Anonyymi
Et ole kirjautunut
Keskustelu
Muokkaukset
Luo tunnus
Kirjaudu sisään
ApoWiki
Haku
Muokataan osiota sivusta
Evoluutioteorian vastaiset argumentit
ApoWikistä
Nimiavaruudet
Sivu
Keskustelu
Lisää
Lisää
Sivun toiminnot
Lue
Muokkaa
Historia
Varoitus:
Et ole kirjautunut sisään. IP-osoitteesi näkyy julkisesti kaikille, jos muokkaat. Jos
kirjaudut sisään
tai
luot tunnuksen
, muokkauksesi yhdistetään käyttäjänimeesi ja saat paremman käyttökokemuksen.
Mainosroskan tarkastus.
Älä
täytä tätä!
==Naturalistisen evoluutioselityksen ylipääsemättömiä ongelmia ja niiden näennäisiä ratkaisuja== Evoluutioteoriasta puhuttaessa perustavat järkevyystarkastukset siis tyypillisesti jätetään tykkänään tekemättä. Sen sijaan käytetään sellaisia retorisia temppuja, jotka ovat omiaan hämärtämään kuulijakunnalta viimeisetkin järkevyyden ja kriittisyyden rippeet. Näihin kuuluu mm. käsitemäärittelyllisiä kompia. Seuraavassa erinäisiin tällaisiin naturalistisen retoriikan kukkasiin puututaan tarkemmin. ===Elämän tarkoituksettoman synnyn ongelma=== ===="Abiogeneesi ei kuulu evoluutioteoriaan"==== Elollisen tarkoituksetonta syntyä elottomasta kutsutaan '''abiogeneesi'''ksi. Evoluutioteoria taas on määritelty niin, että se selittää eliölajien kehityksen yhteisestä kantamuodosta, jolloin abiogeneesi jää näin määritellyn evoluutioteorian ulkopuolelle. Kun tiedostetaan se ilmeinen tosiasia, että ensimmäisen elollisen olion tarkoitukseton syntyminen olisi oletetun naturalistisen elämänhistorian epätodennäköisin askel, tämän ongelman rajaaminen evoluutioteorian ulkopuolelle tietenkin keventää evoluutioteorian selitystaakkaa huomattavasti, ja tekee siitä samalla huomattavasti uskottavamman<ref>tai ainakin vähemmän epäuskottavan</ref>. Kuitenkin on selvää, että nimityksistä riippumatta naturalistinen maailmanselitys edellyttäisi myös elämän tarkoituksettoman itsestäänsynnyn mahdollisuuden osoittamista. Abiogeneesi ja evoluutioteoria kuuluvat siinä mielessä yhteen kuin ketjun renkaat. ====Darwinin lammikosta "alkuliemeen"==== Jo Darwin pyrki kuittaamaan abiogeneesikysymyksen lyhyellä viittauksella mahdolliseen muinaiseen kemikaalipitoiseen lammikkoon, jossa "elämä hyvinkin olisi voinut syntyä". [[Abiogeneesi|Uudemmat selitykset]] eivät ole juuri sen kummoisempia, paitsi että tämän oletetun lammikon kokoa on pyritty kasvattamaan niin, että nyttemmin on taipumusta kuvitella kokonainen '''alkuliemi'''meri (engl. ''primordial soup''), jonka vilkas kemiallinen toiminta olisi ensin synnyttänyt elämän, joka sitten evoluution käyntiin päästyä olisi puolestaan levinnyt niin, että olisi lopuksi syönyt koko alkuliemen (josta ei ole löydetty jälkeäkään) ja muuttanut ilmakehänkin happipitoiseksi <ref>Nykyilmakehässä elämän synty on näet naturalistienkin mukaan täysin mahdotonta.</ref>. Kätevän "takaportin" tarjoaa myös [[wp:panspermia|panspermia]], eli ajatus elämän syntymisestä muualla avaruudessa ja kulkeutumisesta myöhemmin maapallolle. Panspermian etuna<ref>ja empiirisen tieteen näkökulmasta ongelmana</ref> voidaan pitää sitä, että tämä alkumeri voi olla lähes täysin mielivaltainen, eivätkä siis kiusalliset kokeellisen tutkimuksen tulokset juurikaan pääse häiritsemään. ====Vallitsevan näkemyksen nykyopetuksen propagandistinen luonne==== Vaikka materialistiset elämänsyntyskenaariot ovat aina vailla todellista<ref>Elämää ei ole saatu syntymään "koeputkessa" eikä tiedetä mitään lupaavaa tapaa, miten se ehkä voisi onnistua.</br>Niinpä sitten spontaanin abiogeneesin yhteydessä tarjolla onkin pelkkiä triviaaleja, epäolennaisia ja/tai tarkemmin katsoen materialistisen selittämisen mahdollisuuksille vahingollisia koetuloksia (esim. <nowiki>http://www.lce.hut.fi/teaching/S-114.500/k2002/luento2/GH10.pdf</nowiki>, F-luku).</ref> kokeellista näyttöä, parhaimmillaankin<ref>tyypillisesti ennen tarkempaa tutkimusta</ref> äärimmäisen epäuskottavia, pahimmillaan<ref>tyypillisesti tarkemman tutkimuksen jälkeen</ref> täysin mahdottomia ja vaikka asiantuntevat tahot myöntävätkin, ettei elämän alkuperää pystytä millään yksityiskohtaisella tavalla<ref>siis edes tarkoituksellisestikaan, kuten [http://en.wikipedia.org/wiki/Panspermia#Directed_panspermia ohjattuun panspermiaan] vetoavan hypoteesin tapauksessa – kaikilta tunnetuilta selitysyrityksiltä puuttuu [[Monimutkaisten_järjestelmien_synty#Evolutionismin akilleenkantapää: aiheutumismääritysten täydellinen puute|aiheutumismäärittävyys]] eli vastaus kysymykseen sellaisista tarkoista edellytyksistä, joiden täyttyminen riittää synnyttämään elämää muusta kuin jo valmiiksi olemassaolevasta elämästä</ref> selittämään<ref>Tämä myöntäminen on, kuten asian luonteen huomioon ottaen sopi odottaakin, luonteeltaan samaan aikaan sekä täysin avointa että täysin verhottua. Niinpä evolutionistien näkemyksiä tunnetusti edustavan sivuston http://www.talkorigins.org/faqs/abioprob/originoflife.html -artikkeli "puolihuolimattomasti" toteaa seuraavaa: ''"The likely most accurate hypothetical study (Gil et al. 2004), puts the minimal number of genes at 216."'' Kuten kontekstista voi todeta, tämä "oletuksenvarainen tutkimus" on paras kirjoittajan käytössä oleva "tieto" kyseisestä asiasta. Jos siis olisi tiedossa, missä olosuhteissa elämä ainakin syntyy elottomista aineista, kerrottaisiin tietenkin tarkka tieto siitäkin, montako geeniä tuolloin tarvitaan. Lisäksi voitaisiin sitten tietysti mainita jokin hypoteesi siitä, että vähempikin määrä saattaisi ehkä riittää. Tällaisenaan kyseinen evolutionistinen arvioteksti osoittaa syntyneensä nimenomaan sellaisessa tilanteessa, jossa ''mitään elämänsyntyolosuhteita ei osata yksityiskohtaisesti kuvata'' – ja tätä vielä pidetään niin itsestäänselvänä, että asiaan ''ei'' edes tarvitse – tai kenties niin nolona, että siihen ei kannata – kiinnittää ''minkäänlaista erityishuomiota''.</ref>, kouluopetuksessa ikäluokka toisensa jälkeen altistetaan materialistista maailmankuvaa pönkittäville elämänsyntytarinoille. Jos Suomen perustuslaissa olisi erikseen oikeutettu<ref>entisen [[wp:Uskonto Neuvostoliitossa|Neuvostoliiton perustuslain]] tavoin</ref> ateistisen propagandan levittäminen, asiaintilalla olisi edes ymmärrettävä juridinen tausta; nykyisellään se on sekä järjen että oikeuden ja kohtuuden näkökulmasta täysin käsittämätön<ref>joskin siis klassisen kristinuskon näkökulmasta täysin odotettu ja ymmärrettävä (esim. {{rp|Kol. 2:8}} ja {{rp|2Tim. 4:3-4}})</ref>. ===Mielikuvat, tulkinnat ja väittämät=== ====Sopeutumismuuntelu ja "Darwinin harha"==== Itse asiassa perinnöllinen muuntelu eli lajin (tai perusryhmän) puitteissa tapahtuvan kulloiseenkin elinympäristöön sopeutumisen '''heilahteleva kulku''' on empiirinen tosiasia. Esimerkiksi Galapagossaarilla Darwinin esimerkkiä seuraten tehdyt lintututkimukset ovat osoittaneet, että kuivina vuosina nokkien keskimääräinen jykevyys lisääntyy, kun taas rehevämpinä vuosina palataan hennompaan nokkamallistoon.<ref><nowiki>http://www.truthinscience.org.uk/site/content/view/53/65/</nowiki>, linkki hajonnut 16.4.2017 mennessä</ref> Eliöt voivat siis nopeastikin sopeutua ympäristön muutoksiin, mutta tämä ei vielä synnytä mitään jatkuvasti ylöspäin kasvavia oksia "elämän puuhun". Darwinin '''havainnot''' ja '''niiden''' tulkinnat olivat kyllä pätevää työtä: esimerkiksi Etelä-Amerikan mantereelta peräisin oleva sirkkulintukanta oli todellakin muuntautunut täyttämään Galapagossaarten vapaat [[wp:ekologinen lokero|ekologiset lokerot]], ja tämän Darwin dokumentoi huolellisesti osoittaen samalla pätevästi aiemman lajikäsitteen liian ahtaaksi.