Muokataan osiota sivusta John Hartnettin kosmologinen malli

== Taivaiden levittäminen ==

Hartnett argumentoi, että havaintojen perusteella on mahdotonta selvittää, liikkuvatko galaksit meistä poispäin vai ovatko galaksit paikallaan ja avaruus laajenee. Punasiirtymien perusteella vaikutukset ovat samat, ja ne viittaavat siihen, että etäisyydet meidän ja universumin kauimpien osien välillä ovat kasvaneet nopeasti menneisyydessä. Raamattu antaa tästä myös vihjeen, sillä Jumala puhuu useassa kohdassa taivaiden levittämisestä.<ref>{{rp|Ps. 104:2}}, {{rp|Jes. 40:22}}, {{rp|Jes. 42:5}}, {{rp|Jes. 44:24}}</ref> Hartnett argumentoi, että jos tämä otetaan universumin laajenemisen perimmäiseksi mekanismiksi, on todennäköisempää, että avaruus on laajentunut, ja että Jumala teki tämän jotakin tarkoitusta varten. Se on voinut suojella elämää maapallolla tähtien alunperin lähettämältä säteilyltä.<ref>Hartnett, s. 92–93; [http://creation.com/images/pdfs/tj/j19_3/j19_3_96-102.pdf Cosmological expansion in a creationist cosmology, Journal of Creation 19(3):96-102,2004]</ref> 

=== Luomisen ensimmäiset neljä päivää ===

Hartnett kirjoittaa, että Jumala loi maapallon aluksi pelkästään vedestä, ja näin vettä oli paljon enemmän kuin nyt. Jossain kohdassa ensimmäistä luomispäivää Jumala loi painovoiman ja sähkömagneettisen energian, myös valon. Jumala myös erotti maapallon pimeän ja valoisan puolen toisistaan, ja 24 tunnin päivät määriteltiin maapallon pyörimisestä seuraavan pimeän ja valoisan vaihteluna.<ref>Hartnett, s. 93–94; [http://creation.com/the-waters-above The ‘waters above’, Journal of Creation '''20'''(1):93–98, Huhtikuu 2006]</ref>

Toisena päivänä Jumala jakoi vedet, ja Hartnettin mukaan tämä tarkoittaa sitä, että osa vesistä sijoitettiin aurinkokunnan ulkolaidoille suojaamaan maapallon tulevia asukkaita. Neljäntenä päivänä osasta tästä muodostettiin kaasuplaneettoja, ja [[wp:Transneptuninen kohde|transneptunisia kohteita]]. On myös huomattavasti todistusaineistoa siitä, että Neptunuksen takaiset kappaleet ovat suurelta osin jäätä. Kolmantena päivänä Jumala jakoi maan ja vedet, ja neljäntenä hän loi auringon, kuun, tähdet ja galaksit. Jumala levitti avaruuden suurella faktorilla ja levitti isäntägalaksit, joista Hän erotti lisää galakseja neljännen luomispäivän aikana.<ref name="hdds">Hartnett, s. 94–95,99; [http://creation.com/the-heavens-declare-a-different-story The heavens declare a different story! Journal of Creation '''17'''(2):94–97, elokuu 2003]</ref>

=== Galaksien luominen ===

[[Tiedosto:Radio Galaxy 0313-192.jpg|325px|thumb|right|Nasan Hubble avaruusteleskoopin ottama kuva Galaksista 0313-192. Radioaktiivinen suihku on väritetty punaiseksi.]] Carmelin mallin mukaan energian säilymislain luonnollinen seuraus on, että hiukkasia muodostuu eli ainetta syntyy tyhjyydestä.<ref>ts. hiukkasten muodostuminen on luonnollinen seuraus kosmologisesta mallista</ref>{{,}}<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Gemelli G. | Otsikko = Particle production in 5-dimensional cosmological relativity | Julkaisu = Int. J. Theor. Phys. | Ajankohta = 2006 | Numero = 45(12) | Sivut = 2261-2269 | Tunniste = | Viitattu = 22.6.2013}}</ref>{{,}}<ref> {{Verkkoviite | Nimeke = Hydrodynamics in 5-dimensional cosmological special relativity | Osoite = http://arxiv.org/abs/gr-qc/0610010 | Viitattu = 22.6.2013 | Selite = | Tekijä = Gemelli G. | Julkaisija = Int. J. Theor. Phys. (in press) | Ajankohta = 2007}}</ref> Tämä ei ole tyhjästä luomista (''creatio ex nihilo''), vaan energian muuttumista muodosta toiseen. Ainut vaatimus on, että universumin entropia ei saa olla vakio, eli universumin epäjärjestyksen on kasvettava.<ref>Hartnett, s. 95, 101</ref>

