminen. Usko Kristukseen ei ole pelkkä ajattelutapa tai lähtökohtaoletus. Liitettynä ristiinnaulittuun ja ylösnousseeseen Kristukseen ihminen asetetaan kokonaan uuteen ontologiseen asemaan: hänestä tulee armahdettu syntinen, jolle avautuu Jumalan todellisuus. Jumalan todellisuuden valossa ihminen voi myös oppia tuntemaan itseään.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Gregor, Brian | Otsikko = Formal Indication, Philosophy and Theology: Bonhoeffer's Critique of Heidegger | Julkaisu = Faith and Philosophy | Ajankohta = 2007 | Numero = 24:2 | Sivut = 195-197 | Tunniste = | Viitattu = }} </ref>