<ref>No jaa, edellisviitteen mukaan siis tarkempi työ tältä osin itse asiassa tehtiinkin vasta 1900-luvun puolella, vaikka se yleensä evolutionismia propagoitaessa pannaankin Darwinin nimiin; joka tapauksessa Darwin siis keräsi saarilta sirkkunäytteitä ja julkaisi niistä edes jotain, mistä toiset sitten saivat aiheen tarkempiin jatkotutkimuksiin, joten hänen voi sanoa ainakin kiinnittäneen näiden sirkkujen erilaistumissopeutumiin ensinnä huomiota ja esittäneen siitä oikeansuuntaisia arvioita. – Vaikuttaisi joka tapauksessa siltä, että Darwinin tutkimussaavutuksia on retorisista syistä yksityiskohdissakin haluttu jälkikäteen mainostaa yli sen, mihin lähteet tosiasiassa riittäisivät.</ref> Tämä kaikki oli sinänsä merkittävää, uraauurtavaa luonnontieteellistä perustutkimusta, jolla Darwin ansaitsikin itselleen merkittävän paikan biologian historiassa. Valitettavasti kuitenkin jo suvunperintönä saadut<!--{{lähde}}: ks. seuraava viite--> ja muutenkin siihen aikaan "ilmassa olleet" kehitysopilliset ideat<ref>[http://www.evolutionnews.org/2010/09/mohler_giberson_and_the_genesi037791.html]</ref> sekä oma mielikuvitus ja kunnianhimo saivat Darwinin vetämään johtopäätökset liian pitkälle, niin että hän kuvitteli saman tien nähneensä koko biodiversiteetin syntyselityksen, vaikka kyse itse asiassa olikin vain palautuvasta muuntelusta olemassaolevien rakennetuntomerkkien sisällä. Tämä "Darwinin harha" vaivaa yhä vielä monia kokeellisen biologian tutkijoita: he tekevät kyllä sinänsä kurinalaista luonnontieteellistä tutkimusta ja saavat periaatteessa toistettavia tuloksia sekä löytävät niille mahdollisesti oikeita selityksiäkin ymmärtämättä kuitenkaan, millaisia heidän tutkimansa ilmiöt perimmältään ovat eli millaiseen kokonaisuuteen ne tosiasiassa kuuluvat. Tieteenhistoriallisen ironian huippuna voi pitää sitä, että edelläkuvatun onnettoman tilanteen välitön syykin on lähestulkoon sama kuin Darwinia edeltäneen luonnontieteellisen koulutuksen osalta: lajikäsite on nytkin liian ahdas. Silloista käsiteahtautta vain käytettiin perustelemaan virheellistä väitettä siitä, ettei '''mikään''' aiemmat lajikuvaukset ylittävä, olosuhteisiin sopeutumista edistävä biologinen uudistuminen olisi mahdollista ("kerran kuvattu laji pysyy aina sellaisenaan eikä uusia synny"), tätä nykyistä taas siitä, että '''mikä hyvänsä''' muutos olisi riittävässä ajassa mahdollinen ("koska uusia lajeja syntyy yhä vielä itsestään, ne kaikki ovat viime kädessä syntyneet ohjaamattomasti yhdestä alkeellisesta kantamuodosta").<ref>Näillä biologisilla ajatusvirheillä voi nähdä yhtymäkohtia tiettyihin optiikan alan virheellisiin intuitioihin: Jos kysytään, kuinka suuri kokovartalopeilin on vähintään oltava, kysymykseen voi antaa kaksikin äkkiseltään järkevän kuuloista mutta keskenään ristiriitaista vastausta, jotka molemmat ovat sitä paitsi virheellisiä: # "Peilin on oltava vähintään peilattavan henkilön pituinen." (Tämä muistuttaa tietyssä mielessä esidarvinistista käsitystä muuttumattomista lajeista.) # "Peili voi olla periaatteessa miten pieni tahansa, jos se vain viedään tarpeeksi kauas peilattavasta kohteesta." (Tämä muistuttaa [uus]darvinistista uskoa käsittämättömän pitkien ajanjaksojen tarjoamiin rajattomiin muuntelumahdollisuuksiin.) Vaikka jälkimmäinen ehdotus onkin kekseliäämpi, niin ykkösvaihtoehto on silti lähempänä totuutta: tarvittavan peilin vähimmäiskoko riippuu todellakin peilattavan henkilön pituudesta. Peilin ei kuitenkaan tarvitse olla henkilön pituinen, vaan tasan puolet tästä pituudesta riittää. Tulos on periaatteessa riippumaton siitä, kuinka kauas peili viedään peilattavasta, mutta käytännössä kuvaa tietysti ei voi liian suuren etäisyyden takaa lainkaan nähdä. (Samoin biologisia muuntelumahdollisuuksia on tosin olemassa, mutta ne eivät ole rajattomia, vaan perusryhmän yhden edustajan ominaisuuksia tarkastelemalla saa varsin hyvän kuvan koko perusryhmän ominaisuuksista, ja tämä tulos on periaatteessa riippumaton siitä, kuinka pitkiä ajanjaksoja tarkastellaan. Toisaalta kuitenkin viime kädessä aika sinänsä on nimenomaan kaikille elämänmuodoille tuhoisa [[evoluutioteorian vastaiset argumentit#Ajan suunta|"kosminen pyöveli"]] – ja oikein ymmärrettyinä tähänastiset lukuisat sukupuutot ovat kiistämätön muistutus juuri tästä seikasta.)</ref> ====Uusptolemaiolainen tähtitiede verrattuna uusdarvinistiseen biotieteeseen==== Kopernikaanista käännettä edeltänyt uusptolemaiolainen tähtitiede perustui tarkkoihin mittauksiin ja ympyräliikkeen geometriaan. Riittävä taito ja mielikuvitus riittivät sovittamaan ympyrämalleihin millaiset havainnot hyvänsä, entistä tarkemmat mittaustulokset tuottivat entistä kehittyneempiä "ympyröitä ympyröissä -malleja", ja aitoa tieteellistä keskustelua eri ympyrämallien paremmuudesta kunkin taivaankappaleen liikkeen mallittamisessa voitiin käydä ilman sokeaa auktoriteettiuskoa jo esitettyjen mallien yksityiskohtien lopulliseen totuuteen. Tutkimuksen lähtökohdat saattoi aikaansa seuraava maallikkokin helposti ymmärtää ja hyväksyä: kaikkihan perustui havaintoihin ja järkeen, mittauksiin ja sovellettuun matematiikkaan. Aivan perustellusti voitiin siis sanoa, että ptolemaiolaisen perusteorian totuus oli aivan ilmeinen, että asiantuntijat kävivät keskustelua enää vain yksityiskohdista, että niiden suhteen oli montakin tapaa ratkaista ongelmat perusteorian puitteissa ja että asiantuntijoiden teksteissä mahdollisesti esiintyvät kriittisiksi tulkittavat toteamukset mallien monimutkaistumisen ongelmallisuudesta olivat pelkkää normaalia tieteellistä keskustelua, jota ei millään muotoa pitänyt väittää osoitukseksi siitä, että uusptolemaiolaisuus, siis tähti'''tiede''', olisi ollut minkäänlaisessa kriisissä. Kaikki tieteellinen keskustelu käytiin Ptolemaioksen antamista lähtökohdista, ja kaikki keskustelijat olivat saaneet ptolemaiolaisen koulutuksen, johon heidän tieteellinen uskottavuutensa nimenomaan perustui. Kukaan pätevä, mieleltään tasapainoinen ja henkilökohtaisesti hyvämaineinen tiedemies ei voinut vakavissaan epäillä itse perusteoriaa, eikä mitään perin pohjin erilaista selitysmallia tosiaankaan tarvittu eikä kaivattu. Kun eliöissä havaittu muuntelu nykyään tulkitaan "selkäydintasolle" asti sisäistetyn evoluutioteoreettisen tulkintakehikon puitteissa, päästään samoin aivan vilpittömässäkin mielessä väittämään uusdarvinistista evoluutioteoriaa varmuusasteeltaan painovoimaan vertautuvaksi tieteelliseksi tosiasiaksi. Jos ptolemaiolaisuus olisi yhä vallitseva tieteellinen näkemys, sanottaisiin ehkä evoluution olevan yhtä ilmeistä kuin auringon kiertoliike maapallon ympäri! ===Fossiiliaineisto=== ====Fossiiliaineisto evoluution todisteena==== Fossiiliaineistosta väitetään saatavan ratkaisevaa tukea evoluutioteorialle. Tietyssä merkityksessä tämä väite pitääkin paikkansa: evoluutioteoria edellyttää elämän historian aikana tapahtuneen paljon suuria muutoksia, ja fossiiliaineistosta paljastuva nykybiosfääristä puuttuvien elämänmuotojen runsaus tuntuu antavan tälle väitteelle olennaisen tärkeää empiiristä tukea. Fossiiliaineiston valossa on täysin ilmeistä, että elävä luonto on joskus menneisyydessä ollut kovin erilainen kuin nykyään, juuri niin kuin evoluutioteoria edellyttää. Tällaisia eroja voidaan kuitenkin odottaa muutenkin kuin evoluutioteorian pohjalta. Toisaalta fossiiliaineisto ei lähemmässä tarkastelussa juurikaan tue evoluutioteorian ennustetta, sillä tilanne on kuluneen 150 vuoden aikana käynyt evoluutioteorialle pikemminkin entistä tukalammaksi kuin helpommaksi. ===="Todistaja valehtelee"==== Tutustuminen fossiiliaineiston antamaan todistukseen paljastaa siinä olevan evolutionismin kannalta huutavia ongelmia. Yleensä nämä anomaliat tyydytään ohittamaan olankohautuksella, viittaamalla vain edellämainittuun fossiiliaineiston