Tämä voidaan nähdä aktiivisissa galakseissa, kuten galaksissa 0313-192<ref>http://hubblesite.org/newscenter/archive/releases/2003/04/image/b/, viitannut Hartnett, s. 96</ref>, M82<ref>http://hubblesite.org/gallery/album/galaxy/pr2006014a, viitannut Hartnett, s. 95</ref> ja M87<ref>http://messier.seds.org/more/m087_h_nrao.html, viitannut Hartnett, s. 95</ref>. Galaksien keskipisteestä on havaittu lähtevän radioaktiivinen suihku. On harvinaista, että tällainen suihku näkyy näkyvässäkin valossa, sillä usein ne näkyvät vain näkyvän valon ulkopuolisilla aallonpituuksilla. Nämä havainnot osoittavat galaksien keskipisteissä tapahtuvaa väkivaltaista toimintaa.<ref>Hartnett, s. 95</ref>

Nykyään Hubblen laki on ekstrapoloitu<ref>sen soveltamisalaa on laajennettu myös havainnoilla todennettavan alueen ulkopuolelle</ref> määrittämään kohteiden etäisyyttä silloinkin, kun niiden etäisyyttä ei muuten voida mitata. Tällaisia kohteita ovat esimerkiksi kvasaarit, joiden – ''Big Bang'' -malliin tukeutuen – ajatellaan hyvin suurten punasiirtymiensä perusteella olevan erittäin kaukana universumin äärilaidoilla. Normaalisti ei olisikaan odotettavissa, että näin etäisiä kohteita voitaisiin lainkaan havaita, mutta ''Big Bang'' -mallin pohjalta on ajateltu, että kvasaarit ovat suuria mustia aukkoja, joihin syöksyvä aine säteilee valoa äärimmäisen voimakkaasti.<ref>Hartnett, s. 96–97</ref>

Nämä olettamukset on kuitenkin nykyään kyseenalaistettu<ref>Katso {{Verkkoviite | Nimeke = Discovery By UCSD Astronomers Poses A Cosmic Puzzle: Can A 'Distant' Quasar Lie Within A Nearby Galaxy | Osoite = http://ucsdnews.ucsd.edu/newsrel/science/mcquasar.asp | Viitattu = 22.6.2013 | Selite = | Tekijä = University of California | Julkaisija = San Diego web page | Ajankohta = 10.1.2005}}</ref>, sillä galaksien sisältä tai niiden läheltä on löydetty useita voimakkaasti röntgensäteilyä lähettäviä kohteita<ref>Ultra-luminous X-ray object (ULX)</ref>, jotka tähtitieteilijät '''Geoffrey''' ja '''Margaret Burbidge''' sekä '''Halton Arp''' ovat tulkinneet kvasaareiksi<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = The nature of the ultraluminous X-ray sources inside galaxies and their relation to local QSOs | Osoite = http://adsabs.harvard.edu/abs/2003A%26A...400L..17B | Viitattu = 22.6.2013 | Selite = | Tekijä = Burbidge, G., Burbidge, E.M. & Arp H. | Julkaisija =  A & A, 400:L17-L19 | Ajankohta = 2003}}</ref>. 

