Muokataan osiota sivusta Konstruktivismi vs. Realismi: Maailmankatsomus ja uskonto

=== Ihmisen luontainen tietoisuus Jumalasta ===
  
Tieto Jumalasta perustuu ensinnäkin siihen, että ihmisellä on luontainen taju tai tietoisuus Jumalasta. Augustinus ilmaisee tämän ajatuksen näin: 
Sillä sellainen on todellisen jumaluuden voima, että se ei voi jäädä ehdottoman ja täydellisen salatuksi luodulta järjelliseltä olennolta, joka käyttää järkeään.<ref>Augustinus, Aurelius. in Iohannis evangelium tractatus. 106.4 CXXIV (1-6: 406-407) PL 35 CCL 36.</ref><ref>{{Kirjaviite | Tekijä = O'Daly, Gerard | Nimeke = Augustine's Philosophy of Mind | Julkaisija = London: Duckworth | Vuosi = 1986 | Sivu = 212}}</ref> 
Jumalatietoisuus voi aktivoitua erilaisissa tilanteissa: kun ihminen havaitsee luonnon järjestyksen, kauneuden ja valtavuuden tai kohtaa vaaroissa ja sairauksissa oman kuolevaisuutensa, rajallisuutensa ja heikkoutensa tai kokee tehneensä väärin. Jumalan olemus on nähtävissä hänen luomisteoissaan ja ihminen vaistoaa sen omassatunnossaan. 

Jumalan luomistyön perusteella on mahdollisuus luoda käsitys joistakin Jumalan luonteenpiirteistä. Ihminen voi pohtia luonnossa vallitsevaa järjestystä ja vakuuttua, että tällainen järjestynyt maailmankaikkeus ei ole voinut syntyä sattumalta, vaan että sen takana on persoonallinen ja älykäs Luoja. Ihminen voi ihailla luonnon kauneutta, jylhyyttä ja mahtavuutta ja vakuuttua, että Jumala on olemassa, ja että hänellä on joitakin ominaisuuksia, joita on mahdollista tuntea kuten ääretön voima, älykkyys ja hyvyys. Tämän käsityksen mukaan ihmisen on lähes mahdotonta olla uskomatta Jumalaan muodossa tai toisessa, koska ihmisellä on luonnostaan taipumus muodostaa jokin käsitys Jumalasta tietyissä tilanteissa ja tietynlaisten kokemusten vaikutuksesta. Ateisteillakin on tämä luontainen taju Jumalasta, mutta he tulkitsevat sen virheellisesti pelkäksi projisioksi tai subjektiiviseksi mielenliikutukseksi.

Luontainen tieto Jumalasta ei ilmene ensisijaisesti argumentteina ja perusteluina. Katsellessaan luonnon kauneutta ja jylhyyttä ihminen ei rakenna mielessään argumenttia: koska luonnossa vallitsee järjestys ja sopusointu, Jumalan täytyy olla olemassa. Luonnon kokeminen on ennemminkin tilanne, jossa ihmisessä syntyy usko Jumalaan. Samaa pätee aistihavaintojenkin kautta saatuun tietoon. Katsellessaan edessään olevaa mäntyä ihminen ei rakenna mielessään argumenttia: koska minulla on tällainen aistikokemus, edessäni on ilmeisesti mänty. Ennemminkin on niin, että aistihavainto synnyttää välittömästi uskon edessä olevan männyn todellisuuteen.   

Luontainen tieto Jumalasta voidaan kuitenkin myös pukea argumenteiksi tai perusteluiksi, joissa kiteytetään järkisyyt uskoa persoonalliseen, kaikkivaltiaaseen ja kaikkitietävään olentoon, joka on täydellisen hyvä ja täydellisen vapaa. Vaikka mikään tällaisista jumalatodistuksista ei olekaan kiistaton, on kuitenkin olemassa pari tusinaa sellaista argumenttia, jotka tarjoavat hyviä järkisyitä uskoa Jumalan olemassaoloon. Näistä merkittävimpiä ovat modernit muunnelmat ontologisesta argumentista, jotka pitävät kaikkivaltiaan persoonallisen Jumalan olemassaoloa ainoana riittävänä selityksenä sille, että yleensä jotakin on olemassa.