evoluutioteorialle antamaan yleisluontoiseen tukeen sekä tarkastelemalla jotain tiettyä fossiilia tai fossiilityyppiä kerrallaan jo valmiiksi evoluutioteoreettisen selityskehikon puitteissa, jolloin fossiiliaineiston kokonaisluonteen selityshaaste ei tietenkään tule esille. On ironista, että jo Darwin itse tiesi fossiiliaineiston olevan teoriansa kannalta suuri ongelma eikä suinkaan mikään mainio tukipilari. Hän joutuikin väittämään aineistoa kovin puutteelliseksi ja ennustamaan, että teorian ennusteiden mukaiset todisteet löytyisivät jatkokaivauksissa. Ennusteelle ei saatu tukea, mutta evoluutioteoria oli jo vallannut asemansa vallitsevana [[AW:S#paradigma|paradigmana]], eikä tätä puutetta nähty heikkoutena. Sen sijaan fossiiliaineiston puuttumiselle keksittiin [[wp:ad hoc|ad hoc]] -selityksenä niin sanottu jaksoittaisten tasapainojen malli, eli [[wp:punktualismi|punktualismi]]. ====Fossiiliaineiston syntytapa==== Ilman inhimillisesti katsoen erittäin pitkiä menneisyyden aikajaksoja evoluutioteoria ei ole kenenkään mielestä mahdollinen, saati uskottava selitys nykyisen [[wp:biodiversiteetti|biodiversiteetin]] synnylle. Evoluutioteorian tueksi tulee tässä kohden geologinen uniformitarianismi, jonka mukaan nykyään havaittavat geologiset ilmiöt ovat avain menneisyydenkin tapahtumahistorian selittämiseen. Niinpä esimerkiksi geologisten kerrostumien syntyselitystä haetaan nykyäänkin havaittavista hitaista ilmiöistä, joissa maa-aines kerrostuu esimerkiksi veden, tuulen tai jäätikön vaikutuksesta. Nykytahdilla tällainen kasautuminen olisikin ilman muuta vaatinut "tähtitieteellisen pitkiä" aikajaksoja: kerrostumat ovat enimmillään kilometrien paksuisia. Näin ei kuitenkaan voi järkevästi selittää fossiiliaineiston syntyä. Kun jokin eliö nykyään kuolee, se ei suinkaan jää odottelemaan vähittäistä syvälle maan alle hautautumistaan vaan päätyy saman tien muiden organismien ravinnoksi. Fossiilien synty ja säilyminen vaatii selvästikin poikkeusolosuhteita; näissä tilanteissa taas kerrostumisnopeutta ei voi uniformitarianistisesti määrittää. Tämä seikka kuitenkin otetaan esille vain hyvin harvoin.<ref>http://www.uncommondescent.com/creationism/cocktail-falsifying-darwinism-via-falsifying-the-geological-column/</ref> ===="Kambrikauden räjähdys"==== {{Pääartikkeli|[[Kambrikauden räjähdys]]}} Uniformitarianismin puitteissa fossiilien tulkinnan lähtökohtana on ajatus, että yleensä syvimmälle maan alle jääneet fossiilit ovat ajallisesti kaikkein vanhimpia, kun taas uudemmat kerrostumat ovat hiljalleen vähin erin satojen vuosimiljoonien kuluessa kerääntyneet niiden peitoksi. Evoluutioteorian ennusteen mukaan tämän pitäisi ilmetä myös siten, että alimmat fossiilit olisivat suhteellisen harvalukuisia, yksinkertaisia, keskenään melko samanlaisia ja lisäksi sellaisia, joista ylempien kerrosten fossiilien voisi luontevasti katsoa vähitellen kehittyneen. "Elämän puu" siis ikään kuin kasvaisi maakerrostumien läpi niin, että alimpana olisi "yhteinen runko" ja sen päällä yhä useammat, runkoa kehittyneemmät "haarat" ja "oksat". Empiirinen havainnointi on räikeästi ristiriidassa tämän oletuksen kanssa. '''Kambrikauden räjähdys''' -ilmaisu heijastaa fossiiliaineiston todellisuutta: keskenään ratkaisevan erilaiset elämänmuodot tulevat vastaan jo alimmissa monisoluisia fossiileja sisältävissä kerrostumissa. Elämän puun mukaista yhteistä runkoa ei kerta kaikkiaan löydy.<ref>Fossiiliaineiston ongelmallisuus evoluutioteorian näkökulmasta on niin ilmeinen, että sen on julkisesti joutunut myöntämään jopa [[Richard Dawkins]]; tosin tyypillisellä retorisella kikkailulinjallaan hän on nyttemmin pyrkinyt kääntämään asetelmaa päälaelleen [[Maailman_hienoin_esitys_(kirja)#Fossiiliaineisto|selittelemällä]], että "aito uusdarvinismi" jotenkin antaisi aihetta olettaakin, että ''jos se on totta, fossiiliaineisto ei näytä tukevan sitä''.</ref> ====Lajien pysyvyys ja välimuotojen tarve==== '''Lajien pysyvyys fossiiliaineistossa''' pienin muutoksin samanlaisina on aineiston silmiinpistävimpiä piirteitä: vähittäisiä muutoksia lajista toisiksi lajeiksi ei löydy, vaan lajit säilyvät tunnistettavina kaikkialla, missä niiden yksilöitä ylipäänsä esiintyy – ja eräiden lajien fossiileja on löytynyt todella paljon. Fossiiliaineisto ei siis noudata Darwinin ennustamaa "elämän puun" mukaista jatkuvuutta, ja väitetyt välimuotofossiilit<ref>esim. ''Tiktaalik'' : [http://creationwiki.org/Tiktaalik].</ref> ovat sekä harvinaisia että spekulatiivisia – jos evoluutioteoria on väärässä, niin vähistä jäänteistä on helpompi [[AW:S#rekonstruoida|"re"konstruoida]] toivotunlaisia tuloksia kuin paljoista olisi ollut. Valaan evoluution rekonstruktioyritykset ovat hyvä esimerkki tästä ilmiöstä.<ref>http://www.taustaa.fi/taustaa2/25.htm: Taustaa 2, luku 25</ref> Toisenlainen esimerkki välimuotojen metsästyksestä on ''Archaeopteryx'': fossiloitunut lintu, jolla [[wp:mosaiikkimuoto|mosaiikkimuotojen]] (esim. nokkasiili, vesinokkaeläin) tapaan on joitain matelijamaisia piirteitä. Se ei ominaisuuksiensa tai ajoituksensakaan puolesta sovi "evolutionistiseen elämän puuhun" nykylintujen esimuodoksi<ref>[http://creationwiki.org/Transition_from_diapsid_reptiles_to_birds_(Talk.Origins)],[http://creationwiki.org/Archaeopteryx]</ref>, mutta popularisointivaikutelman optimoinnin markkinahenkisillä ehdoilla toimittaessa on saatu syntymään yleinen mielikuva ylimenomuodosta, eli "puuttuvasta renkaasta" joka todistaa evoluutioteorian oikeaksi.<ref>Tämä perusteluhan menee yleensä seuraavaan tapaan: "Evoluutioteoria ennusti, että välimuoto löytyisi; sitten se löytyikin; siis teoria osoittautui paikkansapitäväksi." Tarkemmin ajatellen tällaiset ennustukset ovat kuitenkin helposti "itseään toteuttavia" seuraavaan tapaan: "Evoluutioteorian uskottavuus edellyttää välimuotoja; löytyi mosaiikkimuoto; sitä kannattaa markkinoida 'välimuotona', sillä teorian mukaan se saattoi hyvin ollakin sellainen, eikä parempiakaan esimerkkejä ole saatavilla." Kriittisesti ajatellen uskottavien välimuotojen olisi muodostettava jatkuva sarja tietynlaisesta elämänmuodosta toisenlaiseksi; mosaiikkimuoto sen sijaan on aivan oma irrallinen muotonsa, joka ei todista evoluutioteorian puolesta, ellei se sovi yhteen muiden löytöjen kanssa palapelin palasten tavoin. Darwinhan ennusti, että lisälöydösten myötä ''fossiiliaineisto kokonaisuutena'' kertoisi puumaisesta vähittäisestä kehityksestä ja eriytymisestä, mitä se siis ei todellakaan tee.</ref> Näiden väitettyjen välimuotojen käyttäminen "evoluutioteorian todisteina" perustuu olennaisesti suureen kysyntään eikä tarjontaan: oppimateriaali on päätetty kirjoittaa tietyn yhden paradigman ehdoilla ja fossiiliaineistoakin on tulkittu väkisin tästä näkökulmasta. Näin syntyneen tekstin tarkoituksena on "evoluutioteorian totuudellisuuden perusteleminen", siis '''ei''' fossiiliaineiston kokonaisluonteen kuvaaminen niin, että oppilaat voisivat '''itse''' päätellä, mihin johtopäätöksiin ja näkemyksiin tämä aineisto vaikuttaisi johtavan. ====Sukupuutot==== '''Sukupuuttoon kuolleiden lajien''' määrä on fossiiliaineiston perusteella suunnaton. Tämä siis toisaalta sopii evoluutioteorian yleiskuvaan: menneisyydessä oli toisenlaisia elämänmuotoja kuin nyt. Tarkemmin ajatellen asiaan kuitenkin liittyy iso ongelma: jokaisen esiintyneen elämänmuodon tarkoitukseton synty olisi pystyttävä selittämään erikseen – mitä enemmän eri eliölajeja maa on historiansa aikana päällään kantanut, sitä työläämpää on järkevästi ajatellen uskotella, että tarkoituksettomat prosessit olisivat kyenneet tuottamaan ne kaikki. Tämä selityspohjan riittävyysongelma ei käytännössä ole heikentänyt evoluutioteoriaa niin kauan, kun näiden selitystarpeiden arvioimiseen ei ole ollut käytettävissä mitään [[AW:S#kvantitatiivinen|kvantitatiivisia]] menetelmiä. Esimerkiksi kosmologian ja toisaalta tietotekniikan kehitys kuitenkin antaa tällaisellekin tutkimukselle uusia välineitä, ja ainakin [[William Dembski]] on osoittanut, että satunnaisten<ref>ohjaamattomassa mielessä</ref> prosessien reaalisella selitysvoimalla on selvästi määrittyvät luonteenomaiset ylärajansa. Yhden maailmankaikkeuden mallissa perinnäiset tarkoituksettomuuteen vetoavat selitykset eivät siksi enää oikein toimi, ja [[Multiversumi|multiversumimallissa]] taas ei oikeastaan voi sanoa mitään varmaa juuri tästä "meidän universumistamme" – [[wp:Occamin partaveitsi|Occamin partaveitsen]] hukkaamisesta nyt puhumattakaan. ===="Elävät fossiilit"==== Sukupuuttojen "vastapainoksi" tunnetaan myös päinvastaisia yllätyksiä: ensin vain fossiloituneina tunnettuja lajeja on sittemmin löydetty myös ilmielävinä.