Muokataan osiota sivusta Tiedekeskustelun avoimuuskoe (kirja)

==== 4.2. Mielikuva älyllisesti itsenäisestä ja rohkeasta yksilöstä ====

Länsimaissa vallitsevan mielikuvan mukaan älyllisesti itsenäinen ja rohkea ihminen ei voi uskoa Jumalaan. Aikamme ihminen uskoo olevansa älyllisesti itsenäinen ja kriittinen yksilö juuri silloin kun hän omaksuu kulttuurissa vallitsevan mielikuvan, että todellisuus tulisi tulkita ilman Jumalaa. Usko Jumalaan alkaa näyttää lapselliselta houkutukselta, joka vetoaa niihin, jotka ovat liian heikkoja kohtaamaan todellisuuden koko lohduttomuudessaan. Jumalan kieltäjiä kutsutaan urhoollisiksi ”hengen uskalikoiksi”, jotka ovat ”kiivenneet nykyisen ajatuksen korkeimmalle ja vaarallisimmalle huipulle ja – – sieltä katsoneet alas” niihin, joilta puuttuu tämä uskallus.<ref>Nietzsche 1989: 13</ref>
 	
Älyllisesti itsenäisen ja rohkean jumalankieltäjän mielikuvassa yhdistyvät jatkuvan kehityksen ja tieteen myytit, koska älyllisesti itsenäinen ja rohkea yksilö edustaa aikamme etevämmyyttä aikaisempiin tietämättömyyden aikoihin verrattuna. Mielikuva persoonattoman maailmankaikkeuden tarkoituksettomuudesta luo samalla pohjan kolmannelle perusmyytille eli onnellisuuden myytille, jonka mukaan ihminen on onnellinen saadessaan tehdä mitä itse haluaa. Tarkoituksettomassa, sattumanvaraisessa ja persoonattomassa maailmankaikkeudessa mikään ei estä ihmistä toteuttamasta mielihalujaan. Ei ole olemassa mitään korkeampaa moraalista auktoriteettia, joka voisi antaa älyllisesti itsenäiselle ja rohkealle yksilölle tiedon siitä, miten hänen tulisi elää.

* 4.3. Mielikuva jumaluskosta sokeana uskona
* 4.4. Onko Jumala pelkkä lohduttava illuusio?
** 4.4.1. Freudin historiallinen mielikuvituskertomus
** 4.4.2. Freudin teoria uskonnon psykologisesta synnystä
** 4.4.3. Karl Marxin teoria uskonnosta kansan oopiumina
** 4.4.4. Nietzschen ateistiset mielikuvat
* 4.5. Luonnon jumalallistaminen – jumala palaa takaovesta