Esimerkiksi NGC 7319 -galaksin<ref>Yksi Stephanin kvintetin galakseista, http://hubblesite.org/gallery/album/entire/pr2001022a, viitattu 7.7.2012, viitannut Hartnett, s. 97</ref>{{,}}<ref>{{Verkkoviite | Nimeke = The discovery of a high redshift X-ray emitting QSO very close to the nucleus of NGC 7319 | Osoite = http://arxiv.org/abs/astro-ph/0409215 | Viitattu = 22.6.2013 | Selite = | Tekijä = Galianni, P., Burbidge, E.M., Arp. H., Junkkarinen, V., Burbidge, G. ja Zibetti, S. | Julkaisija = Ap. J. 620:88-94 | Ajankohta = 2005}}</ref> sisällä on kvasaari lähellä sen keskipistettä.<ref>Kvasaarin on mitattu olevan kahdeksan kulmasekuntia (8") galaksin keskustasta. Ympyrässä on 360 astetta, asteessa on 60 kulmaminuuttia, ja kulmaminuutissa on 60 kulmasekuntia. 8" onkin hyvin pieni kulmamitta, kun katsotaan avaruutta.</ref> Kvasaarin jäljessä on V:n muotoinen kaasuvirta, jollainen on odotettavissa, jos kvasaari on tuottanut kaasulla täytetyn alueen galaksin keskustaan.<ref>Hartnett, s. 97–98</ref>

Hubblen lain perusteella galaksin punasiirtymä <math>z = 0,022</math> ja galaksi näin ollen 360 miljoonan valovuoden päässä. Kvasaarin punasiirtymä  <math>z = 2,114</math>, joten sen etäisyys on miljardeja valovuosia. ''Big Bang'' -teorian olettamusten perusteella kohteet eivät voi olla kosketuksissa toisiinsa. Arpin mukaan kvasaarin ja galaksin keskinäiselle vuorovaikutukselle on todistusaineiston vahva tuki, eikä kyseessä ole näköakseliharha<ref>Maasta katsoen samassa suunnassa sijaitsevien kosmisten kohteiden pitäminen keskenäänkin lähekkäisinä</ref>.<ref name="SeeRed">{{Kirjaviite | Tekijä = Arp, H. | Nimeke = Seeing red, redshifts, cosmology and academic science | Julkaisija = Apeiron, Montreal | Vuosi = 1998 | Kappale = | Sivu = | Selite = | Tunniste = }}</ref>{{,}}<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Arp. H. | Nimeke = Quasars, redsifts and controversies | Julkaisija = Interstellar Media, Cambridge University Press, Berkeley, CA | Vuosi = 1987 | Kappale = | Sivu = | Selite = | Tunniste = }}</ref>{{,}}<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Arp. H. | Otsikko = Companion galaxies: a test of the assumption that velocities can be inferred from redshift | Julkaisu = Astrophysical Journal| Ajankohta = 1994 | Numero = 430 | Sivut = 74-82 | Tunniste = | Viitattu = 22.6.2013}}</ref>{{,}}<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Arp. H. | Otsikko = The distiribution of high-redshift (z > 2) quasars near active galaxies | Julkaisu = Astrophysical Journal | Ajankohta = 1999 | Numero = 525 | Sivut = 594-602 | Tunniste = | Viitattu = 22.6.2013 }}</ref>{{,}}<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Arp, H. | Nimeke = Catalogue of Discordant Redshift Associations | Julkaisija = Aperion, Montreal | Vuosi = 2003 | Kappale = | Sivu = | Selite = | Tunniste = }}</ref> Arp ja muutkin ovat ehdottaneet, että kvasaarit tuottaisivat galakseja, mutta ''Big Bang'' -teoreetikot ovat hyvin tiukasti torjuneet tämän näkemyksen, sillä se on vastoin heidän perusolettamustaan, jonka mukaan kaikki aine syntyi ''Big Bang''issä. Kvasaareista saatu todistusaineisto kyseenalaistaa kuitenkin galaksien levinneisyyden ja näin ollen myös ''Big Bang'' -laajenemismallit<ref name="hdds"></ref>.<ref>Hartnett, s. 98–99</ref>