<ref>Uusia tällaisia löytöjä on tehty aivan viime aikonakin: <nowiki>http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Tyynelt%C3%A4+merelt%C3%A4+l%C3%B6ytyi+el%C3%A4v%C3%A4+fossiiliankerias/1135268591879</nowiki>, linkki todettu toimimattomaksi 15.7.2020</ref> Tunnettuja esimerkkejä tästä ovat [[wp:tuatara|tuatara]]-lisko ja [[wp:varsieväkala|varsieväkala]]. Evoluutioteorian ongelmana on se, että nämä lajit ovat todella säilyneet miljoonien vuosien myrskyisen historiansa läpi tunnistettavasti samoina kuin millaisia ovat olleetkin. Tilanne on epäsuhtainen, eivätkä "se nyt vain sattui sopimaan eri aikakausien elinympäristöihinsä ilman valintapaineita" -tyyppiset rutiiniselitykset luo mitään valoa näihin havaintoihin. ====Fossiloitumattomat "fossiilit"==== Eräiden evoluutioteorian mukaisen aikaskaalan mukaan kymmeniä miljoonia vuosia sitten sukupuuttoon kuolleiksi ajoitettujen eliöiden jäänteistä on viime vuosina tehdyssä tutkimuksessa paljastunut ehjää pehmytkudosta, jopa verisoluja; tunnetuin esimerkki tällaisesta eliöstä lienee ''Tyrannosaurus rex''. Havainnot ovat varmistettuja ja tutkimustulokset vertaisarvioidusti julkaistuja, joskin evoluutioteoreettisen paradigman puitteissa täysin käsittämättömiä. Miten mikään pehmytkudos voisi säilyä missään kanjonissa kymmeniä miljoonia vuosia? – Uskottavuuspaineet kasautuvat kasautumistaan evoluutioteorian tieteellisen ja kulttuurisen uskottavuuden alla kuin maankuoren jännitteet ennen todella suurta järistystä. ===Molekyylivertailujen merkityksestä=== ====Prosenttiperustelujen huojuva logiikka ja muita materialistisen kehäpäättelyn ongelmia==== Evolutionismille on tyypillistä ajattelun kapeus: ei saa kysyä, '''onko''' evoluutio havaintojen valossa ylipäänsä toimiva hypoteesi, saati niistä paras, vaan on muitta mutkitta rynnättävä etsimään vastauksia kysymykseen, '''millaisia''' evolutiivisia yhteyksiä kulloinkin tutkittavien elämänmuotojen väliltä kulloisellakin tarkastelutasolla voi väittää löytyvän. Näin toimittaessa "jokainen uusi löytö vahvistaa evoluution", nimittäin siinä mielessä, että sitäkin tutkitaan evoluution "tosiasian" jo valmiiksi olettaen ja että tämä uskomuspohja heijastuu tutkimusjulkaisuihin. "Mitä ei ole asiakirjoissa, ei ole todellisuudessa." Erityisen selvänä tämä ajatuskehä ilmenee '''biomolekyylitason vertailujen''' logiikassa: molekyylien samankaltaisuus muka "osoittaa suoraan" eliöiden sukulaisuussuhteet ja siten evoluution, vaikka on matemaattinen tosiasia, että mitkä hyvänsä yhteisen aakkoston merkkijonot (jollaisiksi molekyylit koodataan) ovat syntytavastaan riippumatta keskenään vertailtavissa ja että vertailun tulokset riippuvat merkkijonojen lisäksi myös käytetystä vertailutavasta, joten pelkät (esim. ihmisen ja simpanssin väliset) "prosentuaaliset samanlaisuusväittämät" ovat ilman käytetyn vertailutavan kuvausta (mitä vertailtiin ja miten, mikä siis toimi prosenttilaskujen lähtökohtana) lievästi sanoen epämääräisiä.<ref>Genomivertailujen taustaselvitystä, mittausongelman kuvausta ja täsmällisesti selitetyn, itse toteutetun tilastollisen vertailun mielenkiintoiset tulokset: http://www.uncommondescent.com/intelligent-design/a-simple-statistical-test-for-the-alleged-99-genetic-identity-between-humans-and-chimps</ref> Prosenttivertailuissa on sekin ongelma, että niitä käytettäessä (väitetty) suhteellisen eron pienuus peittää näkyvistä absoluuttisen eron valtavuuden. Näitä prosenttipäättelyitä voi verrata seuraavaan: "Helsingistä on helppo uida Tallinnaan, eihän etäisyys ole kuin n. 0,25 % maan ympärysmitasta – nämä kaupungit siis ovat 99,75 %:sti samassa paikassa." Lisäksi on tietynlainen materialistinen haksahdus tulkita väitettyjä molekyyliprosentteja siten, että ne todistaisivat ihmisten jollain arkikokemusta perustavammalla tasolla olevan pelkkiä "päivitettyjä simpansseja": '''atomitasollahan''' ero ihmisen, simpanssin ja vaikkapa graniitin välillä on joka tapauksessa pyöreät 0 % (ts. saman alkuaineen atomit ovat esiintymispaikastaan riippumatta samanlaisia), eikä tästä kukaan kuitenkaan päätelle ihmisen olevan "pelkkää 100-prosenttista graniittia", vaan koko juttu on vain jokseenkin mielenkiinnoton truismi. Myös ihmisen ja simpanssin olennaiset erot ovat atomi- ja molekyylitasoja paljon ylempänä. Merkittävillekin molekyylitason samankaltaisuuksille on muitakin selityksiä (eli niitä ennustavat muutkin hypoteesit) kuin evoluutio. Yksi ilmeinen näkökohta on jo se, että nämä nimenomaiset molekyylit osaltaan mahdollistavat ne nimenomaiset eliöt, joiden biologinen ulottuvuus on niitä käyttäen toteutettu. Molekyylit siis täyttävät jotain tehtävää ja sopivat siihen. Vaikka käytettäisiin saman rautakaupan tuotteita, voidaan rakentaa aivan erilaisia taloja, joissa kaikissa kuitenkin tietty tuote, esim. sarana, on sille luonteenomaisessa käytössä. Jos nämä talot sitten puretaan ja niiden osien samanlaisuutta käytetään perusteluna itse talojen samankaltaisuudelle, ollaan jo pahemman kerran "joron jäljillä". Huikean pitkät, "solutehtaiden kokoonpanolinjoilla" rakennettavat perimä- ja muut makromolekyylit itse asiassa tuottavat evolutionismille yhä uusia ylivoimaisia haasteita, jollaisia Darwinin aikalaiset eivät osanneet kuvitellakaan. ====DNA ja solu kuin muna ja kana==== '''Elämän alkuperä'''än liittyy ratkeamaton "muna vai kana -ongelma": Perimämolekyylejä ei synny elävien solujen ulkopuolella; oli siis oltava olemassa soluja ennen tällaisten molekyylien syntyä. Toisaalta kuitenkaan solukaan ei voi edes pysyä hengissä saati kopioitua ilman sen rakenneinformaatiota kantavia perimämolekyylejä: perimämolekyylejä oli siis oltava ennen ensimmäisen solun syntyä. Miten evolutionismi sitten yrittää ratkaista tämän ongelman? "Maton alle lakaisemisen" (ongelman "unohtamisen" tai vähättelyn) lisäksi keinona on lähinnä sellaisen väitteen esittäminen, että ennen nykyisenlaista elämää on täytynyt olla toisenlaista elämää, joka jotenkin on mahdollistanut nykyisenlaisen elämän synnyn. Tämä on kuitenkin täysin hypoteettista spekulointia, sillä tällaisesta "esielämästä" ei ole löytynyt jälkeäkään eikä liioin osata sanoa, millaista se olisi voinut olla. On kyllä esitetty "[[RNA-maailma]]n" tapaisia hypoteeseja, mutta ne eivät toimi periaatteessa eivätkä käytännössä. Umpikujaan johtaneita ehdotuksia siis riittää, mutta varsinainen vastaus tähän ongelmaan on jälleen kerran "tieteen pelisääntöjä noudattavan tulevan tutkimuksen tuloksiin" vetoaminen – viime kädessä tyydytään siis toistelemaan väitettä, että sokea naturalistinen usko on perustava tieteellinen hyve, jonka noudattaminen vielä kerran palkitaan; parempaakaan argumenttia ei näet kerta kaikkiaan ole käytettävissä.