Muokataan osiota sivusta Konstruktivismi vs. Realismi: Maailmankatsomus ja uskonto

=== Sivistys ja tieto Jumalasta ===

Max Scheler korostaa realistisen uskonnonkäsityksen pohjalta, että tieto Jumalasta on koko sivistyksen perusta. Tieto Jumalasta asettaa kaiken muun tiedon omalle paikalleen ja antaa perustan yhtenäiselle tiedolliselle näkemykselle. Jumalaa koskeva tieto on kaiken muun tiedon ja koko sivistyksen perusta, koska se on samalla tietoa ihmisen ja koko maailmankaikkeuden alkuperästä.

Asioiden hallintaan pyrkivä tieto auttaa käytännössä muuttamaan maailmaa ... Tämä tieto johtaa toiseksi korkeimpaan pyrkimykseen, "sivistystietoon", joka laajentaa ja avaa henkisen persoonamme olemusta ja olosuhteita mikrokosmokseksi, kun pyrimme ainutlaatuisina yksilöinä osalliseksi maailman kokonaisuudesta tai ainakin sen olennaisista rakenteellisista periaatteista. "Sivistystiedosta" tiemme johtaa "pelastustietoon". Tämä on tietoa, jonka kautta persoonamme ydin pyrkii osalliseksi perimmäisestä olemisesta ja asioiden alkuperästä.<ref> Teoksesta Scheler, Max: ''Gesammelte Werke'', toim. Maria Scheler ja Manfred Frings, IX 1976. teos {{Kirjaviite | Tekijä = Scheler, Max | Nimeke = Die Formen des Wissens und die Bildung | Vuosi = 1925 | Sivu = 114 }}</ref>

Schelerin mukaan tieto ei ole itsetarkoitus, vaan tiedon tarkoituksena on saattaa ihminen kosketuksiin perimmäisen todellisuuden kanssa. Ihminen voi tuntea itsensä vasta tuntiessaan olemassaolon alkuperän ja tarkoituksen. Tiedon tarkoituksena on ihmisen "pelastus", hänen olemassaolonsa ankkuroituminen olemassaolon absoluuttiseen perustaan. Johan Amos Comenius ilmaisee saman ajatuksen näin:

{{sitaatti|Luonto vaatii ihmistä ensinnäkin perehtymään kaikkiin esineisiin ja asioihin, toiseksi hallitsemaan niitä ja omaa itseänsä sekä kolmanneksi pitämään Jumalaa, kaiken olevaisen alkulähdettä, oman olentonsa ja koko luomakunnan keskuksena.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Comenius, Johan Amos | Nimeke = Suuri Opetusoppi. | Julkaisija = Käänt. E. J. Tammio. Porvoo: WSOY | Vuosi =  1928| Sivu = 81}}</ref>}}

Sivistys ei koostu irrallisten tosiasioiden "oppimisesta" ilman kokonaisnäkemystä. Kasvatuksen tarkoituksena ei ole tarjota ihmiselle irrallisia tietoja eri tieteenaloilta vaan tarjota yhtenäinen näkemys maailmasta ja ihmisestä. Irrallisia tietoja opettelemalla ihminen ei opi mitään kunnolla.

Scheler kritisoi August Comten (1798-1856) teoriaa, jonka mukaan ihmisen älyllinen kehitys on edennyt kolmen kehitysvaiheen kautta, jotka ovat teologinen, metafyysinen ja positivistis-tieteellinen. Teologisessa vaiheessa ihmiset selittävät todellisuutta Jumalasta käsin, metafyysisessä vaiheessa he käyttävät lähtökohtana jotakin kokonaisvaltaista ideaa, kun taas positivistis-tieteellisessä vaiheessa he perustavat kaiken tiedon perimmältään aistihavaintoihin. Positivistis-tieteellinen vaihe edustaa Comten mielestä kehityksen huippua. Silloin ihminen lopullisesti vapautuu selityksistä, joissa vedotaan Jumalaan ja hänen toimintaansa maailmassa. Comten mielestä matematiikka, fysiikka ja biologia ovat jo saavuttaneet positivistis-tieteellisen vaiheen, mutta ihmistieteet ovat vielä sidoksissa teologiseen ja metafyysiseen pohdintaan. Näillä alueilla on Comten mukaan ajattelu puhdistettava teologiasta ja metafysiikasta, niin että siitä tulee puhtaan tieteellistä. 

Schelerin mukaan tämä Comten näkemys ei tee oikeutta tieteellisen tiedon rakenteelle. Tiede perustuu aina olemassaolon alkuperästä ja absoluuttisesta perustasta muodostettuun käsitykseen, jota ei ole mahdollista saavuttaa kokeellisilla menetelmillä. Tiede ei voi koskaan irtautua tästä lähtökohdastaan.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Stikkers, K. W. | Nimeke = Introduction | Julkaisija = teoksessa Max Scheler, The Nature of Sympathy. Käänt. Peter Heath. London: Routledge | Vuosi = 1980 | Sivu = 27 }}</ref> Yritys erottaa tieteellinen tieto uskonnollisesta perustastaan on epäkriittinen, koska silloin pyritään peittämään ajattelun perimmäinen rakenne. 

Scheler pitää myyttisenä vallitsevaa tiedekäsitystä, jonka mukaan tieteellinen tutkimus voi toimia ilman tieteellisen tiedon rajat ylittäviä ennakko-olettamuksia. Hän kyseenalaistaa myös vallitsevan sivistyksen myytin, jonka mukaan sivistys ja tieto ovat jotakin sellaista, jossa ihminen voi toimia täysin Jumalasta riippumattomana olentona. Molemmat myytit unohtavat ihmisen rajallisuuden, joka merkitsee välttämättä sitä, että hän joutuu nojautumaan uskonvaraisiin käsityksiin, jos hän haluaa muodostaa asioista johdonmukaisen kokonaisnäkemyksen. 

Schelerin mukaan tieto Jumalasta on kaiken kasvatuksen huipentuma, kaiken sivistyksen merkitys ja päämäärä. Tämän tiedon pohjalta ihminen kasvaa itse kohti kypsempää ihmisyyttä. Tässä ei ole kyse pelkästään teoreettisesta tiedosta, vaan korkeimpien arvojen aktiivisesta yksilöllisestä ilmaisusta. Henkinen yleissivistys suuntautuu siihen, mikä on olemassaolon ehdoton perusta.<ref> Teoksesta Scheler, Max: ''Gesammelte Werke'', toim. Maria Scheler ja Manfred Frings, VIII 1980. teos {{Kirjaviite | Tekijä = Scheler, Max | Nimeke = Die Formen des Wissens und die Bildung | Vuosi = 1926 | Sivu = 205 }}</ref>

Koska Jumalaa koskeva tieto on samalla tietoa ihmisen ja koko maailmankaikkeuden alkuperästä, sillä on ratkaiseva merkitys yhtenäisen tiedollisen näkemyksen saavuttamisessa. Ilman kokonaisvaltaista näkemystä opetuksesta tulee irrallisten tosiasioiden opiskelua. Ilman näkemystä ihmisen alkuperästä myös ihmisen itsetiedostus jää olennaisesti vajaaksi. Niinpä Jumalaa koskeva tieto luo perustan syvenevälle ihmisyyden tiedostamiselle.