Muokataan osiota sivusta Indoktrinaation valtakriteeri

=== Kooste ===

Sikäli kuin Kantin, Humen ja Millin autonomiakäsitykset asetetaan kasvatustavoitteiksi, ne johtavat jonkin verran erilaisiin painotuksiin. Kantilainen autonomian käsitys korostaa järjellisten valmiuksien kehittämistä. Kun kasvatus kehittää ihmistä järkiperäisenä olentona, se samalla edistää hänen kehitystään moraalisesti autonomiseksi olennoksi. Koska järjellisyys vaatii johdonmukaisuutta, se edellyttää moraalisten periaatteiden universaalistamista. Niinpä autonomisen ihmisen on kohdeltava muita samalla tavalla kuin hän odottaa muiden kohtelevan itseään. Kantilainen autonomia ei merkitse välinpitämättömyyttä muita kohtaan, vaan vaatii kaikkien tasapuolista huomioon ottamista.
	 
Humelainen käsitys puolestaan edellyttää, että autonominen ihminen ohjautuu tunteidensa pohjalta. Vaikka autonomia onkin tunteiden mukaan ohjautumista, Hume ei oleta näiden tunteiden olevan itsekeskeisiä, vaan hän pitää normaalina, että ihmiset tuntevat myötätuntoa toisiaan kohtaan. Järjellisen  pohdinnan merkitys on siinä, että autonominen ihminen käyttää järkeään omien päämääriensä saavuttamiseksi.
 	
John Stuart Millin käsitys korostaa kasvatusta yksilöllisyyteen, yksilön tietoisuuteen omasta identiteetistään, joka ei sulaudu mihinkään ryhmäidentiteettiin. Tämä merkitsee vahvaa tunne- ja tahtoelämää sekä kehittynyttä omaperäistä älykkyyttä. Ihmisen autonomian edellytyksenä on Millin mukaan aktiivinen halu löytää totuus. Ihminen, joka toimii epätosien uskomusten pohjalta, ei itse asiassa hallitse elämäänsä. Toiminnan pohjana olevat epätodet uskomukset ohjaavat häntä toimimaan omien tavoitteidensa kannalta epätarkoituksenmukaisella tavalla. Siksi autonomian edellytyksenä on valmius järkiperäisesti vertailla kilpailevia näkemyksiä. Täysi autonomia ei ole mahdollista tiedoiltaan ja ajattelukyvyltään rajallisille olennoille. (Lindley 1986: 51.) 
	
Yhteistä näille kolmelle autonomian käsitykselle on ajatus itsehallinnasta, vaikka itsehallinnan idea ymmärretäänkin niissä hiukan eri tavoilla. Vaikka ihmisen autonomia ei voikaan olla täydellistä, ihminen voi kuitenkin hallita elämäänsä sen sijaan että antaisi muiden ohjailla itseään. Tällainen itsehallinnan ajatus on ollut keskeinen autonomian määrittelyssä.