<ref>Evoargumentaation taso on tarkemmassa katsannossa ylipäänsäkin katastrofaalisen kehno. Tieteenfilosofisessa keskustelussa tämä on jo käynytkin niin ilmeiseksi, että yhä useammat ateistisetkin ammattifilosofit ovat myöntäneet asian julkisesti: * '''[[Bradley Monton]]''' argumentoi [[Seeking God in Science: An Atheist Defends Intelligent Design (kirja)|kirjakaupalla]] [[suunnitteluteoria]]n tieteellisen hyväksyttävyyden puolesta, * '''[[wp:Thomas Nagel|Thomas Nagel]]''' on [http://www.tapiopuolimatka.net/17 tuonut esiin], että rehellisyyden nimissä olisi kouluopetuksessakin myönnettävä, ettei biologisten havaintojen (uus)darvinistinen tulkinta suinkaan ole ainoa mahdollinen eikä liioin johdu "valtavasta todistusaineistosta" vaan systemaattisen ateistisesta – mutta itse asiassa kurinalaiseen ajatteluun harjaantuneelle ateistillekin epätyydyttävästä – tavasta tulkita havaintoja, ja * '''[[Antony Flew]]''', [[wp:Antony Flew|entinen ateismin filosofinen esitaistelija]], on edennyt tähän suuntaan vielä pitemmälle: suunnitteluteoreettiseen argumentaatioon perehdyttyään hän sen vaikutuksesta julkisestikin [http://www.amazon.de/There-God-Notorious-Atheist-Changed/dp/0061335304/ref=sr_1_1?ie=UTF8&s=books-intl-de&qid=1284293477&sr=8-1 tykkänään hylkäsi] siihenastisen ateisminsa ja [[There is a God: How the World's Most Notorious Atheist Changed His Mind (kirja)|kääntyi]] vielä vanhoilla päivillään [[AW:S#deismi|deistiksi]].</ref> ====DNA, informaatio ja proteiinisynteesikoneisto kuin tietokonemuisti, ohjelma ja kääntäjä==== '''Geneettisen koodin alkuperä''' on evolutionismille ratkeamaton arvoitus: Jotta perimämolekyylit voisivat kantaa solulle käyttökelpoista informaatiota, niiden lukemiseen on oltava valmiit solunsisäiset koneistot. Nämä kuitenkin rakennetaan elävissä soluissa jo olevien koneistojen ja niiden perimämolekyyleissä jo olevien koneistonrakenneohjeiden avulla. Sekä perimämolekyylit että niiden tulkintakoneisto että niiden sisältämä (mm. tulkintakoneiston) rakenneinformaatio vaativat näin ollen kukin kahden muun olemassaolon voidakseen itse täyttää tehtävänsä ja ajan mittaan kopioitua: # Aineellisia prosesseja ohjaavaa informaatiota ei soluissa voi olla ilman perimämolekyylejä ja tulkintakoneistoa; sehän vaatii talletustilan ja lukulaitteiston. # Tulkintakoneistoa taas ei voi olla ilman näitä molekyylejä ja niihin koodattua informaatiota; sehän vaatii toimiakseen, mistä lukea ja mitä sieltä lukea – ja kopioituakseen, että voi sieltä lukea omat kokoonpano-ohjeensa! # Perimämolekyylejä ei puolestaan voi olla ilman informaatiota ja tulkintakoneistoa; niiden rakentaminenhan vaatii nämä – ja taaskin informaatiolle on sitä paitsi lisäehtoja: sen avulla pitää rakentaa nimenomaan sellainen molekyylikoneisto, joka sisältää virheenkorjausmekanismein varustetun DNA-molekyylien luotettavan kopiointimekanismin. Kun kaikki tämä on käytettävissä, biosfäärissä kaikki toimii, elää, kopioituu, kasvaa ja lisääntyy. Jos tätä kaikkea ei olisi, ei olisi mitään biosfääriäkään – ei edes "alustavaa biosfääriä", ei mitään sen tapaistakaan. "Ei kahta kolmannetta" siis pitää tässä kyllä paikkansa, mutta vain siinä mielessä, että kaikki kolme tarvitaan, ei siinä mielessä, että mikään niistä voisi kahden muun jatkoksi jälkikäteen jotenkin vain "ilmaantua". ====Geneettisen koodin alkuperä ei selity "luonnollisesti"==== Geneettinen koodikieli ei periaatteessa kehity vaan pysyy kaiken aikaa samana. Evolutionismin mukaan se on pysynyt sellaisenaan biologisen elämän historian alusta asti: samaa koodia tottelevat niin bakteerit kuin valaatkin. Miten tällainen koodi sitten olisi voinut alun perin syntyä suunnittelemattomasti ja tarkoituksettomasti? Evoluutioselityshän ei periaatteessakaan voi toimia, ellei ole jatkuvaa pientä muuntelua antamassa luonnonvalinnalle ylipäänsä joitain vaihtoehtoja valittaviksi. Ainakaan evoluutio ei siis voi mitenkään selittää geneettisen koodin syntyä, koodin kun piti jo olla olemassa ennen kuin oletettu evoluutio pääsi edes alkamaan. Miten evolutionistit sitten tulevat toimeen tämän ongelman kanssa? Tyypilliseen tapaansa he ovat tässäkin kohden "siivilöineet hyttysen mutta nielleet kamelin" olettamalla geneettisen koodin alun perin vain jotenkin itsestään ilmaantuneen ja käyttämällä sen (oletettua) eliökunnanlaajuista universaalisuutta sitten [[polveutumisoppi|polveutumisopin]] perusteluna. Ideana siis on keskittyä siihen näkökohtaan, että geneettisen koodin universaalisuus sopii hyvin yhteen polveutumisopin kanssa, ja unohtaa sen syntyyn liittyvä kolossaalinen selittämättömyys. "Jotenkinhan sen täytyi tapahtua, emmekä vielä kaikkea tiedä, mutta evoluutio on joka tapauksessa ainoa tieteellinen ajattelutapa" jne. ====Kariutunut universaalisuusennuste==== Geneettisen koodin universaalisuuteen perustuvakin evolutionismin perusteluyritys on tosin kostautunut, kun sittemmin on löydetty muutamiakin vaihtoehtoisia geneettisiä koodeja. Näin siis evolutionistinen ennuste, ettei sellaisia olisi olemassakaan, meni ensinnäkin mönkään, ja toiseksi on vielä aiempaa vaikeampi tehtävä yrittää selittää '''useamman kuin yhden koodivariaation''' syntyneen tarkoituksettomasti ja sattumalta. Jokainen toimiva koodi näet tarvitsee valmiin lukukoneiston, jollaisia ei ohjaamattomilla pistemutaatioilla synny. ====Pelkät molekyyliyhtäläisyydet eivät evolutionismille riitä==== "Yli siitä, mistä aita on matalin" -tyyliinsä evolutionistit esiintyvät ikään kuin molekyylivastaavuudet todistaisivat evoluution. Tosiasiassahan tilanne on tässäkin sellainen, että hyväksyttävän selitysmallin olisi oltava havaintojen kanssa '''kaikin puolin''' yhteensopiva. Todistusaineistoa valikoimalla voi perustella lähes millaisia hypoteeseja hyvänsä. Biomolekyyliyhtäläisyyksien toimiva evolutionistinen selittäminen edellyttäisi, että eri lajien välille pystyttäisiin osoittamaan hyödyllisistä tai vähintään neutraaleista mutaatioaskeleista muodostuvat (takautuvat eli yhteisiin kantamuotoihin johtavat) geneettiset '''siirtymäreitit'''. Toisin sanoen olisi osoitettava, että biomolekyylistä toiseen siirtyminen elinkelpoisten välimuotojen muodostamassa "elämän puussa" olisi mahdollista. Näiden (oletettujen) reittien kulkemiseen olisi lisäksi oltava ajan ja ympäristöolosuhteiden tarjoamat edes minimaalisen uskottavat '''ulkoiset puitteet'''. Olisi siis voitava hahmottaa, miten kaikki tarvittava olisi ehtinyt ja muutenkin voinut tapahtua. Tämä ei tarkoita (ilmeisen mahdotonta) vaatimusta, että kaikki yksityiskohdatkin olisi pystyttävä esittämään, mutta kylläkin sitä, että asiaan olisi kiinnitettävä huomiota ja tuotava esiin evolutionismin mukaisen skenaarion uskottavuutta puoltavia perusteita. Koko kysymyksenasettelun kuittaaminen vaikenemalla herättää kriittistä ajattelua harjoitettaessa vain evolutionismin uskottavuutta koskevia lisäepäilyksiä – ja tieteellisen ajattelunhan olisi määrä olla kriittistä. Evolutionistisen ajattelutavan mukaan tällaisten kulkukelpoisten reittien olisi välttämättä oltava olemassa, suunnitteluhypoteesi taas ei sellaisia tarvitse eikä ennusta, joten siirtymäreittiselvitys tarjoaisi tilaisuuden evoluutioajatuksen todelliseen testaamiseen. Ennustan, että se saa reput tässäkin, samoin kun fossiilitestissä.<ref>Tämä ennuste on nyttemmin jo ehtinytkin saada kokeellista [http://bio-complexity.org/ojs/index.php/main/article/view/BIO-C.2011.1/BIO-C.2011.1 vahvistusta].