Muokataan osiota sivusta Konstruktivismi vs. Realismi: Maailmankatsomus ja uskonto

==== Pluralistinen tieteentutkimuksen perinne ====

Plantinga<ref name=”P1996”>{{Lehtiviite | Tekijä = Plantinga, Alvin | Otsikko = Science: Augustinian or Duhemian? | Julkaisu = Faith and Philosophy | Ajankohta = 1996 | Numero = 13 (3) | Sivut = 368-394}} </ref><ref name=”Plantinga”/> puolustaa tieteellisen tutkimuksen perustaksi pluralistista lähestymistapaa. Sen mukaan tieteellistä tutkimusta tulisi tehdä tietoisesti erilaisista uskonnollisista ja metafyysisistä lähtökohdista, koska tieteellinen tutkimus ei ole mahdollista ilman tällaista lähtökohtaa. 

Plantingan mukaan valtaosa tieteellisestä tutkimuksesta ei voi olla uskonnollisesti neutraalia, koska se joutuu tekemään jonkin oletuksen maailmankaikkeuden alkuperästä ja järjestyksestä. Jotkin tieteen osat saattavat olla uskonnollisesti neutraaleja: jos mittaamme maapallon kokoa ja muotoa ja sen etäisyyttä auringosta tai jos tutkimme Pytagoraan teoreeman todistusta, olemme tekemisissä asioiden kanssa, jotka ovat jossakin järkevässä mielessä uskonnollisesti neutraaleja. Mutta valtaosa tieteestä on tässä suhteessa erilaista. Ei ole mitään selvärajaista tapaa määritellä, mitkä tieteen osat voivat olla uskonnollisesti neutraaleja ja mitkä eivät: kyseessä on asteittain muuttuva jatkumo ennemmin kuin selvärajainen erottelu. Mutta Plantinga ehdottaa seuraavanlaista nyrkkisääntöä: Mitä keskeisemmin tieteellinen tutkimusalue pyrkii lisäämään ymmärrystä siitä, mitä tarkoittaa olla inhimillinen olento, sitä vaikeampi sen on olla uskonnollisesti neutraali. 

Plantinga<ref name=”P1996”/> ottaa tässä yhteydessä esimerkiksi Jean Piagetin<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Piaget, Jean | Nimeke = The Child's Conception of Physical Causality | Julkaisija = London: Routledge & Kegan Paul | Vuosi = 1930}}</ref> teorian lapsen ajattelun kehityksestä. Seitsemän vuotias lapsi, jonka tiedolliset valmiudet toimivat moitteettomasti, uskoo Piagetin mukaan että koko maailmankaikkeudella on tarkoitus osana kaikkikäsittävää suunnitelmaa. Kypsä aikuinen, jonka tiedolliset valmiudet toimivat moitteettomasti, oppii ajattelemaan "tieteellisesti" ja ymmärtää, että kaikella on joko luonnollinen syy tai se tapahtuu sattumalta. Piagetin teoriaan on sisäänrakennettu ateistinen oletus, että Jumala ei ole luonut maailmankaikkeutta eikä siinä ilmene hänen suunnitelmansa. Tiedollisten valmiuksiensa kehittyessä ihminen tulee Piagetin mukaan tietoiseksi tästä tosiasiasta, vaikka lapsi vielä näkeekin maailmankaikkeudessa Jumalan suunnitelman. Tämä Piagetin teoria ei ole Plantingan mielsetä uskonnollisesti neutraali, vaan se tulkitsee inhimillisen ajattelun kehitystä tietyn uskonnollisen olettamuksen valossa. Se pitää ateismia itsestäänselvänä totuutena ja olettaa, että ajattelunsa kehittyessä ihminen tulee tietoisemmin ateistiksi.  

Jos tehdään vastakkainen oletus, jonka mukaan Jumala on olemassa ja on suunnitellut koko maailmankaikkeuden, ei ole mahdollista pitää ajattelun kehityksenä sitä, että ihminen kadottaa tietoisuuden Jumalan suunnitelmasta. Teistisestä näkökulmasta inhimillisen ajattelun kehitys johtaa kohti yhä syvenevää tietoisuutta maailmankaikkeutta hallitsevasta kaikkikäsittävästä suunnitelmasta, päin vastoin kuin mitä Piaget olettaa. Usko Jumalaan ei ole ajattelun primitiivinen vaihe, joka ajattelun kehittyessä sivuutetaan, vaan se on edellytys maailmankaikkeuden oikealle kuvaukselle, jonka ymmärtäminen selkenee ajattelun kehittyessä. 

Olemassaolon alkuperää ja järjestystä koskevat perustavat olettamukset määräävät näin sen, mistä näkökulmasta käsin ihmisen ajattelun kehitystä tarkastellaan. Näiden kahden lähestymistavan paremmuutta voidaan arvioida sen perusteella, miten hyvin ne onnistuvat tekemään oikeutta todellisuuden olennaisille piirteille.  

Jos tiede ei voi olla uskonnollisesti neutraalia, kun sen tutkimusalue koskettaa keskeisiä ulottuvuuksia inhimillisessä olemassaolossa, ei ole mahdollista ennalta sulkea pois jotakin tiettyä uskonnollista lähtökohtaa. Erilaiset uskonnolliset, maailmankatsomukselliset ja normatiiviset lähtökohdat ovat tällöin perustana keskenään kilpaileville tutkimusohjelmille. Tällöin ei ole myöskään mahdollista sulkea ennakolta pois lähtökohtaa, jonka mukaan Jumala on olemassa ja on luonut ihmisen omaksi kuvakseen. Tieteellisen raamatuntutkimuksen lähtökohtana tästä seuraa oletus, että Jumala voi ilmoittaa itsensä ihmisille ja puuttua universumin kulkuun niin halutessaan eli tehdä ihmeitä. Tämän lähestymistavan pätevyysarvoa samoin kuin kaikkien muidenkin on arvioitava niiden kyvyllä selittää mielekkäästi tutkimuksen kohteena olevia asiaintiloja.