Kvasaareiden punasiirtymät antavat myös valikoivasti vain tiettyjä arvoja, mikä todistaa linnunratakeskisestä universumista. Hartnettin mukaan ne on luotu kaikki luomisviikon neljännen päivän luomisjaksojen aikana taivaiden levittyessä. Halton Arp on voimakkaasti kannattanut tämän tuottoprosessin sekulaaria tulkintaa, ja jo hänen ''Seeing Red'' -kirjansa<ref name="SeeRed"></ref> takakannen kuvakin esittää ellipsigalaksia tuottamassa pienempiä galakseja.<ref>Hartnett, s. 100–101</ref>

Hartnettin tulkinta näistä löydöistä on, että galakseissa nähdään luominen silloin, kun se tapahtui: luomisviikon neljäntenä päivänä, sillä valolta kuluu äärellinen aika kulkea maapallolle. Kohta {{rp|Ps. 19:1}} sopii tähän kuvaan myös erinomaisesti.<ref>Hartnett, s. 101</ref>

=== Laajenemistekijä ===

Yleisesti hyväksytyn nykynäkemyksen mukaan universumi koko ajan laajenee, mikä asettaa luomisteoreetikoiden selviteltäväksi kysymyksen, paljonko universumi on luomisesta lähtien kaiken kaikkiaan laajentunut. ''Big Bang'' -teoreetikoista poiketen luomismallin kannattajilla ei näet ole mitään syytä olettaa universumin alkuun [[wp:singulariteetti|singulariteettia]].

Ajassa taaksepäin tehtävät laskelmat antavat tulokseksi, että universumi on laajentunut 36-miljardikertaiseksi, mikä tarkoittaa, että alussa universumi on nykyiseen verraten ollut hyvin pieni. Laskelma perustuu suoraviivaiseen laajenemistekijään <math>1 + z_{exp}</math>, jossa <math>z_{exp}</math> esittää Jumalan ensimmäisenä luomispäivänä luoman elektromagneettisen säteilyn eli valon punasiirtymää. Kun oletetaan, että tämän säteilyn lämpötila on ollut 9000 kelviniä, ja kun verrataan sitä nykyiseen kosmisen taustasäteilyn lämpötilaan 2,7 kelviniä, saadaan <math>z_{exp}</math>:n arvoksi 3 300 ja määrälaajenemiskertoimen arvoksi 3,6 * 10<sup>10</sup>. Näin paljon avaruus on siis levittynyt.<ref>Hartnett, s. 102</ref>

Tästä kuitenkin seuraa, että universumin tiheys olisi tähän mennessä laskenut n. kymmenesmiljardisosaan alkuperäisestä<!-- decreased 10 orders of magnitude -->, ellei aineen kokonaismäärä olisi toisaalta samaan aikaan lisääntynyt. Kun ainetta on kuitenkin tullut kaiken aikaa lisää, tämä uusi aine on tiheyttä lisäävänä tekijänä hidastanut avaruuden laajenemisen ajan kuluessa aiheuttamaa universumin kokonaistiheyden vähenemistä. Nyt aineen keskitiheys maailmankaikkeudessa on 10<sup>-31</sup>&nbsp;g/cm<sup>3</sup>, ja alussa se on voinut olla 10<sup>-21</sup>&nbsp;g/cm<sup>3</sup>. Tämäkin käsittäisi vain 10 000 vetyatomia kuutiosenttimetrissä, mikä käytännössä tarkoittaisi edelleen tyhjiötä. Kun nykyisen universumin säde on 13,5 miljardia valovuotta, ja lasketaan ajassa taaksepäin laajenemiskertoimen avulla, maailmankaikkeuden säteeksi ennen kuin Jumala levitti taivaat saadaan noin 8 miljoonaa valovuotta. Näin ollen välittömästi luomisensa jälkeen galaksit sijaitsivat paljon nykyistä lähempänä maapalloa ja niiden levittyessä syntyi uutta ainetta uuden kosmologisen mallin mukaisesti.<ref>Hartnett, s. 102-103</ref>