</ref> Molekyyliyhtäläisyyksien olemassaolo sopii sinänsä myös suunnitteluhypoteesiin – yhden suunnittelijan hypoteesi nimenomaan ennustaakin sitä – eikä hypoteesien suhteellista paremmuutta voi testata tilanteessa, jossa niiden antamat ennusteet ovat samankaltaisia. Siksi nämä kysymykset ovat olennaisia. ====Lisää yllätyksiä==== Molekyylilöydöksissä on myös paljonkin '''yllätyksiä''', niin että eliökunnan oletettu evolutiivinen sukupuu saa erilaisia muotoja sen mukaan, mitä johtolankoja halutaan seurata. Evolutionismin popularisoinnissa näistä kuitenkin tyypillisesti vaietaan – tarkoitushan nimenomaan on saada yleisö uskomaan evolutionismiin eikä sitä epäilemään. Nämä "molekyyliyllätykset" ovat joka tapauksessa niin systemaattisia, että ne näyttävät pilkkovan koko "elämän puun" jonkinlaiseksi pensaikoksi: kaikki ei millään näytä sopivan yhteen kokonaisrakenteeseen.<ref>Yksi esimerkki on ihmisen oletettu sukupuu: tuoreiden tutkimusten mukaan peräti 23% ihmisen DNA:sta [http://www.evolutionnews.org/2011/06/study_reports_a_whopping_23_of047041.html ei] viittaa siihen, että simpanssi olisi "lähin sukulaisemme".</ref> Näitä tietoja siis koululaisilta ja "suurelta yleisöltä" toistaiseksi "pantataan". Ajan mittaan pimittämispyrkimykset eivät kuitenkaan voi olla menestyksellisiä, joten evolutionistienkin luulisi tajuavan, että kannattaisi olla varovainen ja myöntää ongelmat jo ennen kuin on pakko, ettei uskottavuus jossain vaiheessa täysin romahtaisi. (No, sen romahtamista ei ehkä voi millään estää, joten nykyinen "täysillä katkeraan loppuun asti -tiedotuspolitiikka" voi tavallaan ollakin paras vaihtoehto: mahdollisimman moni evolutionismin jatkuvaan menestykseen oman urakehityksensä ankkuroineista voi näin ehtiä eläkkeelle ennen romahdusta.) ===Elämälle välttämättömät molekyylikoneistot ja muut pelkistymättömän monimutkaiset biojärjestelmät=== ===="Ohjaamaton tarkoituksettomuus tuotti määrättömästi ylivertaista nanotekniikkaa"??==== Edelläkuvatut solun ja perimämolekyylien sekä perimämolekyylien, informaation ja sen tulkintakoneiston väliset keskinäisriippuvuudet ovat vain jäävuoren huippu. Vastaavat keskinäisriippuvuudet ovat elämän biokemiallisella perustasolla pikemminkin sääntö kuin poikkeus.<ref>Biologisten "muna ja kana -ilmiöiden" suunnatonta määrää valaisee [http://www.evolutionnews.org/2011/06/life_purpose_mind_where_the_ma046991.html tämä] artikkeli, jonka on kirjoittanut biologian alan ammattitutkija (engl. ''Biologic research scientist''), PhD Ann Gauger.</ref> Soluissa tapahtuva toiminta on toteutettu nanotekniikalla, joka saa ihmiskunnan saavutukset kalpenemaan: molekyylejä rakennetaan kokoamisohjeiden perusteella, hajotetaan tilanteen vaatimusten mukaan osien kierrättämiseksi uusiin tarkoituksiin sekä siirretään solun sisällä ja solukalvon läpi kumpaankin suuntaan. Kaikki tämä tapahtuu käsittämättömän tarkoituksenmukaisesti, ja juuri tämä tarkoituksenmukaisuus viime kädessä mahdollistaa kaiken biologisen toiminnan: solut pystyvät sekä ylläpitämään aineenvaihduntaansa ja muita peruselintoimintojaan että sopeutumaan ympäristöönsä ja kulloiseenkin tilanteeseen, korjaamaan vaurioitaan, lisääntymään jakautumalla – ja kaiken tämän '''lisäksi''' toteuttamaan vielä joko yksisoluisuutensa mukaiset "eloonjäämistoiminnot" (esim. aktiivisen etsiytymisen suotuisimpaan suuntaan) tai monisoluisen elämän mukaisen erikoistuneisuutensa mukaisen toiminnallisuuden, kuten lihassolun supistumisen, hermosolun informaationvälityksen tai erilaisten verisolujen toiminnot. ====Pelkistymätön monimutkaisuus==== Michael Behen '''pelkistymätön monimutkaisuus''' (engl. ''irreducible complexity'', IC) -käsite tarkoittaa juuri tällaista keskinäisriippuvuutta: Eliökunnassa on sekä biokemiallisella että sitä korkeammillakin tasoilla lukemattomia moniosaisia järjestelmiä, jotka tuottavat eliölle hyödyllisen tuloksensa vain kokonaisuutena toimien. Jos jokin osa puuttuu, jäljelle jääneet osat eivät enää tuota kyseistä tulosta; kyse ei siis ole pelkästä tuloksen heikkenemisestä, vaan aiempaan verrattavaa tulosta ei enää synny lainkaan. Tämäntyyppinen "yli-inhimillinen biotekniikka" ei tosiaankaan ole mitään vähittäisten muutosten kasaantumisen hedelmää: muutokset voisivat tarkoituksettomasti kasaantua ainoastaan jo syntynyttä tulosta entisestään parantamalla. Siksi IC-järjestelmät vaativat jotain aivan toisenlaista alkuperäselitystä. Näennäisratkaisuina tähän ongelmaan on ehdotettu mielikuvituksellisia syntyhistorioita, joiden esittäjät eivät selvästikään ota huomioon selitettävien ilmiöiden suunnatonta lukumäärää ja sitä, että heidän omat selitysyrityksensä vain lisäävät naturalismin velkataakkaa vaatimalla rajallisten probabilististen kokonaisresurssien sitomista selittämään tarkoituksettomilla prosesseilla oletetut (heidän jälkikäteen keksaisemansa), nyttemmin kadonneet kehityksen epämääräiset välivaiheetkin. Toiset taas ehdottavat vastauksia, jotka sekä (tahallaan tai tahattomasti) väärinkäsittävät koko pelkistymättömän monimutkaisuuden käsitteen (eli syyllistyvät ns. olkinukkeperusteluvirheeseen) että lisäksi olettavat ne evolutiivisten prosessien uuttaluovat kyvyt, jotka nimenomaan olisi pitänyt todistaa, ts. syyllistyvät kehäpäättelyyn. Hyvä esimerkki tästä on Kenneth Millerin tapa todistella kolibakteerin perämoottorijärjestelmää (flagellaa) vähittäisen kehityksen tulokseksi vetoamalla siihen, että eräillä muilla bakteereilla on biokemiallinen järjestelmä, jossa kolibakteerin perämoottorijärjestelmän tiettyjä osia käytetään yksinkertaisemman pumppumekanismin toteutukseen. Millerin esityksessä on ainakin seuraavat kardinaalivirheet: # '''Väärin luettu määritelmä''': Miller antaa ymmärtää Behen edellyttäneen, että IC-järjestelmien kokonaisuudesta erotettuja osia ei voisi käyttää '''mihinkään''' hyödylliseen tarkoitukseen. Määritelmä kuitenkin on jo alun pitäen selvästi sanonut, että yhdenkin osan poistaminen merkitsee kokonaisjärjestelmän '''alkuperäisen''' toiminnon menettämistä; sen osien tai osakokonaisuuksien mahdollisiin käyttötapoihin joidenkin '''aivan muiden''' toimintojen toteuttamiseksi se '''ei''' ota mitään kantaa. Koska pumppusysteemi '''ei''' ole perämoottorijärjestelmä, Millerin "todistus, ettei kolibakteerin perämoottorijärjestelmä täytä IC-ehtoa" '''ei''' todista, etteikö kyseinen järjestelmä täyttäisi IC-ehtoa. Toisin sanoen Miller on argumentoinut täysin asian vierestä. # '''Sen olettaminen, mikä olisi pitänyt todistaa''': Behen perustelujen mukaan kyseinen perämoottorijärjestelmä ei ole voinut syntyä minkään tarkoituksettoman prosessin kautta. Miller luulee tämän kumonneensa yksinkertaisesti vain esiintymällä itsevarmasti sen olettamuksen kannattajana, että kyseinen pumppujärjestelmä on ensin kehittynyt tarkoituksettoman prosessin kautta ja siitä sitten myöhemmin kyseinen perämoottorijärjestelmä samaten tarkoituksettoman prosessin kautta. Eiväthän nämä Millerin olettamukset järkevästi ajatellen mitään muuta todista kuin hänen oman evolutionistisen uskonsa kattavuutta: kun kerran evoluution uskoo selittävän kaiken, on vain johdonmukaista uskoa sen selittävän myös näiden järjestelmien synnyn. Kyseessä siis on "ei sitä voi ymmärtää, se täytyy vain uskoa" -periaatteen sovellus, ei mikään evoluutiomekanismin toimivuuden perusteleva järkisyy. # '''Aikajärjestyksen määrittäminen pelkkien evolutionististen uskomusten nojalla''': Ihan vain evolutionistisen "yksinkertaisesta monimutkaiseksi" -filosofian varassa Miller olettaa, että kyseinen pumppujärjestelmä olisi ollut olemassa ennen kyseistä perämoottorijärjestelmää, vaikka nimenomaan pumppujärjestelmän syntymahdollisuus aiemman perämoottorijärjestelmän rappeutumana on järkevämmin perusteltavissa kuin kehitys pumppujärjestelmästä perämoottorijärjestelmäksi. Myös näiden järjestelmien käyttötapa todistaa samaa: perämoottorijärjestelmän tuomasta liikuntakyvystä olisi bakteereille hyötyä jo oletetussa pelkkien yksisoluisten elämänmuotojen muodostamassa muinaisbiosfäärissäkin, kun taas pumppujärjestelmän käyttömahdollisuus edellyttää monisoluisten kohde-eliöiden olemassaoloa – pumppumekanismi kuuluu nimenomaan monisoluisia eliöitä infektoivien<ref>tartuntatauteja levittävien</ref> bakteerien arsenaaliin. ===Minne aika kuljettaa?=== ====Auktoriteettiuskovaatimus ja käsittämättömyyteen vetoaminen==== Naturalistiseen selittelyyn on "omilla aivoillaan ajattelevan" ihmisen vaikea uskoa. Viime kädessähän siinä on kaikki nurin perin: yleensä hengenvaaralliset salamaniskut "ehkä synnyttivät elämän", yleensä vahingolliset mutaatiot "synnyttivät geneettisen informaation", täysin erilaisetkin elämänmuodot "ovat kaikki sukua toisilleen", vaikka elämää nykyään syntyy vain elämästä, alun perin "elämä syntyi itsestään elottomasta aineesta" jne. Yleensähän luonnontieteessä on määrä nojautua järkeen ja havaintoihin, mutta evolutionismia omaksuttaessa pitäisi käytännössä itse asiassa vain yrittää uskoa esitettyihin kehitysskenaarioihin suorastaan '''vastoin''' järkeä ja havaintoja, vain sokeasti auktoriteetteihin luottaen. "Kymmenentuhatta biologian professoria ei voi olla väärässä." Pahoja uskottavuusongelmia kohdatessaan evolutionistit vetoavat säännönmukaisesti siihen, että evoluutiolla on ollut '''miljardeja vuosia aikaa''', minkä sitten ajatellaan tekevän minkä tahansa itsessään epätodennäköisen asian jo hyvinkin mahdolliseksi. Inhimillisen kuvittelukyvyn riittämättömyys hahmottamaan väitettyjen vuosimiljardien pituutta ei sekään kuitenkaan ole mikään järkiperuste tarkoituksettomien prosessien kaikkivoipaisuuden puolesta. ====Universumin resurssien rajallisuus==== Naturalistinen selittäminen siis kohtaa monia ongelmia. Nämä eivät suinkaan ole pelkkään asiantuntemattomuuteen perustuvia [[litteän maan myytti|"pannukakkumaaperusteluja"]], vaan asioihin tarkemmin perehdyttäessä ongelmat entisestään terävöityvät. Jos evolutionististen skenaarioiden toteutumistodennäköisyyksien ylärajoja lainkaan arvioidaan, ne osoittautuvat häviävän pieniksi; kyse ei ole siitä, että pelkkä nykytilaan johtava reitti olisi epätodennäköinen, vaan, kuten biologisten keskinäisriippuvuuksien tarkasteleminen osoittaa, epätodennäköisyys koskee '''minkäänlaisen biosfäärin ohjaamatonta synty- ja kehitysmahdollisuutta'''. Tämä tarkoittaa sitä, että vuosimiljardienkaan tarjoamat resurssit eivät riitä vetämään evolutionismia epäuskottavuuden allikosta, ja ylettömän pitkillä aikajaksoilla brassailu onkin viime kädessä harhaista, tavallaan esitieteellistä uskomuksellisuutta, joka ei kestä siirtymää kvalitatiivisesta kvantitatiiviseen tarkasteluun. Matematiikassa tunnetaan paljon suurempiakin lukuja kuin esim. maailmankaikkeuden oletetusta n. 15 miljardin vuoden takaisesta alusta nykyhetkeen kuluneiden sekuntien määrän (suuruusluokkaa 10<sup>18</sup>) ja maailmankaikkeuden nykyarvion mukaan sisältämien alkeishiukkasten lukumäärän ([http://funktio.blogspot.com/ enintään] suuruusluokkaa 10<sup>87</sup>) tulo (siis enintään suuruusluokkaa 10<sup>105</sup>); samoin tunnetaan itseisarvoltaan paljon pienempiäkin lukuja kuin edellisen käänteisluku (10<sup>-105</sup>). Äärellisen maailman tarjoamat mahdollisuudet ovat välttämättä vain äärellisiä, kun taas kehitysskenaarioiden epäuskottavuudet voivat helpostikin luhistua "infinitesimaalisuuden mustaan aukkoon". Oletetun abiogeneesin ja evoluution käytettävissä oleviksi ajatelluilla resursseilla on itse asiassa matemaattisesti määrittyvät, selkeät ylärajat, ja '''kaikki''' havaittava olisi pystyttävä mahduttamaan niiden puitteisiin. Johtaviin ID-teoreetikkoihin lukeutuvan mm. matematiikan tohtorin William Dembskin tutkimusotteena onkin ollut havaittavien biologisten rakenteiden tarkoituksettoman syntytodennäköisyyden yläraja-arvioiden suhteuttaminen ''big bang'' -kosmologian mukaisten probabilististen resurssien määrään. Tämän lähestymistavan perustava logiikka on vertaisarvioitu matematiikan ja tilastotieteen alan väitöskirjana, joka on myös [http://www.amazon.de/Design-Inference-Eliminating-Probabilities-Probability/dp/0521678676/ref=sr_1_2?ie=UTF8&s=books-intl-de&qid=1228575578&sr=8-2 julkaistu] kuulun brittiläisen Cambridgen yliopiston julkaisusarjassa (''Cambridge Studies in Probability, Induction, and Decision Theory''). Se on siis ajanmukaista eksaktia tiedettä. ====Onko aikaa ollut paljon vai vähän?==== Kysymys käytettävissä olleesta ajasta on sitä paitsi kiistanalainen: on olemassa luonnontieteellisiä perusteita väittää, että aikaa onkin ollut '''olennaisesti vähemmän''' kuin ''big bang'' -kosmologian mukaiset viitisentoista miljardia vuotta (joista vajaa kolmasosa maapallon olemassaoloaikaa). Tämä seikka ei kuitenkaan edes ole evoluution vastaisen argumentoinnin kannalta olennainen: evoluutiomalli ei toimi "jymypaukkuresurssoitunakaan". ====Ajan suunta==== Aika ja evolutionismi -asetelma ei sitä paitsi ole niin yksinkertainen, että yhä pitempi aika antaisi aina vain paremmat mahdollisuudet elämän synnylle ja kehitykselle. Pikemminkin päinvastoin: mitä enemmän aikaa kuluu, sitä lähempänä on loppu. Naturalistisen kosmologian mukaanhan on vain kaksi pitkän tähtäimen vaihtoehtoa: universumi joko luhistuu kasaan oman painonsa alla (ns. ''big crash'' eli suuri rysäys) tai sitten se laajenee loputtomiin – mutta polttaa loppuun kaiken käyttökelpoisen energiansa; tämä entropian universaalinen maksimitila, ns. lämpökuolema, merkitsee mm. '''kaiken elämän katoamista''' koko maailmankaikkeudesta. Tilanne on siis samantapainen kuin jos kuolemaantuomitulla olisi vaihtoehtoisina tulevaisuuksina joko giljotiinin tai teloituskomppanian kohtaaminen: henki menee yhtä varmasti kummassakin tapauksessa. Ajan suunta ei siis viime kädessä ole elämälle edullinen, vaan aika on niin sanoakseni ''kosminen pyöveli''. Vaatiikin melkoista uskoa olettaa, että samainen pyöveli olisi tarkoituksettoman sattuman oikusta tullut jotenkin vain tuottaneeksi sen elämän, jonka se luonnonlain varmuudella joka tapauksessa hävittää. Naturalistinen selittely ei kuitenkaan yleensä ota esiin näitä asiayhteyksiä. Yhdellä kertaa puhutaan yhdestä asiasta, toisella kertaa toisesta, ja joistakin asioista vaietaan kokonaan. Näin ei voi jatkua loputtomiin. "Valheella on lyhyet jäljet." ===Tietoisuuden evoluutio?=== ====Yliluonnollisen torjunta on lähtökohta, ei tutkimustulos==== Väittämä, jonka mukaan "ei ole mitään syytä olettaa yliluonnollista", ei viime kädessä ole minkäänlaisen kattavan tutkimuksen tiivistävä lopputoteamus vaan yksinkertaisesti naturalistisen uskomusjärjestelmän peruslähtökohta. Sen voi siksi tulkita seuraavaan tapaan: "Ei voi eikä saa olla mitään pätevää syytä olettaa yliluonnollista, sillä muutenhan olisin sekä väärässä että vaarassa, eikä minulla ole varaa kumpaankaan, saati molempiin." Tästä syystä naturalistisen uskomusjärjestelmän omaksuneilla on välttämättömyyden pakko takertua mihin hyvänsä "luonnolliseen selitykseen" tai tulevaisuudessa löydettävän luonnollisen selityksen toivoon. Mikään elämänalue ei jää tämän pakonomaisen tarpeen ulkopuolelle, mitään "jumalallista jalkaa ei voi päästää oven väliin" missään asiassa. Tämähän olisi heidän kannaltaan fiasko jo itsessään, mutta lisäksi se johtaisi koko materialistisen korttitalon luhistumiseen: jos on yksikin hyvä syy olettaa Jumala, ei ole enää järkevää selittää yhtikäs mitään ottamatta Jumalan todellisuutta huomioon. Jos siis esim. elämän synty (abiogeneesi) ei selity ilman Jumalaa, ei naturalistinen polveutumisoppi ja siihen liittyvä evoluutiohypoteesikaan ole uskottava selitys jo syntyneen elämän jatkovaiheista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tieteen harjoittaminen kävisi siinä tapauksessa mahdottomaksi. Jumalan todellisuuden huomioon ottava selitys ei ole sama asia kuin Jumalan suoraan toimintaan poikkeuksetta vetoava selitys. Nimenomaan Raamatun mukaan Jumala on säätänyt luonnolle lait ja tämän säännönmukaisuuden pohjalta on esim. sään ennustaminen mahdollista; tällöin selitys siis vetoaa Jumalan epäsuoraan eikä suoraan toimintaan. Kaikkeuden synnyn edellytykset, tiettyjen luonnonvakioiden arvot ja jokseenkin kaikki biologiseen elämään liittyvät perustavat kysymykset ovat kuitenkin esimerkkejä sellaisista luonnontieteen piirin kuuluvista seikoista, jotka eivät selity millään säännönmukaisuudella eivätkä järjellisesti ymmärretyllä sattumallakaan. Tällöin on ilman muuta järkevintä vedota niiden osalta Jumalan suoraan toimintaan. Tätä ei naturalismi kuitenkaan voi sietää: kaikki säännönmukaisuus on sen mukaan selitettävä nimenomaan "itsestään olemassa olevilla" eikä Jumalan säätämillä luonnonlaeilla, ja kaikki muu joko pelkällä ohjaamattomalla ja tarkoituksettomalla sattumalla tai jollain ohjaamattoman ja tarkoituksettoman sattuman ja itsestään olemassaolevan säännönmukaisuuden yhteisvaikutuksella (kuten evoluutiolla), muttei missään tapauksessa Jumalan suoralla toiminnalla. ====Tietoisuuden naturalistinen "selitys"==== Kun naturalismi siis on itse tällaisen selitysurakan itselleen omaksunut, ei ole mitenkään kohtuutonta vaan täysin asianmukaista ottaa tässä yhteydessä esille sekin tosiasia, että naturalististen selitysten tarve ei pääty elämän biologiseen tasoonkaan, vaan lisäksi olisi osoitettava, että pelkäksi aineen uudelleenorganisoitumaksi ajateltu elämä pystyisi myös jotenkin automaattisesti itsestään tuottamaan '''tietoisuutta'''. Juuri tietoisuushan joka tapauksessa on ihmisen välittömin kokemus mistään olemassaolosta: oman henkilökohtaisen, itsestään tietoisen olemassaolon '''ja fyysisen vaikutusmahdollisuuden''' kokemus. Naturalismi joutuu väittämään, että tämäkin on vain jonkinlaista tarkoituksettoman itsestääntapahtumisen sivutuotetta ja että nimenomaan ihmisen kokemus omasta fyysisestä vaikutusmahdollisuudestaan on harhainen: todellisuudessa mikään psyykkinen ei naturalismin mukaan voi viime kädessä olla minkään fyysisen syy, sillä kaikelle psyykkiselle päinvastoin on viime kädessä täysin fyysiset, siis persoonattomat, ohjaamattomat ja tarkoituksettomat syyt. Tämä on jo niin kova väittämä, että naturalistit eivät mielellään sitä kovinkaan aktiivisesti markkinoi. Onhan sentään helpompaa saada kannatusta väitteelle, että joidenkin taannoisten vuosimiljoonien ja -miljardien kuluessa elämä ohjaamattomasti kehittyi, kuin sille, että ihmisen välitön kokemus omasta tietoisuudestaan, persoonallisuudestaan ja omien päätöstensä toteutumisesta fyysisinä tapahtumaketjuina olisi pelkkää harhaista luulottelua. Naturalistinen todellisuuskäsitys kuitenkin johtaa tähän viimemainittuun väittämään aivan yhtä vääjäämättömästi kuin ensinmainittuunkin. Koska nämä ideat ovat niin tolkuttomia, ne on ainakin paketoitava myyvästi, jotta niille voisi toivoa menekkiä. Kuinka ollakaan, tässäkin suhteessa eturivin nimiä ovat myös evolutionismin esitaistelijoina mainetta hankkineet Richard Dawkins ja Daniel Dennett, jotka ovat tehneet voitavansa Dawkinsin keksaiseman '''meemiteorian''' levittämiseksi. Tämän teorian mukaan ihmisillä ei ole mitään todellista persoonallisuutta, ei keskitettyä tietoisuutta eikä harkinta- ja päätöksentekokykyä, vaan aivoissa loisivat jotenkin itsestään syntyneet, kopioitumiskykyiset neuro-ohjelmat eli '''meemit''', jotka tuottavat "tulosteinaan" kaiken, mitä ihminen ulospäin saa aikaan – ja lisäksi "erittävät" jonkinlaista illusorista kokemussisältöä sisäänpäin. – Tämä "memeettinen pajunköysi" on jo sen verran paksua, etteivät mainitut herrat ole saaneet naturalistisesti ajattelevienkaan tahojen valtaosan läheskään varauksetonta kannatusta, vähemmistön innokasta tukea kuitenkin. Parempiakaan ideoita eivät naturalistit kuitenkaan pysty esittämään, joten enimmäkseen halutaan vain näiltä osin pitää mieluummin matalaa profiilia julkisuuteen päin. ====Filosofiset spekulaatiot rehottavat, luonnontieteellinen näyttö puuttuu==== Filosofisen keskustelun puitteissa asiaa on käsitelty yleisen kuviteltavissa olemisen tasolla, mikä on tuottanut ideoita fyysisten prosessien mahdollisesta kyvystä tuottaa yllättäviä ja jonkinlaista omaa luonnetta omaavia sivuvaikutuksia tai kokonaistuloksia. Näitä ilmiöitä kuvaamaan on otettu '''supervenienssi'''n ja '''emergenssi'''n tyyppisiä "taikasanoja", joiden avulla pyritään kuvaamaan sitä, minkätyyppisiksi nämä vaikutussuhteet voisi ehkä halutessaan kuvitella. Osittain käsitellään, kuvataan ja analysoidaan aivan todellisia ilmiöitä, mutta havaitun, tulkitun ja kuvitellun rajat hämärtyvät kovin helposti, samoin yhtäältä oman käsityskannan ja toisaalta empiirisen todellisuuden mukaisten mahdollisuuksien välinen raja. Tätä voi pitää Darwinin deluusion filosofisena kuvajaisena. Filosofisella tarkastelutasolla tällaisen spekulatiivisen järkeilyn voi kuitenkin ajatella miten kuten riittävänkin: jos jotain ajatuskoetta ei pystytä hetimmiten torpedoimaankaan, sen esitelleet ja sitä edelleen kehitelleet filosofit ovat tietyssä mielessä ansainneet palstatilansa, ovathan he antaneet muille ajattelemisen aiheita. Luonnontieteen tasolla tarvittaisiin kuitenkin empiirisiä havaintoja siitä, että aineen uudelleenjärjestely todella tuottaisi tietoisuutta. Naturalismi nimittäin edellyttää ja siksi välttämättä myös ennustaa, ettei tietoisuus ole fyysisistä prosesseista millään tavoin erillinen ilmiö vaan niistä täysin riippuvainen. Oikeat fyysiset olosuhteet siis tuottavat naturalismin mukaan tietoisuuden yhtä varmasti kuin palavan kynttilän liekki säteilee valoa ympäristöön. ====Tekoälyn filosofia ja todellisuus==== Psykofyysisen ongelman pelkäksi fyysiseksi ongelmaksi tulkitseva naturalistis-reduktionistinen ajattelutapa ei tyhjene pelkkään käsitepyörittelyyn tyytyvään "nojatuolifilosofiaan", vaan ns. tekoälyn filosofian piirissä on jo pitkään – itse asiassa vuosikymmeniä – "kieli pitkällä" odotettu tietokoneita, jotka pyrkisivät ja pystyisivät vakuuttamaan useimmat ihmiset omasta tietoisesta persoonastaan – ja samalla naturalistisen näkemyksen paikkansapitävyydestä. Tällaisten tietoisten koneiden on naturalismin mukaan pakko ilmaantua ennemmin tai myöhemmin, ja tekoälytutkimus on myös kokeellista tietojenkäsittelytiedettä, ei pelkkää filosofista tekstintuotantoa. Havaittu tietotekniikan huima kehitys ei kuitenkaan jostain syystä näy tuoneen näitäkään naturalistisia päiväunia yhtään lähemmäksi reaalitodellisuutta: tekoälysovellukset tosin ovat esim. tietokoneshakin alalla (suunnattoman inhimillisen työpanoksen hinnalla) huimasti kehittyneet, mutta mitään itsestään tietoisen älyn merkkejä ei niihin vain ole missään vaiheessa ottanut ilmaantuakseen.
Yhteenveto:
Kaikki ApoWikiin tehtävät tuotokset katsotaan julkaistuksi GNU Free Documentation License 1.3 or later -lisenssin mukaisesti (katso lisätietoja sivulta
ApoWiki:Tekijänoikeudet
). Jos et halua, että tekstiäsi voidaan muokata ja uudelleenkäytetään vapaasti, älä tallenna sitä.
Lupaat myös, että kirjoitit tekstisi itse, tai kopioit sen jostain vapaasta lähteestä.
Älä käytä tekijänoikeuden alaisa materiaalia ilman lupaa!
Peruuta
Muokkausohjeet
(avautuu uuteen ikkunaan)
Valikko
Valikko
Etusivu
Kahvihuone
Ilmoitustaulu
Lukusuositukset
Tuoreet muutokset
Luokkahakemisto
Satunnainen sivu
Kiitokset
Linkit
Ohje
Wiki-työkalut
Wiki-työkalut
Toimintosivut
Sivutyökalut
Sivutyökalut
Käyttäjäsivun työkalut
Lisää
Tänne viittaavat sivut
Linkitettyjen sivujen muutokset
Sivun tiedot
Sivun lokit